NOTES: DO NOT CHANGE THIS FILE OR PROGRAM COULD BREAK DOWN
@Finnish-Translation A:Unknown
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
This Finnish Holy Qur'an was downloaded from the Internet as 114 HTML files and converted into one unicode text file by author of Islam software:
Samir Alicehajic, http://www.agnatemoslem.net/
Translated by: Unknown
@AL-FAATIHA (Avauksen suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[1.1] Ylistys Jumalalle, maailmojen Valtiaalle,
[1.2] armolahjojen Antajalle, laupiaalle Ohjaajalle ja Siunaajalle,
[1.3] jonka hallussa yksin on Tilinteon päivä.
[1.4] Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi.
[1.5] Ohjaa meidät oikeata tietä,
[1.6] niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi
[1.7] ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden,jotka harhaan eksyvät. 
@AL-BAKARAA(Lehmän suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[2.1] Alif. Laam. Miim. Tämä Pyhä kirja, siitä ei ole epäilystäkään on
[2.2] opastus jumalaapelkääväisille ja pahaa karttaville ,
[2.3] niille, jotka uskovat siihen, mikä ei näy, elävät rukoillen ja tuovat uhria siitä, mitä Me olemme heille suoneet,
[2.4] niille, jotka uskovat siihen, mikä on ylhäältä ilmoitettu sinulle (Muhammed), sekä siihen, mikä on ilmoitettu ennen sinua, ja jotka varmassa luottamuksessa odottavat tulevaista elämää.
[2.5] Nämä elävät Herransa johdatuksessa; nämä ovat onnellisia.
[2.6] Jumalattomille taasen on totisesti samantekevää, varoitatko heitä vai et; he eivät usko.
[2.7] Jumala on sinetillä sulkenut heidän sydämensä ja korvansa, ja heidän silmiään peittää verho; niin, heitä kohtaa kammottava rangaistus.
[2.8] Muutamat ihmiset sanovat kyllä: »Me uskomme Jumalaan ja Viimeiseen päivään», eivätkä kuitenkaan usko.
[2.9] He tahtovat pettää Jumalaa ja niitä, jotka uskovat, mutta he eivät petä ketään muita kuin itsensä, eivätkä käsitä sitä.
[2.10] Sairaus turmelee heidän sydämensä, ja Jumala pahentaa heidän sairautensa; niin, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, koska he ovat valehdelleet.
[2.11] Kun heille sanotaan: »Alkää aiheuttako pahennusta maan päällä», he vastaavat: »Mehän vain uudistamme asiat oikeiksi.»
[2.12] ivätkö juuri sellaiset tosiaan ole niitä, joista paha paisuu? Mutta he eivät sitä tajua.
[2.13] Ja kun heille sanotaan: »Uskokaa kuten nuo ihmiset uskovat», he vastaavat: »Onko meidän uskottava kuten hullut uskovat?» Mutta eivätkö todellisuudessa juuri he itse ole hulluja? Vaan sitäkään he eivät älyä.
[2.14] Kohdatessaan uskovaisia he sanovat: »Me uskomme», mutta kun he erkanevat taas saatanainsa pariin, he selittävät: »Tietysti olemme teikäläisiä, me vain teimme pilkkaa.»
[2.15] Mutta Jumala tekeekin pilkkaa heistä itsestään, jättää heidät yltymään pahuudessaan ja vaeltamaan sokeasti yhä syvempään häpeään.
[2.16] He ovat niitä, jotka oikean johdatuksen vaihtavat harhatiehen, eikä se vaihtokauppa ole heille voittoa tuottava, vaan he jäävät kokonaan ilman Jumalan Opastusta.
[2.17] Heidän laitansa on kuin niiden, jotka sytyttävät itselleen tulen, mutta kun se on valaissut mitä heidän ympärillään on, tempaa Jumala pois valon ja jättää kaikki pimeyteen, niin etteivät he voi nähdä; Hän jättää heidät
[2.18] mykiksi, kuuroiksi ja sokeiksi, niin etteivät he voi palata.
[2.19] Tai kuten on ukkossateen yllättäessä, joka tuo mukanaan pimeyden, jyrinän ja salaman; he tukkivat sormin korvansa ukkosen jylinältä ja pelkäävät saavansa kuoliniskun salamoista - Jumalalla on uskottomat vallassaan - ja
[2.20] salama on riistämäisillään heiltä näön. Niin usein kuin se välähtää, liikkuvat he sen valossa, mutta kun pimeys taas lankeaa heidän ylitsensä, pysähtyvät he. Jos Jumala tahtoisi, voisi Hän ottaa heiltä kokonaan kuulon ja näön; katso, Jumala on totisesti kaikkivaltias.
[2.21] Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta pelastuisitte pahasta!
[2.22] Jumala on tehnyt maan teille lepopaikaksi ja kaartanut taivaan ylitsenne, Hän antaa vettä taivaasta ja sillä kasvattaa hedelmiä ravinnoksenne. Älkää siis asettako Jumalan rinnalle muita Hänen vertaisikseen vastoin parempaa tietoanne.
[2.23] jos epäilette sitä, mitä Me ilmoitamme palvelijallemme (Muhammedille), niin aikaansaakaa tämän kaltainen kirjoitus ja kutsukaa Jumalan vertaisia todistajia, jos tahdotte pysyä totuudessa;
[2.24] mutta jollette tee niin - ja sitä ette koskaan voi tehdä silloin kavahtakaa tulta, joka on valmistettu uskottomille ja jonka polttoaineena ovat ihmiset ja kivet.
[2.25] julista niille (oi Muhammed), jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, se riemullinen sanoma, että heitä odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat. Niin usein kuin he nauttivat hedelmiä sieltä ravinnokseen, he sanovat: »Tämä oli muinoin meidän ruokaamme» - vaikkakin heille tarjotaan se vain samankaltaisena.Siellä odottavat heitä puhtaat puolisot ja siellä he viihtyvät ikuisesti.
[2.26] Jumala ei häpeä käyttää vertauskuvana vaikkapa hyttystä tai jotakin sen yläpuolella olevaa . Ne jotka uskovat, tietävät, että siinä on heidän Herransa ilmoittama totuus, kun taas uskottomat kummastelevat: »Mitähän Jumala tarkoittaa moisella vertauksella?» Hän sillä eksyttää monta ja opastaa monta, mutta muut eivät eksy eivätkä joudu kadotukseen kuin jumalattomat,
[2.27] jotka rikkovat liiton Jumalan kanssa, sen jälkeen kuin se on vahvistettu, erottavat, mitä Jumala on määrännyt yhdistettäväksi, ja aiheuttavat pahaa maan päällä, he ovat niitä, jotka joutuvat onnettomuuteen.
[2.28] Kuinka voitte kieltää Jumalan te, jotka olitte kuolleita ja joille Hän antoi elämän? Aikanaan Hän antaa teidän kuolla, sitten Hän herättää taas teidät elämään, ja lopulta palajatte jälleen Hänen luoksensa.
[2.29] Hän on se, joka on luonut teille kaiken, mitä on maan päällä. Sitten Hän nousi taivaaseen ja muodosti sen seitsemäksi taivaaksi; niin, Hän on kaikkitietävä.
[2.30] Ja kun Herrasi puhui enkeleille: »Katso, Minä aion totisesti asettaa sijaisen maan päälle», he kysyivät: »Aiotko asettaa sinne jonkun, joka siellä aiheuttaa vääryyttä ja vuodattaa verta, meidän ylistäessämme Sinua ja julistaessamme Sinun pyhyyttäsi?» Hän vastasi: »Minä tiedän totisesti, mitä te ette tiedä.»
[2.31] Ja Hän opetti ihmiselle (Aadamille) kaikki nimet ja nimitettävät; sitten näytti Hän kaikki enkeleille ja sanoi: »Lausukaa näiden nimet Minulle, jos olette todellisuudesta selvillä.»
[2.32] He vastasivat: »Sinulle yksin kunnia! Meillä ei ole muuta tietoa, kuin minkä olet opettanut meille, Sinä ainoa olet totisesti Tietäjä, Viisas.»
[2.33] Silloin Hän sanoi: »Ihminen (Aadam), lausu niiden nimet heille!» ja kun hän lausui niiden nimet heille, sanoi Hän: »Enkö ole teille sanonut, että Minä tunnen totisesti salat taivaassa ja maan päällä, ja Minä tiedän, mitä te ilmaisette ja mitä salaatte?»
[2.34] Ja kun Me sanoimme enkeleille: »Kumartukaa maahan Ihmisen (Aadamin) edessä», heittäytyivät he maahan kaikki paitsi Saatana. Hän kieltäytyi ylpeyksissään ja joutui jumalattomien lukuun.
[2.35] Me sanoimme vielä: »Aadam, asu Paratiisissa, sinä ja vaimosi, ja nauttikaa sieltä vapaasti ravintoa, mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, jottette tulisi väärintekijöiksi.»
[2.36] Mutta Saatana sai heidät poikkeamaan tästä ja vietteli heidät ulos siitä autuaasta olotilasta, jossa he olivat, ja Me sanoimme: »Syöksykää alas! Toinen teistä olkoon toisen vihollinen! Kuitenkin saatte ajallisen olinpaikan ja toimeentulonne maan päällä.»
[2.37] Tällöin vastaanotti Aadam ilmestyksen sanat Herraltansa, ja tämä sääli häntä: katso, Hän on totisesti sääliväinen, laupias.
[2.38] Me sanoimme: »Syöksykää täältä alas kaikki!» Totisesti tulee teille Minulta kuitenkin vielä Johdatus, ja jotka Minun johdatustani seuraavat, niitä ei mikään pelko valtaa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2.39] Mutta ne, jotka ovat uskottomia ja pitävät ilmestyksemme valheena, ovat Tulen omia ja pysyvät siinä iankaikkisesti.
[2.40] Israelilaiset, muistakaa Minun mielisuosiotani, jonka olen antanut tulla osaksenne, ja täyttäkää osuutenne liitossa, niin olen Minä täyttävä oman osani liitossa, ja peljätkää yksin Minua
[2.41] ja uskokaa siihen, minkä olen ilmoittanut (Muhammedille), vahvistaen sillä ennestään teillä jo olevat Pyhät kirjoitukset; älkää olko ensimmäisiä epäuskossa älkääkä vaihtako Minun ilmoitustani mitättömiin arvoihin, vaan kunnioittaen peljätkää yksin Minua.
[2.42] Älkää verhotko totuutta valheella älkääkä salatko totuutta vastoin parempaa tietoanne,
[2.43] vaan harjoittakaa rukoilemista, antakaa almuja ja kumartakaa yhdessä niiden kanssa, jotka Minua kumartavat.
[2.44] Kuinka te kehoittaisitte ihmisiä vanhurskauteen, itse unohtaessanne oman sielunne? Tehän tutkitte Pyhää kirjaa, eikö teillä ole ymmärrystä?
[2.45] Etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Tämä on totisesti vaikea tehtävä muille paitsi nöyräsydämisille,
[2.46] jotka tietävät, että he kohtaavat Herransa ja että he palaavat Hänen luokseen.
[2.47] Israelilaiset! Muistakaa armoani, jota olen teille osoittanut, ja että olen suosinut teitä ja korottanut teidät yli kaikkien kansojen.
[2.48] Ja varokaa sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi suorittaa vähäisintäkään hyvitystä toisen puolesta, jolloin ei mitään välitystä hyväksytä eikä mitään lunnaita vastaanoteta, eikä kukaan saa toisen apua.
[2.49] ja muistakaa, kuinka Me pelastimme teidät faraon kansan käsistä, egyptiläisten käsistä, jotka vaivasivat teitä julmilla rasituksilla, tappoivat poikanne ja antoivat vain tytärtenne elää. Tämä oli Herranne sallima kauhea koettelemus.
[2.50] Entä kun Me jaoimme meren kahtia edessänne ja pelastimme teidät, mutta hukutimme faraon kansan silmienne nähden?
[2.51] Entä kun Me määräsimme Mooseksen viipymään edessämme neljäkymmentä vuorokautta, ja sillä aikaa kun hän oli poissa, te valitsitte (epäjumalaksenne) vasikan, koska olitte uppiniskaisia?
[2.52] Senkin jälkeen annoimme teille anteeksi, josta teidän olisi oltava kiitollisia.
[2.53] Entä silloin, kun annoimme Moosekselle Lain, jotta oppisitte hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän ja teidät ohjattaisiin oikeata tietä,
[2.54] ja kun Mooses sanoi kansallensa: »Kansani, totisesti olette langenneet syntiin tekemällä itsellenne vasikan; kääntykää siis katuen Luojanne puoleen ja surmatkaa syylliset keskuudessanne. Siten on teidän parempi Luojanne edessä, ja Hän armahtaa teitä, Hän on totisesti armollinen ja laupias.»
[2.55] Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme usko sinua, ennenkuin silmillämme näemme Jumalan», ja taivaan tuli yllätti teidät tuijottaessanne,
[2.56] ja sitten Me sallimme salamanlyömien tointua eloon, jotta ehkä oppisitte olemaan kiitollisia.
[2.57] Ja Me levitimme suojaksenne pilven ja lähetimme teille mannaa ja viiriäisiä. »Syökää sitä hyvää, mitä olemme teille suoneet.» Eivät israelilaiset synnillänsä Meitä vahingoittaneet vaan itseänsä.
[2.58] Entä kun Me sanoimme: »Astukaa tähän kaupunkiin ja nauttikaa runsaasti löytämäänne ravintoa»? Astukaa sisään portista kumartaen nöyrästi ja sanokaa: » (Synti) taakkamme lievennettäköön!» jotta antaisimme teille synnit anteeksi ja siunaisimme niitä, jotka tekevät hyvää.
[2.59] Mutta ne,jotka rikkoivat (Jumalan käskyn), vaihtoivat tämän sanan toiseen, kuin mikä oli sanottu heille, ja näille me lähetimme rangaistuksen taivaasta, koska he olivat uppiniskaisia.
[2.60] Entä kun Mooses pyysi vettä janoiselle kansalleen, ja Me sanoimme: »Lyö sauvallasi kallioon!» ja kaksitoista lähdettä pulppusi kivestä, niin että joka sukukunta tiesi juomapaikkansa? »Syökää ja juokaa Jumalan antimista, älkääkä kavalasti saako aikaan pahennusta maan päällä.»
[2.61] Entä kun te sanoitte: »Mooses, me emme jaksa syödä aina samaa ravintoa; huuda siksi Herraasi puolestamme, että hän anaisi meille, mitä maa kasvaa, kuten vihanneksia, kurkkuja, leipäviljaa, herneitä ja punasipulia»? Hän vastasi: »Haluatteko saada huonompaa paremman sijasta? Menkää alas Egyptiin, siellä voitte saada mitä haluatte.» Viheliäisyys ja kurjuus kasaantuivat heidän päällensä, ja he joutuivat Jumalan vihan alaisiksi. Tämä tapahtui siksi, että he kielsivät Jumalan ilmoituksen ja vääryydessään surmasivat profeetat; siksi että he olivat tottelemattomia ja kapinallisia.
[2.62] (Koraaniin) uskovat ja myöskin ne jotka ovat juutalaisia, kristittyjä, saabalaisia, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään ja elävät hurskaasti, saavat totisesti palkkansa Herransa luona; ei mikään pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2.63] Muistakaa, kuinka Me teimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pitäkää lujasti kiinni siitä, minkä olemme antanut teille, ja muistakaa mitä se sisältää, jotta karttaisitte pahaa.»
[2.64] Tämänkin jälkeen te käännyitte pois, ja ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte joutuneet kadotettujen joukkoon.
[2.65] Tehän tiedätte joukossanne ne, jotka rikkovat sapatin ja joille Me sanoimme: »Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!»
[2.66] Niin teimme heistä pelottavan esimerkin nykyiselle sukupolvelle ja tuleville sekä varoituksen jumalaapelkääväisille.
[2.67] Entä kun Mooses sanoi kansalleen: »Jumala käskee teitä uhraamaan hiehon"»? He kysyivät: »Teetkö pilkkaa meistä?» Hän vastasi: »Jumala varjelkoon minua olemasta niin hullu.» ,
[2.68] Silloin sanoivat he: »Rukoile Jumalaasi puolestamme, että Hän näyttäisi meille, millainen hiehon tulee olla.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla lehmä, jolla ei vielä ole ollut vasikkaa, mutta joka ei myöskään ole liian nuori, vaan siltä väliltä. Tehkää siis, mitä teille on käsketty.»
[2.69] Silloin he sanoivat: »Rukoile Herraasi puolestamme, jotta hän selittää meille, millainen sen tulee olla väriltään.» Hän vastasi: »Hän sanoo totisesti: Sen tulee olla ruskeanpunainen, kirkas väriltään, joka miellyttää katsojaa.»
[2.70] He sanoivat: »Huuda Herraasi puolestamme, niin hän näyttää meille, mikä on se oikea hieho; monet hiehothan näyttävät meistä toistensa kaltaisilta, mutta jos Jumala tahtoo, voimme varmasti osua oikeaan.»
[2.71] Mooses vastasi: »Hän sanoo: Totisesti on sen oltava ikeestä vapaa hieho, jota ei ole käytetty maan kyntämiseen eikä pellon kastelemiseen, ilman vammaa ja vikaa.» Silloin he sanoivat: »Nyt ilmaisit kaiken totuuden.» Sen jälkeen he teurastivat hiehon, mutta olivat olleet vähällä lyödä laimin Jumalan määräykset.
[2.72] Ja muistatteko, kun olitte surmanneet miehen ja kiistelitte toistenne kanssa syyllisyydestä, mutta Jumala tahtoi tuoda ilmi, mitä te salailitte.
[2.73] ja niin Me sanoimme: »Koskettakaa ruumista jollakin osalla uhrattavaa hiehoa!» Sillä tavalla Jumala herättää kuolleet eloon ja näyttää teille tunnusmerkkejään, jotta olisitte ymmärtäväisiä.
[2.74] Senkin jälkeen paatuivat sydämenne ja tulivat kivikoviksi, jopa kiveäkin kovemmaksi, sillä kivien joukossa on totisesti sellaisia, joista purot kohisevat esiin, sellaisia, jotka halkeavat, niin että vesi virtaa niistä, ja sellaisia, jotka Jumalan edessä syöksyvät maahan pelosta. Mutta Jumalalta ei jää salaan mitään, mitä teette.
[2.75] Toivotteko te, että he (juutalaiset) uskovat teitä? Johan osa heistä aikanaan kuuli Jumalan sanan, ja ymmärrettyäänkin sen he vääristelivät sitä vastoin parempaa tietoaan.
[2.76] Kun he tapaavat uskovaisia, he sanovat: »Me uskomme.» Mutta kun he ovat toistensa seurassa, he sanovat: »Kerrotteko heille(muslimeille), mitä Jumala on ilmoittanut teille, että he siitä kiistelisivät kanssanne Herranne edessä. Ettekö te tätä ymmärrä?»
[2.77] Eivätkö he sitten älyä, että Jumala tietää, mitä he salaavat ja mitä julistavat?
[2.78] Heidän joukossaan on oppimattomiakin, jotka eivät tunne Pyhää kirjaa muuta kuin kuulopuheista. Heille se on vain arvelua. Voi niitä, jotka kirjoittavat kirjoituksensa omin käsin ja sanovat: »Tämä on Jumalalta», hankkiakseen itsellensä siten pientä ansiota!
[2.79] Voi heitä heidän käsiensä kirjoituksen tähden, ja voi heitä heidän ansionsa tähden!
[2.80] He sanovat: »Ei tuli meitä ahdista kuin joinakuina päivinä.» Sano: »Oletteko tehneet sopimuksen Jumalan kanssa? - liittoansa Jumala kylläkään ei riko - vai puhutteko jotain Jumalasta noin vain, vaikk'ette tiedäkään?»
[2.81] Eivät asiat ole niin, vaan ne, jotka ovat omaksuneet pahan ja joita heidän syntinsä piirittävät, joutuvat Tulen omiksi ja jäävät siihen iankaikkisesti.
[2.82] Mutta niistä, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, tulee Paratiisin asukkaita ikuisiksi ajoiksi.
[2.83] Entä kun Me solmimme liiton israelilaisten kanssa sanoen: »Teidän ei tule palvella ketään muuta kuin Jumalaa, kohdelkaa hyvin vanhempianne ja omaisianne, isättömiä ja köyhiä, hyvä olkoon puheenne kaikille ihmisille, harjoittakaa rukoilemista ja antakaa almuja!» Mutta te käännyitte pois ja luovuitte, muutamia lukuunottamatta.
[2.84] Entä kun Me solmimme liiton kanssanne sanoen: »Alkää vuodattako toistenne verta, älkääkä karkoittako toisianne kodeistanne», ja te vahvistitte sen omalla todistuksellanne?
[2.85] ja te kuitenkin surmaatte toisianne ja ajatte osan lähimmäisiänne mieron tielle, tukien toisianne synnissä ja ilkitöissä heitä vastaan. Sotavankeudesta te kylläkin heitä lunastelette, mutta vääryyttähän oli jo se, että heidät karkoititte. Uskotteko siis vain osaan Pyhästä kirjasta ja hylkäätte toisen osan? Mikä muu on sellaisten palkka, jotka niin tekevät, kuin häpeä maallisessa elämässä; ja Ylösnousemuksen päivänä tuomitaan heidät perin julmaan rangaistukseen, sillä Jumala ei ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.
[2.86] He ovat niitä, jotka keinottelevat itselleen tämän maailman elämää tulevan kustannuksella; heidän rangaistustaan ei lievennetä, eikä kukaan ole puoltava heitä.
[2.87] Olemmehan totisesti antanut Moosekselle Pyhän kirjan ja lähettänyt profeetat hänen jälkeensä, ja Me olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä Pyhällä hengellä . Mutta joka kerta kun profeetta on tullut luoksenne, tuoden mukanaan sellaista, mikä ei teitä miellytä, olette käyneet röyhkeiksi ja pitäneet toisia heistä valehtelijoina, toisia surmanneetkin.
[2.88] He sanovat: »Sydämemme ovat ympärileikkaamattomia.» Niin, Jumala on kironnut heidät heidän epäuskonsa tähden, sillä vähän on heidän joukossaan niitä, jotka uskovat.
[2.89] Ja kun heille tuli Pyhä kirja Jumalalta , vahvistaen toisen, minkä he jo omistivat, - olivathan he vastikään rukoilleet itselleen voittoa epäuskoisista - kun siis nyt se, minkä he tunsivat todeksi, tuli heidän osalleen, eivät he uskoneet sitä. Jumalan kirous uskottomien yli!
[2.90] Mihin surkuteltavaan hintaan ovatkaan he myyneet sielunsa hylätessään Jumalan ilmoituksen, katsoessaan karsaasti sitä, että Jumala armonsa runsaudesta lähettää ilmestyksiään kenelle tahtoo palvelijoittensa joukossa! He ovat koonneet ylitsensä vihaa vihan päälle. Uskottomia odottaa häpeällinen rangaistus.
[2.91] Kun heille sanotaan: »Uskokaa siihen, mitä Jumala on tuonut ilmi», he vastaavat: »Me uskomme siihen, mitä meille on ilmoitettu. Ja kohta he torjuvat sen, mikä myöhemmin on ilmoitettu, vaikka se on itse totuus, vahvistus siihen, minkä he jo omistavat.
[2.92] Sano (heille, Muhammed): »Miksi te surmasitte Jumalan profeettoja jo muinoin, jos muka olitte uskovaisia?»
[2.93] Mooseskin tuli luoksenne mukanaan selvät todistukset (Jumalan kaikkivaltiudesta), mutta kun hän oli poissa, te teitte vasikankuvan palvoaksenne, koska olitte jumalattomia.
[2.94] Entä kun Me solmimme liiton kanssanne (Siinain) vuoren kohotessa ylitsenne ja sanoimme: »Pysykää lujasti siinä, minkä olemme ilmoittanut teille, ja kuulkaa (sanojamme) »! He vastasivat: »Me kuulemme ja uhmailemme». Heidän sydämensä kiintyi vasikan palvontaan, ja he hylkäsivät Meidän liittomme. Sano (heille): »Surkeata on se, mitä uskonne teille tarjoaa, jos muka olette uskovaisia.» Sano: »Jos tulevan elämän asumukset Jumalan luona ovat todella tarkoitetut ainoastaan teille eikä muille ihmisille (kuten väitätte), niin toivokaa itsellenne kuolemaa (sillä onhan teidän halattava majan muuttoa), jos pysytte totuudessa.»
[2.95] Mutta he eivät tule koskaan halajamaan sitä, koske he pelkäävät kättensä töiden seurauksia. Jumala tuntee väärintekijät.
[2.96] ja sinä havaitset heidät kiintyneiksi tähän elämään enemmän kuin muut ihmiset, enemmän kuin itse epäjumalanpalvelijatkaan. Moni heistä toivoisi elävänsä tuhat vuotta; mutta eihän lainkaan vapauttaisi häntä rangaistuksesta se, että elämä pidennettäisiin. Jumala näkee, mitä he tekevät.
[2.97] Sano (ihmisille, Muhammed): »Jos joku on Gabrielin vihollinen, niin tietäköön, että juuri Gabriel Jumalan toimesta on tämän Kirjoituksen valaissut sydämellesi vahvistaakseen sillä, mitä oli ilmoitettu ennen sitä, opastukseksi ja ilosanomaksi uskovaisille.»
[2.98] Jos joku on Jumalan, hänen enkeleittensä, apostoleittensa ja Gabrielin tai Mikaelin vihollinen, niin totisesti Jumala (itse) on uskottomien vihollinen.
[2.99] Olemmehan totisesti ilmaissut kauttasi selvät tunnusmerkit, eivätkä ketkään muut kuin turmeltuneet kiellä niitä.
[2.100] Käykö aina niin, että kun teette liiton, osa teistä hylkää sen? Totisesti useimmat heistä eivät usko.
[2.101] Ja kun Jumalan lähettiläs tulee heidän luokseen vahvistaen sen, minkä he jo omistavat, niin osa heistä, jotka olivat saaneet Pyhän kirjan, heittää Jumalan kirjan selkänsä taakse, aivankuin eivät tietäisi mitään.
[2.102] Ja he noudattavat sitä, mitä saatanat vääristelivät Salomon hallituksen aikana. Kuitenkaan ei Salomo ollut uskoton, vaan saatanat olivat luopioita sekä opettivat ihmisille noituutta ja sellaista, mikä oli ilmaistu molemmille Baabelin enkeleille Haarutille ja Maarutille. Nämä kaksi eivät sentään opettaneet ketään sanomatta: »Me olemme teille vain kiusaukseksi; älkää siis epäilkö (Jumalan johdatusta).» Noilta kahdelta he oppivat sellaista, jolla he kylvävät eripuraisuutta miehen ja hänen vaimonsa välille; mutta eivät he vahingoita silläkään ketään Jumalan sallimatta. Kuitenkin he oppivat sellaista, joka vahingoittaa heitä eikä hyödytä. Totta kai he tietävät, että sillä, joka hankkii loitsuja, ei totisesti ole mitään (hyvää) osaa kuolemanjälkeisessä elämässä. Mistä surkeasta hinnasta myyvätkään he sielunsa; jospa he vain tietäisivät sen!
[2.103] Mutta jos he olisivat uskoneet ja karttaneet pahaa, niin olisi palkkio Jumalalta ollut parempi. Jospa he vain tietäisivät sen!
[2.104] Te jotka uskotte, älkää sanoko (Profeetalle): »Ota vaari meistä», vaan sanokaa: »Katso meihin», ja olkaa te kuulijoita. Niin, uskottomia odottaa tuskallinen rangaistus.
[2.105] Eivät uskottomat niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja, eivätkä monijumalaiset soisi, että mitään hyvää lähetetään teille Herraltanne, mutta osoittaessaan laupeutta Jumala valitsee kenet tahtoo; niin, Jumala on rajaton armonsa runsaudessa.
[2.106] Kumotessamme jonkun kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?
[2.107] Etkö tiedä, että taivasten ja maan yliherruus kuuluu Jumalalle? Paitsi Jumalaa ei teillä ole ketään suojelijaa eikä auttajaa.
[2.108] Vai tahdotteko tehdä kysymyksiä profeetallenne samalla tavalla, kuin muinoin kyseltiin kaikenlaista Moosekselta? Huomatkoon se, joka valitsee epäuskon uskon asemesta, että hän eksyy oikealta tieltä.
[2.109] Monet niiden joukossa, joilla on Pyhä kirja, toivoisivat voivansa saattaa teidät taas epäuskoisiksi sen jälkeen, kun te kerran olette tulleet uskoon, koska he ovat kateellisia, vaikka totuus onkin selvinnyt heille. Olkaa heitä kohtaan sääliväisiä ja kärsivällisiä , kunnes Jumala sanoo sanansa. Katso, Jumala on totisesti kaikkivoipa.
[2.110] Rukoilkaa säännöllisesti ja antakaa almuja! Kaiken hyvän, minkä teette sieluanne varten, te löydätte Jumalan luona. Jumala näkee, mitä ikinä te teette.
[2.111] Sanovatpa he: »Eivät ketkään muut pääse Paratiisiin kuin juutalaiset ja kristityt.» Sellainen on heidän mielihalunsa. Sano: »Esittäkää todistukset väitteenne puolesta, jos tahdotte pysyä totuudessa.»
[2.112] Toisin käy sen, joka uskossa alistuu Jumalan tahtoon tehden hyvää; hän saa palkan Herraltansa: ei mikään pelko valtaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2.113] Juutalaiset sanovat: »Kristityt eivät noudata todellisia perusteita», ja kristityt sanovat: »Juutalaisilla ei ole oikeaa perustusta»; kuitenkin he lukevat Pyhää kirjaa. Samalla tavalla ovat puhuneet nekin, jotka eivät mitään tiedä. Mutta Ylösnousemuksen päivänä Jumala on ratkaiseva heidän välisensä kiistaasiat.
[2.114] Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka estää toisia lähestymästä Jumalan pyhäkköjä, jottei niissä Hänen nimeään mainittaisi, ja aiheuttaa niiden sortumisen. Heille itselleen ei voi suoda pääsyä niihin muuten kuin pelosta vavisten.
[2.115] Heitä odottaa häpeä tässä elämässä ja kauhea rangaistus tulevassa.
[2.116] Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi, ja mihin käännyttekin, ovat Jumalan kasvot siellä; katso, Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.
[2.117] Sanovatpa he: »Jumala on ottanut itselleen Pojan». Ei, Hänelle yksin kunnia! Totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä on Hänen; kaikki ovat Hänelle kuuliaiset.
[2.118] Hän on taivaan ja maan Luoja; kun Hän päättää jonkun asian, sanoo Hän ainoastaan »Tapahdu!» ja niin tapahtuu. Mutta ne jotka eivät mitään tiedä, sanovat: »Miksi ei Jumala puhu meille, tai miksi emme saa tunnusmerkkiä?» Niin puhuivat nekin, jotka ennen heitä elivät; heidän sydämensä ovat samankaltaiset. Me olemme osoittanut merkit ihmisille, jotka pysyvät varmoissa tiedoissa.
[2.119] Sinut, Muhammed, olemme lähettänyt totuuden ilmoittajaksi, ilosanoman julistajaksi ja varoittajaksi, eikä sinun tarvitse olla vastuussa Helvetin tuleen joutuvista.
[2.120] Mutta juutalaiset ja kristityt eivät mielisty sinuun, paitsi ehkä kun noudattaisit heidän oppiaan. Sano: »Jumalan oma ohjaus on totisesti oikea Johdatus.» Ja jos sinä seuraat heidän pyyteitään kaiken sen jälkeen, mikä on osaksesi tullut, et sinä totisesti ole löytävä suojelijaa etkä auttajaa Jumalassa.
[2.121] Ne, joille Pyhän kirjan olemme antanut ja jotka lukevat sitä, niinkuin sitä lukea tulee, uskovat siihen, mutta ne jotka kieltävät sen, ovat kadotuksen omat.
[2.122] Israelilaiset, muistakaa armoani, jota Minä olen teidän ylitsenne vuodattanut, sekä että olen korottanut teidät kaikkien luotujen yli.
[2.123] Ja pelätkää sitä päivää, jolloin yksikään sielu ei voi tehdä vähäisintäkään toisen puolesta, jolloin ei mitään lunnaita oteta vastaan eikä mitään välitystä hyväksytä, eikä kukaan saa toiselta mitään apua.
[2.124] Entä kun Herra koetteli Aabrahamia käskyillään, ja tämä täytti ne? Hän sanoi: »Tahdon totisesti tehdä sinut ihmisten uskonnolliseksi johtajaksi.» Aabraham kysyi: »Teetkö samoin (ihmisten uskonnollisen johtajat) jälkeläisistäni?» Hän vastasi: »Minun liittoni ei ulotu väärämielisiin.»
[2.125] Entä kun Me määräsimme temppelin (Mekassa) ihmisten pyhäköksi ja turvapaikaksi sanoen: »Ottakaa rukoushuoneeksenne paikka, mihin Aabraham pysähtyi (rukoilemaan)»? Me velvoitimme Aabrahamin ja Ismaelin puhdistamaan pyhäkön niille, jotka kulkueissa käyvät sen ympäri, jotka vetäytyvät sinne mietiskelyyn, jotka siellä kumartavat ja heittäytyvät maahan.
[2.126] Entä kun Aabraham sanoi: »Herrani, tee tämä turvalliseksi seuduksi ja suo hedelmiäsi sen asukkaille, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään?» Hän vastasi: »Senkin, joka on epäuskoinen, annan Minä nauttia lyhyen ajan; sitten olen syöksevä hänet Tulen kidutukseen, joka on surkea matkan pää.»
[2.127] Kun Aabraham ja Ismael laskivat Herran huoneen perustuksen, sanoivat he: »Herramme, ota vastaan tämä meiltä! Sinä, yksin Sinä, suljet kaiken kuuloosi ja tietoosi.
[2.128] Herra, tee meidät molemmat Sinulle alamaisiksi (muslimeiksi) ja tee jälkeläisemme yhdeksi kansaksi ja seurakunnaksi, joka on Sinulle alamainen. Osoita meille hartaudenharjoituksemme ja sääli meitä. Sinä yksin olet totisesti sääliväinen, Armahtaja.
[2.129] Herra, lähetä myös profeetta heidän omasta keskuudestaan heidän luokseen julistamaan heille ihmeelliset ilmoituksesi, tunnusmerkkisi, opettamaan heille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja tekemään heidät puhtaaksi. Sillä Sinä yksin olet totisesti mahtava, viisas.»
[2.130] Kukapa muu hylkää Aabrahamin uskonnon kuin se, joka pitää houkkana itseään? Olemmehan Me valinnut hänet tässä elämässä, ja kuoleman jälkeen on Aabraham totisesti kuuluva vanhurskasten joukkoon.
[2.131] Kun hänen Herransa sanoi hänelle: »Alistu!» hän vastasi: »Olen antautunut maailmojen Herran alamaiseksi».
[2.132] Ja Aabraham velvoitti poikansakin tähän, ja samoin Jaakob sanoen:»Poikani, Jumala on totisesti valinnut (tosi) uskonnon teille; älkää siis kuolko, ennenkuin olette siihen alistuneet» .
[2.133] Tai olitteko läsnä todistajina, kun Jaakobin kuolema lähestyi ja hän sanoi pojalleen: »Ketä te aiotte palvella kuolemani jälkeen?» He vastasivat: »Me palvelemme sinun ja isiesi Aabrahamin, Ismaelin ja Iisakin Jumalaa, yhtä ainoata Jumalaa, ja olemme Hänelle alamaisia.»
[2.134] Se sukupolvi on siirtynyt pois. He saivat, mitä olivat ansainneet. Te saatte, mitä te ansaitsette, ettekä vastaa siitä, mitä he tekivät.
[2.135] Sanovatpa he: »Kääntykää juutalaisiksi tai kristityiksi, niin tulette oikealle tielle.» Vastatkaa: »Ei, me seuraamme Aabrahamin oppia, koska hän oli oikeauskoinen (haniifi) eikä kuulunut monijumalaisiin.»
[2.136] Sanokaa: »Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille,
[2.137] siihen, mitä Mooses ja Jeesus ovat (Jumalalta ilmoitettavaksi) saaneet ja mitä profeetat ovat saaneet julistettavaksi Herraltansa. Emme tee mitään erotusta yhdenkään heidän välillään, olemme antautuneet Hänelle alamaisiksi.» Jos he sitten uskovat samoin kuin te, niin he ovat oikealla tiellä, mutta jos he kääntyvät pois, niin he ovat luopioita. Jumala on oleva riittävä suojasi heitä vastaan, sillä Hän on kuuleva ja tietävä.
[2.138] Me olemme Jumalan merkitsemiä, ja keneltä on parempi saada tuntomerkkinsä kuin Jumalalta? Me olemme Hänen palvelijoitaan.
[2.139] Sano (Pyhät kirjoitukset omaaville): »Kiistelittekö kanssamme Jumalasta, kun hän on sekä meidän Herramme että teidän Herranne? Meillä on omat tekomme ja teillä on omat tekonne, ja me turvaudumme Häneen vilpittömästi.»
[2.140] Vai sanotteko: »Aabraham, Ismael, Iisak ja jaakob ja Israelin sukukunnat olivat totisesti joko juutalaisia tai kristittyjä?» Sano: »Kumpi tietää paremmin, te vai Jumala? Ja kuka on väärämielisempi kuin se, joka salaa todistuksen, jonka on saanut Jumalalta? Eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.»
[2.141] Se sukupolvi on siirtynyt pois. Se on saanut, mitä oli ansainnut; te saatte, mitä te ansaitsette. Ettekä te joudu vastaamaan siitä, mitä he tekivät.
[2.142] Mielettömät ihmiset tulevat sanomaan: »Mikä on kääntänyt heidät pois heidän kiblastaan, jota päin he ennen suuntautuivat rukoillessaan?» Sano: »Jumalalle kuuluu Itä ja Länsi. Hän johtaa kenet tahtoo oikealle tielle.»
[2.143] Siten Me olemme tehnyt teidät (arabialaiset) välittäjäkansaksi, että te olisitte todistajia ihmisten edessä ja profeetta Muhammed olisi todistajana teidän edessänne. Kiblan, johon te ennen suuntauduitte, määräsimme ainoastaan erottaaksemme sen, joka seuraa profeettaa, siitä, joka peräytyy hänen luotaan takaisin. ja se oli totisesti vaikea koetus, paitsi niille, joita Jumala johtaa; mutta Jumalan tarkoitus ei ollut tehdä uskoanne turhaksi, sillä Jumala on totisesti lempeä ja laupias ihmisiä kohtaan.
[2.144] Olemme nähnyt, kuinka kasvosi (rukoillessasi) harhailivat sinne tänne taivasta kohti, mutta vastedes tahdomme totisesti kääntää kasvosi Kiblaan päin, joka on sinua tyydyttävä. Käännä siis kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan. Ja te, muslimit, missä olettekaan, kääntäkää rukoillessaane kasvonne sinne. Katso, ne jotka Pyhän kirjan ovat saaneet, tietävät totisesti,että tämä (ilmoitus) on heidän Herraltansa, eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä he tekevät. Vaikka sinä näytätkin niille, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet, kaikkia mahdollisia tunnusmerkkejä, eivät he suuntaudu sinun kiblasi mukaan.
[2.145] Sinäkään et voi suuntautua heidän kiblansa mukaan, eivät eräät heistäkään suuntaudu toisten kiblan mukaan, mutta jos sinä suuntaudut heidän toivomustensa mukaan kaiken sen tiedon jälkeen, mikä osaksesi on tullut, niin kuulut totisesti väärämielisiin.
[2.146] Ne (profeetat), joille olemme Pyhän kirjan antanut, tuntevat sen yhtä hyvin, kuin he tuntevat omat poikansa, mutta osa heistä salaa totuuden vastoin parempaa tietoaan.
[2.147] Totuus tulee Herraltasi; siksi älä kuulu epäilijöiden joukkoon.
[2.148] Jokaisella on nyt määrätty suunta, johon hän kääntyy (rukoillessaan); niin kilpailkaa nyt siis toistenne kanssa hyvissä teoissa. Missä olettekin, on Jumala johdattava teidät yhteen; Jumala on totisesti kaikkivaltias.
[2.149] Mistä tuletkin, käännä kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan, sillä tämä on totuus Herraltasi, eikä Jumala ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.
[2.150] Mistä tuletkin, käännä kasvosi Rauhoitetun temppelin suuntaan, ja missä olettekin, muslimit, kääntäkää kasvonne sinne rukoillessanne, jottei muille ihmisille jäisi mitään sanomista teitä vastaan, paitsi sellaisille, jotka väärin tekevät. Mutta älkää pelätkö heitä, vaan pelätkää Minua ja tehkää tämä siksi, että Minä voisin saattaa suosioni teille täydelliseksi, jotta te pysyisitte oikealla tiellä.
[2.151] Me olemme lähettäneet profeetan teidän omasta keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille tunnusmerkkimme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille Pyhää kirjaa sekä viisautta ja opettaisi teille, mitä ette ennen tietäneet.
[2.152] Muistakaa siis Minua, niin Minä olen muistava teitä. Osoittakaa Minulle kiitollisuutta älkääkä kieltäkö minua.
[2.153] Te jotka uskotte, etsikää apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta. Jumala on totisesti kärsivällisten kanssa.
[2.154] Älkääkä sanoko »kuolleiksi» niitä, jotka surmataan Jumalan asian tähden. Ei, hehän elävät, vaikka te ette sitä tajua.
[2.155] Totisesti Me koettelemme teitä pelolla, nälällä, omaisuuden, hengen ja sadon menetyksellä. Kuitenkin, Muhammed, vie kärsivällisille riemullinen sanoma.
[2.156] Niille, jotka koettelemusten heitä kohdatessa sanovat: »Me kuulumme totisesti Jumalalle ja hänen luokseen me palaamme»,
[2.157] sellaisille tulee siunausta ja laupeutta heidän Herraltaan, ja nämä ovat niitä, jotka ovat oikealla tiellä.
[2.158] Katso, as-Safan ja al-Marwan kukkulat kuuluvat Jumalan muistomerkkeihin, ja sille, joka tekee pyhiinvaelluksen (Kaaban) temppeliin tai käy siellä, ei siis lueta synniksi, jos hän suorittaa kävelyt niiden ympäri (vaikka pakanatkin niin tekevät). Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvää, niin Jumala totisesti muistaa sen, Hän on kaikkitietävä.
[2.159] Ne jotka salaavat selvät todistukset ja Meidän ilmoittamamme johdatuksen, senjälkeen kun olemme selittänyt ne (tässä) Pyhässä kirjassa, heidät kiroaa Jumala ja heitä kiroavat kaikki, joilla on valta kirota,
[2.160] paitsi jos he kääntyvät, tekevät parannuksen ja tuovat totuuden julki. Minä säälin katuvia, koska olen säälivä, armollinen.
[2.161] Niitten yllä, jotka ovat uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, lepää totisesti sekä Jumalan ja enkelien että kaikkien ihmisten kirous
[2.162] ja se pysyy ikuisesti, eikä heidän rangaistustansa lievennetä eikä heille suoda armonaikaa.
[2.163] Teidän Jumalanne on ainoa Jumala; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, laupias, armollinen.
[2.164] Katso, taivasten ja maan järjestyksessä, yön ja päivän vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellä niiden kuljettaessa sellaista, joka hyödyttää ihmisiä, vedessä, jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla hän elvyttää maan sen horrostilan jälkeen, kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli maan, tuulten suunnassa ja pilvien nöyrässä kulussa taivaan ja maan välillä, on totisesti tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmärrystä.
[2.165] Ihmisten joukossa on niitä, jotka Jumalan rinnalle asettavat palveltavikseen muita, joita he rakastavat niin, kuin heidän tulisi vain Jumalaa rakastaa; mutta ne, jotka uskovat, rakastavat Jumalaa yli kaiken. Jospa vain ne, jotka tekevät väärin, käsittäisivät, että kaikki valta kuuluu Jumalalle ja että Jumala on ankara rangaistessaan! He saavat osakseen tuomion (sinä päivänä),
[2.166] jolloin ne, jotka on otettu esikuviksi, luopuvat niistä, jotka seurasivat heitä, jolloin he saavat kokea rangaistuksen ja yhteys heidän välillään katkeaa.
[2.167] ja ne, jotka olivat seuranneet esikuviaan, sanovat: »Olisipa meillä joku palaamisen mahdollisuus, niin me luopuisimme heistä, kuten he ovat luopuneet meistä.» Niin on Jumala heidän kauhukseen näyttävä heille heidän omat tekonsa, eivätkä he tule pääsemään pois Tulesta.
[2.168] Oi ihmiset, syökää kaikkea maan päällä, mikä on sallittua ja hyvää, älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän leppymätön vihollisenne.
[2.169] Hän käskee teitä vain syntiin ja törkeyksiin sekä opettaa väittämään Jumalasta sitä, mitä ette tiedä.
[2.170] Kun heille sanotaan: »Noudattakaa, mitä Jumala on ilmaissut», he vastaavat: »Ei, me tahdomme noudattaa niitä tapoja, jotka olemme havainneet isillämme olleen.» Entä silloinkin, kun heidän isänsä eivät mitään ymmärtäneet eivätkä olleet oikealla tiellä?
[2.171] Profeetan suhde niihin, jotka ovat uskottomia, on sama kuin sen, joka kutsuu olentoja, jotka eivät erota muuta kuin äänen ja huudon, jotka ovat kuuroja, mykkiä ja sokeita, niin etteivät mitään ymmärrä.
[2.172] Te jotka uskotte, syökää sitä hyvää, jota Me teille suonut olemme, ja kantakaa Jumalalle kiitokseksenne, jos hän on teille se, ketä todella palvelette.
[2.173] Hän on ainoastaan kieltänyt teitä syömästä itsestään kuolleen tai pedon repimän eläimen lihaa, verta, sianlihaa ja sellaista, jota teurastettaessa on mainittu jonkun toisen kuin Jumalan nimi. Mutta jos jotakuta hätä pakottaa, eikä hänellä ole siihen himoa eikä ole rikollista aikomusta, niin se ei ole mikään synti hänelle; katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.
[2.174] Ne, jotka salaavat jotain Pyhästä kirjasta, joka on Jumalan Ilmoitus, ja vaihtavat sen mitättömän arvoihin, eivät totisesti tule täyttämään vatsaansa muulla kuin tulella. Jumala ei ole puhuva heille Ylösnousemuksen päivänä eikä vapahtava heitä, vaan heitä odottaa tuskallinen rangaistus.
[2.175] Nämä ovat niitä, jotka harhaan käyden ovat Johdatuksesta luopuneet ja vaihtaneet anteeksiannon rangaistukseen; kuinka itsepintaisesta he pyrkivätkään Tuleen!
[2.176] ja tämä tapahtuu siksi, että Jumala on lähettänyt Kirjan, joka sisältää totuuden; ne jotka rakentavat riitoja tämän Kirjan johdosta, menevät pitkälle uhmassa.
[2.177] Hurskautta ei ole se, että käännätte kasvonne Itään tai Länteen, vaan hurskaita ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, enkeleihin, Pyhään kirjaan ja profeettoihin ja rakkaudesta Häneen antavat omaisuudestaan omaisilleen, orvoille, köyhille, vaeltajille, kerjäläisille ja orjien vapauttamiseksi sekä harrastavat oikeata rukouselämää, antavat almuja, tehtyään jonkun sopimuksen täyttävät sen, jotka ovat kärsivällisiä ahdistuksessa, vastoinkäymisessä ja puutteen aikana; nämä ovat niitä, jotka ovat vanhurskaita, niin, nämä ovat jumalaapelkääväisiä.
[2.178] Teille, jotka uskotte, on määrätty verenkosto murhatapauksissa: vapaa mies vapaasta, orja orjasta ja nainen naisesta, mutta jos joku saa sen jotenkin muuten anteeksi (loukatulta) veljeltä, on se järjestettävä asianmukaisella tavalla ja hyvitettävä runsaalla mitalla.
[2.179] Tämä on lievitys ja laupeudenosoitus Herraltamme, mutta sitä, joka tämän jälkeen rikkoo, odottaa tuskallinen rangaistus. Verenkosto varjelee teidän henkeänne, jotta te, joilla on ymmärrystä, karttaisitte pahaa.
[2.180] Teille on määrätty, että kun joku teistä on kuolemansairaana ja jättää jälkeensä jotakin omaisuutta, niin hän laatikoon rehellisesti testamentin vanhempien ja lähimpien omaisten hyväksi. Tämä on kaikkien pahaa karttavien velvollisuus.
[2.181] Jos joku muuttaa testamenttia, sen jälkeen kuin on sen kuullut, luetaan se synniksi vain niille, jotka sitä muuttavat. Katso, Jumala on totisesti kuuleva, tietävä.
[2.182] Mutta jos joku pelkää testamentin tekijän olevan harhassa tai väärässä ja oikoo asioita rakentaakseen rauhaa (perillisten välillä), niin ei sitä lueta hänelle synniksi. Jumala on totisesti armahtavainen ja laupias.
[2.183] Teidän, jotka uskotte, tulee paastota, samoin kuin piti paastota niidenkin, jotka ennen teitä elivät, jotta karttaisitte pahaa.
[2.184] (Paastottava on) määrätyt päivät. Mutta jos joku teistä on sairas tai matkoilla, on hänen paastottava joinakin muina päivinä, ja niiden, jotka siihen pystyvät, on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä. Jos joku vapaaehtoisesti tekee hyvän työn, on se hänelle parempi. Mutta paastoaminen on teille kuitenkin kaikkein parasta (s.o. paastoamalla parhaiten täytätte Jumalan tahdon); tämä olkoon sanottu teille tiedoksi.
[2.185] »Ramadaan» on se kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille ja selväksi todistukseksi (Jumalan) johdatuksesta, jotta hylättäisiin paha ja valittaisiin hyvä; tämän kuukauden aikana paastotkoon se teistä, joka on kotioloissaan, mutta jos joku on sairas tai, matkoilla, on hänen sen sijaan (muuna aikana) paastottava yhtä monta muuta päivää. Jumala tahtoo tehdä sen teille helpoksi eikä tarkoita sitä teille taakaksi, - jotta paastopäivienne luku täyttyisi ja te ylistäisitte Jumalaa Hänen johdatuksensa tähden sekä olisitte Hänelle kiitollisia.
[2.186] Kun palvelijana sinulta kysyvät jotakin Minusta, olen totisesti lähellä; Minä kuulen anovaisen rukouksen, kun hän huutaa Minua avukseen. Niin kuulkoot hekin Minun kutsuni ja luottakoot Minuun, jotta he seuraisivat oikeata Johdatusta.
[2.187] Paastonaikana teidän on sallittu öisin olla vaimojenne luona; he ovat teidän verhonne, ja te olette heidän verhonsa. Jumala tietää, että te aikaisemmin kiusasitte itseänne pidättyväisyydellä; siksi on Hän säälinyt teitä, Hän on suvaitsevainen. Olkaa siis yhteydessä heidän kanssaan ja etsikää sitä, minkä Jmala on teille määrännyt; syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa. Nämä ovat Jumalan asettamat rajat; älkää siis sinä aikana koskeko heihin. Niin selittää Jumala ihmisille tunnusmerkkinsä, jotta te karttaisitte pahaa.
[2.188] Älkää keskenänne kuluttako omaisuuttanne turhuuteen älkääkä sillä lahjoko tuomareita, jotta syntisesti ja vastoin parempaa tietoanne saisitte nauttia jotakin toisten omaisuudesta.
[2.189] He tiedustelevat sinulta, Muhammed, uuden kuun merkitystä. Sano: Kuunvaiheet ovat määrätyt ihmisten ajanlaskua ja toivioretkiä varten. Hurskautta ei ole se, että te menette taloon takatietä (kuten taikojen palvojat ajoittain), vaan hurskaita ovat ne, jotka karttavat pahaa. Käykää taloon portin kautta ja pelätkää Jumalaa, jotta menestyisitte.
[2.190] Taistelkaa Jumalan retkellä niitä vastaan, jotka vastaanne sotaa käyvät, mutta itse älkää aiheetta hyökätkö. Totisesti Jumala ei rakasta rauhanrikkojia.
[2.191] Surmatkaa heidät, missä heidät tapaattekin, ja karkoittakaa heidät joka paikasta, mistä he ajoivat pois teidät, sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha. Mutta älkää taistelko heitä vastaan Rauhoitetun temppelin lähellä, jolleivät he hyökkää päällenne siellä; mutta jos he hyökkäävät, niin tappakaa heidät. Sellainen on oleva uskottomien palkka.
[2.192] Mutta jos he lakkaavat taistelemasta, niin on Jumala totisesti armahtavainen ja laupias.
[2.193] Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan.
[2.194] Rauhoitettu kuukausi kostetaan (sen rikkojille) rauhoitetulla kuukaudella ja pyhitetyt paikat vastaavilla. ja jos joku ryhtyy sotaan teitä vastaan, niin ahdistakaa häntä samalla tavalla, kuin hän ahdisti teitä. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka karttavat pahaa.
[2.195] Uhratkaa omaisuuttanne Jumalan asian hyväksi; älkää syöksykö turmioon, tehkää hyvää. Katso, Jumala rakastaa hyväntekijöitä.
[2.196] Suorittakaa pyhiinvaelluksenne, käykää Jumalan kunniaksi pyhässä paikassa (Mekassa). Mutta jos olette estetyt, niin lähettäkää jotakin uhrattavaa, mikä on helposti saatavissa; älkääkä ajelko päätänne, ennenkuin uhrinne on tullut perille määräpaikkaansa. Mutta jos joku teistä on sairas tai päässä olevan vamman vaivaama, niin hän hyvittäköön saman paastolla, almujenannolla tai uhrina. Ja kun sitten olette turvassa vihollisilta, niin se, joka rajoittuu käyntiin pyhäkössä, lykäten pyhiinvaelluksensa, antakoon jonkun uhrin, joka on helposti saatavissa; se taas, joka sitä ei voi hankkia, paastotkoon kolme päivää (vastaisen pyhiinvaelluksensa aikana) ja seitsemän palattuaan,yhteensä kymmenen päivää. Tämä koskee sitä, jonka omaiset eivät ole Rauhoitetun pyhäkön alueella; täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että Jumala on ankara rangaistessaan.
[2.197] Pyhiinvaellus tapahtuu vain määrättyinä kuukausina; jos joku päättää suorittaa pyhän matkan näiden kuukausien aikana, olkoon häneltä yhteys naiseen, laittomuus ja riita pyhiinvaelluksen aikana kielletty. Mitä hyvää teettekään, Jumala tietää sen. Ja varustautukaa matkaeväillä. Paras matkaeväs on jumalanpelko; täyttäkää velvollisuutenne Minua kohtaan te, joilla on ymmärrys.
[2.198] Ei ole mikään synti koettaa hankkia (kaupanteolla) itsellenne jotakin Herranne rikkauksista. Mutta kun te joukoissa kiiruhdatte alas Arafaatilta, niin rukoilkaa Jumalaa rauhoitetulla muistopaikalla. Muistakaa Häntä silloin Hänen johdatuksensa tähden, sillä ennen te totisesti kuuluitte eksyneisiin.
[2.199] Kiiruhtakaa sitten eteenpäin samasta paikasta kuin vaeltajain joukot ja rukoilkaa Jumalalta anteeksiantoa. Katso, Jumala on armahtavainen ja laupias.
[2.200] Ja kun olette suorittaneet hartaudenharjoituksenne, niin muistakaa Jumalaa, samoinkuin muistelitte isiänne , jopa vielä hartaammin. Ihmisten joukossa on sellaisia, jotka sanovat: »Herramme, anna meille kaikkea tässä elämässä!» Nämä eivät saa mitään osaa tulevassa.
[2.201] Mutta on sellaisiakin, jotka sanovat: »Herra, anna meille hyvää tässä elämässä ja hyvää tulevassa ja varjele meitä Tulen rangaistuksesta!»
[2.202] Näille on varattu osansa siitä, mitä ovat ansainneet, sillä Jumala on nopea tilinteossa.
[2.203] Muistelkaa Jumalaa määrättyinä päivinä. Jos joku rientää paria päivää varhemmin, niin ei hänelle sitä viaksi lueta, tai jos joku viivähtää, ei hänellekään sitä syyksi lueta, kunhan hän vain karttaa pahaa. Täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan ja tietäkää, että teidät kootaan Hänen luokseen.
[2.204] Ihmisten joukosta tapaat sellaisenkin, jonka puhe maallisesta elämästä miellyttää sinua ja joka kutsuu Jumalaa sen todistajaksi, mikä on hänen sydämessään, vaikka hän onkin sitkein vastustajasi.
[2.205] Ja niin pian kuin hän on kääntänyt selkänsä, kiiruhtaa hän saamaan aikaan pahennusta tässä maassa ja levittämään jumalattomuutta turmellakseen sekä kylvöt että karjan, mutta Jumala ei rakasta pahuutta.
[2.206] Kun hänelle sanotaan: »Pelkää Jumalaa!» vetää ylpeys hänet syntiin. Helvetissä maksetaan hänelle hänen ansionsa mukaan. Mikä surkea olinpaikka!
[2.207] Ihmisten joukossa tapaat sellaisenkin, joka myy itsensä (orjaksi) tehdäkseen Jumalalle otollisen työn; ja Jumala on lempeä orjiaan kohtaan.
[2.208] Te, jotka uskotte, tulkaa kaikki kuuliaisiksi Hänelle älkääkä seuratko saatanan jälkiä. Hän on totisesti teidän ilmeinen vihollisenne.
[2.209] Ja jos te rupeatte luopumaan uskosta, senjälkeen kuin olette saaneet selvät todistukset, niin tietäkää, että Jumala on mahtava ja viisas.
[2.210] Eivätkö he (epäuskoiset) juuri sitä odota, että Jumala tulisi heidän luokseen pilvien varjossa enkeleineen? Silloinhan asia jo olisi ratkaistu. Ei, kaikki asiat palaavat Jumalan tuomittaviksi.
[2.211] Kysy Israelin lapsilta, kuinka monta selvää tunnusmerkkiä olemme antanut heille. Mutta jos joku vaihtaa pois Jumalan armon, senjälkeen kuin se on tullut hänen osakseen, on Jumala totisesti ankara rankaisemaan.
[2.212] Maallista elämää ihailevat ne, jotka ovat uskottomia ja pilkkaavat uskovaisia. Mutta ne, jotka täyttävät velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, joutuvat Ylösnousemisen päivänä heidän yläpuolelleen. Jumala antaa runsaasti kenelle tahtoo.
[2.213] Ihmisten muodostaessa yhden ainoan uskonnollisen yhdyskunnan Jumala lähetti profeettoja ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi ja ilmoitti heidän kauttaan Pyhän kirjan, jonka totuus kykeni ratkaisemaan kaiken, mistä ihmiset kiistelivät. Ja juuri ne, joille Kirja annettiin, riitelivät siitä keskinäisen vihansa vuoksi, vaikka olivat saaneet selvät todistukset. Mutta uskovaisia Jumalan tahto johti siihen totuuteen, josta nuo keskenänsä kiistelivät; sillä Jumala ohjaa kenet tahtoo oikealle tielle.
[2.214] Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, vaikka teille ei ole vielä tapahtunut mitään sellaista kuin niille, jotka ovat nukkuneet pois ennen teitä? Hätä ja vastoinkäymiset kohtasivat heitä; oli kuin maanjäristys olisi viskellyt heitä, niin että Jumalan lähettiläs ja uskovaiset hänen ympärillään huusivat: »Milloin tulee Jumalan apu?» Katso, Jumalan avun täytyy jo olla lähellä.
[2.215] He kysyvät sinulta, Muhammed, kenelle ja mitä heidän on pois annettava. Sano: »Se, minkä pois lahjoitatte, antakaa vanhemmillenne, läheisille omaisillenne, orvoille, köyhille ja vaeltajille, ja mitä hyvää teette, Jumala tietää sen totisesti.»
[2.216] Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä.
[2.217] He kysyvät sinulta, Muhammed, onko taisteltava rauhoitetun kuukauden aikana. Sano: »Taisteleminen sen aikana on raskas synti; mutta käännyttäminen Jumalan tieltä, Jumalan kiel~ täminen, Rauhoitetun temppelin häpäiseminen ja kävijöiden ajaminen pois sieltä on vielä pahempaa Jumalan silmissä. Sillä pakanuuteen käännyttäminen on pahempi kuin murha.» He eivät lakkaa sotimasta teitä vastaan, ennenkuin ovat saaneet, mikäli voivat, teidät luopumaan uskonnostanne. Mutta niiden teot, jotka luopuvat uskonnostaan ja kuolevat uskottomuudessaan, tulevat olemaan turhia sekä tässä että tulevassa elämässä, heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
[2.218] Jotka uskovat ja jotka ovat kotiseutunsa jättäneet vainottuina ja taistelleet Jumalan retkellä, nämä voivat totisesti luottaa Jumalan laupeuteen, sillä Jumala on armollinen ja laupias.
[2.219] He kysyvät sinulta, onko viini ja uhkapeli sallittua. Sano: »Molempiin sisältyy suuri synti, vaikkakin niistä on joitakin etuja ihmisille ; kuitenkin on synti suurempi kuin hyöty.» Vielä he kysyvät, mitä heidän on lahjoitettava pois. Sano: »Se, mitä teillä on liikaa». Niin selittää Jumala tunnusmerkit teille. jotta osaisitte miettiä
[2.220] tätä ja tulevaista elämää. He kysyvät sinulta myös, miten on meneteltävä orpojen suhteen. Sano: »Parasta on keventää heidän kohtaloaan». Jos elämänolot yhdistävät teidät heihin, niin ovat he teidän veljiänne. Jumala erottaa sen, joka pahentaa sitä, joka parantaa, ja jos Jumalasi tahtoisi, voisi Hän teidätkin masentaa; Jumala on totisesti mahtava, viisas.
[2.221] Älkää naiko monijumalaisia naisia, elleivät he käänny uskoon. Uskovainen orjatar on totisesti parempi kuin monijumalainen vapaa nainen, vaikkapa tämä miellyttäisi teitä enemmän. Älkääkä antako tyttäriänne vaimoiksi monijumalaisille, ennenkuin he kääntyvät uskoon. Uskovainen orja on totisesti parempi kuin vapaa monijumalainen, vaikkapa jälkimmäinen miellyttäisi teitä enemmän. Nämä johdattavat teidät Tuleen, mutta Jumala kutsuu Paratiisiin ja armahdukseen ja selittää tunnusmerkkinsä ihmisille, jotta he pitäisivät ne mielessään.
[2.222] He kysyvät sinulta, Muhammed, miten on meneteltävä naisen kuukautispuhdistuksen aikana. Sano: »Se on heidän pahoinvointinsa; karttakaa siis naisia puhdistuksen aikana älkääkä lähestykö heitä, ennenkuin ovat puhdistuneet. Mutta kun he ovat puhdistuneet, käykää heidän luonaan, kuten Jumala on määrännyt. Jumala rakastaa totisesti Hänen puoleensa kääntyneitä ja rakastaa niitä, jotka pitävät itseään puhtaina.»
[2.223] Vaimonne ovat teidän vaimonne, käykää vainiollanne mielenne mukaan, mutta suorittakaa myös ensin jotakin hyvää sielujenne puolesta. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että tulette kohtaamaan hänet. Julista, Muhammed, uskovaisille ilosanomaa!
[2.224] Älkää siten vannoko Jumalan kautta, että se estäisi teitä olemasta hurskaita, pelkäämästä Jumalaa ja tekemästä oikeutta ihmisille: onhan Jumala kuuleva ja tietävä.
[2.225] Jumala ei rankaise teitä ajattelemattomasta sanasta valoissanne , vaan hän rankaisee teitä siitä, minkä teidän sydämenne on omaksunut, sillä Jumala on sääliväinen ja lempeä.
[2.226] Ne, jotka vannovat pysyvänsä erillään vaimoistaan, odottakoot neljän kuukauden ajan; jos he muuttavat mielensä, niin on Jumala totisesti sääliväinen ja laupias.
[2.227] Mutta jos he pysyvät eropäätöksessään, niin on Jumala totisesti kuuleva, tietävä.
[2.228] Hylättyjen vaimojen tulee odottaa kolme puhdistusaikaa, eikä heidän ole sallittu salata, mitä Jumala ehkä on luonut heidän kohdussaan, jos he uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, ja heidän miestensä tulisi mieluimmin ottaa heidät takaisin tänä aikana, jos he toivovat sovintoa. Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin, kuten on kohtuullista; kuitenkin ovat miehet naisiin verrattuina korkeammassa asemassa. Niin, Jumala on mahtava ja viisas.
[2.229] Tällainen koe-ero on sallittu kaksi kertaa; sitten joko pitäkää vaimo luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä runsain lahjoin. Teidän ei ole sallittu pidättää mitään siitä, mitä olette heille antaneet, paitsi jos molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa yhdyselämässä) voi noudattaa Jumalan säädöksiä (vastenmielisyyden ja riitojen tähden). jos te todellakin pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa yhdyselämässä) noudattaa Jumalan säädöksiä, niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi. Nämä ovat Jumalan säädöksiä, siksi älkää rikkoko niitä, sillä ne, jotka rikkovat Jumalan säädöksiä vastaan, ovat väärintekijöitä.
[2.230] Jos joku siis erottaa vaimonsa (kolmannen kerran), ei hänen ole sallittu jälkeenpäin ottaa vaimoa takaisin, ennenkuin tämä on ollut naimisissa toisen miehen kanssa; mutta jos tämä hylkää vaimon, niin eivät entiset aviopuolisot tee syntiä, jos he palaavat toistensa luo, mikäli uskovat voivansa noudattaa Jumalan säädöksiä. Nämä ovat Jumalan säädökset; Hän selittää ne ihmisille, joilla on ymmärrys.
[2.231] Ja kun olette erottaneet vaimon ja tämä on odottanut määrätyn aikansa, niin joko pitäkää hänet luonanne kunniallisesti tai antakaa hänen mennä sovinnossa. Älkää pidättäkö häntä väkivalloin eikä tehden vääryyttä, sillä niin menettelevä tekee väärin omaa sieluaan kohtaan. Älkää pilkatko Jumalan tunnusmerkkejä, vaan muistakaa osaksenne tullutta Jumalan armoa, älkääkä unohtako Pyhää kirjaa ja viisautta, jonka Hän on antanut teille varoittaakseen teitä. Pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että Jumala on kaikesta selvillä.
[2.232] Ja kun olette eronneet vaimoista ja nämä ovat odottaneet määrätyn aikansa, älkää estäkö heitä menemästä naimisiin uusien miestensä kanssa, jos he keskenään ovat siitä sopineet, kuten kohtuullista on. Tämä on varoitus sille teistä, joka uskoo Jumalaan ja Viimeiseen päivään. Tämä on sopivinta ja puhtainta teille itsellenne. Sen Jumala tietää; te ette tiedä.
[2.233] Äidit imettäkööt lapsiaan kahden täyden vuoden ajan, jos isä tahtoo imettämiskauden tulevan umpeen. Isän velvollisuus on ruokkia ja pukea heidät, kuten kohtuullista on: ketään ei ole velvoitettava yli hänen mahdollisuuksiensa, äidin ei tarvitse kärsiä mitään pakkoa lapsensa tähden, eikä isän lapsensa tähden, ja sama koskee isän perijää. Mutta jos he molemminpuolisen sopimuksen ja neuvottelujen jälkeen sopivat lapsen vieroittamisesta, niin siinä ei kumpikaan tee mitään syntiä. Ja jos haluatte antaa vieraan imettää lapsianne, niin ette syntiä tee, kun maksatte mitä teidän kohtuuden mukaisesti on suoritettava; pelätkää Jumalaa ja tietäkää, että Jumala näkee teidän tekonne.
[2.234] Jos jotkut keskuudestanne kuolevat ja jättävät vaimoja, niin odottakoot nämä neljä kuukautta ja kymmenen päivää omissa oloissaan; mutta kun ovat odottaneet määrätyn aikansa, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he säädyllisesti itseensä nähden menettelevät. Jumala on tietoinen teidän teoistanne.
[2.235] Eikä teille lueta synniksi, jos näille naisille naimatarjouksenne esitätte julkisesti tai sitä mielessänne haudotte. Jumala tietää, että te heitä ajattelette, mutta älkää kuitenkaan heidän kanssaan salassa jutelko, ellette lausu tavanmukaista naimatarjousta. Älkää solmiko aviollista liittoa, ennenkuin määrätty aika on umpeen kulunut, ja tietäkää, että Jumala näkee, mitä teillä on mielessä. Sentähden kavahtakaa Häntä ja tietäkää, että Jumala on armahtavainen ja lempeä.
[2.236] Ette tee mitään syntiä, jos hylkäätte vaimon, johon ette ole koskeneet tai jolle ette ole suorittaneet huomenlahjaksi määrättyä osaa. Mutta huolehtikaa sellaisten tarpeista (rikas varojensa mukaan ja köyhä varojensa mukaan), niinkuin on katsottava kohtuulliseksi niille, jotka hyvää tekevät.
[2.237] Jos te eroatte heistä, ennenkuin olette heihin koskeneet, mutta olette suorittaneet määrätyn osuuden heille, niin kuuluu heille puolet siitä, mitä olette suorittaneet, jolleivät he itse tai mies, jonka toimesta avioliitto solmittiin, tee jotain myönnytystä. Tekemällä myönnytyksiä lähestytte totista jumalisuutta; älkääkä unohtako olla jalomielisiä toisianne kohtaan. Jumala näkee, mitä te teette.
[2.238] Pitäkää vaari rukouksistanne, myös keskimmäisestä, ja olkaa hartaina Jumalan edessä.
[2.239] Jos teillä on vaaran pelko, niin rukoilkaa vaikkapa käydessänne tai ratsun selässä, mutta kun olette turvassa, niin rukoilkaa Jumalaa siten, kuin Hän on opettanut teille sen, mitä ette ennen tietäneet.
[2.240] Ne teistä, jotka ovat kuolemaisillaan ja joilta jää vaimoja, testamentatkoot vaimoineen toimeentulon yhdeksi vuodeksi, jottei heidän tarvitse lähteä muualle; mutta jos he itse lähtevät, niin ei teille lueta synniksi sitä, miten he asianmukaisesti itseensä nähden menettelevät; onhan Jumala mahtava ja viisas.
[2.241] Erotetuille vaimoille samaten kuuluu riittävä huolto, koska tämä on jumalaapelkääväisten velvollisuus.
[2.242] Niin selittää Jumala tunnusmerkkejään teille, jotta toimisitte ymmärtäväisesti.
[2.243] Etkö pidä mielessäsi niitä, jotka muinoin tuhatlukuisina lähtivät kodeistaan peläten kuolemaa? Jumala sanoi heille: »Kuolkaa!» ja herätti heidät sitten eloon taas. Jumala totisesti antaa runsaita armolahjoja ihmisille, mutta useimmat ihmiset ovat kiittämättömiä.
[2.244] Taistelkaa Jumalan retkellä ja tietäkää, että Jumala on kuuleva, tietävä.
[2.245] Kuka antaa Jumalalle jalon lainan, jotta Hän saisi tilaisuuden palauttaa sen moninkertaisella? Sillä Jumalasta riippuu, pidättääkö Hän vai avaa runsautensa, ja Hänen luokseen te tulette palajamaan.
[2.246] Muista israelilaisten vanhimmat Mooseksen aikojen jälkeen, jotka sanoivat eräälle keskuudessaan olevalle profeetalle: »Aseta meille kuningas, niin taistelemme Jumalan asian puolesta». Hän sanoi: »Mutta entä jos jäättekin pois taistelusta, jos taistelu teille määrätään?» He sanoivat: »Miksemme taistelisi Jumalan asian puolesta, kun olemme joka tapauksessa karkoitetut kodeistamme lapsinemme?» Mutta kun heidät määrättiin taistelemaan, kääntyivät he pois, paitsi muutamat harvat. Mutta Jumala tuntee väärintekijät.
[2.247] Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, Jumala on asettanut Saulin teidän kuninkaaksenne». He kysyivät: »Kuinka hän voi tulla kuninkaaksi meitä hallitsemaan, kun meillä on suuremmat oikeudet kuninkaan arvoon kuin hänellä, eikä hänellä ole edes rikkauttakaan?» Hän vastasi: »Katso, Jumala on valinnut hänet teidän hallitsijaksenne ja runsaasti varustanut hänet tiedolla ja ruumiinvoimilla, sillä Jumala antaa hallitusvallan kenelle tahtoo». Niin, Jumala sulkee kaikki olemukseensa ja tietoonsa.
[2.248] Ja heidän profeettansa sanoi heille: »Katso, hänen kuninkuutensa tunnusmerkki on se, että liitonarkki, enkeleiden kantamana, on tuleva luoksenne sisältäen Herranne sekiinan ja Mooseksen sekä Aaronin suvun jälkeensä jättämiä pyhiä esineitä». Tässä on tunnusmerkki teille, jos totisesti olette uskovaisia.
[2.249] Kun nyt Saul lähti liikkeelle sotajoukkojensa kera, sanoi hän: »Jumala on totisesti koetteleva teitä joelle tultuanne; se, joka juo siitä, ei kuulu minun miehiini (niihin kuuluu se, joka ei maista siitä yhtään) - paitsi se, joka ainoastaan ottaa kulauksen kämmenellään.» ja niin joivat he siitä paitsi muutamat harvat. Ja kun hän ja hänen uskonveljensä olivat kulkeneet puron yli, sanoivat he: »Tänään meillä ei ole voimia Goljatia ja hänen joukkojaan vastaan», mutta ne, jotka uskoivat kohtaavansa Jumalan, huudahtivat: »Kuinka usein onkaan pieni joukko Jumalan avulla voittanut suuren sotaväen!» Onhan Jumala kestävien kanssa.
[2.250] Kun he hyökkäsivät Goljatia ja hänen sotajoukkojaan vastaan, he huusivat: »Herra, suo meille lujuutta, vahvista askeleemme ja auta meidät saamaan voitto uskottomasta kansasta!»
[2.251] Ja Jumalan sallimuksesta he ajoivat heidät pakoon; David surmasi Goljatin, ja Jumala antoi hänelle kuninkuuden ja viisauden ja opetti häntä tahtonsa mukaan. Jollei Jumala masentaisi ihmisiä toistensa kautta, niin olisi maa sekasorron tilassa, mutta Jumala on koko luomakunnan Hyväntekijä.
[2.252] Nämä ovat Jumalan tunnusmerkkejä, jotka Me julistamme sinulle, Muhammed, totuudessa, sillä sinä kuulut totisesti Meidän lähettiläittemme joukkoon.
[2.253] Näistä lähettiläistä olemme eräille antanut korkeamman aseman kuin toisille. Ylennettyjen joukossa oli niitä, joiden kanssa Jumala on puhunut, ja toisia, jotka Hän on korkealle korottanut. Olemme antanut Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todistukset ja tukenut häntä Pyhyyden hengellä; ja jos Jumala olisi tahtonut, niin ne jotka seurasivat heitä, eivät olisi taistelleet toisiaan vastaan, senjälkeen kuin selvät todistukset olivat tulleet heidän osakseen. Mutta he olivat eripuraisia: heidän keskuudessaan oli uskovaisia ja uskottomia,- ja jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi taistelleet toisiansa vastaan, mutta Jumala tekee, mitä haluaa.
[2.254] Te, jotka uskotte, uhratkaa siitä, mitä olemme teille suonut, ennenkuin tulee päivä, jolloin ei kaupanteko, ystävyys eikä välitys ole mahdollinen. Uskottomat ovat väärintekijöitä.
[2.255] Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, elävä, iankaikkinen. Häntä ei saa valtaansa uneliaisuus eikä uni; Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä. Kuka on se, joka astuisi välittäjäksi Hänen edessään Hänen sallimattaan? Hän tietää, mitä heille on vastedes tuleva ja mitä heillä on ollut menneisyydessä, mutta Hänen viisaudestaan he eivät käsitä muuta kuin minkä Hän tahtoo. Hänen valtaistuimensa käsittää taivaat ja maan, eikä niiden voimassapysyttäminen ole Hänelle taakka; niin, Hän on ylhäinen, valtava.
[2.256] Uskonnossa ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumalahan on kuuleva, tietävä.
[2.257] Jumala on niiden suojelija, jotka uskovat; Hän johtaa heidät pimeydestä valoon. Mutta uskottomien suojelijoita ovat pahat henget; he vetävät heidät valosta pimeyteen. Heistä tulee Tulen asukkaita ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
[2.258] Muista hänet, joka kiisteli Aabrahamin kanssa hänen Herrastaan siksi, että Jumala oli antanut hänelle kuningaskunnan. Aabraham sanoi: »Herrani antaa elämän ja kuoleman.» Hän vastasi: »Minäkin annan elämän ja kuoleman.» Silloin Aabraham sanoi: »Katso, Jumala antaa auringon nousta idästä; anna sinä sen nousta lännestä!» ja jumalaton jäi sanattomaksi. Niin, Hän ei johda jumalattomia ihmisiä.
[2.259] Tai muistele ihmistä, joka kulki erään raunioiksi sortuneen kaupungin ohi. Hän sanoi: »Kuinka voi Jumala antaa elämän tälle paikalle sen perikadon jälkeen?» Mutta Jumala antoi hänen kuolla sadaksi vuodeksi ja herätti hänet sitten eloon ja sanoi: »Kuinka kauan olet viipynyt täällä?» Hän vastasi: »Olen ehkä viipynyt päivän tai osan päivästä.» Silloin sanoi Jumala: »Ei, olet viipynyt sata vuotta; katso ruokaasi ja juomaasi. Se ei ole pilaantunut, ja katso aasiasi. Tämä on tapahtunut, jotta Me tekisimme sinut tunnusmerkiksi ihmisille. Katso, kuinka Me kokoamme luut ja sitten peitämme ne lihalla.» ja kun tämä selvisi hänelle, sanoi hän: »Minä tiedän, että Jumala on kaikkivaltias.»
[2.260] Entä kun Aabraham sanoi: »Herra, näytä minulle, kuinka teet kuolleet eläviksi!» Hän kysyi: »Etkö sinä sitten usko siihen?» Hän vastasi: »Kyllä, mutta jotta sydämeni rauhoittuisi.» Silloin Hän sanoi: »Ota neljä lintua ja leikkaa ne palasiksi, aseta sitten kappale niistä joka vuorelle ja kutsu sitten niitä, niin ne kiiruhtavat luoksesi nopeasti; ja tiedä, että Jumala on mahtava, viisas!»
[2.261] Niitten laita, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asian hyväksi, on sama kuin viljanjyvän, joka kasvattaa seitsemän tähkää ja jokaiseen tähkään sata jyvää, sillä Jumala antaa kenelle tahtoo kaksinkertaisesti; niin, Jumala sulkee itseensä kaiken ja tietää kaikki.
[2.262] Ne, jotka uhraavat omaisuutensa Jumalan asialle eivätkä jälkeenpäin kadu eivätkä moiti lahjoitustaan, saavat palkkansa Herraltaan: ei heitä mikään pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2.263] Sovinnollinen puhe ja anteeksianto on parempi kuin almu, jota seuraa solvaus; niin, Jumala on ylenpalttisen rikas ja lempeä.
[2.264] Te, jotka uskotte, älkää tehkö tyhjäksi almujanne jälkimoitteilla ja solvauksilla niinkuin se, joka luovuttaa omaisuutensa näyttääkseen ihmisten silmissä hurskaalta, mutta ei usko Jumalaan eikä Viimeiseen päivään; hänen laitansa on sama kuin kivipaaden, jonka päällä on hitunen multaa ja johon sadekuuro lankeaa jättäen sen aivan paljaaksi. Lopulta he eivät saa omakseen mitään tuloistaan. Jumala ei johda uskottomia ihmisiä.
[2.265] Ne taasen, jotka uhraavat varojaan ikävöiden Jumalan mielisuosiota ja vahvistaakseen sieluaan, ovat kukkulalla sijait~ sevan puutarhan kaltaisia, johon sadekuuro lankeaa, tuottaen kaksinkertaisen sadon. Ja jollei sadekuuro lankea, niin laskeutuu sille ainakin kaste. Jumala näkee, mitä te teette.
[2.266] Toivoisikohan kukaan teistä, että hänellä olisi puutarha, jossa on palmuja ja viiniköynnöksiä sekä kaikenlaisia hedelmiä ja jossa purot solisevat, ja että vanhuus yllättäisi hänet hänen pienten lastensa ollessa vielä turvattomia ja salamoiva hirmumyrsky hävittäisi ja polttaisi poroksi sen (puutarhan)? Näin Jumala selittää teille tunnusmerkkinsä, jotta miettisitte.
[2.267] Te, jotka uskotte, uhratkaa parasta, mitä olette hankkineet, ja sitä, mitä Me olemme kasvattanut teille maasta, älkääkä etsikö huonointa uhritarkoituksiinne, koska ette itsekään ota vastaan sellaista muuten kuin halveksien. Tietäkää, että Jumalan on kaikki, rikkaus ja kunnia.
[2.268] Saatana uhkaa teitä köyhyydellä ja houkuttelee teitä halpamaisuuksiin, mutta Jumala lupaa teille anteeksiantonsa ja runsautensa. Jumala sulkee olemukseensa kaiken ja tietää kaiken.
[2.269] Hän antaa viisautta kenelle tahtoo, ja kenelle viisaus on annettu, hän on saanut suuren aarteen, mutta vain ymmärtäväiset ovat tästä täysin selvillä.
[2.270] ja mitä almuja annattekin tai uhrilupauksia teette, tietää Jumala sen totisesti, mutta väärin-tekijät jäävät ilman auttajaa.
[2.271] Jos te annatte almunne julkisesti, on se hyvä asia, mutta jos te annatte ne salassa köyhille, on se vielä parempi itsellenne ja sovittaa osan pahoista teoistanne. Jumala tietää teidän tekonne.
[2.272] Sinun velvollisuutesi, Muhammed, ei ole ohjata heitä (uskottomia), Jumala ohjaa ketä haluaa. Mitä hyvää annattekin pois, on se omaksi parhaaksenne, kun ette sillä muuhun pyri kuin Jumalan kasvojen eteen; ja mitä hyvää uhraattekin, tulee se teille täysin korvatuksi, teidän kärsimättä mitään vääryyttä.
[2.273] (Uhrilahjat tulevat) köyhien hyväksi, joita osanotto Jumalan (sota)retkeen estää vaeltamasta ympäri maata (liikeasioissa) ja joita tietämättömät pitävät varakkaina, kun he eivät ole vaateliaita. Sinä erotat heidät tuntomerkeistään: eivät he anoessaan ihmisiltä käy tungettelevaisiksi. Mitä hyvää uhraattekin, tietää Jumala sen totisesti.
[2.274] Ne, jotka uhraavat varojaan sekä päivin että öin, salaisesti ja julkisesti, löytävät palkkansa Herraltaan, ei heitä pelko vaivaa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2.275] Mutta ne, jotka ahnehtivat voittoa koronkiskomisesta, kokevat samanlaisen ylösnousemuksen kuin hän, jonka Saatana on villinnyt tartunnallaan. Tämä sentähden, että he sanovat: »Kauppavoittohan on samaa kuin koronkiskominen.» Mutta Jumala on sallinut kaupan ja kieltänyt koronkiskomisen. Sille, joka saa ojennuksen Herraltaan ja luopuu paheesta, suodaan anteeksi se, mikä jo on mennyttä, ja hänen asiansa ovat Jumalan käsissä. Mutta ne, jotka taas entiseen ryhtyvät, ovat Tulen omia, ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
[2.276] Jumala tekee koronkiskomisen tyhjäksi, mutta almujen hedelmät Hän tekee moninkertaisiksi. Hän ei rakasta jumalatonta eikä rikollista.
[2.277] Katso, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, viettävät rukouselämää ja suorittavat köyhille osuutensa, löytävät totisesti palkkansa Herraltaan; ei mikään pelko vaivaa heitä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[2.278] Te uskovaiset, pelätkää Jumalaa ja antakaa anteeksi vielä perimätön osa koroista velallisillenne, jos olette oikeita uskovaisia.
[2.279] Jollette niin tee, niin tietäkää Jumalan ja Hänen lähettiläänsä olevan sodassa teitä vastaan. Mutta jos teette parannuksen, saatte pitää pääoman. Älkää tehkö vääryyttä, niin ei sitä teillekään tehdä.
[2.280] Jos joku (velallinen) on ahdingossa, saakoon lykkäystä, kunnes hänen tilansa paranee, mutta parempi teille olisi antaa velka anteeksi; jospa vain sen tajuaisitte.
[2.281] Ja varokaa sitä päivää, jolloin teidän on palattava Jumalan luo. Silloin on jokainen sielu saapa täyden mitan mukaan, mitä on ansainnut, eikä ketään väärin tuomita.
[2.282] Te uskovaiset, kun teette maksusitoumuksen määrätyksiajaksi, niin tehkää se kirjallisesti. Kirjuri merkitköön puolueettomasti muistiin keskinäisen sopimuksenne, älköönkä kukaan kirjuri kieltäytykö kirjoittamasta sen mukaan, kuin Jumala on opettanut häntä. Siten siis on hänen kirjoitettava, ja se, joka velaksi ottaa, sanelkoon Herraansa Jumalaa peläten, älköönkä vähintäkään pois jättäkö. Jos kuitenkin velantekijä on älyltään tai vastuultaan vajavainen tai ei itse kykene sanelemaan, silloin hänen etujensa puoltaja sanelkoon sen oikeudenmukaisesti. Kutsukaa tähän tilaisuuteen kaksi mieleistänne miestä todistajiksi. Jollei satu olemaan kahta miestä, todistakoon mies ja kaksi naista niiden joukosta, jotka hyväksytte todistajiksi, jotta jos yhden muisti pettäisi, toinen kuitenkin muistaisi oikein. Ja kun heidät todistajiksi kutsutaan, älkööt he kieltäytykö. Älkää jättäkö kirjoittamatta velkasopimusta, olkoon se pieni tai suuri, ja merkitkää sen eräytymisaika. Tämä on oikeudenmukaisinta Jumalan edessä, varmimmin todistettavissa ja paras tapa välttää keskinäisiä epäluuloja, paitsi milloin kyseessä on liikeasia, jossa tavara siirtyy kädestä käteen. Tällöin ei lueta teille syyksi, jos jätätte kirjoittamatta sen muistiin. Todistajia hankkikaa kuitenkin myydessänne toinen toisellenne, eikä hankaluutta saa tuottaa kirjurille enempää kuin todistajillekaan. Jos teette jotain sellaista, on se totisesti jumalatonta teidän puoleltanne. Pelätkää Jumalaa! Jumala opettaa teitä ja Jumala tietää kaikki.
[2.283] Mutta jos olette matkoilla ettekä voi löytää kirjuria, voitte vastaanottaa pantteja. Ja jos toinen teistä uskoo toiselle jotakin, silloin myös se, jolle on uskottu, täyttäköön sen, johon on sitoutunut, ja pelätköön hän Jumalaa, Herraansa. Älkää salatko todistusta! Jos joku salaa sen, on hänen sydämensä totisesti turmeltunut. Jumala tietää mitä te teette.
[2.284] Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja ilmaisetteko vai salaatte, mitä teillä on mielessä, vaatii Jumala teidät tilille siitä. Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo, sillä Jumala on kaikkivaltias.
[2.285] Profeetta uskoo siihen, minkä hänen Herransa on hänelle ilmoittanut, samoin uskovaiset; jokainen heistä uskoo Jumalaan, Hänen enkeleihinsä ja Hänen lähettiläisiinsä. Me emme tee erotusta Hänen profeettainsa välillä, ja he sanovat: »Me kuulemme ja tottelemme. Sinulla on (meille) anteeksiantamus, oi Herra! Niin, Sinussa on määränpää.»
[2.286] Jumala ei ketään rasita yli voimien; mitä kukin on aikaansaanut, on hänen edukseen, ja häntä vastaan nousee vain se, minkä hän itse on aiheuttanut. Herramme, älä rankaise meitä, jos hairahdumme tai rikomme! Herra, älä pane kannettavaksemme sellaista taakkaa, kuin annoit niiden osaksi, jotka ovat ennen meitä eläneet! Herra, älä pakota meitä kantamaan sitä, mihin eivät voimamme riitä! Ole pitkämielinen, anna anteeksi ja armahda meitä! Olet suojelijamme; auta meitä uskottomia vastaan! 
@AL-IMRAAN(Imranin perheen suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[3.1] Alif. Laam. Miim
[3.2] Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, iäti elävä, kaikki ylläpitävä.
[3.3] Hän on ylhäältä antanut sinulle, Muhammed, Pyhä kirjan, joka on totuus, vahvistaakseen mitä on ollut ennen sitä; aikaisemmin Hän on lähettänyt Lain ja Evankeliumin opastukseksi ihmisille ja antanut Johdatuksen,jotta he hylkäisivät pahan ja valitsisivat hyvän. Niitä, jotka eivät usko Jumalan tunnusmerkkeihin, odottaa totisesti ankara rangaistus, Jumala on mahtava ja kykenee kostamaan.
[3.4] Jumalalta ei ole mitään salattua maan päällä eikä taivaassa.
[3.5] Hän muovaa teidät äidin kohdussa tahtonsa mukaan. Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, kaikkivaltias, viisas.
[3.6] Hän on sinulle, Muhammed, antanut Pyhän kirjan; se sisältää selviä ilmoituksia, joilla on vain yksi merkitys - ne muodostavat Kirjan perustan - ja toisia, jotka ovat vertauskuvallisia. Ne, jotka sydämessänsä pyrkivät harhaan, kiinnittävät huomionsa kaikkeen vertauskuvalliseen aiheuttaakseen erimielisyyksiä ja sepittääkseen selityksiä. Mutta selityksen tuntee ainoastaan Jumala. Ja ne, joilla on varma tieto, sanovat: »Me uskomme siihen,kaikki on tullut Herraltamme», sillä todella sen tajuavat vain ymmärtäväiset.
[3.7] Herra, älä salli sydämemme eksyä totuudesta, senjälkeen kuin olet antanut meille Opastuksesi, vaan suo meille laupeutesi! Sinä yksin olet totisesti kaiken Antaja.
[3.8] Sinä, Herramme, olet totisesti kokoava ihmiset päivänä, josta ei ole epäilystäkään; katso, Jumala ei petä lupaustansa.
[3.9] (Sinä päivänä) eivät hyödytä vähääkään uskottomia heidän rikkautensa eivätkä heidän lapsensa Jumalan edessä; he joutuvat Tulen omiksi.
[3.10] Niinpä oli faraon kansankin laita ja niiden, jotka ennen heitä pitivät Meidän tunnusmerkkejämme vaiheena. Jumala tuhosi heidät heidän syntiensä tähden. Jumala on ankara rangaistessaan.
[3.11] Sano niille, jotka ovat uskottomia: »Te joudutte tappiolle ja teidät karkoitetaan Helvettiin». Mikä surkea olinpaikka!
[3.12] Olihan teille jo tunnusmerkkinä kaksi sotajoukkoa, jotka kohtasivat toisensa , toinen taisteli Jumalan asian puolesta, toinen oli uskoton. Toiset arvioivat silmämäärin vihollisensa kaksi kertaa lukuisammiksi, kuin he olivat, sillä Jumala tukee voimallaan ketä tahtoo. Tässä on totisesti esimerkki niille, joilla on silmät nähdä.
[3.13] Ihmiset etsivät nautintoa naisista, lapsista, kootuista kulta ja hopea-aarteista, parhaina pidetyistä hevosista, karjasta ja pelloista; nämä ovat vain maallisen elämän nautintoja, mutta Jumalan luona tulee olemaan ihanin asunto.
[3.14] Sano: »Onko minun ilmoitettava teille jotakin parempaa kuin tämä?» Ne jotka pelkäävät Jumalaa, löytävät Herransa luona ikiviihtyisät puutarhat, joissa virrat vyöryvät, heitä odot~ tavat siellä puhtaat puolisot ja Jumalan mielisuosio. Jumala näkee palvelijansa,
[3.15] jotka sanovat: » Herra, me uskomme totisesti; anna anteeksi meille syntimme ja varjele meitä Tulen tuskilta», .
[3.16] jotka ovat kärsivällisiä, totuudellisia, hurskaita, vieraanvaraisia, jotka aamuhämärissä rukoilevat syntejään anteeksi.
[3.17] Jumala todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Hän. Samoin enkelitkin ja ihmiset, joilla on tieto ja jotka pysyvät totuudessa, todistavat: »Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, mahtava, viisas».
[3.18] Oikea uskonto Jumalan edessä on Islaam. Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, eivät kiistelleet aikaisemmin kuin vasta sen jälkeen, kun heidän osakseen oli tullut tieto; silloin he alkoivat kiistellä keskenään kadehtien toisiaan. Kuka ikinä kieltää Jumalan tunnusmerkit, kokee, miten nopea Jumala on vaatiessaan tilille.
[3.19] ja jos he kiistelevät kanssasi, niin sano: »Minä olen kokonaan alistunut Jumalan tahtoon, samoin nekin, jotka seuraavat minua». ja sano niille, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, ja tietämättömille :»Alistutteko Jumalan tahtoon (liityttekö Islaamiin)?» ja jos he alistuvat, ovat he oikealla tiellä, mutta jos he kääntävät selkänsä, on sinun velvollisuutesi ainoastaan Jumalan ilmoituksen julistaminen; Jumala näkee palvelijansa.
[3.20] Niille, jotka eivät usko Jumalan tunnusmerkkeihin ja jotka ilman syytä surmaavat profeetat sekä oikeamielisyyttä harrastavat ihmiset, tulee sinun julistaa sanomaa tuskallisesta rangaistuksesta.
[3.21] He ovat niitä, joiden työt raukeavat tyhjiin sekä tässä että tulevassa elämässä, eikä heillä tule olemaan puoltajaa.
[3.22] Etkö nähnyt, kuinka ne jotka ovat saaneet osan Pyhästä kirjasta , kiistellessään vetoavat Jumalan Kirjaan, jotta se ratkaisisi heidän riitansa, ja kuinka jotkut heistä kääntyvät pois siitä.
[3.23] ja tämä tapahtuu siksi, että he sanovat: »Ei tuli meitä ahdista kuin joinakuina päivinä », ja heidän itse keksimänsä ajatukset pettävät heidät heidän uskossaan.
[3.24] Ja kuinka heidän käykään, kun Me kokoamme heidät sinä päivänä, josta ei ole epäilystäkään ja jolloin jokainen sielu saa täyden palkan ansionsa mukaan, eikä ketään väärin tuomita?
[3.25] Sano: »Oi Jumala, valtakuntain Valtias, Sinä annat valtakunnan kenelle tahdot ja otat sen pois keneltä tahdot, Sinä korotat kenet tahdot ja alennat kenet tahdot. Sinun kädessäsi on hyvyys, Sinä olet totisesti kaikkivaltias.
[3.26] Sinä annat yön seurata päivää ja päivän seurata yötä, Sinä saat elävän versomaan kuolleesta ja teet kuolleen elävästä, ja Sinä annat elatuksen kenelle tahdot, määrää panematta.»
[3.27] Uskovaiset älkööt ottako uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta. Jos joku niin tekee, ei hänellä ole mitään puolustusta odotettavana Jumalalta. Teillä ei ole mitään pelättävää heidän puoleltaan . Jumala kehoittaa teitä pelkäämään vain Häntä, ja Hänen luoksensa te palaatte. Sano:
[3.28] »Salaattepa te, mitä teillä on sydämessänne, tai ilmaisette sen, Jumala sen kuitenkin tietää.» Hän tietää, mitä on taivaassa ja mitä on maan päällä; Jumala on kaikkivaltias.
[3.29] Sinä päivänä, jolloin jokainen sielu löytää edestään sen, mitä hyvää on tehnyt, ja samoin sen, mitä pahaa on tehnyt, hän on toivova, että olisi syvä kuilu hänen ja hänen pahojen tekojensa välillä. Jumala varoittaa teitä, että vain Häntä on pelättävä. ja Jumala on lempeä palvelijoitansa kohtaan.
[3.30] Sano: »Jos te rakastatte Jumalaa, niin seuratkaa minua, ja Jumala on rakastava teitä ja antava anteeksi teille syntinne, sillä Jumala on sääliväinen ja laupias».
[3.31] Sano: »Totelkaa Jumalaa ja profeettaa! Sillä jos käännytte pois, niin tietäkää, että Jumala totisesti ei rakasta uskottomia.»
[3.32] Katso, Jumala on yli kaikkien kansojen valinnut Aadamin ja Nooan, Aabrahamin suvun ja Imraanin suvun
[3.33] toinen toisensa jälkeläisinä, koska toinen polveutuu toisesta. Jumala on kuuleva, tietävä.
[3.34] Entä kun Imraanin vaimo sanoi: »Herra, minä olen Sinulle luvannut ja kokonaan pyhittänyt, minkä kohdussani kannan; ota se siis vastaan minulta. Sinä olet totisesti kuuleva, tietävä».
[3.35] Ja kun hän oli synnyttänyt, sanoi hän: »Herra, katso, olen synnyttänyt tyttölapsen» - ja Jumalahan tiesi parhaiten, minkä hän oli synnyttänyt, sillä miespuolinen ei ole sama kuin naispuolinen lapsi - »ja olen antanut hänelle nimen Maria ja minä asetan hänet ja hänen jälkeläisensä Sinun suojelukseesi, varjele heitä kirotulta Saatanalta».
[3.36] Niin vastaanotti hänen Herransa hänet (Marian) suosiollisesti ja antoi hänen kasvaa ihanasti, uskoen hänet Sakarian huostaan; ja joka kerta kun Sakaria astui hänen luokseen pyhäkköön, havaitsi hän ruokaa hänen edessään ja sanoi: »Maria, mistä tämä tulee sinulle?» Hän vastasi: »Se tulee Jumalalta; Jumala huolehtii kenestä tahtoo, määrää panematta».
[3.37] Siellä rukoili Sakaria Herraansa. Hän sanoi: »Herra, suo armostasi minulle siunattu perillinen! Sinä totisesti kuulet rukouksen.»
[3.38] ja niin huusivat enkelit hänelle sinne, missä hän seisoi pyhäkössä rukoilemassa: »Jumala iloksesi ilmoittaa sinulle (syntyvän) Johanneksen, josta tulee Jumalan totisen sanan vahvistaja, suuri, pidättyväinen ja vanhurskas profeetta».
[3.39] Ja Sakaria sanoi: »Herra, kuinka minä voin saada pojan, kun vanhuus on jo saavuttanut minut ja vaimoni on hedelmätön?» Enkeli vastasi: »Olkoonpa niinkin, Jumala tekee tahtonsa mukaan.»
[3.40] Silloin hän sanoi: »Herra, anna minulle tunnusmerkki!» Hän vastasi: »Sinun tunnusmerkkisi olkoon, ettet voi kolmeen vuorokauteen puhua ihmisille muuten kuin viittomalla. Rukoile ahkerasti Herraasi ja ylistä Häntä illoin ja aamuin!»
[3.41] Ja katso, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala on totisesti valinnut, puhdistanut ja pyhittänyt sinut; Hän on korottanut sinut koko luomakunnan naisten yli.
[3.42] Maria, ole hurskas Herrasi palvelija, heittäydy maahan ja kumarra niiden kanssa, jotka Häntä kumartavat.»
[3.43] Tämä on, Muhammed, ilmoitus salatuista asioista, ja sinulle Me sen ilmaisemme, sillä sinä et ollut heidän kanssaan, kun he kirjoituspuikoillaan heittivät arpaa siitä, kuka saisi huolehdittavaksensa Marian, etkä sinä ollut myöhemminkään heidän joukossaan, kun he kiistelivät keskenään.
[3.44] Ja katso, enkelit sanoivat: »Maria, Jumala ilmoittaa sinulle hyvän sanoman, että hänen Sanansa tulee sinulle. Hänen nimensä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, hän on kuuluisa tässä ja tulevassa elämässä, yksi niistä, jotka korotetaan Jumalan läheisyyteen.
[3.45] Hän on puhuva ihmisille kehdostaan samoin kuin täysiikäisenä ja on oleva yksi vanhurskaista.»
[3.46] Maria sanoi: »Herra, kuinka minä voin saada lapsen, kun ei yksikään ihminen ole minuun koskenut?» Enkeli vastasi: »Jumala luo, mitä tahtoo; kun hän päättää jonkun asian, sanoo hän vain: 'Tapahtukoon!' ja niin tapahtuu.
[3.47] Ja Jumala on opettava hänelle Pyhän kirjan, viisauden, Lain ja Evankeliumin
[3.48] ja lähettävä hänet profeetaksi israelilaisten luo. Hän on sanova heille: »Olen tullut luoksenne tuoden tunnusmerkkejä Herraltanne. Katso, minä muovailen savesta teille linnun muotoisen ja puhallan siihen, ja siitä tulee Jumalan sallimuksesta elävä lintu; minä olen Jumalan tahdosta parantava sokeana syntyneen ja pitaalisen ja olen herättävä kuolleet eloon. Ja minä sanon teille, mitä te tulette syömään ja mitä panemaan tallelle taloissanne. Tässä on totisesti tunnusmerkki teille, jos olette uskovaisia.
[3.49] Samoin tulen vahvistamaan todeksi sen, mikä on ollut ennen minua kirjoitettuna Laissa, ja sallimaan teille osan siitä, mikä tähän asti on ollut teiltä kiellettyä, niin, minä tulen luoksenne tuoden tunnusmerkit Herraltanne. Pelätkää siis Jumalaa ja totelkaa minua!
[3.50] Jumala on totisesti minun Herrani ja teidän Herranne, palvelkaa siis Häntä. Tämä on oikea tie.»
[3.51] Ja kun Jeesus havaitsi heissä epäuskoa, sanoi hän: »Ketkä haluavat olla minun seuraajiani Jumalan työssä?» Opetuslapset vastasivat: »Me olemme Jumalan seuraajia, me uskomme Jumalaan; todista, että olemme Hänen tahtoonsa ja johtoonsa alistuneet.
[3.52] Herramme, Me uskomme siihen, mitä olet ilmoittanut, ja me seuraamme Sinun profeettaasi; merkitse meidät siis tunnustajien joukkoon.»
[3.53] He (epäuskoiset juutalaiset) juonittelivat, mutta Jumalakin juonitteli (heitä vastaan); ja Jumala on todella taitavin Suunnittelija.
[3.54] Ja Jumala sanoi: »Jeesus, katso, Minä otan sinut, sitten olen ylentävä sinut luokseni ja vapauttava sinut niistä, jotka ovat uskottomia, sekä asettava ne, jotka sinua seuraavat, uskottomien yläpuolelle aina Ylösnousemuksen päivään saakka. Aikanaan on teidän kaikkien palattava minun luokseni, ja minä olen ratkaiseva sen, mistä te keskenänne kiistelitte.
[3.55] Mitä niihin tulee, jotka eivät uskoneet, olen kurittava heitä raskaalla rangaistuksella sekä tässä että tulevassa elämässä; eivätkä he löydä ketään auttajaa.»
[3.56] Mutta uskovaisille ja hyviä töitä harjoittaville Hän on antava heidän täyden palkkansa. Jumala ei rakasta väärintekijöitä.
[3.57] Tämän me julistamme sinulle Muhammed, tunnusmerkkinä ja viisauden tietona, jotka ovat Koraanissa.
[3.58] Katso, Jeesus on Jumalan edessä samankaltainen kuin Aadam; Hän loi hänet (Aadamin) maan tomusta, sitten Hän sanoi hänelle: »Ole!» ja hän oli (elävä sielu).
[3.59] Tämä totuus tulee Herraltasi, Muhammed, siksi älä kuulu epäileviin.
[3.60] Jos joku tästä kiistelee kanssasi, sen jälkeen kuin (tämä täydellinen) tieto on osaksesi tullut, niin sano: »Tulkaa, kutsukaamme meidän poikamme ja teidän poikanne, meidän vaimomme ja teidän vaimonne, kokoontukaamme me itse ja te itse; ja sitten kukin velvoittakaamme itsemme Jumalan edessä ja huutakaamme Jumalan kirousta niiden yli, jotka valehtelevat!»
[3.61] Katso, tämä sanoma on kauttaaltaan totuutta, eikä ole muuta jumalaa kuin Jumala; Hän on totisesti mahtava, viisas.
[3.62] Mutta jos he kääntyvät pois, niin totisesti Jumala tuntee turmeluksen aiheuttajat.
[3.63] Sano (juutalaisille ja kristityille) : »Te Pyhän kirjan omistajat, tulkaa yhteisymmärrykseen meidän kanssamme (uskonnon asiasta), että meillä olisi samoin kuin teilläkin, ettemme palvele muuta kuin ainoata Jumalaa emmekä aseta ketään Hänen rinnalleen, emmekä kukaan pidä toistamme herrana, (emme pidä herrana ketään muuta) paitsi Jumalaa.» Jos he kääntyvät pois, niin sanokaa: »Olkaa todistajina, että me olemme Jumalalle alamaisia!»
[3.64] Te Pyhän kirjan omistavat, miksi te kiistelette Aabrahamista? Laki ja Evankeliumihan lähetettiin vasta hänen jälkeensä 9); eikö teillä ole ymmärrystä?
[3.65] Kuulkaa, jospa kiistelisitte sellaisesta, josta teillä on tietoa; mutta miksi kiistelette sellaisesta, josta teillä ei ole tietoa? Jumala tietää, mutta te ette tiedä.
[3.66] Aabraham ei ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli hurskas (haniifi) ja Jumalalle alamainen (muslimi) eikä kuulunut monijumalaisiin.
[3.67] Ihmisiä, jotka voivat lähinnä vedota Aabrahamiin, ovat totisesti ne, jotka seuraavat Häntä kuten tämäkin profeetta (Muhammed), ja ne, jotka (hänen kerallaan) uskovat; ja Jumala on uskovaisten Suojelija.
[3.68] Eräät niistä, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, toivoisivat voivansa eksyttää teidät, mutta he eivät eksytä ketään muita kuin juuri itsensä, eivätkä he aavista sitä.
[3.69] Te, joilla on Pyhä kirja, miksi ette usko Jumalan tunnusmerkkeihin, vaikka itse olette niiden silminnäkijöitä?
[3.70] Te, joilla on Pyhä kirja, miksi verhoatte totuuden valheella ja salaatte totuuden vastoin parempaa tietoanne?
[3.71] Osa niistä, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, sanoo: »Uskokaa päivän noustessa siihen, mikä on ilmoitettu uskovaisille (muslimeille), ja kieltäkää se päivän päättyessä; näin ehkä saamme heidät puolellemme.»
[3.72] Älkää uskoko muita kuin uskontoanne todella noudattavia! - Sano: »Oikea johdatus on totisesti Jumalan johdatus». Älkääkä uskoko, että joku on saanut saman (ilmoituksen) kuin te tai että he voivat kiistellä kanssanne Herranne edessä. Sano: »Kaikki runsaus on Jumalan kädessä, hän antaa sen kenelle tahtoo. Jumala sulkee kaiken olemukseensa ja tietää kaikki.»
[3.73] Hän antaa laupeutensa sille, kenet Hän valitsee. Jumala on rajaton runsaudessaan.
[3.74] Niiden keskuudessa, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, on sellaisia, että jos uskot heille säilytettäväksi suuren määrän kultaa, he palauttavat sen sinulle, ja heidän keskuudessaan on sellaisiakin, jotka, jos uskot heille denaarin, eivät palauta sitä sinulle, ellet sitä vaatimalla vaadi. Näin on siksi, että he sanovat: »Meillä ei ole mitään velvollisuuksia tietämättömiä (pakanoita) kohtaan». Noin he kieräilevät Jumalaan vedoten ja tietävät sen itse.
[3.75] Ei niin, vaan ainoastaan se on (Jumalan edessä hurskas), joka täyttää velvollisuutensa ja karttaa pahaa. Katso, Jumala rakastaa ainoastaan hurskaita.
[3.76] Totisesti niillä, jotka liittonsa Jumalan kanssa ja valansa vaihtavat vähäpätöisiin arvoihin, ei tule olemaan autuutta tulevassa elämässä. Jumala ei puhu heille eikä katso heihin Ylösnousemuksen päivänä eikä vanhurskauta heitä, vaan heidän osanaan on tuskallinen rangaistus.
[3.77] Katso, heidän joukossaan on sellaisia, jotka puhuessaan vääristelevät Pyhää kirjaa, jotta te luulisitte Pyhän kirjan sanoiksi sellaistakin, mikä siihen ei sisälly; he sanovat: »Se tulee Jumalalta», vaikka se ei tule Jumalalta, ja vedoten Jumalaan he valehtelevat vastoin parempaa tietoaan.
[3.78] Ei voi ihminen, jolle Jumala on antanut Pyhän kirjan, viisauden ja profeetantehtävän, sanoa ihmisille: »Olkaa minun palvelijoitani samalla tavalla, kuin olette Jumalan palvelijoita». Ei, vaan (hän sanoo:) »Olkaa Jumalan palvelijoita, koska tunnette Pyhän kirjan ja tutkitte sitä.»
[3.79] Eikä hän käske teitä ottamaan enkeleitä tai profeettoja herroiksenne. Kehoittaisiko hän teitä väärään uskoon, senjälkeen kuin olette tulleet Jumalan tahdon alaisiksi (muslimeiksi)?
[3.80] Aikoinaan, kun Jumala teki liiton profeettojen kanssa, Hän sanoi: »Katso, näin paljon annan teille Pyhiä kirjoituksia ja viisautta, ja sitten tulee lähettiläs ja vahvistaa todeksi sen, mikä teillä jo on; teidän on totisesti uskottava häneen ja autettava häntä». Hän sanoi vielä: »Tunnustatteko ja otatteko vastaan liittoni tällä ehdolla?» He vastasivat: »Me tunnustamme sen». Silloin Hän sanoi: »Olkaa siis tämän todistajat. Minä myöskin olen todistajana teidän rinnallanne.»
[3.81] Senvuoksi ketkä ikinä tämän jälkeen luopuvat, he ovat jumalattomia.
[3.82] Jotakin muuta Jumalan uskontoako he vielä etsisivät, vaikka kaikki taivaassa ja maan päällä ovat Hänelle alamaisia tahtoen tai tahtomattaan, ja Hänen luokseen on heidän palattava?
[3.83] Sano: »Me uskomme Jumalaan, siihen, mitä on ylhäältä ilmoitettu meille ja mitä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille sekä (Israelin) sukukunnille, siihen, mitä Mooses, Jeesus ja profeetat ovat saaneet Herraltansa; me emme tee mitään erotusta heidän välillään, ja Hänen tahtoonsa ja johdatukseensa olemme alistuneet».
[3.84] Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon.
[3.85] Kuinka Jumala ohjaisi ihmisiä, jotka ovat tulleet uskottomiksi, senjälkeen kuin he olivat uskossa ja tunnustivat Muhammedin oikeaksi profeetaksi ja (Jumalan kaikkivallan) selvät todistukset heille näytettiin? Jumala ei ohjaa jumalattomia ihmisiä.
[3.86] Näiden palkaksi tulee Jumalan, enkelien ja ihmisten kirous.
[3.87] Sen alaisiksi he jäävät ikuisesti, heidän rangaistustaan ei lievennetä eikä heihin kiinnitetä (sen enempää) huomiota.
[3.88] (Tästä kohtalosta vapautuvat vain ne), jotka myöhemmin katuvat ja tekevät parannuksen, sillä Jumala on sääliväinen ja laupias.
[3.89] Mutta jotka oltuaan uskossa ovat tulleet uskottomiksi ja sitten yhä yltyvät uskottomuudessaan, niiden kääntymystä ei totisesti hyväksytä; he jäävät eksyneiksi.
[3.90] Niistä, jotka ovat olleet uskottomia ja kuolevat epäuskossaan, ei yhdenkään sielun lunnaiksi hyväksytä edes koko maailman täyttä kultaa, heitä odottaa tuskallinen rangaistus, eivätkä he löydä ketään puoltajaa.
[3.91] Ette koskaan saavuta tosihurskautta, ennenkuin uhraatte sellaista, mikä on teille rakasta; ja mitä uhraattekin, Jumala sen tietää totisesti.
[3.92] Ennenkuin Laki annettiin ylhäältä, oli kaikki ruoka sallittu israelilaisille paitsi se, minkä Israel itse kielsi itseltään. Sano: »Ottakaa esille Mooseksen kirjat ja lukekaa sieltä, mikäli tahdotte pysyä totuudessa.»
[3.93] Ja ketkä tämän jälkeen sepittävät valheita Jumalaan vedoten, ne ovat väärintekijöitä, jumalattomia.
[3.94] Sano: »Jumalan puhe on totuutta; noudattakaa siis Aabrahamin oppia, koska hän oli hurskas (haniifi) eikä kuulunut monijumalaisiin.»
[3.95] Ensimmäinen rukoushuone, joka perustettiin ihmisille, oli totisesti se, joka on Bekassa (Mekassa) siunauksena ja opastuksena koko maailmalle.
[3.96] Siellä on ilmeisiä tunnusmerkkejä: Aabrahamin rukouspaikka; ja se, joka astuu sinne, on varmassa turvassa. Ja pyhiinvaellus tähän huoneeseen on ihmisten velvollisuus Jumalaa kohtaan, jokaisen, ken suinkin voi matkan tehdä. Mutta jos joku käy uskottomaksi, niin katso, Jumala tulee toimeen vaikkapa ilman koko maailmaa.
[3.97] Sano: »Te, jotka omistatte Pyhän kirjan, miksi ette usko Jumalan tunnusmerkkeihin, vaikka Jumala on teidän tekojenne todistaja?
[3.98] Sano: »Te, joilla on Pyhä kirja, miksi työnnätte uskovaisia pois Jumalan tieltä ja pyritte tekemään sen mutkikkaaksi, vaikka olette varmoja (sen suoruudesta)? Mutta Jumala ei ole välinpitämätön siitä, mitä te teette.»
[3.99] Te, jotka uskotte, jos tottelette eräitä niistä, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet, tekevät he taas teidät uskottomiksi, teidän jo oltuanne uskossa.
[3.100] Kuinka voittekaan olla uskottomia, kun Jumalan tunnusmerkit luetellaan teille ja Hänen profeettansa on teidän keskuudessanne? Joka turvautuu Jumalaan, hänet johdetaan varmasti (kulkemaan) oikeata tietä.
[3.101] Te, jotka uskotte, pelätkää Jumalaa niin, kuin Häntä on pelättävä, eikä teidän pidä kuoleman, ennenkuin olette tulleet Hänen tahtonsa alaisiksi (muslimeiksi).
[3.102] Pitäkää kiinni kaikki Jumalan (pelastus)köydestä älkääkä hajaantuko, vaan muistakaa Jumalan armoa teitä kohtaan silloin, kun olitte toistenne vihollisia ja Hän lähensi sydämenne, niin että te Hänen armonsa kautta tulitte aivan kuin veljiksi keskeänne. Te olitte tulikuilun partaalla, mutta Hän pelasti teidät siitä. Siten selittää Jumala tunnusmerkkinsä teille, jotta tulisitte oikealle tielle
[3.103] ja jotta teistä tulisi seurakunta, joka kutsuu ihmisiä hyvyyteen, säätää heille oikeat elämäntavat ja estää heitä pahuudesta; sellaiset ihmiset tulevat menestymään.
[3.104] Älkää te olko niiden kaltaisia, jotka saatuaan selvät todistukset erottautuivat toisistaan ja riitelivät toistensa kanssa. Sellaisia odottaa kauhea rangaistus
[3.105] sinä (Ylösnousemuksen) päivänä, jolloin toisten kasvot kirkastuvat ja toisten mustuvat (synkkenevät) ja niille, joiden kasvot synkkenevät, sanotaan: »Ettekö te ole niitä, jotka tulitte uskottomiksi oltuanne uskossa? Niin, maistakaa nyt rangaistusta luopumisenne tähden!»
[3.106] ja ne, joiden kasvot kirkastuvat, heidät suljetaan Jumalan laupeuteen, ja he pysyvät siinä iankaikkisesti.
[3.107] Nämä ovat Jumalan ihmeellisiä ilmoituksia, jotka julistamme sinulle totuudessa; Jumala ei halua tehdä väärin maailmoille (ihmisille).
[3.108] Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja Jumalan luo kaikki on palaava.
[3.109] Te olette paras seurakunta, mikä on muodostunut ihmisten keskuuteen. Te määräätte ihmisille oikeat elämäntavat, estätte heitä pahuudesta ja uskotte Jumalaan. Jos Pyhän kirjan saaneet olisivat uskoneet, olisi se ollut heille parempi; heidän keskuudessaan on uskovaisia, mutta useimmat heistä ovat jumalattomia.
[3.110] He eivät voi aiheuttaa teille kuin vähän vahinkoa, ja jos he käyvät sotimaan teitä vastaan, kääntyvät he pakoon eivätkä sen jälkeen saa apua.
[3.111] Kurjuus on masentava heidät, missä ikinä he ovat, paitsi jos he pitävät liiton Jumalan kanssa ja sopimuksen ihmisten kanssa ; (muuten) he vetävät päällensä Jumalan vihan, ja viheliäisyys peittää heidät. Kaikki tämä tapahtuu siksi, että he hylkäsivät Jumalan tunnusmerkit ja vääryydessään surmasivat profeetat, sekä siksi, että he olivat uppiniskaisia ja tekivät rikoksia.
[3.112] Pyhän kirjan saaneista eivät kuitenkaan kaikki ole samanlaisia; heidän keskuudessaan on vakaa joukko (ihmisiä), jotka yön aikana lukevat Jumalan ihmeellisiä ilmoituksia ja Häntä kumartavat.
[3.113] He uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, harrastavat hyvää ja estävät ihmisiä pahuudesta, kilvoittelevat keskenään hyvissä töissä; nämä kuuluvat vanhurskaisiin.
[3.114] Mitä hyvää he tekevätkin, ei heiltä koskaan riistetä sen hedelmää, sillä Jumala tuntee ne, jotka Häntä pelkäävät.
[3.115] Niitä, jotka ovat uskottomia, eivät totisesti heidän rikkautensa eivätkä heidän lapsensa vähääkään hyödytä Jumalan edessä; he joutuvat Tulen omiksi ja pysyvät siinä iankaikkisesti.
[3.116] Minkä he antavat pois tässä maallisessa elämässä, sen laita on sama kuin purevan kylmän viiman, joka kiitää jumalattomien ihmisten vainioiden yli ja tuhoaa heidän satonsa. Ei Jumala tee heille vääryyttä, vaan itse he tekevät vääryyttä itselleen.
[3.117] Te, jotka uskotte, älkää antautuko avomieliseen ystävyyteen muiden kuin teikäläisten kanssa; muut eivät jätä turmelematta teitä. He halajavat teidän perikatoanne, heidän vihansa on jo pursunut heidän suustansa; mutta se, mikä heidän sydämissään piilee, on vielä pahempaa. Me olemme nyt selittänyt tunnusmerkkimme teille, jotta ehkä ymmärtäisitte.
[3.118] Katso, te olette sellaisia, jotka rakastatte heitä, mutta he eivät rakasta teitä; te uskotte koko Pyhään kirjaan, ja kun he tapaavat teidät, he sanovat: »Me uskomme», mutta omissa oloissaan he pureskelevat sormiansa raivoissaan teitä vastaan. Sano: »Kuolkaa raivoonne! Jumala tuntee totisesti sydäntenne sisimmät aivoitukset.»
[3.119] Jos jotain hyvää tapahtuu teille, kadehtivat he sitä, mutta jos jokin paha kohtaa teitä, siitä he iloitsevat. Jos olette kärsivällisiä ja pelkäätte Jumalaa, ei heidän kavaluutensa voi vahingoitta teitä vähääkään; Jumala sulkee huomioonsa kaikki heidän tekonsa.
[3.120] Entä kun sinä, Muhammed, varhain eräänä aamuna jätit kotiväkesi sijoittaaksesi uskovaiset taistelupaikoilleen (Jumala kaikki kuuli ja tiesi) ja
[3.121] kun joukostanne kaksi osastoa oli menettää rohkeutensa (mutta Jumala oli heidän tukensa; uskovaiset turvautuvat Jumalaan).
[3.122] Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa , kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia!
[3.123] Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?»
[3.124] Niin, jos olette kärsivällisiä ja pelkäätte Jumalaa ja viholliset yllättävät teidät äkkirynnäköllä, on Herranne tukeva teitä viidellä tuhannella enkelinä, joilla on erityiset merkit.
[3.125] Tämän antoi Jumala teille rohkaisevana ilosanomana, jotta sydämenne rauhoittuisivat sen kautta - apu tulee ainoastaan Jumalalta, mahtavalta viisaalta -
[3.126] jotta Hän murskaisi uskottomat ja kaataisi heidät, niin että he peräytyisivät saavuttamatta sitä, mitä tahtoivat.
[3.127] Sinua, Muhammed, ei koske vähääkään, armahtaako Hän heitä vai rankaisee, sillä he ovat väärintekijöitä.
[3.128] Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä. Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo; niin, Jumala on sääliväinen ja laupias.
[3.129] Te, jotka uskotte, älkää koronkiskomisella ahnehtiko kaksinkertaisia tuloja, vaan pelätkää Jumalaa, jotta olisitte onnellisia
[3.130] Ja kavahtakaa Tulta, joka on valmistettu uskottomille,
[3.131] totelkaa Jumalaa ja profeettaa, jotta teidän osaksenne tulisi laupeus.
[3.132] ja pyrkikää kilvan saavuttamaan Herranne anteeksianto ja Paratiisi, joka on yhtä ääretön kuin taivaat ja maa, ja on valmistettu jumalaapelkääväisille,
[3.133] jotka antavat uhrilahjoja sekä varakkaina että köyhinä ollessaan, jotka hillitsevät vihansa ja antavat anteeksi ihmisille; niin, Jumala rakastaa niitä, jotka hyvää tekevät.
[3.134] Ja jotka, tehtyään jotain alhaista tai rikottuaan itseään vastaan, muistavat Jumalan ja anovat syntiään anteeksi (ja kukahan muu kuin Jumala voi antaa synnit anteeksi?) eivätkä vastoin parempaa tietoaan paadu siinä, mitä ovat tehneet,
[3.135] niiden palkka on oleva heidän Herransa anteeksianto ja huvitarhat, joissa purot solisevat, joissa he ikuisesti viihtyvät; niin, minkä ihanan palkan saavatkaan hyvyyden harjoittajat!
[3.136] Jumalan kurinpitoa on ollut jo ennen teitä; vaeltakaa ympäri maata ja tarkatkaa, millaisen lopun ne saivat, jotka vääristelivät totuuden (sanoman) valheeksi.
[3.137] Tämä on selitys ihmisille, opastus ja ojennus jumalaapelkääväisille.
[3.138] Älkää väsykö älkääkä murehtiko; te voitatte, jos olette (tosi-)uskovaisia!
[3.139] jos teitä kohtasi isku, niin on yhtä ankara isku kohdannut (uskottomia) ihmisiä tätä ennen . Me annamme ihmisten kesken päivien vaihdella, jotta Jumala tulisi tuntemaan ne, jotka uskovat, ja voisi hankkia itselleen todistajia teidän keskuudestanne - väärintekijöitä ei Jumala rakasta -
[3.140] ja jotta Jumala voisi koetella uskovaisia ja tuhota uskottomat.
[3.141] Vai luuletteko, että saatte astua Paratiisiin, ennenkuin Jumala tuntee ne teistä, jotka olivat taisteluvalmiit, ja ennenkuin Hän tuntee ne, jotka ovat kestäviä?
[3.142] Toivoittehan kuolemaa, ennenkuin kohtasitte sen (kentällä), mutta nyt olette nähneet sen omin silmin.
[3.143] Muhammed on vain lähettiläs; edesmenneet profeetat ovat ennen häntä olleet (Jumalan) lähettiläitä; jos hän kuolee tai kaatuu, peräydyttekö te silloin? Jos joku peräytyy, ei hän voi vahingoittaa Jumalaa vähääkään, mutta kiitolliset Jumala on palkitseva.
[3.144] Ei yksikään sielu kuole muuten kuin Jumalan sallimuksesta, Kohtalon kirjassa määrätyllä hetkellä. Sille, joka toivoo itselleen palkkaa tässä elämässä, annamme sen mukaan, ja sille, joka toivoo palkkaa tulevassa elämässä, annamme hänen toivomuksensa mukaan, ja Me olemme palkitseva kiitolliset.
[3.145] Monta oli profeettaa, joiden keralla taisteli joukko uskollisia (seuraajia); eivät he lannistuneet mistään, mikä kohtasi heitä Jumalan sotaretkellä, eivät he horjuneet eivätkä masentuneet. ja Jumala rakastaa kestäviä.
[3.146] Ei heillä muuta ollut sanottavaa kuin: »Herra, anna anteeksi meidän syntimme ja harhaotteet tehtävässämme, anna lujuutta meidän askeleillemme ja auta meitä saamaan voitto uskottomista vastustajistamme.»
[3.147] ja Jumala antoi heille palkan tässä elämässä ja ihanan palkan tulevassa; katso, Jumala rakastaa hyväätekeviä.
[3.148] Jos te jotka uskotte, olette epäuskoisille kuuliaisia, saattavat he teidät peräytymään, ja te palaatte häviön kärsien.
[3.149] Mutta onhan Jumala suojelijanne, niin, Hän on paras auttaja.
[3.150] Me lähetämme äkkiä pelästyksen epäuskoisten sydämiin, koska he Jumalan rinnalla pitävät muita jumaluusolentoja, joiden palvelemiseen Hän ei ole antanut mitään oikeutta. Heidän asunnokseen tulee Tuli; kauhea on jumalattomien olinpaikka.
[3.151] Onhan Jumala pitänyt teille antamansa lupauksen, kun Hänen avullaan olitte voitokkaita, kunnes osoittauduitte pelkureiksi, kiistelitte keskenänne määräyksistä ja olitte tottelemattomia, senjälkeen kuin Hän jo näytti teille mitä toivoitte (taistelun tuloksen). Jotkut teistä halusivat tämän elämän hyvyyttä ja toiset teistä halusivat kuoleman jälkeistä elämää. Siksi Hän käänsi teidät pakoon vihollistenne edessä koetellaksensa teitä. Kuitenkin Hän on jo armahtanut teitä, Jumala on runsas jalomielisyydessään uskovaisia kohtaan.
[3.152] Kun läksitte taistelukentällä toisistanne välittämättä ja profeetta huusi jälkeenne (kutsuen taistelemaan), lähetti Hän teille palkkioksi ahdinkoa ahdingon lisäksi, jottette murehtisi sitä (saalista), minkä olitte menettäneet, tai (iskua) mikä oli kohdannut teitä. Katso, Jumala tietää teidän työnne.
[3.153] Ahdinkonne jälkeen Hän lähetti teille turvallisuuden tunteen ja unen, joka valtasi osan teistä. Toiset teistä taas kiihoittivat itseään väärillä kuvitteluilla Jumalasta. He sanoivat: »Onko meillä oikeastaan tekemistä tämän asian kanssa?» Sano: »Koko asia on Jumalan». He salasivat sydämessään jotakin, jota eivät sinulle ilmaisseet, ja sanoivat: »Jos meille olisi tarkoitettu jokin tulos tästä asiasta, ei meitä olisi lyöty täällä». Sano: »Vaikka olisitte olleet taloissanne, niin totisesti olisivat ne, joiden kuolema oli määrätty, saaneet surmansa kentälle. Tämä (sallittiin sen vuoksi, että Jumala koettelisi, mitä kätkeytyy rintaanne, ja tutkisi sen, mikä on teidän sydämissänne.» Jumala tuntee sydänten sisimmät aivoitukset.
[3.154] Katso, ne teistä, jotka kääntyivät pakoon sinä päivänä, kun molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa, saattoi Saatana lankeamaan jonkun heidän tekonsa tähden; mutta Jumala on armahtanut heitä, Jumalahan on totisesti anteeksiantava ja lempeä.
[3.155] Te, jotka uskotte, älkää olko niiden kaltaisia, jotka ovat uskottomia ja sanovat veljistään, kun he ovat matkalla tai lähtevät sotaan: »Jos he olisivat jääneet luoksemme, eivät he olisi kuolleet tai kaatuneet.» Jumala vain sallii sen, mikä on tapahtunut, kirvellä heidän sydämissään. Jumala antaa sekä elämän että kuoleman, ja Jumala näkee mitä teette.
[3.156] ja jos kaadutte tai kuolette Jumalan sotaretkellä, niin on totisesti Jumalan anteeksianto ja lupaus parempi kuin kaikki se maallinen, mitä olette saaneet kootuksi.
[3.157] Ja jos muuten kuolette tai sodassa kaadutte, niin Jumalan luokse teidän on kokoonnuttava.
[3.158] Jumalan laupeuden vuoksi olet menetellyt lempeästi heitä kohtaan, Muhammed, mutta jos olisit ollut ankara ja kovasydäminen, olisivat he eronneet sinusta. Ole siis suvaitsevainen heitä kohtaan, rukoile heille anteeksiantoa ja neuvottele heidän kanssaan asioista. Ja kun olet päätöksesi tehnyt, luota Jumalaan! Katso, Jumala rakastaa niitä, jotka Häneen turvaavat.
[3.159] Jos Jumala auttaa teitä, ei teitä kukaan voita, ja jos Hän vetäytyy pois, kuka silloin voi teitä auttaa? Niin, Jumalaan turvatkoot uskovaiset!
[3.160] Eikä profeetan sovi kavaltaa mitään, sillä sen, joka kavaltaa, on Ylösnousemuksen päivänä tuotava julki, mitä hän on kavaltanut. Silloin on jokainen sielu saapa täyden ansionsa mukaan, eikä ketään väärin tuomita.
[3.161] Luuletteko hänen, joka tavoittelee sitä, mikä on Jumalalle otollista, osoittautuvan sellaiseksi, joka on vetänyt ylitsensä Jumalan vihan ja jonka olinpaikka on oleva Helvetti, se surkea määränpää?
[3.162] Jumalan luona heillä on erilainen arvoasema; näkeehän Jumala, mitä kukin tekee.
[3.163] Totisesti Jumala on ollut armollinen uskovaisia kohtaan lähettäessään heille apostolin heidän keskuudestaan, joka julistaa heille Hänen tunnusmerkkejään, puhdistaa heidät ja opettaa Pyhää kirjaa ja viisautta heille, jotka aikaisemmin elivät ilmeisessä harhauskossa.
[3.164] Ja kun isku kohtasi teitä teidän annettuanne (vastustajillenne) kaksi kertaa raskaamman iskun, miksi sanoitte: »Mistä tämä johtuu?» Sano (heille, Muhammed): »Se johtuu teistä itsestänne». Jumalahan on kaikkivaltias.
[3.165] Ja se, mikä sattui teille sinä päivänä, kun molemmat joukot kohtasivat toisensa, tapahtui Jumalan sallimuksesta ja jotta Hän tuntisi uskovaiset
[3.166] ja tuntisi teeskentelijät, ne, joille sanottiin, »Tulkaa ja taistelkaa Jumalan asian puolesta tai torjukaa heidät!» ja he vastasivat: »Jos osaisimme taistella, niin seuraisimme teitä.» Sinä päivänä he olivat lähempänä uskottomuutta kuin uskoa. Huulillaan he sanoivat sellaista, mitä ei ollut heidän sydämissänsä, mutta Jumala tuntee parhaiten, mitä he salaavat.
[3.167] Niille, jotka itse istuessaan kotona sanoivat (taistelevista) veljistään: »Jos he olisivat kuulleet meitä, eivät he olisi kaatuneet», (heille) sano: »Torjukaa sitten kuolema omalta kohdaltanne, jos puhutte täyttä totta!»
[3.168] Mutta älkää pitäkö kuolleina niitä, jotka ovat kaatuneet Jumalan sotaretkellä. Ei, he elävät Herransa luona, saaden kukin osansa,
[3.169] riemuiten siitä, mitä Jumala on runsaudestaan heidän ylitseen vuodattanut, ja iloiten niistä, jotka seuraavat heidän jälkiänsä, mutta eivät vielä ole heitä saavuttaneet. Ei mikään pelko ole saava heitä valtaansa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[3.170] He iloitsevat Jumalan armosta ja mielisuosiosta ja siitä, ettei Jumala anna uskovaisten palkan mennä hukkaan.
[3.171] Hyvää tekeviä ja Jumalaa pelkääviä niiden joukossa, jotka tottelivat Jumalaa ja profeettaa, kun isku heitä kohtasi, odottaa suuri palkka,
[3.172] niitä, joille ihmiset sanoivat, että pelottavat sotavoimat olivat kokoontuneet heitä vastaan, mutta tämä vain lisäsi heidän uskoaan, ja he vastasivat: »Jumalassa on meille (voimaa) kylliksi. Hän on paras tukemme ja turvamme.»
[3.173] He palasivat Jumalan armon turvissa mitään pahaa kohtaamatta. He etsivät Jumalan mielisuosiota, ja Jumala on ylenmäärin suosiollinen.
[3.174] Tosin Saatana peloittelee teitä ystävillänsä, mutta älkää pelätkö heitä, vaan pelätkää Minua, jos olette uskovaisia!
[3.175] Ne, jotka kevein askelin käyvät uskottomuuteen, älkööt katkeroittako sinua; he eivät voi vähääkään vahingoittaa Jumalaa. Jumala ei näe hyväksi antaa heille mitään osaa tulevassa elämässä; heitä odottaa kauhea rangaistus.
[3.176] Ne, jotka vaihtavat uskon uskottomuuteen, eivät totisesti voi vahingoittaa Jumalaa; heitä uhkaa tuskallinen rangaistus.
[3.177] Uskottomat älkööt luulko, että elinkautinen armonaika, jonka Me heille annamme, on heille onneksi; Me annamme heille aikaa ainoastaan siksi, että heidän syntinsä enenisivät. Katso, heitä odottaa häpeällinen rangaistus.
[3.178] Jumala ei aio jättää uskovaisia siihen tilaan, jossa te nyt olette, siihen asti kunnes Hän erottaa väärät hyvistä. Eikä Jumala aio ilmaista teille silmiltä salattua, vaan Jumala valitsee (siihen tarkoitukseen) kenet tahtoo lähettiläittensä joukosta. Uskokaa siis Jumalaan ja Hänen lähettiläihinsä, sillä jos uskotte ja pelkäätte Jumalaa, saatte runsaan palkinnon.
[3.179] Ne, jotka ovat saitoja sen suhteen, mitä Jumala on runsaudessaan heille antanut, älkööt luulko, että se on hyödyksi heille; ei, se on heille vahingoksi. Ylösnousemuksen päivänä ne asiat, joissa he olivat saitoja, tulevat kaulakahleina kuristamaan heitä. Jumalalle kuuluvat taivasten ja maan perinnöt, ja Jumala tietää teidän tekonne.
[3.180] Jumala on kuullut niidenkin puheen, jotka sanoivat (pilkallisesti, kun heitä kehoitettiin lahjoittamaan Herralle): »Jumala on köyhä, ja me olemme rikkaita». Me merkitsemme muistiin heidän sanansa ja kuinka he syyttä surmasivat profeetat, ja tulemme sanomaan: »Maistakaa Tulen tuskaa!»
[3.181] Ja tämä on teille seurauksena omien kättenne töistä. Jumala ei ole julma palvelijoillensa.
[3.182] Niille, jotka väittävät: »Jumalahan on sallinut meidän olla uskomatta mihinkään lähettilääseen, ennenkuin hän suorittaa uhrin, jonka (taivaan) tuli kuluttaa», sano (heille Muhammed): »Onhan ennen minua tullut luoksenne lähettiläitä suorittaen ihmetekoja ja tehden sellaista, josta te mainitsette; miksi te olette sitten heidätkin surmanneet, jos nyt tahdotte pysyä totuudessa?»
[3.183] Ja jos he pitävät sinua valehtelijana, niin onhan jo ennen sinua pidetty valehtelijoina lähettiläitä, jotka ovat ihmeitä tehneet sekä tuoneet Psalmit ja Valaisevan kirjan.
[3.184] Jokainen sielu on maistava kuoleman, ja teille maksetaan Ylösnousemuksen päivänä oikea palkkanne, mutta se, joka välttää Tulen ja saa astua Paratiisiin, on autuas, jota vastoin maailman elämä on vain pettävää tavaraa.
[3.185] Sekä teidän omaisuutenne että teidät itsenne tullaan totisesti panemaan koetukselle, ja te saatte kuulla paljon pahaa sekä niiltä, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet ennen teitä, että monijumalaisilta, mutta jos olette kestäviä ja vältätte pahaa, niin on se sankaruutta elämänvaiheissa.
[3.186] Jumala asetti velvollisuuden niille, jotka Pyhän kirjan saivat (juutalaisille), näin sanoen: »Teidän tulee selittää sitä ihmisille eikä salata sitä». Mutta he heittivät sen selkänsä taakse ja vaihtoivat sen mitättömiin arvoihin. Mikä surkea vaihtokauppa!
[3.187] Älä luule, että ne, jotka kerskuvat teoistaan ja kärkkyvät ylistystä siitä, mitä eivät ole tehneet, (älä luule) että he säästyvät kuritukselta. Ei, heitä odottaa tuskallinen rangaistus.
[3.188] Jumalalle kuuluu taivasten ja maan herruus, totisesti Jumala on kaikkivaltias.
[3.189] Taivasten ja maan luominen sekä yön ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on ymmärrystä,
[3.190] jotka muistavat Jumalaa seisoessaan, istuessaan ja maatessaan ja miettivät taivasten ja maan luomista sanoen: »Herra, Sinä et ole luonut tätä turhaan. Kunnia olkoon yksin Sinulle! Säästä meitä Tulen tuskilta!
[3.191] Herra, sen, jonka heität Tuleen, hänet olet syössyt häpeään. Ja turmeltuneet jäävät ilman auttajaa.
[3.192] Herra, me olemme kuulleet julistajan kehoittavan meitä uskoon sanoen: »Uskokaa Herraanne!» ja me olemme uskoneet. Siksi, Herra, anna anteeksi meidän syntimme, pyyhi pois pahat työmme ja anna meidän kuolla vanhurskasten kuolemalla.
[3.193] Ja anna meille, Herra, mitä olet luvannut meille lähettiläittesi kautta, äläkä salli meidän joutua häpeään Ylösnousemuksen päivänä! Ethän petä lupaustasi.»
[3.194] Niin kuuli heidän Herransa heitä (ja sanoi): »Minä en anna tekijän työn mennä hukkaan teidän keskuudessanne, olkoon hän mies tai nainen, toinen toisestannehan te polveudutte. Myöskin niiltä, jotka ovat lähteneet kodeistaan tai jotka on karkoitettu sieltä, ja jotka ovat kärsineet Minun asiani puolesta, taistelleet ja kaatuneet, olen totisesti pois pyyhkivä heidän pahat työnsä ja päästävä heidät huvitarhoihin, joissa purot solisevat. Tämä on oleva heille palkkana Jumalalta; sillä Jumala palkitsee parhaiten.
[3.195] Älä anna kotiseutusi (Mekan) uskottomien rikkauksien häikäistä itseäsi, Muhammed!
[3.196] Niistä on lyhytaikainen ilo, sitten on Helvetti oleva heidän kotinsa. Mikä surkea olinpaikka!
[3.197] Mutta niitä, jotka pelkäävät Herraansa, odottavat huvitarhat, joissa purot solisevat, ja siellä he ikuisesti viihtyvät. Sellaiset ovat Jumalan armolahjat; niin, Jumalalla on tallella kaikkein parasta vanhurskaille.
[3.198] Katso, Pyhän kirjan omaavien joukossa on sellaisia, jotka uskovat Jumalaan, siihen, mikä on ilmoitettu teille ja mikä on ilmoitettu heille, jotka nöyrtyvät Jumalan edessä eivätkä vaihda Jumalan tunnusmerkkejä mitättömän arvoihin.
[3.199] Nämä totisesti saavat palkkansa Herralta; Jumala on nopea tekemään tiliä.
[3.200] Te jotka uskotte, olkaa kärsivällisiä, kilvoitelkaa keskenänne kärsivällisyydessä, olkaa lujia ja pelätkää Jumalaa, jotta tulisitte onnellisiksi! 
@AN-NISA(Naisten suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[4.1] Ihmiset, pitäkää kunniassa Herraanne, joka on teidät luonut yhdestä hengestä ja hänestä luonut hänen puolisonsa ja näistä molemmista antanut lukuisain miesten ja naisten levitä maailmaan. Pitäkää kunniassa Jumalaa, jonka nimessä toinen toiseltanne anotte ja vaaditte; myöskin kunnioittakaa verisiteitä (niitä kohtuja, jotka ovat kantaneet teidät). Katso, Jumala valvoo ja vartioi teidän elämäänne.
[4.2] Ja antakaa orvoille heidän omaisuutensa; älkää (holhoojina) vaihtako hyvää huonoksi älkääkä kuluttako heidän omaisuuttansa sekoittamalla sitä omaanne. Se olisi totisesti suuri synti.
[4.3] Jos pelkäätte, ett'ette voi menetellä oikeudenmukaisesti orpoja kohtaan, naikaa silloin ne naispuoliset (orpojen joukosta), joista pidätte, kaksi, kolme tai neljä, mutta jos pelkäätte, ett' ette voisi olla tasapuolisia noin useata kohtaan, niin naikaa vain yksi ainoa heistä tai niistä orjattarista, joita omistatte. Tämä on mukavin tapa välttää vääryyttä.
[4.4] Jättäkää suosiolla vaimoillennekin lahjaksi heidän myötäjäisensä , mutta jos he hyvästä tahdostaan luovuttavat teille jotakin takaisin, niin pitäkää se ilomielin hyvänänne.
[4.5] Älkää antako ymmärtämättömille alaikäisille heidän omaisuuttansa, jonka Jumala on antanut hallittavaksenne, vaan elättäkää heitä sillä ja vaatettakaa heidät ja puhukaa heille suosiollisesti.
[4.6] Ja seuratkaa orpojen (henkistä) kehitystä, kunnes he saavuttavat naimaiän, ja jos silloin havaitsette heidät tervejärkisiksi, niin luovuttakaa heille itselleen heidän omaisuutensa. Varokaa tuhlaamasta sitä kevytmielisesti ja hätiköiden, ennenkuin he ovat täysi-ikäisiä. Rikas (holhooja) jättäköön holhokkien omaisuuden käyttämättä, ja se, joka itse on köyhä, kuluttakoon siitä vain kohtuulliseksi harkitun osan. Kun te luovutatte heille heidän omaisuutensa, niin olkoot teillä todistajat läsnä. Jumala valvoo tarkasti tilien tekoa.
[4.7] Miehiset perijät saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet, ja naispuolisetkin perilliset saakoot osan siitä, mitä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jättäneet, olkoon perintö vähäinen tai suuri - laki määrää siitä kullekin hänen osuutensa.
[4.8] Kun kaukaiset sukulaiset, orvot ja köyhät ovat läsnä perinnönjaossa, niin antakaa heillekin jotain ja puhukaa heille ystävällisesti.
[4.9] Ja ne, jotka itse olisivat huolestuneita, jos jättäisivät jälkeensä pieniä lapsia, varokoot (vääryydentekoa holhokeilleen), pelätkööt Jumalaa ja puhukoot mikä on totta.
[4.10] Ne, jotka vääryydellä nielevät orpojen omaisuuden, nielevät totisesti vain tulta vatsaansa, ja he tulevat Helvetin tulessa palamaan.
[4.11] Jumala määrää lastenne suhteen: Miehinen perillinen saakoon yhtä paljon kuin kaksi naispuolista yhteensä, mutta jos näitä tyttölapsia on enemmän kuin kaksi, niin saakoot he kaksi kolmattaosaa siitä, mitä vainaja on jälkeensä jättänyt, ja jos on yksi ainoa, saakoon hän puolet. Vainajan vanhemmat saakoot kumpikin kuudennen osan hänen jäämistöstään, jos häneltä jäi lapsia; mutta jos häneltä ei jäänyt lapsia, vaan vanhemmat yksin perivät hänet, niin saakoon äiti kolmannen osan, ja jos hänellä (vainajalla) on veljiä, niin saakoon äiti kuudennen osan, kaikki tämä kuitenkin vasta senjälkeen, kuin testamentin määräämät erät tai velka on vähennetty. Mitä tulee teidän vanhempiinne ja lapsiinne, niin ette voi tietää, kummat saattavat olla teille hyödyllisemmät. Kaikki tämä on Jumalan määräys; Jumala on totisesti tietävä, viisas.
[4.12] Ja teille kuuluu puolet siitä, mitä vaimonne ovat jälkeensä jättäneet, jollei heillä ole lapsia; mutta jos heillä on lapsia, tulee osallenne neljäs osa vaimojenne jäämistöstä, senjälkeen kuin heidän mahdolliset testamenttimääräyksensä ovat täytetyt tai velka on vähennetty. He (vaimot) saakoot puolestaan neljännen osan siitä, mitä te olette jälkeenne jättäneet, jollei teiltä jää lapsia; mutta jos teiltä jää lapsia, niin tulee heidän osalleen kahdeksas osa teidän jäämistöstänne, senjälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty. jos miehellä tai naisella, joka jättää perinnön jälkeensä (ei ole vanhempia eikä lapsia, mutta) on veli tai sisar, niin saakoot kumpikin kuudennen osan, senjälkeen kuin testamentin määräykset on täytetty tai velka on vähennetty, loukkaamatta kenenkään oikeutta. Tämä on Jumalan säännös; katso, Jumala on tietävä, lempeä.
[4.13] Nämä ovat Jumalan asetukset. Sen, joka tottelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään, Hän on päästävä huvitarhoihin, joissa purot solisevat ja jossa hän ikuisesti on viihtyvä, tämä on suuri autuus.
[4.14] Mutta sen, joka on tottelematon Jumalalle ja Hänen lähettiläälleen ja rikkoo Hänen asetuksiaan, Hän on johdattava Tuleen, jossa hän iankaikkisesti on pysyvä; häntä odottaa häpeällinen rangaistus.
[4.15] Niitä teidän naisianne vastaan, jotka tekevät huorin, on teidän kutsuttava joukostanne neljä todistajaa; jos he todistavat heidät syyllisiksi, niin pitäkää heidät eristettyinä asunnoissanne, kunnes kuolema heidät korjaa tai Jumala osoittaa heitä varten jonkun muun mahdollisuuden (uuden lainsäädännön kautta).
[4.16] Sellaiseen häpeään syyllistyviä on kumpaakin rangaistava, mutta jos he katuvat ja tekevät parannuksen, niin jättäkää heidät rauhaan. Katso, Jumala on sääliväinen ja laupias.
[4.17] Sääliä riittää Jumalalta ainoastaan niille, jotka tekevät pahaa tietämättömyydessään, mutta sitten viipymättä katuvat. Näitä on Jumala säälivä, sillä Jumala on tietävä, viisas.
[4.18] Mutta mitään armoa ei ole niille, jotka tekevät pahoja töitä aina siihen saakka, kunnes ovat kuolemaisillaan ja silloin sanovat: »Nyt minä teen totisesti parannuksen», eikä niille, jotka kuolevat uskottomuudessa; heille Me olemme valmistanut tuskallisen rangaistuksen.
[4.19] Teidän, jotka uskotte, ei ole lupa ottaa (edesmenneiden sukulaistenne) naisilta, vastoin heidän tahtoaan, heidän perintöään, eikä estää heitä menemästä naimisiin toisen kanssa, ottaaksenne heiltä takaisin osan siitä, minkä olette heille antaneet, paitsi jos he syyllistyvät ilmeiseen huoruuteen; vaan kohdelkaa heitä hyväntahtoisesti. Jos tunnette vastenmielisyyttä heitä kohtaan, niin voi olla, että vastenmielisyytenne kohdistuukin sellaiseen henkilöön, johon Jumala on kätkenyt paljon hyvää.
[4.20] Jos haluatte ottaa (uuden) vaimon toisen (erottamanne) sijaan ja olette antaneet jälkimäiselle vaikkapa suurenkin rahasumman, niin älkää ottako mitään siitä takaisin. Kuinka anastaisittekaan sitä väärin syytöksin ja ilmeisesti syntiä tehden?
[4.21] Ja kuinka voisittekaan anastaa sen, kun olette viettäneet läheistä yhdyselämää toistenne kanssa ja he (vaimonne) ovat saaneet teidän juhlalliset liittolupauksenne?
[4.22] Älkää naiko niitä naisia, jotka isänne ovat naineet (ja hylänneet); poikkeus sallittakoon jo aikoja sitten tapahtuneeseen nähden. Sellainen on totisesti irstasta ja inhottavaa; se on oikeiden elämäntapojen turmelemista.
[4.23] Kiellettyjä teiltä ovat äitinne, tyttärenne ja siskonne, sekä isän- että äidinpuoleiset tätinne, veljentyttärenne ja sisarentyttärenne, imettäjänne, jotka teitä ovat imettäneet, ja heidän tyttärensä, vaimojenne äidit ja tytärpuolenne, jotka ovat holhouksenne alaisia ja (aikoinaan) syntyneet vaimoista, joiden kanssa olette yhteydessä olleet - mutta jos ette ole olleet heidän kanssaan yhteydessä, niin ei teille lueta synniksi (naida tytärpuoli) - ja edelleen omaa vertanne olevien poikienne vaimot. Kielletty on myös naimisiin meno kahden sisaren kanssa samalla kertaa - poikkeus on sallittu jo aikaa sitten tapahtuneeseen nähden. Katso, Jumala on pitkämielinen ja laupias.
[4.24] Samoin (ovat kielletyt teiltä) kaikki naidut naiset lukuunottamatta niitä orjattaria, jotka ovat joutuneet haltuunne (oston tai sodan kautta). Nämä rajat on Jumala teille määrännyt. Mutta kaikki, mitä tämä ei rajoita, on teille sallittua, joten voitte omaisuudellanne tavoitella muita naisia, elääksenne heidän kanssaan aviossa, harjoittamatta haureutta. Mutta teidän on annettava aviolahja niille, joilta etsitte yhdyselämän nautintoa. Siitä ei teille syntiä koidu, mitä ehkä yli velvollisuuden (s.o. aviolahjan) sovitte keskenänne; Jumala on kaikissa asioissa tietävä, viisas.
[4.25] Kenellä teistä ei ole varaa naida vartioituna kasvatettua uskovaista naista, ottakoon vaimokseen jonkun niistä uskovaisista palvelijattarista (orjattarista), jotka ovat vallassanne (heimonne keskuudessa), sillä Jumala tutkii parhaiten uskonne, ja te polveudutte toinen toisistanne. Naikaa heidät isäntiensä luvalla ja antakaa heille lahja sen mukaan, mikä kohtuullista on, ja heidän on elettävä kunniallisten naisten tavoin, niiden tavoin, jotka eivät harjoita haureutta julkisesti eivätkä omista rakastajaa salassa. Jos he, ollessaan naimisissa, rikkovat häpeällisesti avioliittoa vastaan, on heidän kärsittävä puolet siitä rangaistuksesta, mikä on säädetty vartioituina kasvatetuille naisille. Tämä on (sanottu) sille joukossanne, joka karttaa paheellisuutta; kuitenkin parempi olisi teille pidättyväisyys. Jumala on pitkämielinen ja laupias.
[4.26] Jumala tahtoo selittää tämän teille ja ohjata teidät niiden tielle, jotka ovat ennen teitä eläneet, ja armossaan kääntyä teidän katuvaisten puoleen. Jumala on tietävä, viisas.
[4.27] Jumala tahtoo peittää teidät laupeudellaan, mutta ne, jotka seuraavat himojansa, tahtovat, että te kääntyisitte kauas harhateille.
[4.28] Jumala tahtoo tehdä teidän taakkanne helpoksi, sillä ihminen on luotu heikoksi.
[4.29] Te, jotka uskotte, älkää kuluttako keskenänne omaisuuttanne turhuuksiin , paitsi jos (joku menettää sitä) jonkin liikeasian kautta, joka perustui keskinäiseen sopimukseen; älkääkä surmaa tehkö . Jumala on totisesti laupias teitä kohtaan,
[4.30] mutta sen, joka näin tekee vihamielisyydessä ja vääryydessä, Me olemme Tulessa polttava, sillä se on helppoa Jumalalle.
[4.31] Jos kartatte raskaita syntejä, jotka ehdottomasti kielletään teiltä, niin Me pyyhimme pois teidän pahat tekonne ja johdatamme teidät kunniaportista Paratiisiin.
[4.32] Älkää himoitko sellaista, johon nähden Jumala on asettanut jotkut toisten suhteen korkeampaan asemaan. Miehille riittäköön rikkautta siitä, mitä he ovat ansaitsemalla hankkineet, ja naisille siitä, mitä he ovat ansainneet. (Kadehtimatta toisianne) rukoilkaa (lahjoja) Jumalalta Hänen runsaudestaan.Katso, Jumala on totisesti kaikkitietävä.
[4.33] Jokaisen kohdalta Me olemme määrännyt perilliset sille,minkä vanhemmat ja lähimmät omaiset ovat jälkeensä jättäneet. Niille, joiden kanssa olette solmineet valallisen liiton, on teidän myös annettava heidän perintöosansa; Jumala on totisesti kaiken todistaja.
[4.34] Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri.
[4.35] jos pelkäätte välien rikkoutumista miehen ja vaimon kesken, niin lähettäkää (heidän luokseen) erotuomariksi joku miehen suvusta ja toinen vaimon suvusta. Jos he toivovat sovintoa, niin Jumala saa aikaan yhteisymmärryksen heidän välillänsä; Jumala on totisesti tietävä, viisas.
[4.36] Palvelkaa Jumalaa älkääkä mitään asettako Hänen rinnalleen. Kohdelkaa hyvin vanhempianne, samoin läheisiä omaisianne, orpoja ja köyhiä, naapuria, joka on teille sukua, ja naapuria, joka ei ole teille sukua, matkakumppania, vaeltajaa ja orjia, jotka ovat vallassanne. Katso, Jumala ei rakasta niitä, jotka ovat väkivaltaisia ja kerskailevia,
[4.37] jotka ovat saitoja ja herättävät toisissakin ahneutta sekä vaikenevat siitä, minkä Jumala on runsaudessaan heille suonut. Jumalattomille olemme valmistanut häpeällisen rangaistuksen.
[4.38] Eikä niitäkään (Jumala rakasta), jotka uhraavat varojaan ulkokultaisuudessa ihmisten nähden, mutta eivät usko Jumalaan eivätkä Viimeiseen päivään. Kuka ottaa Saatanan kumppanikseen, saa hänestä julman kumppanin.
[4.39] Mutta mitä (pelkoa) olisi niillä, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään ja tuovat rehellisesti uhrin siitä, mitä Jumala on heille suonut? Jumala tuntee heidät (kaikkine töineen).
[4.40] Totisesti Jumala ei tee kenellekään vääryyttä hitusenkaan vertaa, ja jos on olemassa hyvä työ, palkitsee Hän sen kaksinkertaisesti ja antaa luonansa suuren korvauksen.
[4.41] Mutta kuinka käykään, kun Me tuomme esiin todistajan jokaisesta kansasta ja asetamme sinut, Muhammed, todistajaksi heitä vastaan?
[4.42] Sinä päivänä ne, jotka olivat uskottomia ja tottelemattomia profeetalle, toivovat, että maa heidät peittäisi, eivätkä he pysty salaamaan mitään Jumalalta.
[4.43] Te, jotka uskotte, älkää käykö rukoilemaan ollessanne humalassa, ennenkuin tiedätte mitä sanotte, älkääkä tahraantuneina, ennenkuin olette peseytyneet, paitsi jos olette matkoilla. Jos olette sairaita tai matkalla tai tulette käymälästä tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa eikä teillä ole vettä saatavissa, niin ottakaa hienoa, puhdasta hiekkaa ja hangatkaa kasvonne ja kätenne sillä. Jumala on lempeä ja armahtava.
[4.44] Etkö ole huomannut, miten ne, jotka ovat saaneet osan Pyhää kirjaa, kartuttavat harhauskoa ja soisivat teidänkin (muslimien) eksyvän oikealta tieltä.
[4.45] Mutta Jumala tuntee parhaiten teidän vihollisenne; ja Jumala on kyllin hyvä Suojelija, Jumala on kyllin hyvä Auttaja.
[4.46] Juutalaisuuteen taipuvien keskuudessa on sellaisia, jotka sekoittavat sanat pois niiden oikeasta yhteydestä ja ääntäen niitä väärin parjaavat kielillään Uskoa (Islaamia) sanoen: »samicnaa wa casainaa» ja »ismac ghaira musmacin» ja »raacinaa» . Jos he sanoisivat »samicnaa wa atacnaa» ja »ismac» ja »unzurnaa» , niin olisi se heille parempi ja oikeampi, mutta Jumala on kironnut heidät heidän uskottomuutenta tähden; ainoastaan harvat heistä ovat uskovaisia.
[4.47] Te jotka olette saaneet Pyhän kirjan, uskokaa siihen, mitä Me olemme ilmoittanut (Koraanissa) vahvistaen sen, minkä jo omistatte (Vanhan testamentin), (uskokaa) ennenkuin Me synkennämme ja vääristämme teidän kasvojenne piirteet tai kiroamme teidät samoin kuin Me kirosimme sapatinrikkojat , sillä Jumalan käskyt käyvät varmasti täytäntöön.
[4.48] Totisesti Jumala ei anna anteeksi, että palvellaan jotakuta Hänen vertaisenaan. Hän saattaa antaa anteeksi, kenelle tahtoo, muun kaiken paitsi tämän, sillä se, joka asettaa Jumalalle vertaisia, tekee kauhean synnin.
[4.49] Etkö ole katsellut sellaisia, jotka tekeytyvät synnittömiksi? Ei, Jumala yksin vanhurskauttaa kenet tahtoo, eikä heille tehdä hituistakaan vääryyttä.
[4.50] Katso, kuinka he keksivät valheita Jumalasta. Tämä itsessään on jo julkea synti.
[4.51] Etkö ole katsellut niitä (Arabian juutalaisia), jotka ovat saaneet osan Pyhästä kirjasta? He uskovat Dshibt- ja Taaguutepäjumaliin ja sanovat monijumalaisista: »Nämä ovat paremmalla tiellä kuin uskovaiset (muslimit)».
[4.52] He ovat niitä, jotka Jumala on kironnut, ja sille, jonka Jumala on kironnut, sinä et koskaan ole löytävä auttajaa.
[4.53] Olisiko heilläkin osansa (Messiaan) valtakunnassa? Silloin he eivät antaisi (siitä) ihmisille vähääkään .
[4.54] Tai kadehtivatko he ihmisiä siitä, mitä Jumala runsaudessaan on heille suonut? Olemmehan Me lähettänyt Aabrahamin jälkeläisille Pyhän kirjan ja viisauden, vieläpä annoimme heille mahtavan valtakunnan.
[4.55] Osa heistä otti sen vastaan uskoen, ja osa heistä suhtautui siihen epäuskoisesti. Helvetissä riittää tulta heidän palamistansa varten.
[4.56] Ne, jotka hylkivät Meidän ilmoitustamme, poltamme Me totisesti Tulessa. Niin usein kuin heidän ihonsa kärventyy, annamme sen sijalle uuden, jotta he maistaisivat tuskaa, Jumala on totisesti mahtava ja viisas.
[4.57] Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, päästämme Me huvitarhoihin, joissa purot solisevat, ja he viihtyvät siellä ikuisesti; siellä odottavat heitä puhtaat puolisot, ja Me sijoitamme heidät vilpoisiin varjopaikkoihin.
[4.58] Katso, Jumala käskee teidän palauttaa uskotun omaisuuden sen omistajalle ja tuomitsemaan rehellisesti, kun tuomitsette ihmisten kesken. Ihanaa on totisesti se, mihin Jumala teitä kutsuu; katso, Jumala on kuuleva, näkevä.
[4.59] Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja totelkaa profeettaa ja niitä teidän keskuudessanne, joilla on arvovalta. jos kiistelette jostakin, niin alistakaa se Jumalan ja Hänen lähettiläänsä ratkaistavaksi, jos todellakin uskotte Jumalaan ja Viimeiseen päivään. Tämä on parasta teille ja edullisintakin.
[4.60] Etkö ole katsellut niitä, jotka väittävät uskovansa siihen, mikä on ilmoitettu sinulle ja mikä on ilmoitettu ennen sinua? He haluavat (kiistellessään) vedota Taaguut~epäjumalaan, vaikka heidät on velvoitettu luopumaan hänestä. Mutta Saatana tahtoo johdattaa heidät äärimmäiseen harhaan.
[4.61] Ja kun heille sanotaan: »Tulkaa tänne Jumalan ilmoituksen ja profeetan eteen!» sinä näet ulkokultaisten kääntyvän pois heittäen sinulle niskojaan.
[4.62] Mutta kuinka käy, kun joku koettelemus panee heidät ahtaalle heidän kättensä töiden tähden? Silloin he tulevat sinun luoksesi vannoen Jumalan kautta: »Emme muuta tavoitelleet kuin hyvää ja sopua.»
[4.63] He ovat niitä, joiden sydämen salat Jumala tuntee; sentähden vastusta heitä, ojenna heitä ja puhu heille selvää kieltä, joka tunkee heidän sielunsa lävitse.
[4.64] Siksihän Me lähetimme profeettoja, että heitä Jumalan määräyksestä toteltaisiin; mutta jos he rikottuaan itseään vastaan tulevat luoksesi ja rukoilevat Jumalalta armahdusta ja profeetalta auttavaa välitystä, niin he havaitsevat Jumalan sääliväiseksi ja laupiaaksi.
[4.65] Ei, vannon Jumalasi kautta, ett'eivät he ole tosiuskovaisia, ennenkuin ottavat sinut erotuomariksi keskinäisissä kiistoissaan tuntematta sisimmässään mielikarvautta sinun langettamasi päätöksen johdosta ja täydellisesti alistuen.
[4.66] Jos Me olisimme antanut heille määräyksen: »Uhratkaa henkenne tai lähtekää kodeistanne!» ei monikaan olisi niin tehnyt; jos he tekisivät sen, mitä heille on säädetty, niin olisi se heille parempi ja vahvistaisi heitä.
[4.67] ja silloin Me antaisimme totisesti heille suuren palkinnon luonamme
[4.68] ja opastaisimme heidät varmasti oikealle tielle.
[4.69] Ne jotka tottelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästänsä, pääsevät niiden pariin, joille Jumala on osoittanut mielisuosionsa, nimittäin profeettojen, pyhimysten, marttyyrien ja vanhurskaiden luo; kuinka ihanaa on olla heidän seurassaan!
[4.70] Tämä on Jumalan suosion runsaus, ja Jumalan viisaus on riittävä.
[4.71] Te, jotka uskotte, varustautukaa sotaretkeä varten ja lähtekää liikkeelle osastoittain tai lähtekää kaikki yhdessä.
[4.72] Katso, keskuudessanne on joku sellainenkin, joka vitkastelee, ja jos teille sattuu vastoinkäyminen, hän sanoo: »Jumala on kääntänyt kaiken minun parhaakseni, koska en ollut paikalla heidän kanssaan.»
[4.73] Mutta jos Jumalan armo (s.o. voitto) tulee teidän osaksenne, silloin hän varmasti huudahtaa (aivan kuin te olisitte vieroksuneet häntä): »Olisinpa päässyt heidän pariinsa, niin olisin perinyt suuren voiton.»
[4.74] Taistelkoot siis Jumalan retkellä ne, jotka tämän elämän hinnalla tavoittelevat tulevaa. Sille, joka taistelee Jumalan retkellä, kaatuupa hän tai voittaa, annamme Me jalon palkinnon.
[4.75] Ja, kuinka olisittekaan taistelematta Jumalan asian puolesta ja niiden heikkojen miesten, naisten ja lasten puolesta, jotka huutavat: »Herra, johda meidät pois tästä kaupungista , pois siinä asuvien sortajain luota, lähetä meille suojelija, anna meille puolustaja!
[4.76] Uskovaiset taistelevat Jumalan asian puolesta, ja ne jotka ovat uskottomia, taistelevat Taaguutin asian puolesta; taistelkaa te siis Saatanan kannattajia vastaan. Saatanan sotajuonet ovat hatarat.
[4.77] Etkö ole katsellut niitä, joille sanottiin: »Pitäkää kätenne loitolla , harjoittakaa rukoilemista ja antakaa almuja.» Ja kun heidät sitten määrättiin taistelemaan, niin toiset heistä pelkäsivät ihmisiä yhtä paljon tai enemmän kuin Jumalaa ja sanoivat: »Herramme, miksi olet määrännyt meidät taistelemaan? Miksi et anna meille lykkäystä vielä joksikin aikaa?» Sano (heille, Muhammed): »Tämän elämän lohtu on vähäinen, mutta tuleva elämä on parempi niille, jotka pelkäävät Jumalaa. Eikä teille tapahdu hituistakan vääryyttä.
[4.78] Missä ikinä olettekin, on kuolema saavuttava teidät, vaikkapa asuisitte korkeissa torneissa.» Jos jokin onni heitä kohtaa, sanovat he: »Tämä tulee Jumalalta», mutta jos heille sattuu pahaa, sanovat he: »Tämä on sinusta lähtöisin (Muhammed).» Sano: »Kaikki tulee Jumalalta.» Mutta mikä vaivaa näitä ihmisiä, etteivät he ymmärrä tulkita tapahtumia?
[4.79] Kaikki hyvä, mikä osaksesi tulee (ihminen), tulee Jumalalta, ja kaikki paha, mikä sinua kohtaa, johtuu sinusta itsestäsi. Me olemme lähettänyt sinut (Muhammed) profeettana ihmisten luo; Jumala on kyllin riittävä todistaja.
[4.80] Se, joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa; mutta jos joku kääntyy pois, emme ole lähettänyt sinua sellaisia vartioimaan.
[4.81] He sanovat: »Olemme kuuliaisia», mutta mentyään pois sinun luotasi hautovat muutamat heistä öisin päässään aivan muuta, kuin mitä sinä sanot. Jumala merkitsee muistiin kaiken, mitä he punovat; käännä kasvosi pois heistä ja luota Jumalaan! Sinulle riittää Jumala puolustajaksi.
[4.82] Eivätkö he sitten syvenny Koraaniin? Jos se ei olisi Jumalasta lähtöisin, niin he löytäisivät siitä lukuisia ristiriitaisuuksia.
[4.83] Ja kun heille tulee jokin tieto, joka herättää turvallisuuden tai pelon tunteen, he suoraa päätä levittävät sitä, sen sijaan että alistaisivat sen profeetan ja niiden (henkilöiden) tutkittavaksi, joilla on arvovaltaa; silloin arvostelukykyiset heidän joukossaan saisivat varman tiedon näiltä. Ilman Jumalan armoa ja laupeutta olisitte te, harvoja lukuunottamatta, jo käyneet Saatanaa seuraamaan.
[4.84] Taistele siis, Muhammed, Jumalan asian puolesta! Ainoastaan itsestäsi olet vastuussa. Kannusta oikeauskoisia! Ehkä Jumala lannistaa uskottomain mahdin. Jumala on mahtavin voimassa ja ankarin rangaistessa.
[4.85] Se, joka ryhtyy välittämään hyvässä asiassa, on saava osansa siitä, ja se, joka toimii välittäjänä pahassa, kantaa myös seuraukset siitä: katso, Jumala on kaikkivaltias.
[4.86] Kun teitä tervehditään (hyvällä) tervehdyksellä, niin tervehtikää takaisin vielä paremmalla tai vastatkaa samalla. Katso, Jumala pitää lukua kaikesta.
[4.87] Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala. Hän on totisesti kokoava teidät Ylösnousemuksen päivänä, siitä ei ole epäilystäkään. Kuka on totuudellisempi sanoissaan kuin Jumala?
[4.88] Miksi jakaudutte kahteen ryhmään, kun on kysymys teeskentelijöistä? Jumala on syössyt heidät epäuskoon heidän tekojensa tähden. Haluatteko taluttaa niitä, jotka Jumala on eksyttänyt? Sille, jonka Jumala on eksyttänyt, sinä et pysty tietä löytämään.
[4.89] He toivoisivat, että te tulisitte uskottomiksi, aivan kuin he itse ovat, ja siten heidän kaltaisikseen. Älkää ottako itsellenne ystäviä heidän joukostaan, ennenkuin he lähtevät kodeistaan Jumalan retkelle. Jos he palaavat entiseen vihamielisyyteensä, niin ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin, älkääkä ottako itsellenne suojelijaa tai auttajaa heidän joukostaan.
[4.90] Poikkeus tehdään niihin nähden, jotka etsivät turvaa joltakin teidän kanssanne liitossa olevalta heimolta tai jotka ovat tulleet luoksenne, koska heidän sydämensä kieltää heitä taistelemasta teitä vastaan tai omaa kansaansa vastaan. Jos Jumala olisi tahtonut, olisi Hän voinut antaa heille ylivoiman, ja he olisivat varmasti sotineet teitä vastaan; mutta jos he pysyvät loitolla teistä eivätkä taistele teitä vastaan, vaan tarjoavat teille rauhaa, niin ei Jumala salli teidän hyökkäävän heidän kimppuunsa.
[4.91] Te tulette tekemisiin toisten kanssa, jotka pyrkivät saavuttaman sekä teidän luottamuksenne että oman kansansa luottamuksen, mutta niin usein kuin heitä vietellään kapinaan, lankeavat he. Jolleivät he pysy loitolla, elleivät tarjoa teille rauhaa ja laske aseitaan, niin ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä hyvänsä heidät kohtaattekin, sillä näiden suhteen olemme antanut teille täyden vallan.
[4.92] Uskovainen ei saa surmata toista uskovaista, jollei se ehkä tapahdu vahingossa. Jos joku vahingossa surmaa uskovaisen, sovittakoon sen vapauttamalla yhden uskovaisen orjan ja maksamalla täyden henkisakon surmatun suvulle, jolleivät he häntä siitä vapauta. Jos surmattu kuului viholliskansaan, mutta oli uskovainen, niin surmaaja sovittakoon sen vapauttamalla yhden uskovaisen orjan. Jos hän kuului kansaan, jonka kanssa te olette liitossa, sovittakoon surmaaja asian täydellä henkisakolla hänen suvulleen ja vapauttamalla yhden uskovaisen orjan. Se taas, jolla ei ole varoja orjan lunastamiseen, paastotkoon kaksi kuukautta peräkkäin. Tämä on Jumalan sovitus katumuksen kautta. Jumala on tietävä, viisas.
[4.93] Mutta sen palkka, joka tahallisesti surmaa uskovaisen, on iankaikkisesta oleva Helvetti, sillä Jumala on vihastunut häneen, kironnut hänet ja valmistanut hänelle peloittavan rangaistuksen.
[4.94] Te uskovaiset, kun lähdette Jumalan retkelle, niin tehkää erotus (muslimien ja uskottomien välillä), jotta ette kenellekään, joka tervehtii teitä (sanalla " Rauha") sanoisi: Sinä et ole uskovainen, tahtoen saada hänen omaisuutensa . Jumalan luona on saalista yllin kyllin. Sellaisia (kuin he nyt ovat) olette te ennen olleet, mutta Jumala on ollut armollinen teitä kohtaan; noudattakaa siis erotusta (uskovan ja uskottoman välillä)! Jumala totisesti aina tietää teidän tekonne.
[4.95] Ne uskovaisista, jotka (retken aikana) istuvat kotona, minkään vamman heitä siihen pakottamana, eivät tule toisten vertaisiksi, jotka kilvoittelevat Jumalan retkellä pannen alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Jumala on korottanut ne, jotka panevat omaisuutensa ja elämänsä vaaralle alttiiksi, arvossa niiden yläpuolelle, jotka kotona istuvat. Molemmille on Jumalalla hyviä lupauksia, mutta ne, jotka taistelevat, on Jumala palkitseva runsaasti yli niiden, jotka pysyvät paikoillaan.
[4.96] Hänellä on palkintojen arvoasteina anteeksianto ja laupeus. Jumala on pitkämielinen ja laupias.
[4.97] Niiltä, joita enkelit korjaavat täältä pois, kun he ovat rikkoneet itseään vastaan, kysyvät he (enkelit) totisesti: »Mitä osaa te esititte?» He vastaavat: »Me olimme sorrettuja maan päällä». Silloin he sanovat: »Eikö Jumalan maa ole tarpeeksi avara, jotta olisitte voineet siirtyä muualle?» Helvetti - mikä kauhea määränpää! - tulee asuinsijaksi näille,
[4.98] lukuunottamatta niitä miehiä, naisia ja lapsia, jotka ovat todella heikkoja, eivätkä osaa suunnitella (pakoa pois uskottomien parista) tai saada opastusta tiellä.
[4.99] Ehkä Jumala on säälivä heitä, sillä Jumala on lempeä ja pitkämielinen.
[4.100] Se joka siirtyy pois asuinsijoiltaan Jumalan asian vuoksi, on löytävä monta turvapaikkaa ja kaikkea yllinkyllin maan päällä, ja jos sen, joka jättää kotinsa turvautuen Jumalaan ja Hänen profeettaansa, yllättääkin kuolema, on hänen palkkansa Jumalalla tallella: Jumala on armollinen ja laupias.
[4.101] Kun olette vaelluksella, ei teille lueta syyksi, jos lyhennätte rukoustanne pelätessänne uskottoman hyökkäävän kimppuunne; uskottomat ovat totisesti teidän ilmeisiä vihollisianne.
[4.102] Ja kun sinä olet (Muhammed) heidän keskuudessaan ja asetat heidät rukoilemaan, niin seisköön vain osa (rukoilemassa) sinun kanssasi, kuitenkin olkoot heillä aseet mukanaan. Ja kun he ovat tehneet kumarruksensa, siirtykööt he jälkijoukkoon, ja tulkoon toinen osasto, joka ei vielä ole rukoillut, ja rukoilkoon sinun kanssasi; kuitenkin olkoot he varuillaan ja pitäkööt aseensa saapuvilla. Ne, jotka ovat uskottomia, toivoisivat, ettette pitäisi huolta aseistanne ja kuormastostanne, jotta he voisivat yhtäkkiä syöksyä päällenne, mutta teille ei lueta syyksi, jos panette pois aseenne sateen teitä rasittaessa tai sairaina ollessanne. Mutta noudattakaa yleensä varovaisuutta. Jumala on totisesti valmistanut uskottomille häpeällisen rangaistuksen.
[4.103] Kun olette suorittaneet hartautenne, niin muistelkaa Jumalaa sekä seisoessanne että istuessanne ja maatessanne. Ja kun olette turvassa, niin suorittakaa varsinaiset rukousmenot. Uskovaisille on totisesti säädetty rukoustoimitukset määrättyinä hetkinä.
[4.104] Älkää hellittäkö uskottomien takaa-ajoa. Jos te näette vaivaa, niin kärsivät hekin, kuten te kärsitte, ja te sitäpaitsi toivotte Jumalalta sitä, mistä heillä ei ole toivoa; niin, Jumala on tietävä, viisas.
[4.105] Me olemme ylhäältä antanut sinulle Pyhän kirjan, joka sisältää totuuden, jotta ihmisten kesken tuomitsisit sen mukaan, kuin Jumala on sinulle osoittanut. Älä ole kavalain puolustaja,
[4.106] vaan pyydä Jumalalta anteeksiantoa. Jumala on totisesti armahtava ja laupias.
[4.107] Äläkä puhu niiden puolesta, jotka itseään pettävät. Jumala ei totisesti rakasta sitä, joka on petollinen ja syntinen.
[4.108] He kätkeytyvät ihmisiltä, mutta eivät voi kätkeytyä Jumalalta; Hän on heidän luonaan, kun he öisin puhuvat sellaista, mikä ei Häntä miellytä, sillä Jumala piirittää kaikki heidän tekonsa tiedollaan.
[4.109] Katso, te olette puolustelleet heitä maallisessa elämässä, mutta kuka on puhuva heidän puolestaan Jumalan edessä Ylösnousemuksen päivänä tai kuka on oleva heidän suojelijansa?
[4.110] Se, joka tekee jotakin pahaa tai menettelee väärin omaa sieluansa kohtaan ja sitten pyytää Jumalalta anteeksi, on huomaava Jumalan pitkämieliseksi ja laupiaaksi.
[4.111] Kuka ikinä tekee synnin, tekee sen ainoastaan itseänsä vastaan; Jumalahan on tietävä, viisas.
[4.112] Ja se, joka tekee vahingon tai synnin ja sitten työntää syyn viattoman niskoille, kuormittaa itsensä panettelulla ja ilmeisellä synnillä.
[4.113] Ja ilman Jumalan mielisuosiota ja laupeutta sinua kohtaan (Muhammed), olisivat muutamat heistä päätöksensä mukaisesti eksyttäneet sinut, mutta he eksyttävät ainoastaan itsensä eivätkä vahingoita sinua vähääkään. Jumala on ojentanut sinulle Pyhän kirjan ja viisauden sekä opettanut sinulle sen, mitä et tietänyt, niin, Jumalan mielisuosio sinua kohtaan on ollut suuri.
[4.114] Useimmat heidän salaisista keskusteluistaan eivät sisällä mitään hyvää. Toisin on hänen laitansa, joka kehoittaa antamaan almuja, hyvää harjoittamaan tai sopua rakentamaan ihmisten kesken, sillä sille, joka näin tekee ikävöiden Jumalan mielisuosiota, annamme Me suuren palkinnon.
[4.115] Mutta sen, joka ryhtyy vastustamaan profeettaa, senjälkeen kuin oikea tie on hänelle selvinnyt, ja seuraa jotakin muuta tietä kuin uskovaisten, annamme Me saavuttaa, mitä hän kääntyi tavoittelemaan. Me saatamme hänet Helvettiin; mikä kauhea määränpää!
[4.116] Totisesti, Jumala ei anna anteeksi, että jotakuta muuta Hänen rinnallaan jumaloidaan. Kaiken muun paitsi tämän antaa Hän anteeksi kenelle tahtoo, sillä se, joka asettaa jonkun Jumalan rinnalle, on eksynyt äärimmäiseen harhaan.
[4.117] Paitsi Häntä he rukoilevat epäjumalia, nimittäin naispuolisia, mutta siten he turvautuvat vain kapinalliseen Saatanaan,
[4.118] jonka Jumala on kironnut ja joka uhkasi: »Olen totisesti anastava määrätyn osan Sinun palvelijoistasi, olen johdattava heidät harhaan
[4.119] ja herättävä heissä himoja; olen totisesti käskevä heitä (taikatarkoituksessa) leikkaamaan kotieläinten korvia ja olen käskevä heitä pilaamaan Jumalan luomia.» Mutta se, joka ottaa Saatanan suojelijakseen Jumalan sijasta, hukuttaa sielunsa ilmeiseen kadotukseen.
[4.120] Hän antaa heille lupauksia ja synnyttää heissä himoja, mutta Saatana antaa ainoastaan petollisia lupauksia.
[4.121] Heidän olinpaikkansa on oleva Helvetti, eivätkä he löydä pääsyä sieltä.
[4.122] Mutta niiden, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, Me annamme astua huvitarhoihin, joissa purot solisevat, ja joissa he iankaikkisesti viihtyvät. Tämä on Jumalan totinen lupaus, ja kuka voi olla totuudellisempi sanoissaan kuin Jumala?
[4.123] Tämä ei riipu teidän toivomuksistanne eikä niidenkään, jotka ovat Pyhän kirjan saaneet . Vaan se joka vääryyttä tekee, saa pahan palkan, eikä hän löydä puolustajaa eikä auttajaa Jumalaa vastaan.
[4.124] Mutta ne, jotka tekevät hyviä töitä, olkootpa miehiä tai naisia, ja jotka ovat uskovaisia, nämä astuvat Paratiisiin eivätkä kärsi hituistakaan vääryyttä .
[4.125] Kenellä on parempi uskonto kuin sillä, joka kaikkinensa alistuu Jumalan tahtoon, tekee hyvää ja seuraa vanhurskaan Aabrahamin oppia? Itse Jumala otti Aabrahamin ystäväkseen.
[4.126] Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja Jumalalla on kaikki vallassaan.
[4.127] He kysyvät sinulta neuvoa naisten suhteen. Sano: »Jumala on ohjeensa antanut; heidän suhteensa teille luetaan Pyhästä kirjasta määräyksiä orpotytöistä, joille ette anna sitä, mikä on heille asetettu, ja joita ette halua naidai , samoinkuin niistä lapsista, jotka ovat alaikäisiä, että nimittäin teidän on noudatettava oikeutta orpoja kohtaan. Mitä hyvää teettekin, Jumala tietää sen totisesti.»
[4.128] Ja jos nainen pelkää miehensä pahoinpitelyä tai hylkimistä, niin ei kummallekaan lueta synniksi, jos he hyvällä sopivat asian keskenään, sillä sovinto on paras. Mutta (miesten) mielet valtaa helposti ahneus. Jos teette hyvää ja pelkäätte Jumalaa, niin Jumala totisesti tietää teidän tekonne.
[4.129] Ette koskaan kykene kohtelemaan kaikkia vaimojanne samalla tavalla, vaikka sitä hartaasti toivoisittekin. Älkää kuitenkaan kääntykö koko mieltymyksellänne yhtäänne, jättäen toisen itsekseen aivan kuin johonkin välitilaan. Jos teette hyvää ja kartatte pahaa, niin Jumala on totisesti armollinen ja laupias.
[4.130] Mutta jos he (mies ja vaimo) eroavat, voi Jumala antaa molemmille ylenmäärin rakkaudestaan, sillä Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä.
[4.131] Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä. Me olemme määrännyt sekä niille, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan ennen teitä, että teille itsellenne: »Antakaa kunnia Jumalalle!» Mutta jos olette uskottomia, niin kuuluu Jumalalle totisesti kaikki taivaassa ja maan päällä; niin, Jumala on itsessään rajaton, kaiken kunnian omistaja.
[4.132] Jumalalle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä, ja Jumala riittää teidän suojelijaksenne.
[4.133] Jos Hän tahtoo, voi Hän hävittää teidät, ihmiset, ja luoda toiset sijalle, sillä Jumalalla on sekin vallassaan.
[4.134] Jos joku toivoo palkkaa tässä elämässä, niin onhan Jumalan luona sekä tämän että tulevan elämän palkka; niin, Jumala on kuuleva, näkevä.
[4.135] Te uskovaiset, pysykää horjumatta totuudessa, todistajina Jumalan edessä silloinkin, kun se on haitaksi teille itsellenne tai vanhemmillenne tai lähimmille omaisillenne. Olkoonpa (asia) rikkaan tai köyhän, Jumala on kumpaakin lähinnä. Älkää noudattako intohimojanne, niin että luisutte pois totuudesta, sillä jos kierrätte totuutta tai jätätte jotakin todistamatta, niin Jumala totisesti tietää teidän tekonne.
[4.136] Te, jotka uskotte, uskokaa Jumalaan ja Hänen profeettaansa, siihen Pyhään kirjaan, jonka Hän on hänelle ylhäältä antanut, ja siihen Pyhään kirjaan, jonka Hän ennen lähetti, sillä se, joka kieltää Jumalan ja Hänen enkelinsä, Hänen antamansa Pyhät kirjoitukset ja Hänen profeettansa sekä Viimeisen päivän, on pitkälle eksynyt harhaan.
[4.137] Mitä taas tulee niihin, jotka ensin uskoivat ja sitten luopuivat, ja taas kääntyivät, mutta sitten tulivat uskottomiksi ja lopulta paisuivat jumalattomuudessaan, ei Jumala totisesti anna heille anteeksi eikä ohjaa heitä oikealle tielle.
[4.138] Vie kaksimielisille sanoma, että heitä odottaa tuskallinen rangaistus.
[4.139] Ne, jotka ottavat uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta, etsivätkö he heiltä kunniaa? Kaikki kunniahan on Jumalan hallussa.
[4.140] Hän on ilmoittanut teille (tässä) Pyhässä kirjassa: »Kun kuulette Jumalan tunnusmerkkejä kiellettävän ja pilkattavan, älkää istuko heidän kanssaan, ennenkuin he ehkä siirtyvät puhumaan jostakin toisesta aiheesta.» Sillä muuten olisitte heidän kaltaisiaan. Jumala on totisesti kokoava ulkokultaiset ja uskottomat yhteen Helvettiin.
[4.141] Teidän suhteenne he vaanivat tilaisuutta, ja jos saatte voiton Jumalan avulla, he sanovat: »Emmekö me ole teidän puolellanne?» Jos taas uskottomilla on menestystä, he sanovat: »Eikö meillä ollut ylivoima, ja me kuitenkin suojelimme teitä uskovaisia vastaan?» Mutta Jumala on tuomitseva teidän välillänne Ylösnousemuksen päivänä eikä Jumala totisesti ole koskaan antava uskottomille mitään menestystä uskovaisia vastaan.
[4.142] Katso, teeskentelijät koettavat pettää Jumalaa, mutta juuri Hän pettää heidät. Kun he asettuvat rukoilemaan, he seisovat veltosti, tekeytyvät hurskaiksi ihmisten silmissä, mutta todellisuudessa vähän välittävät Jumalasta.
[4.143] Horjuessaan kahden tien välillä he eivät kuulu sinne eivätkä tänne. ja sille, jonka Jumala antaa eksyä, et sinä, Muhammed, ole löytävä pelastustietä.
[4.144] Te, jotka uskotte, älkää ottako uskottomia ystäviksenne uskovaisten sijasta! Tahdotteko siten antaa Jumalalle kiistämättömän rankaisuvallan itseenne näihden?
[4.145] Teeskentelijät totisesti joutuvat Tulen pohjimmaiseen kuiluun, etkä sinä löydä heille ketään auttajaa,
[4.146] paitsi, jos he katuvat ja tekevät parannuksen, pitävät kiinni Jumalasta ja Jumalalle näyttävät uskonsa vilpittömyyden. Nämä tulevat olemaan uskovaisten kanssa, ja uskovaisille Jumala on antava suuren palkinnon.
[4.147] Mitä syytä olisi Jumalalla rangaista teitä, jos te olette kiitollisia ja uskotte (Häneen)? Jumala siunaa ja palkitsee vähäiset teot ja tietää kaiken.
[4.148] Jumala ei rakasta sitä, että ihmisistä levitetään pahoja huhuja, paitsi milloin joku on kärsinyt vääryyttä; niin, Jumala on kuuleva, tietävä.
[4.149] Jos te jotakin hyvää ihmisistä ilmaisette tai toisten virheitä salaatte tai pahaa annatte anteeksi, niin on Jumala totisesti sääliväinen ja mahtava.
[4.150] Ne, jotka kieltävät Jumalan ja hänen profeettansa ja tekevät eron Jumalan lähettämien profeettain välillä sanoen: »Me uskomme eräisiin, mutta emme usko toisiin heistä» ja koettavat löytää keskitien,
[4.151] ne ovat todella uskottomia, ja uskottomille Me olemme valmistanut häpeällisen rangaistuksen.
[4.152] Mutta niille, jotka uskovat Jumalaan ja Hänen lähettiläihinsä tekemättä mitään erotusta heidän välillään, Me olemme antava heidän palkkansa; niin, Jumala on armollinen ja laupias.
[4.153] Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, vaativat, että sinä heille loihtisit Kirjan taivaasta, mutta Moosekselta vaativat he muinoin vielä enemmän ja sanoivat: »Anna meidän silmillämme nähdä Jumala!» Ja salama iski heihin heidän jumalattomuutensa tähden. Sitten he valitsivat vasikan epäjumalakseen, huolimatta (Jumalan herruuden) selvistä todistuksista, jotka heidän osakseen olivat tulleet, mutta me annoimme heille anteeksi tämän ja annoimme Moosekselle avoimet valtuudet.
[4.154] Ja (Siinain) vuoren kohotessa heidän ylitseen Me solmimme liiton ja sanoimme heille: »Astuessanne portista kaupunkiin kumartakaa maahan». Lisäksi sanoimme heille: »Alkää rikkoko sapattia!» ja otimme heiltä lujan vakuutuksen.
[4.155] Mutta Jumala hylkäsi heidät siksi, että he rikkoivat liittonsa ja kielsivät Jumalan tunnusmerkit, surmasivat syyttä profeetat ja sanoivat: »Meidän sydämemme ovat ympärileikkaamattomat» - Jumala on sulkenut ne sinetillään heidän uskottomuutensa tähden, niin että vain harvat uskovat -
[4.156] ja siksi, etteivät he uskoneet (Jeesukseen), vaan levittivät kauhistuttavaa parjausta Mariasta
[4.157] ja sanoivat: »Me olemme totisesti surmanneet Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään - mutta he eivät olleet surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä, vaan siltä vain näytti heistä , ja ne, jotka siitä kiistelevät, ovat itsekin epätietoisia: heillä ei ollut varmaa tietoa, vaan he kehittelivät ainoastaan olettamuksia. Todellisuudessa he eivät ole surmanneet häntä (lopullisesti),
[4.158] vaan Jumala on ottanut hänet luokseen, sillä Jumala on mahtava ja viisas.
[4.159] Eikä Pyhän kirjan omaavien joukossa ole ketään, jolla ei olisi oikeata uskoa häneen ennen kuolemaansa , (muuten) Ylösnousemuksen päivänä hän on todistava heitä vastaan.
[4.160] ja juutalaisten jumalattomuuden tähden Me olemme kieltänyt heiltä eräitä hyviä ruokia, jotka ennen olivat heille sallittuja, ja tämän olemme tehnyt varsinkin siksi, että he estävät niin monia pääsemästä Jumalan tielle
[4.161] ja harjoittavat koronkiskomista, vaikka se on kielletty, ja käyttävät väärin toisten ihmisten omaisuutta; niin, uskottomille heidän joukossaan olemme valmistanut tuskallisen rangaistuksen.
[4.162] Mutta niille heistä , joilla on perusteelliset tiedot ja jotka uskovat siihen, mikä sinulle on ilmoitettu, ja siihen, mikä on ennen sinua lähetetty, ja varsinkin niille, jotka hartaasti rukoilevat, antavat almuja, uskovat Jumalaan ja Viimeiseen päivään, Me annamme suuren palkinnon.
[4.163] Me olemme totisesti antanut sinulle ilmestykset, samoinkuin annoimme Nooalle ja profeetoille hänen jälkeensä; samoin Me olemme antanut ilmestyksiä Aabrahamille, Ismaelille, lisakille, Jaakobille, Israelin sukukunnille, Jeesukselle, Jobille, Joonalle, Aaronille ja Salomolle; Daavidille olemme antanut Psalttarin.
[4.164] Toisista Jumalan lähettiläistä Me olemme sinulle maininnut, toisista emme ole sinulle maininnut: Mooseksen kanssa Jumala puhui itse henkilökohtaisesti.
[4.165] Oli profeettoja, jotka toivat ihmisille ilosanoman ja (toisia, jotka) varoittivat, jottei ihmisillä heidän lähettämisensä jälkeen olisi mitään veruketta Jumalaa vastaan; Jumala on, näet, mahtava ja viisas.
[4.166] Jumala itse todistaa sen, minkä Hän on sinulle ilmoittanut; Hän on ilmoittanut sen viisaudessaan. Samoin enkelit todistavat sen, ja Jumala riittää todistajaksi.
[4.167] Ne, jotka ovat uskottomia ja estelevät (muitakin) Jumalan tieltä, ovat totisesti menneet pitkälle harhaan.
[4.168] Niille, jotka ovat uskottomia ja tekevät vääryyttä, ei Jumala totisesti anna anteeksi eikä ohjaa heitä muulle tielle
[4.169] kuin sille, joka päättyy Helvettiin, jossa he iäti pysyvät: ja tämä on helppoa Jumalalle.
[4.170] Ihmiset, nyt on profeetta tullut teidän luoksenne tuoden totuuden Herraltanne; uskokaa siis omaksi hyödyksenne! Mutta jos ette usko, niin totisesti on sittenkin Jumalan vallassa kaikki taivaassa ja maan päällä; katso, Jumala on tietävä, viisas.
[4.171] Te, joille on annettu Pyhä kirja, älkää menkö liiallisuuksiin uskonnossanne älkääkä sanoko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, on ainoastaan Jumalan profeetta ja Hänen Marialle lähettämänsä Sana sekä Hänestä (hänen päällensä) tullut Henki; uskokaa siis Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: »Kolminaisuus!» Ei, lopettakaa (Kolminaisuudesta puhuminen) omaksi hyödyksenne! Jumala on yksi ainoa Jumala. Luoksepääsemätön on Hänen majesteettiutensa, jotta Hänellä soveltuisi olemaan poika. Hänelle kuuluu kaikki taivaassa ja maan päällä; Jumala yksin riittää Suojelijaksi.
[4.172] Messias ei koskaan ylenkatso osaansa: olla Jumalan palvelija, eivätkä sitä tee enkelitkään, jotka saavat lähestyä Häntä. Mutta ne, jotka ylenkatsovat Hänen palvelemisensa ja ovat röyhkeitä, Hän on kaikki kokoava eteensä.
[4.173] ja silloin niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, Hän on antava täyden palkan, lisäten vielä heille sulasta suosiostaan, mutta mitä niihin tulee, jotka ylenkatsoivat Hänet ja olivat röyhkeitä, niin Hän rankaisee heitä tuskallisella rangaistuksella,
[4.174] eivätkä he löydä ketään suojelijaa eikä auttajaa Jumalaa vastaan.
[4.175] Ihmiset, nyt on osaksenne tullut todistus Herraltanne. ja Me olemme lähettänyt kirkkaan valon luoksenne.
[4.176] Mitä niihin tulee, jotka uskovat Jumalaan ja lujasti kiintyvät Häneen, niin Hän on sulkeva heidät laupeuteensa ja suosioonsa ja ohjaava heidät luokseen oikeata tietä.
[4.177] He pyytävät sinulta lähempiä ohjeita (perinnönjakoon). Sano: »Jumala on määritellyt suhteenne etäisempiin sukulaisiinne. Jos mies kuolee lapsetonna, mutta hänellä on sisar, niin on sisar saava puolet hänen jäämistöstään; samoin olisi hän perinyt sisarensa, jollei tällä olisi ollut lasta; mutta jos sisaria on kaksi, niin he perivät kaksi kolmattaosaa hänen jäämistöstään, ja jos sisaruksia on kumpaakin sukupuolta, on mies saava yhtä paljon kuin kaksi naista. Jumala saattaa teille tämän selväksi, jotta ette virheitä tekisi, katso, Jumala on kaikkitietävä. 
@AL-MAAIDÄ (Pöydan suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[5.1] Te, jotka uskotte, täyttäkää velvollisuutenne uskollisesti! Sallitut ovat teille (ravinnoksi) karjanne eläimet, paitsi ne, joista (tässä kirjassa) sanotaan, samoin on kielletty (pyhiinvaellusretkellä) riistakin, jota pyhiinvaelluspukunne ei salli teidän metsästää. Katso, Jumala säätää niinkuin tahtoo.
[5.2] Te. jotka uskotte, älkää aiheuttako Jumalan säätämien perinnäistapojen höltymistä, olipa kyseessä pyhitetty kuukausi, uhrit, köynnökset tai retkikunnat, jotka pyrkivät Rauhoitettuun temppeliin etsien Jumalan armoa ja mielisuosiota. Mutta kun olette (pyhiinvaellukselta) palanneet ja pukeutuneet tavallisiin vaatteisiinne, saatte pyytää riistaa. Älköön viha niitä vastaan jotka tekivät esteitä teille teidän matkatessanne Rauhoitettuun pyhäkköön, johtako teitä vääryyden tekoihin, vaan auttakaa toisianne hyvyyteen ja hurskauden noudattamiseen. Älkää tukeko toisianne synnissä ja rikkomuksissa, vaan täyttäkää Jumalalle velvollisuutenne. Katso, Jumala on ankara rangaistessaan.
[5.3] Kielletyt ovat teiltä itsestään kuolleet eläimet, veri, sianliha, ja (eläimet), joiden teurastus on tapahtunut jonkun muun nimeen kuin Jumalan , samoin kuristumalla tai iskuvammoista kuolleet eläimet tai pudotessaan surmansa saaneet, sarvilla kuoliaaksi pusketut, petojen raatelemat, ellette teurastamalla ole tehneet niitä nautittaviksi, ja vihdoin epäjumalille uhratut elukat. Kielletty on teitä jakamasta keskenänne (uhrielukoita) arpomalla nuolia. Tämä on pakanallista. Nykyään ei uskottomilla ole toivoa turmella teidän uskontoanne, joten älkää heitä pelätkö, pelätkää Minua! Tänä päivänä Minä olen saattanut täydelliseksi teidän uskontonne ja sallinut mielisuosioni ylenpalttisesti tulla teidän osaksenne, olen armossani antanut Islaamin teidän uskonnoksenne. Kuka nälän pakottamana, ei tahallaan, rikkoo (äskenmainittuja) kieltojamme vastaan, (hänelle) Jumala on anteeksiantava, laupias.
[5.4] He kysyvät sinulta (Muhammed), mikä heille on (ravinnoksi) sallittua. Sano: (kaikki) hyvät ravintoaineet ovat teille sallittuja. Myös (on teille sallittu) niiden petolintujen saalis, jotka olette riistaa pyydystämään opettaneet aivan kuin koiranne. Jumalan teille neuvoman taidon mukaan; syökää mitä ne pyydystävät teille, tehkää se Jumalan nimeen ja jumalanpelossa. Katso, Jumala on nopea vaatimaan tilille.
[5.5] Nykyään ovat (kaikki) hyvät nautittavat teille sallitut. Pyhän kirjoituksen saaneiden käyttämät ruoat ovat luvalliset teille ja teidän ruokanne ovat luvalliset heille. Samoin ovat (sallitut teille) hyveelliset oikeauskoisten naiset ja hyveelliset naiset kansoista, joille ennen teitä Kirjoitukset annettiin; teidän on annettava heille (säädetyt) aviolahjat ja elettävä heidän kanssaan kunniallisesti, karttaen haureutta, ottamatta heitä vain rakastajattariksenne. Ken uskontonsa pettää, hänen työnsä raukeaa tyhjiin ja hän joutuu kadotettujen pariin tulevassa elämässä.
[5.6] Te, jotka uskotte! Noustessanne rukoilemaan peskää kasvonne ja kätenne kyynärpäätä myöten, pyyhkikää päänne ja peskää jalkanne nilkkoja myöten. Ja jos olette tahriintuneet, tehkää itsenne puhtaaksi. Ja jos olette sairaina tai matkalla tai joku teistä tulee käymälästä, tai olette olleet yhteydessä naisten kanssa, eikä vettä ole saatavissa, niin hangatkaa kasvonne ja kätenne hienolla, puhtaalla hiekalla. Jumala ei sälytä päällenne hankaluuksia, mutta tahtoo, että vaeltaisitte puhtaudessa ja että Hänen armonsa teissä tulisi täydelliseksi, jotta olisitte kiitolliset.
[5.7] Muistakaa Jumalan armoa ja Hänen liittoaan, jonka Hän teki kanssanne, teidän sanoessanne: »Me kuulemme ja me tottelemme»; ja täyttäkää velvollisuutenne Jumalaa kohtaan. Jumala totisesti tietää tekonne.
[5.8] Te, jotka uskotte! Nouskaa( rohkeina) todistamaan oikeamielisesti Jumalan asian puolesta, älkääkä antako ihmisten vihamielisyyden estää teitä menettelemästä oikein. Olkaa oikeamielisiä, - se on lähinnä hurskautta, - ja kunnioittakaa Jumalaa, sillä totisesti Jumala tietää mitä teette.
[5.9] Jumala on antanut lupauksensa niille, jotka uskovat ja hyviä töitä tekevät: heidän on anteeksiantamus ja suuri palkka.
[5.10] Ja ne, jotka eivät usko ja kieltävät Meidän ilmoituksemme, ovat tulen omia.
[5.11] Te, jotka uskotte! Muistakaa Jumalan suosiota kohtaanne, kun eräs heimo yritti käydä käsiksi teihin, mutta Hän piti sen kädet loitolla. Ja antakaa kunnia Jumalalle. Jumalaan pankoot oikeauskoiset turvansa.
[5.12] Jumala teki muinoin liiton Israelin lasten kanssa, ja Me korotimme heidän keskuudestaan kaksitoista johtomiestä, ja Jumala sanoi: »Katso Minä olen kanssanne. Jos te suoritatte hartautenne säännöllisesti, annatte almuja, uskotte lähettiläihini, tuette heitä ja lainaatte Jumalalle jalon korottoman lainan, niin Minä totisesti annan syntinne anteeksi ja päästän teidät huvi~ tarhoihin, joissa purot solisevat. ja se teistä, joka tämän jälkeen ei usko, joutuu harhaan oikealta tieltä.»
[5.13] Ja siksi, että he rikkoivat liittonsa, Me olemme kironnut heidät ja kovettanut heidän sydämensä. He sotkevat Kirjoituksen sanoja ja ovat unohtaneet osan siitä, mitä heille opetettiin. Lakkaamatta havaitset kieroa menettelyä kaikkien heidän puoleltansa, lukuunottamatta muutamia harvoja. Mutta siedä heitä ja anna anteeksi; katso, Jumala rakastaa jalomielisiä.
[5.14] Niidenkin kanssa, jotka sanovat: »Katso, Me olemme kristittyjä», Me teimme liiton, mutta he unohtivat osan siitä, mitä heille opetettiin. Sentähden Me herätimme heissä kaunan ja vihan toisiansa vastaan aina Ylösnousemuspäivään asti, jolloin Jumala tekee heille selviksi heidän kättensä työt.
[5.15] Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on tullut luoksenne Meidän lähettiläämme tähdentäen teille paljon siitä, minkä talletitte Kirjoituksessa, ja jättäen paljon syrjään. Nyt on teille tullut Jumalalta valo ja selvä Kirjoitus,
[5.16] jonka mukaisesti Jumala ohjaa rauhan poluille niitä, jotka etsivät Hänen mielisuosiotaan. Pimeydestä tahtoo Hän päästää heidät valkeuteen ja opastaa heidät oikealle tielle.
[5.17] Ne ovat todella epäuskoisia, jotka sanovat: »Katso, Jumala on Messias, Marian poika.» Sano heille: »Kuka sitten voi mitään Jumalaa vastaan, jos Hän tahtoo hukuttaa vaikkapa Messiaan, Marian pojan, ja hänen äitinsä ja ylipäänsä jok'ainoan maan päällä. Jumalan on herruus taivaassa ja maassa ja niiden välisessä avaruudessa. Hän luo mitä tahtoo, ja Jumala on kaikkivoipa.
[5.18] Juutalaiset ja kristityt väittävät: »Me olemme Jumalan poikia ja lempilapsia.» Sano: »Miksi Hän sitten kurittaa teitä syntienne tähden? Ei, te olette vain Hänen luomiaan kuolevaisia. Hän armahtaa, ketä Hän tahtoo, ja Hän kurittaa, ketä tahtoo. Jumalan on yliherruus taivaassa ja maan päällä ja niiden välillä, Hän on määränpää.»
[5.19] Te, joiden ovat Kirjoitukset! Nyt on Meidän lähettiläämme tullut luoksenne tekemään kaiken selväksi tauon jälkeen, jolloin ei ollut lähettiläitä, jottette sanoisi: »Ei tullut luoksemme yhtään ilosanoman tuojaa eikä varoittajaa.» Nyt on ilosanoman tuoja ja varoittaja tullut teille. Jumala on kaikkivoipa.
[5.20] Entä kun Mooses sanoi kansalleen: »Kansani! Muistakaa Jumalan suosiota kohtaanne; kuinka Hän lähetti keskuuteenne profeettoja ja asetti teille kuninkaita ja antoi teille sen, (mitä) Hän ei antanut kenellekään (muulle) luoduistaan.
[5.21] Kansani, kulkekaa sisälle Jumalan luvattuun pyhään maahan. Älkää kääntykö pakoon, muutoin varmaan joudutte perikatoon.
[5.22] He sanoivat: »Mooses, katso, jättiläiskansaa asustaa siellä, emmekä me pääse sinne, ennenkuin he poistuvat. Kun he ovat lähteneet, menemme me sinne.»
[5.23] Silloin puhui kaksi heistä, jotka pelkäsivät Herraa ja olivat Jumalan suosiossa: »Käykää sisään portin kautta heidän luokseen, ja kun olette sisälle päässeet, olette voittavat. Siis pankaa luottamuksenne (Jumalaan), jos olette uskovaisia.»
[5.24] He sanoivat: »Emme koskaan käy sisälle niin kauan kuin he siellä ovat. Mene sinä ja sinun Herrasi ja taistelkaa! Me jäämme tänne.»
[5.25] Hän sanoi: »Herra! Minulla ei ole valtaa (enää) muiden kuin itseni ja veljeni suhteen; tule Sinä erotuomariksi meidän ja väärintekijäin välille.»
[5.26] (Heidän Herransa) sanoi: »Tämän tähden olkoon se heiltä kielletty maa neljäkymmentä vuotta, jotka heidän on erämaassa vaellettava. Älä siis katkeroidu väärintekijäkansan vuoksi.
[5.27] Mutta lue heille totuuden mukaisesti kertomus Aadamin kahdesta pojasta, kuinka kumpikin heistä uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minä surmaan sinut», ja toinen vastasi: »Jumala ottaa vastaan vain niiden uhrin, jotka karttavat pahaa.
[5.28] Vaikka nostaisitkin kätesi minua vastaan surmataksesi minut, en minä nosta kättäni surmatakseni sinua, katso, minä pelkään Jumalaa, luomakunnan Herraa.
[5.29] Katso, ennemmin suon Sinun kantaa rangaistuksen synnistä minua vastaan sekä omista synneistäsi ja tulla tulen omaksi.Se on pahantekijän palkka.»
[5.30] Mutta (toisen) intohimo pakotti hänet tappamaan veljensä; hän surmasi hänet ja tuli kadotettujen lukuun.
[5.31] Ja Jumala lähetti korpin, joka raapi maata näyttääkseen hänelle, kuinka hänen veljensä alaston ruumis olisi kätkettävä. Mutta hän sanoi: »Voi minua! Pitääkö minun olla tuon korpin kaltainen ja kätkeä veljeni ruumis?» Ja hän tuli katuvaisten lukuun.
[5.32] Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen.Meidän lähettiläämme tulivat aikoinaan heidän luokseen selvin todistuksin (Jumalan yliherruudesta), mutta katso, senkin jälkeen monet ihmisistä tulivat irstaiksi maan päällä.
[5.33] Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus,
[5.34] lukuunottamatta niitä, jotka katuvat, ennenkuin te saatte heidät valtaansa. Sillä tietäkää, että Jumala on pitkämielinen, laupias.
[5.35] Te, jotka uskotte! Pitäkää Jumala kunniassa ja etsikää Hänen läheisyyttään sekä ponnistelkaa Hänen retkellään, jotta olisitte onnellisia.
[5.36] Mitä tulee uskottomiin, niin totisesti, vaikka heidän olisi kaikki, mitä maassa on, ja yhtä paljon lisää heidän lunastamisekseen ylösnousemuspäivänä, ei sitä heiltä vastaanotettaisi. He ovat tuskallisen rangaistuksen omat.
[5.37] He pyrkivät pois tulesta, mutta eivät pääse. Heidän rangaistuksensa on pysyvä.
[5.38] Varkailta taasen, olkootpa mies~ tai naispuolisia, leikatkaa kädet. Se on palkka heidän omista teoistaan ja muita varoittava kuritus Jumalalta. Jumala on mahtava, viisas.
[5.39] Mutta ken tekee katumuksen ja parannuksen pahoista teoistaan, häntä kohtaan on Jumala sääliväinen. Jumala on totisesti armahtava, laupias.
[5.40] Etkö tiedä, että Jumalalle kuuluu herruus taivaassa ja maan päällä? Hän rankaisee ketä tahtoo ja armahtaa ketä tahtoo. Jumala on Kaikkivaltias.
[5.41] Lähettiläs, älä katkeroidu niistä, jotka kilpailevat keskenään epäuskosta, jotka huulillaan tunnustavat: »Me uskomme», mutta joiden sydämet eivät usko, älä myöskään (katkeroidu) juutalaisista, jotka mielellään kuuntelevat valheita, kuuntelevat vieraita ihmisiä, jotka eivät tule sinun luoksesi. He tempaavat Kirjoitusten sanoja pois kohdaltaan ja sanovat: »Jos ne teille näin annetaan, ottakaa ne vastaan; ellei, niin varokaa!» Jos kenet Jumala määrää syntiin, et sinä (yrityksilläsi) voi lainkaan häntä auttaa Jumalaa vastaan. Ne ovat sellaisia, joiden sydämiä Jumala ei tahdo puhdistaa. Tässä elämässä saavat he osakseen häpeätä ja tulevassa kauhean kurituksen.
[5.42] He kärkkyvät (kuulla) valheita! He ahnehtivat laitonta voittoa! Jos he tulevat luoksesi (Muhammed), tuomitse heidän riidassaan tai epää se heiltä. Jos kieltäydyt (tuomitsemasta), eivät he voi sinua vahingoittaa, mutta jos tuomitset, tee se oikeudenmukaisesti. Katso, Jumala rakastaa oikeudenmukaisia.
[5.43] Kuinka tulevatkaan he luoksesi tuomittavaksi, vaikka omistavat Tooran, joka sisältää Jumalan tuomiot? Joka tapauksessa menettelevät he toisin jälkeenpäin. Eiväthän tällaiset ole uskovaisia.
[5.44] Olemmehan totisesti ylhäältä lähettänyt Tooran, jossa on johdatus ja valkeus. Senhän mukaan juutalaisia tuomitsivat profeetat - jotka kuuluivat muslimeihin - sekä opettajat ja kirjanoppineet, koska heidät oli määrätty pitämään huolta Jumalan kirjasta, jonka (eläviä) todistajia he olivat. Älkää siis pelätkö ihmisiä, vaan pelätkää ainoastaan Minua. Tunnusmerkkiämme älkää vaihtako mitättömään. Joka ei käytä Jumalan ilmestystä oikein, on uskoton.
[5.45] Me määräsimme heille siinä: henki hengestä, silmä silmästä nenä nenästä, korva korvasta ja hammas hampaasta samoin kuin haava haavasta; mutta ken ehättää (kostamaan) tuomiotta, jääköön enemmättä hyvityksettä; kuka taasen ei tuominnut niin kuin Jumalan ilmoitus määrittelee, kuuluu väärintekijöihin.
[5.46] Ja Me lähetimme profeettain jälkeen Jeesuksen, Marian pojan, vahvistaen sen, mikä ennen Häntä oli sanottu Toorassa; Hänelle Me annoimme evankeliumin, joka sisälsi johdatuksen ja valkeuden sekä varmensi sen, mikä edellä oli sanottu Toorassa, - ollen myös johdatukseksi ja kehoitukseksi niille, jotka karttavat pahaa.
[5.47] Ja evankeliumin seuraajien piti tuomita sen mukaisesti, kuin Jumala oli siinä ilmoittanut; mutta kuka ikinä ei tuominnut Jumalan ilmoituksen mukaisesti, kuuluu väärintekijöihin.
[5.48] Näin Me olemme ilmaissut sinulle (Muhammed) Totuuden kirjan varmentaaksemme edeltäkäyneet kirjoitukset ja säilyttääksemme niiden tarkkuuden; arvostele siis niitä Jumalan ilmoituksen mukaisesti, äläkä seuraa sellaisten alhaisia vaistoja, jotka luopuvat sinulle ilmaistusta totuudesta; kullekin (heimollenne) Me sääsimme omat lakinsa ja tapansa. Jos olisi ollut Jumalan tahto, Hän olisi muovaillut teidät kaikki yhdeksi kansaksi, ellei Hän olisi tahtonut koetella teitä erikseen annetuin totuuksin; sentähden rientäkää kilvan toistenne kanssa hyveiden harjoittamiseen. Kaikkien on teidän palattava Jumalan eteen, ja Hän kyllä antaa teille lopullisen selvyyden siitä, mistä olitte erimielisiä.
[5.49] Siten on sinun (Muhammed) arvosteltava heitä sen mukaan kuin Jumala on ilmoittanut, äläkä seuraa heidän alhaisia viettejään, vaan ole heidän suhteensa varuillasi, etteivät he viettelisi sinua pois osastakaan niitä totuuksia, jotka Jumala on sinulle ilmoittanut. Mutta jos he uskostaan luopuvat, tiedä silloin, että Jumala aikoo rangaista heitä jostakin heidän vääryydestänsä; totisesti ovat monet kansasta lainrikkojia.
[5.50] Pimeyden päivien lakiako he sitten takaisin kaipaavat? Kuka muu kuin Jumala on parempi tuomari niille, jotka ovat uskossaan varmoja.
[5.51] Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.
[5.52] Mutta heidän ystävikseen näette te rientävän sellaisten, joiden sydämiä tauti tärvelee ja jotka sanovat: »Me pelkäämme onnettomuuden meitä kohtaavan.» Nyt voikin tapahtua, että Jumala antaa (muslimeille) voiton heistä tai lähettää rangaistuksen suoraan Itseltään, niin että he joutuvat katumaan sitä, mitä sisimmässään salailivat.
[5.53] Tällöin oikeauskoiset sanovat: »Nämäkö ovat niitä, jotka vannoivat Jumalan nimeen pyhimmät valansa, että varmasti kuuluvat teihin?» Heidän tekonsa tulevat mitättömiksi ja itse he joutuvat häviölle.
[5.54] Te, jotka uskotte! Jos teistä tulee uskonluopioita, silloin Jumala nostaa itselleen kansan, jota Hän rakastaa ja joka rakastaa Häntä, ollen sävyisä oikeauskoisia kohtaan, urhea uskottomia vastaan, eteenpäin pyrkivä Jumalan tiellä, pelkäämättä arvostelijain moitteita. Tällainen on Jumalan armo, Hän osoittaa sen kenelle suvaitsee, sillä Jumala on ääretön, tietävä.
[5.55] Teidän liittolaisenne ovat siis: Jumala ja Hänen lähettiläänsä sekä oikeauskoiset, nimittäin ne, jotka rukouksessa pysyvät ja jakelevat asetettuja almuja Jumalaa nöyrästi palvellen.
[5.56] Ne taas, jotka ovat liitossa Jumalan ja Hänen lähettiläänsä sekä oikeauskoisten kanssa, ovat totisesti sillä puolella, jolle Jumala suo voiton.
[5.57] Te, jotka uskotte! Niiden joukosta, joille Kirjoitus oli ennen teitä annettu, älkää ottako sellaisia ystäviksenne, jotka pitävät pilkkana tai leikintekona teidän uskontoanne, älkääkä myös jumalattomien joukosta, vaan osoittakaa hurskautenne Jumalalle, jos olette uskovaisia.
[5.58] Kun te kokoonnutte rukoukseen, he ottavat sen pilan ja leikin kannalta, sillä he ovat totisesti ymmärtämätöntä väkeä.
[5.59] Sano: »Voi, te Kirjoitusten kansa, siitäkö te meitä arvostelette, että me uskomme Jumalaan sekä siihen, mikä meille ylhäältä lähetettiin ja mikä on ennen meitä ylhäältä lähetetty? Totisesti ovat useimmat teistä uppiniskaisia.»
[5.60] Sano: »Onko minun lueteltava teille eräitä, jotka Jumalan kostoa ovat vieläkin enemmän kokeneet? Näitä ovat ne, joilta Jumala on riistänyt suosionsa ja jättänyt vihansa heidän päälleen.Ne, joiden keskuuteen Hän on siittänyt apinoita ja sikoja ja jotka paholaista palvelevat, - nämä ovat vielä kurjempia ja etäämmälle eksyneitä oikealta tieltä.»
[5.61] Kun he tulevat luoksenne, he sanovat: »Me uskomme», ja saattavathan he todellakin tulla tässä luulossaan ja mennä tiehensä samassa harhassa, mutta Jumala tietää parhaiten, mikä heissä piilee,
[5.62] ja sinä tulet näkemään enimpäin heistä yhdessä rientävän synteihin ja rikkomuksiin sekä syövän kiellettyä. Pahaa on totisesti se, mitä he tekevät.
[5.63] Miksi eivät heidän opettajansa ja viisaat estä heitä puhumasta synnillistä ja syömästä kiellettyä? Pahaa on totisesti se mitä he tekevät.
[5.64] Ja juutalaiset sanovat: »Jumalan kädet ovat sidotut.» Heidän kätensä sidotut ovat, ja he ovat jääneet ilman Jumalan suosiota, koska niin sanovat. Ei, Hänen molemmat kätensä ovat ojennetut, mutta Hän jakelee niin kuin Hän suvaitsee. Ja sekin, minkä Herrasi on sinulle ylhäältä ilmoittanut, vain yllyttää useimpia heistä irstaisuuteen ja uskottomuuteen. Siksi Me olemmekin kylvänyt kaunaa ja vihaa heidän keskuuteensa aina ylösnousemuksen päivään asti. Joka kerta, kun he sytyttävät sodan liekin, Jumala sammuttaa sen, ja he harhailevat maan päällä pahaa tehden, eikä Jumala rakasta niitä, jotka pahaa tekevät.
[5.65] Jospa Kirjoitusten kansa todellakin uskoisi ja hartautta harjoittaisi, Me varmasti pyyhkisimme heidän pahuutensa heistä ja Me totisesti sallisimme heidän astua autuuden tarhoihin.
[5.66] Ja jos he olisivat pitäneet kiinni Toorasta ja evankeliumista sekä siitä, minkä heidän Herransa on ylhäältä ilmaissut, olisivat he totisesti saaneet nauttia siunausta ylhäältä samoinkuin maasta tulevaa. Heidän joukossaan on oikeamielisiäkin, mutta kelvotonta on se, mitä suurin osa heistä tekee.
[5.67] Lähettiläs! Julista sitä, minkä Herrasi on sinulle ylhäältä lähettänyt, sillä jos et niin tee, et voi pitää itseäsi lainkaan Hänen sanansaattajanaan. Kyllä Jumala varjelee sinut ihmisiltä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan uskottomiin.
[5.68] Sano: »Te Kirjoitusten kansa, teidän perustanne on kestämätön, ellette pidä kiinni Toorasta ja evankeliumista sekä siitä, minkä teille Herranne on ylhäältä ilmaissut.» Se, mikä on sinulle ylhäältä ilmoitettu, vain yllyttää useimpia heistä irstaisuuteen ja uskottomuuteen. Älä siis murehdi uskottomasta kansasta.
[5.69] Niiden suhteen, jotka uskovat (Koraaniin), sekä juutalaisten ja sabealaisten samoin kuin kristittyjen suhteen olkoon niin, että joka uskoo Jumalaan ja ylösnousemuksen päivään ja tekee hyvää, sitä ei pelko valtaa eikä hän joudu murheeseen.
[5.70] Me teimme liiton Israelin lasten kanssa, ja Me lähetimme heidän luoksensa sananjulistajia; ja koska ikinä heidän tykönsä tuli profeetta tuoden sanoman, joka ei ollut heille mieleen, niin joitakuita niistä he kutsuivat valehtelijoiksi, ja toisia he surmasivat.
[5.71] Ja he luulivat, ettei heille ole rangaistusta, ja yltyivät sokeudessaan ja kuuroudessaan; vielä sittenkin Jumala kääntyi heidän puoleensa laupiaasti, mutta monet heistä tulivat aivan sokeiksi ja kuuroiksi; kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät.
[5.72] Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: »Jumala on Messias, Marian poika»; mutta Messias sanoi: »Oi, Israelin lapset! Palvelkaa Jumalaa, - minun Herraani ja teidän Herraanne.» Totisesti, kuka ikinä rinnastaa (muita) Jumalaan, häneltä Jumala kieltää pääsyn autuuden puutarhaan, ja Hänen asuinsijansa on tuli; siellä ei ole auttajia väärintekijöille.
[5.73] Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: »Jumala on kolmas kolmesta.» Eihän ole muuta jumalaa kuin ainoa Jumala, ja elleivät he lakkaa niin sanomasta, lankeaa tuskallinen kuritus niiden ylitse heidän keskuudessaan, jotka ovat väärässä uskossa.
[5.74] Eivätkö he aio kääntyä Jumalan puoleen ja anoa Häneltä anteeksiantoa? Onhan Jumala armahtavainen, laupias.
[5.75] Messias, Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs; lähettiläät ennen häntä elivät vain aikansa; ja hänen äitinsä oli todellinen nainen; hehän sitäpaitsi molemmat söivät maallista ravintoa. Katso (Muhammed), miten Me teemme heille selviksi sanomamme, ja huomaa, miten he kääntyvät pois (totuudesta).
[5.76] Sano: »Palveletteko Jumalan ohella sellaista, jonka vallassa ei ole tuottaa teille vahinkoa eikä hyötyä?»
[5.77] Sano: »Oi, Pyhän kirjan johdattamat! Älkää menkö uskonnossanne säädyttömiin liiallisuuksiin älkääkä seuratko niiden alhaisia viettejä, jotka muinoin harhaantuivat ja eksyttivät monta sekä joutuivat pois oikealta tieltä.»
[5.78] Israelin lasten keskuudessa sekä Daavid että Jeesus, Marian poika, manasivat niitä, jotka olivat epäuskossa; näin tapahtui, sillä he eivät totelleet ja menivät liiallisuuksiin.
[5.79] Heillä ei ollut tapana kieltää toinen toiseltaan inhottavaa tekoja, (joita) he tekivät; todella olivat heidän tekonsa pahat.
[5.80] Monien heistä (juutalaisista) te näette hierovan ystävyyttä uskottomien kanssa; on totisesti nurjaa se, mitä heidän sielunsa ovat edeltäpäin lähettäneet (tulevaan maailmaan); Jumala on vihastunut heihin, ja kurituksen alaisina saavat he olla.
[5.81] Jospa he olisivat uskoneet Jumalaan ja profeettaan sekä siihen, mikä hänelle oli ilmaistu, he eivät olisi lyöttäytyneet niiden ystäviksi; mutta enin osa heistä on lainrikkojia.
[5.82] Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyhkeästi.
[5.83] Ja kun nämä kuulevat, mitä profeetalle on ylhäältä ilmoitettu (Koraani) havaitsette heidän silmäinsä vettyvän kyyneleistä sen totuuden vuoksi, jonka he tunnustavat; he sanovat: »Herra! Me uskomme, lue siis meidät totuuden todistajain joukkoon!
[5.84] Ja mitä (syytä) on meillä olla uskomatta Jumalaan ja siihen totuuteen, joka meille ylhäältä on tullut, koska me vakavasti toivomme, että meidän Herramme sallisi meidän astua hyveellisten kanssa (tulevaan elämään)?»
[5.85] Sentähden Jumala palkitsi heitä siitä, mitä he sanoivat, antamalla heidän elää puutarhoissa, joissa joet virtaavat, ja tämä on palkinto niille, jotka (toisille) hyvää tekevät.
[5.86] Mutta ne, jotka valitsevat epäuskon ja hylkäävät Meidän sanomamme, ovat tulen omia.
[5.87] Te, jotka uskotte! Älkää kieltäkö (itseltänne) sitä hyvää,minkä Jumala on teille luvalliseksi julistanut, älkää myöskään menkö liiallisuuksiin, - totisesti ei Jumala rakasta niitä, jotka ylittävät rajansa.
[5.88] Syökää sallittuja Jumalan hyviä antimia ja ottakaa vaarin velvollisuuksistanne Jumalaa kohtaan, johon te uskotte.
[5.89] Ei Jumala vaadi teitä tilille siitä, mikä on ajattelematonta teidän valoissanne, mutta Hän vaatii teitä tilille vannomisesta vastoin parempaa tietoanne; tämän syntinne lunnaiksi on teidän ravittava kymmenen köyhää kohtuullisella ruoalla, jolla te perheitännekin ruokitte, tai vaatetettava heidät tai vapautettava joku orjuudesta; kuka taasen on varaton, hänen on paastottava kolme päivää; tämä olkoon teidän (ajattelemattomasti) vannomienne valain sovintouhri; pitäkää vaari valoistanne. Näin selvittää teille Jumala sanomaansa, jotta olisitte kiitollisia.
[5.90] Te, jotka uskotte! Päihdyttävät juomat ja uhkapelit ja (uhripalvelus) pystytettyjen kivien edessä sekä nuolilla arpominen ovat pelkkää riettautta, paholaisen aikaansaamaa; karttakaa kaikkea tätä, jotta olisitte onnelliset.
[5.91] Saatana vain pyrkii kylvämään kaunaa ja vihaa teidän keskuuteenne väkijuomien ja uhkapelin avulla pitääkseen teidät loitolla Jumalan muistelemisesta ja rukoilemisesta; ettekö sitä vastustaisi?
[5.92] Totelkaa Jumalaa, totelkaa lähettilästä ja ottakaa vaari itsestänne; mutta jos te pois käännytte, niin tietäkää, ettei Meidän lähettiläämme ole velvollinen ilmoittamaan enempää kuin selvän sanomamme.
[5.93] Niille, jotka uskovat ja tekevät hyvää, ei lueta viaksi, mitä he syövät, kun vain he ottavat vaarin velvollisuudestaan, pysyvät uskossa ja harjoittavat hyviä töitä, - ovathan he huolellisia hartauden harjoittamisessa ja uskossa sekä tekevät hyvää muille; Jumala rakastaa niitä, jotka muille hyvää tekevät.
[5.94] Te, jotka uskotte! Jmala on totisesti koetteleva teitä riistalla, johon teidän kätenne ja keihäänne voivat ulottua, jotta Jumala tietäisi, kuka Häntä salassa kunnioittaa; mutta joka tässä suhteessa kiellon rikkoo, hän on saava tuskallisen kurituksen.
[5.95] Te, jotka uskotte! Älkää tappako riistaa ollessanne pyhiinvaelluksella; kuka ikinä teistä tahallansa pyytää sitä, joutuu hyvittämään sen karjastaan vastaavalla eläimellä, ja kaksi oikeudenmukaista henkilöä keskuudestanne tuomitkoon sen tuotavaksi uhrina Kaabaan tai käytettäväksi lunnaina köyhien ravitsemiseen; muuten on se hyvitettävä vastaavalla paastolla; täten syyllinen saa kokea tekonsa pahan seurauksen; Jumala antaa anteeksi sen, mikä näin on sivuutettu, mutta Jumala lyö kurituksellaan sitä, joka rikkoo uudelleen; onhan Jumala mahtava, koston Herra.
[5.96] Sallittua on teille meren riista ja sen ravintoantimet, itsenne sekä (pyhiin) vaeltajain ylläpidoksi; maan riista on kiellettyä teiltä vain ollessanne pyhiinvaelluksella; pitäkää vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jonka eteen teidät kootaan.
[5.97] Jumala on tehnyt Kaabasta pyhitetyn temppelin, kansan rauhoitetun paikan, asettanut pyhän kuukauden ja uhritoimitukset sekä uhrit köynnöksineen; kaiken tämän siksi, että tietäisitte Jumalan käsittävän kaiken, mitä on taivaassa ja mitä on maassa, ja että Jumala tuntee kaikki asiat.
[5.98] Tietäkää, että Jumala on ankara rankaisemaan pahaa, ja samalla Jumala on anteeksiantava, armollinen.
[5.99] Enempää ei vaadita lähettiläältä kuin että hän julistaa (Jumalan sanomaa); ja Jumala tietää, mitä te teette julkisesti ja mitä salaatte.
[5.100] Sano: »Ei mikään paha vedä vertoja hyvälle, vaikka teitä voi miellyttää syntinen yltäkylläisyys; pitäkää siis vaari (velvollisuudestanne) Jumalaa kohtaan, te ymmärtäväiset miehet, jotta teillä olisi menestystä.
[5.101] Te, jotka uskotte! Älkää kyselkö asioita, jotka - jos ne teille julistettaisiin - voisivat teitä vaivata; ja jos te kyselette niitä Koraanin julistuksen yhteydessä, niin ne teille ilmoitetaan; Jumala suo tämän anteeksi, onhan Jumala armahtavainen ja lempeä.
[5.102] Ennen teitä elänyt kansa myöskin kyseli sellaisia asioita, ja silloin heistä tuli epäuskoisia.
[5.103] Jumala ei ole käskenyt (tehdä) bahiraa eikä såibaa eikä wasilaa eikä haamia, mutta harhauskoiset sepittelevät valheita Jumalasta, eikä monikaan heistä mitään ymmärrä.
[5.104] Ja kun heille sanotaan: »Käykäämme siihen, minkä Jumala on ilmaissut, ja liittykäämme profeettaan!», he sanovat: »Meille riittää se, mitä tiedämme isiemme palvelleen.» Niinkö! Vaikka heidän isänsä eivät mitään tienneet eivätkä totuuden tietä kulkeneet.
[5.105] Te, otka uskotte! Ottakaa vaari sieluistanne! Se, joka itse on harhassa, ei voi teitä vahingoittaa, kun vain te olette oikealla tiellä; Jumalan eteen on teidän palattava kaikkien, Hän teille luettelee tekonne.
[5.106] Te, jotka uskotte! Kun kuolema jotakuta teistä lähestyy ja testamentin teko on käsillä, kutsukaa keskuudestanne kaksi oikeamielistä miestä todistajiksi asioissanne, tai sitten kaksi vierasta henkilöä, jos olette matkoilla ja osanne on siellä kuolla; pyytäkää heitä (todistajia) viipymään jälkeen rukouksen, jos heitä epäilette, ja heidän on kummankin vannottava Jumalan nimeen sanoen: »Me emme tule vaatimaan siitä maksua, vaikka olisikin joku sukulainen (keneltä vaatia), emmekä me salaa Jumalan nimeen annettavaamme todistusta; kuuluisimme totisesti silloin syntisiin.
[5.107] Jos käy (myöhemmin) ilmi, että he molemmat ovat tehneet vääryyttä, on kahden muun astuttava heidän sijaansa niiden joukosta, joilla on heitä vastaan syytös, kahden lähimmän sukulaisen; näiden on nyt vannottava Jumalan nimeen: »Totisesti on meidän todistuksemme oikeampi kuin niiden kahden, emmekä missään ole totuutta loukanneet, sillä kuuluisimmehan silloin väärintekijöihin.»
[5.108] Näin on oikeampi menetellä, jotta (testamentin) todistajat esittäisivät oikean todistuksen, peläten, että heidän valansa jälkeen muutkin vannovat valansa asiassa; pitäkää vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan ja olkaa kuuliaiset; Jumala ei johdata lainrikkojia.
[5.109] Sinä päivänä, jolloin Jumala kokoaa profeettansa, tullaan sanomaan: »Mitkä vastaukset teille annettiin?» He sanovat: »Meillä ei ole mitään tietoa, totisesti Sinä olet suuri näkymättömien asioiden tietäjä.»
[5.110] Kun Jumala sanoo: »Oi, Jeesus, Marian poika! Muistatko Minun suosiotani sinua ja äitiäsi kohtaan, kun minä vahvistin (sinua) pyhällä ilmestyksellä; (niin että sinä puhuit) ihmisille sekä kehdossa että vanhempana; kun Minä opetin sinulle Kirjoitukset ja viisauden, joka on Toorassa ja evankeliumissa ja kun sinä (muovailit) savea linnun näköiseksi - minun luvallani, ja sinä puhalsit hengen siihen ja minä sallin sen tulla linnuksi; ja kun sinä paransit sokeita ja spitaalisia minun luvallani, ja kun minä hillitsin Israelin lapset sinun tullessasi heidän luokseen selvin todistein, jolloin epäuskoiset heidän joukossaan sanoivat: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.»
[5.111] Ja kun Minä annoin opetuslapsille ilmestykseni sanoen: »Uskokaa Minuun ja Minun lähettilääseeni!» he vastasivat: »Me uskomme ja tunnustamme, että me alistumme (Jumalan tahtoon).»
[5.112] Ja kun opetuslapset sanoivat: »Jeesus, Marian poika, eikö Herrasi suostu lähettämään meille pöytää taivaasta?», niin Hän sanoi- »Pitäkää vaari velvollisuudestanne Jumalaa kohtaan, jos olette uskovaisia.»
[5.113] He sanoivat: »Me haluamme ravita itsemme sen ruoalla, jotta meidän sydämemme saisi rauhan, jotta me uskoisimme sinun puhuneen meille totta ja jotta me voisimme sitä edelleen todistaa.»
[5.114] Jeesus, Marian poika, sanoi: »Jumala, meidän Herramme ! Lähetä meille pöytä taivaasta alati uudistuvaksi tyydytykseksemme, niin hyvin ensimmäiselle kuin viimeisellekin meistä, lähetä meille tunnusmerkki itsestäsi ja suo meille elatus! Sillä Sinä olet paras huoltaja.»
[5.115] Jumala sanoi: »Totisesti lähetän Minä sen teille, mutta kuka ikinä teistä sen jälkeen horjuu uskossaan, häntä minä kuritan totisesti sellaisella rangaistuksella, jolla en ole ainoatakaan muuta kansaa kurittanut.»
[5.116] Ja kun Jumala sanoo: »Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: »Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella», hän (Jeesus) vastaa: »Ylistys olkoon Sinulle, en voinut sanoa sellaista, johon minulla ei ollut oikeutta; jos olisin niin sanonut, Sinä olisit varmasti sen tietänyt; Sinä tiedät, mitä on minun mielessäni, mutta minä en tiedä, mitkä ovat Sinun aivoituksesi: totisesti olet Sinä suuri näkymättömien asioiden tuntija.
[5.117] En minä sanonut heille muuta, kuin minkä Sinä minulle uskoit: »Palvelkaa Jumalaa, minun Herraani ja teidän - Herraanne! ja minä pidin vaarin heistä niin kauan, kuin minä olin heidän keskuudessaan, mutta kun Sinä annoit minun kuolla, Sinusta tuli heidän kaitsijansa, ja Sinä olet kaiken tapahtuvan todistaja.
[5.118] Jos Sinä suvaitset kurittaa heitä, niin ovathan he totisesti Sinun palvelijoitasi, ja jos Sinä suvaitset heille anteeksi antaa, niin olethan Sinä mahtava ja viisas.»
[5.119] Ja Jumala sanoo: »Tämä on päivä, jolloin heidän totuutensa hyödyttää totuudessa pysyviä; nämä saavat asustaa puutarhoissa, joissa purot solisevat, ja viipyä niissä iäti. Heillä on Jumalan mielisuosio, ja he ovat autuaat Jumalassaan; tämä on ylin onni.
[5.120] Jumalan on kuninkuus taivaassa ja maan päällä ja kaiken yli, mikä niissä on; Hänen vallassaan on kaikki. 
@AL-ANÁAM (Karjan suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[6.1] Ylistys ja kunnia Jumalalle, joka on luonut taivaat ja maan, säätänyt pimeyden ja valon. Kuitenkin asettavat uskottomat muitakin Herransa rinnalle.
[6.2] Hänhän loi teidät savesta; ja Hän myös rajoitti aikanne. Hänen vallassaan ovat aikojen ääret. Sittenkin te epäilette.
[6.3] Niin, Hän on Jumala taivaassa ja maan päällä; Hän tietää, mitä salaatte ja mitä ilmaisette, ja Hän tietää mitä ansaitsette.
[6.4] Eikä yksikään heidän Herransa tunnusmerkeistä saavuta heitä niin, etteivät he kääntyisi siitä pois.
[6.5] Ovathan he vääristelleet totuuden sen tullessa heidän luoksensa, mutta pian on heille tuleva sanoma siitä, mitä he ovat pilkkanaan pitäneet.
[6.6] Eivätkö he sitten näe, kuinka monet sukupolvet, joiden Me olimme sallinut juurtua maan päällä lujemmin kuin teidän, Me olemme hävittänyt ennen heitä? Olemme kaatanut taivaasta heidän ylitseen runsaita sateita ja antanut jokien virrata heidän alangoillaan, mutta sitten hävitimme heidät heidän syntiensä tähden ja annoimme toisen sukupolven nousta heidän jälkeensä.
[6.7] Vaikka olisimme lähettänyt sinulle, Muhammed, Kirjoituksen paperilla, ja vaikka he olisivat saaneet sitä käsin kosketella, niin olisivat he, uskottomat, kuitenkin sanoneet: »Tämä ei ole muuta kuin ilmeistä noituutta.»
[6.8] Sanovathan he. »Miksi ei enkeliä ole lähetetty heidän luoksensa?» Mutta jos olisimme lähettänyt enkelin, olisi asiassa tuomiokin tapahtunut, eikä olisi jätetty heille enempää harkinta-aikaa.
[6.9] Ja jos olisimme käyttänyt enkeliä sanansaattajana, niin olisimme kuitenkin pukenut hänet ihmishahmoon ja siten pannut alttiiksi samoille epäilyksille, joita heillä nyt on.
[6.10] Onhan pilkattu (Jumalan )lähettiläitäkin ennen Sinua, mutta sitten onkin se, mistä he pilkkaa tekivät, kohdannut ilkkujat.
[6.11] Sano:»Vaeltakaa ympäri maata ja nähkää, minkä lopun saivat ne, jotka pitivät totuutta valheena!»
[6.12] Sano:»Kenelle kuulu kaikki taivaassa ja maan päällä?».Vastaa:»Jumalalle». Laupeuden hoidon on Hän pidättänyt itselleen; Hän on totisesti kokoava teidät yhteen ylösnousemuksen päivänä, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta ne, jotka sielunsa turmelevat, eivät usko.
[6.13] Kaikki, mikä on olemassa yöllä ja päivällä, kuuluu Hänelle; Hän on kuuleva, tietävä.
[6.14] Sano:»Valitsisinko suojelijakseni jonkun muun kuin Jumalan, taivaitten ja maan Luojan, hänet,joka ravitsee eikä itse ravintoa nauti?» Sano:»Minut on totisesti määrätty ensimmäiseksi, joka Hänen tahtoonsa alistuu. Älä kuulu epäjumalien palvelijoihin.»
[6.15] Sano:» Jos uhmailen Herraani, saan pelätä rangaistuspäivän tuskaa.»
[6.16] Hänet, jonka ohi rangaistus käy sinä päivänä, on Herra todella armahtanut; tämä on ilmeinen onni.
[6.17] Ja jos Jumala saattaa kohtalosi kovaksi, ei ole ketään paitsi Hän itse, joka sen lievittäisi, mutta jos Hän vuodattaa ylitsesi hyvyyttä, (ken voisi sen pilata, kun) Hänellä on kaikki vallassaan.
[6.18] Hän on kaikkivoipa orjiensa valtias; Hän on viisas, kaikki tietävä.
[6.19] Sano:» Mikä olisi painavin todistus?» Sano:» Jumala on todistaja minun ja teidän välillänne, ja minulle on tämä Koraani ilmestyksenä annettu, jotta minä sen kautta varoittaisin teitä ja jokaista, jonka se saavuttaa. Todistaisitteko silloin todellakin, että on muitakin jumalia kuin Jumala?» Sano: »Sellaista en todista.» Sano: »Hän on ainoa Jumala, enkä totisesti vastaa siitä, mitä te Hänen rinnalleen olette keksineet.»
[6.20] Ne, joille Me olemme antanut Pyhän Kirjoituksen, tuntevat hänet (Muhammedin) yhtä hyvin kuin omat poikansa, mutta ne, jotka turmelevat sielunsa, eivät usko.
[6.21] Kuka tekee suurempaa vääryyttä kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä valheeksi? Totisesti ei väärintekijöille tule hyvin käymään.
[6.22] Sinä päivänä, jolloin Me kokoamme heidät kaikki yhteen, sanomme Me niille, jotka asettavat muita Jumalan rinnalle: »Missä ovat nyt ne Jumalan vertaiset, joilla olette uskotelleet?»
[6.23] Eivätkä he silloin keksi muuta puolustusta kuin sanovat: »Jumalan, Herramme nimeen, me emme ole epäjumalia Hänen rinnalleen asettaneet.»
[6.24] Katso, kuinka he sotkeutuvat valheisiinsa, ja kuinka kaikki, mitä he ovat sepittäneet, luhistuen pettää heidät!
[6.25] Heidän joukossaan on sellaisiakin, jotka sinua kuuntelevat, mutta Me olemme verholla peittäneet heidän sydämensä, niin etteivät he voi ymmärtää sitä (Koraania) ja heidän korvansa ovat tukitut, ja vaikka he näkisivät mitä tunnusmerkkejä, eivät he usko niihin, niin että uskottomat tullessaan luoksesi väittelemään kanssasi sanovat: »Nämä ovat vain niitä entisten ihmisten juttuja.»
[6.26] He estelevät muita totuuteen pyrkijöitä ja itse karttavat sitä, mutta he turmelevat vain itsensä eivätkä sitä tajua.
[6.27] Jospa voisit nähdä, kun heidät asetetaan tulen eteen ja he sanovat: »Voi, että voisimme palata takaisin! Silloin emme väittäisi Herramme tunnusmerkkejä valheeksi, vaan kuuluisimme oikeauskoisiin!»
[6.28] Heille kirkastetaan se, minkä he ennen salasivat, mutta vaikka he saisivatkin palata, kääntyisivät he kuitenkin siihen, mikä on heiltä kielletty; totisesti he ovat valehtelijoita.
[6.29] Sanovatpa he: »Ei ole muuta kuin tämä nykyinen elämämme eikä meitä herätetä kuolleista.»
[6.30] Jospa voisit nähdä, kun heidät asetetaan Herransa eteen! Hän on sanova: »Eikö tämä ole totinen todellisuus?» He vastaavat: »On, Herramme nimessä!» Hän on jatkava: »Maistakaa siis rangaistusta, koska ette uskoneet!»
[6.31] Kadotuksen omia ovat todella ne, jotka pitävät Jumalan kohtaamista valheena, kunnes se hetki heidät yllättää ja he puhkeavat sanomaan: »Voi meitä laiminlyöntimme tähden!» He saavat kantaa taakkansa selässään. Eikö ole julma taakka, jota he joutuvat kantamaan?
[6.32] Maallinen elämä on vain leikkiä ja pilaa; taivaallinen koti on totisesti parempi niille, jotka Jumalaa pelkäävät. Ettekö sittenkään käsitä?
[6.33] Me tiedämme (Muhammed), että heidän puheensa sinua totisesti surettavat; he eivät tosin väitä sinua valehtelijaksi, mutta väärämieliset kieltävät Jumalan tunnusmerkit.
[6.34] Jo ennen sinua lähettiläitämme on pidetty valehtelijoina, mutta he ovat kärsivällisesti kestäneet sen, että heitä on paneteltu ja vainottu, kunnes apumme on heidät saavuttanut; kukaan ei voi Jumalan sanaa muuttaa. Ja sinähän jo tunnet paljon (entisten) lähettiläitten sanomasta.
[6.35] Ja jos heidän ynseytensä on sinusta liian masentavaa, niin koeta, ehkä löydät reiän maan uumeniin tai tikapuut taivaaseen, jos haluat kaikille kelpaavaa tunnusmerkkiä, mutta jos Jumala olisi tahtonut, Hän kyllä olisi saanut heidät liittymään johdatukseensa; älä ole siis järjettömän kaltainen!
[6.36] Vain ne ovat alttiita, jotka Häntä kuuntelevat; mutta kuolleet on Jumala herättävä; silloin palaavat he Hänen luokseen.
[6.37] He sanovat vielä: »Miksi ei hänen Herransa ole lähettänyt hänelle tunnusmerkkiä?» Sano: »Jumalalla on totisesti valta lähettää tunnusmerkki ylhäältä, mutta useimmat heistä eivät sitä tunne.»
[6.38] Ei ole eläintä maan päällä, ei lintua, joka kahdella siivellään lentää, jotka eivät olisi kaikkeuteen kuuluvaisia kuten tekin; emme mitään ole jättänyt pois (luomislakiemme) kirjasta. Sitten kootaan heidät yhteen Herransa luo.
[6.39] Mutta ne, jotka väittävät tunnusmerkkimme valheeksi, ovat kuuroja, mykkiä ja pimeyden vallassa; Jumala johtaa harhaan kenet tahtoo ja opastaa oikealle tielle kenet suvaitsee.
[6.40] Sano: »Uskotteko te, että Jumalan rangaistuksen kohdatessa teitä tai tuomiohetken teidät yllättäessä te huudatte avuksenne muuta kuin Jumalaa? (Vastatkaa niin kuin on), jos totuutta rakastatte.
[6.41] Ei, Häntä yksin olette te avuksenne huutavat, ja Hän on, jos tahtoo, torjuva sen, mitä te torjumaan pyydätte, ja te tulette unohtamaan sen, minkä asetatte Hänen rinnalleen.
[6.42] Olemmehan lähettänyt (ilmoituksemme) kansoille ennen sinua ja koetellut niitä vaivalla ja vastoinkäymisellä, jotta ne nöyrtyisivät.
[6.43] Jospa he olisivat nöyrtyneet, kun lähettämämme vaiva kohtasi heidät! Mutta heidän sydämensä paatuivat ja Saatana kaunisti heille kaikki heidän tekonsa.
[6.44] Kun he olivat unohtaneet saamansa varoitukset, Me avasimme kaikki portit heille, kunnes Me lopuksi äkkiä yllätimme heidät, juuri kun he saamastaan eniten iloitsivat, ja silloin, katso, epätoivo valtasi heidät.
[6.45] Niin hävitettiin juurineen väärintekijät viimeiseen mieheen; ylistys ja kunnia Jumalalle, maailmojen Herralle!
[6.46] Sano: »Näyttääkö teistä siltä, jos Jumala riistää teiltä kuulon ja näön ja sulkee sinetillään sydämenne, että on olemassa joku muu kuin Jumala, joka voisi ne teille takaisin antaa?» Katso, miten moninaisia vertauskuvia Me käytämme. Mutta he kääntyvät pois.
[6.47] Sano: »Mitä arvelette, jos Jumalan rangaistus kohtaa teidät odottamatta tai ilmeisesti, hävitetäänkö muita kuin väärämieliset ihmiset?»
[6.48] Me lähetämme lähettiläitä vain ilosanoman tuojiksi ja varoittajiksi, mutta niiden, jotka uskovat ja oikein tekevät, ei tarvitse pelätä eikä murehtia.
[6.49] Mutta niitä, jotka väittävät tunnusmerkkimme valheeksi, on rangaistus kohtaava heidän jumalattomuutensa tähden.
[6.50] Sano: »En minä väitä teille, että omistan kaikki Jumalan aatteet tai että tunnen silmiltä salatun, enkä minä sano teille olevani henkiolento, enkeli; minä vain noudatan sitä, mikä minulle on ilmoitettua» Sano: »Ovatko sokea ja näkevä yhdenvertaisia? Eikö teillä ole arvostelukykyä?»
[6.51] Varoita tällä (Koraanilla) niitä, jotka pelkäävät, että heidät kootaan Herransa eteen, eikä heillä paitsi Häntä ole mitään puoltajaa eikä välittäjää, jotta he pelkäisivät Jumalaa.
[6.52] Aläkä karkoita pois niitä, jotka rukoilevat Herraansa aamuin ja illoin halaten Hänen läheisyyttään. Ei ole sinun asiasi tehdä tiliä heistä, eivätkä he ole vastuussa sinusta; karkoittaessasi heidät tulisit sinäkin väärintekijäksi.
[6.53] Me koettelemme heitä toistensa kautta aina siihen saakka, että he sanovat: »Nämäkö ovat niitä joukostamme, joille Jumala on suonut armonsa?» Eikö Jumala arvaa, ketkä ovat kiitollisia?
[6.54] Kun luoksesi tulevat ne, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme, sano: »Rauha olkoon teille! Herranne on pidättänyt itselleen laupeuden: jos joku teistä tekee väärin ymmärtämättömyydessään ja sitten kääntyy ja tekee oikein, niin on Hän armollinen ja lempeä.»
[6.55] Siten selitämme Me tunnusmerkkimme, jotta väärintekijöiden tie tunnettaisiin.
[6.56] Sano: »Minua on totisesti kielletty palvelemasta niitä, joita te rukoilette Jumalan vertaisina.» Sano: »En noudata teidän päähänpistojanne; silloin olisin joutunut eksyksiin enkä kuuluisi niihin, jotka oikeata johdatusta seuraavat.»
[6.57] Sano: »Minä luotan totisesti Herrani selvään johdatukseen, mutta te sen hylkäätte. Ei ole minun vallassani se, mitä te haluatte jouduttaa. Ratkaisu kuuluu yksin Jumalalle; Hän pitää huolen oikeudesta ja on paras tuomari.»
[6.58] Sano: »Jos olisi minun vallassani se, mitä te haluatte jouduttaa, olisi asia ratkaistu minun ja teidän välillänne; mutta Jumala tuntee väärintekijät paremmin (kuin minä).»
[6.59] Hänen hallussaan ovat kaiken näkymättömän avaimet; ei kukaan muu sitä tunne kuin Hän yksin. Hän tietää kaiken maan päällä ja meressä; Hänen tietämättään ei ainoakaan lehti putoa, ei piile yksikään jyvä maan uumenissa eikä ole kosteata eikä kuivaa, joka ei olisi selvästi (Jumalan) kirjoissa.
[6.60] Hän se ottaa teidät kokonaan haltuunsa yöksi ja tietää toimenne päivällä. Vihdoin on hän teidät herättävä, jotta täyttyisi määrätty aika. Silloin on teidän palattava Hänen luokseen, ja Hän on paljastava teille entiset tekonne.
[6.61] Hän on kaikkivoipa orjiensa Valtias, ja Hän lähettää suojelijansa luoksenne, kunnes kuoleman jonkun teistä kohdatessa enkelimme tekevät hänelle täyden palveluksen, mitään laiminlyömättä.
[6.62] Sitten palaavat he Jumalan luo, joka totisesti on heidän Valtiaansa; eikö tuomio ole Hänen? Eikö Hän ole nopein tilinteoissa?»
[6.63] Sano: »Kuka pelastaa teidät maan ja meren kauhuista (pimeydestä), kun rukoilette Häneltä apua nöyryydessä ja hiljaisuudessa? Koska Hän meidät niistä pelastaa, tulee meidän totisesti olla kiitollisia.»
[6.64] Sano: »Jumala pelastaa teidät niistä ja kaikista muista ahdingoista, ja kuitenkin asetatte te muita Hänen rinnalleen.»
[6.65] Sano: »Hänellä on valta lähettää teille rangaistus ylhäältä tai nostaa se teille jalkojenne alta tai saattaa teidät hajaannukseen ja lahkoihin tai antaa teidän maistaa toistenne mielivaltaa.» Katso, miten vaihtelevia kuvauksia me esitämme, jotta he käsittäisivät!
[6.66] Mutta sinun kansasi pitää sitä (Koraania) valheena, vaikka se on itse totuus. Sano: »Minä en ole teidän hoitajanne;
[6.67] jokaisella tapahtumalla on määrätty hetkensä, ja te tulette kokemaan sen aikanansa.»
[6.68] Ja kun näet niitä, jotka puhuvat joutavia tunnusmerkeistämme, niin käänny pois heistä, kunnes he rupeavat pohtimaan jotakin muuta, mutta jos Saatana saisi sinut unohtamaan (tämän säännön), niin älä kuitenkaan jää istumaan vääräuskoisen seuraan, kun se taas muistiisi tulee!
[6.69] Jumalaapelkääväiset eivät ole vastuussa heistä, mutta varoittakoot heitä, jotta hekin pelkäisivät Jumalaa.
[6.70] Jätä ne, joiden uskonto on leikintekoa ja ajanvietettä ja jotka maallinen elämä saa pauloihinsa, mutta varoita heitä tällä (Koraanilla), jottei yksikään sielu hukkuisi pahojen tekojensa tähden. Eihän sillä ole, paitsi Jumalaa, ketään suojelijaa eikä opastajaa, ja vaikka se tarjoaisikin korvausta kaikesta, minkä voi korvata, ei sitä vastaanotettaisi. Niitä, jotka hukkuvat pahojen töittensä tähden, odottaa kiehuva juoma ja tuskallinen rangaistus, siksi että he jumalattomuutta harjoittavat.
[6.71] Sano: »Rukoilisimmeko Jumalan asemesta sellaista, mikä ei voi meitä hyödyttää eikä vahingoittaa? Ja senjälkeen, kun Jumala on meitä johdattanut, kääntyisimmekö pois aivan kuin se, jonka pahat henget ovat eksyttäneet, niin että hän tulee aivan neuvottomaksi maan päällä, vaikka hänellä on ystäviä, jotka kutsuvat häntä oikealle tielle näin sanoen: »Tule luoksemme!» Sano: »Jumalan johdatus on totisesti oikea johdatus, ja meidät on määrätty alistumaan maailmojen Valtiaan alamaisiksi.»
[6.72] Ja pysykää rukouksessa sekä Herran pelossa, sillä Hänen luoksensa teidän on kokoonnuttava. 
[6.73] Hän totuudessaan on luonut taivaat ja maan, ja sinä päivänä, jolloin Hän sanoo: »Tapahtukoon!» tapahtuu niin. Hänen sanansa on totuus. Hänen on valta sinä päivänä, jolloin ylösnousemuksen pasuunaa puhalletaan. Hän tuntee kaiken salatun ja kaiken julkisen; Hän on viisas ja kaikkitietävä. 
[6.74] Entä kun Aabraham sanoi isälleen Azarille: »Pidätkö epäjumalia Jumalan vertaisina? Näen totisesti, että sinä ja kansasi olette ilmeisessa harhassa.» 
[6.75] Ja tällä tavoin näytimme Me Aabrahamille taivaitten ja maan valtakunnan, jotta hän kuuluisi uskostaan varmoihin. 
[6.76] Kun yö pimeni hänen ylleen, havaitsi hän tähden ja sanoi: »Tämä kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hän: »En rakasta niitä, jotka painuvat alas.» 
[6.77]Ja kun hän näki kuun nousevan, sanoi hän: »Tämä kai on Herrani», mutta kun se laski, sanoi hän: »Jollei Herrani johda minua, joudun minä totisesti harhaan.»
[6.78] Ja kun hän näki auringon nousevan, sanoi hän: »Tämä kai on Herrani, onhan se suurin.» Mutta kun se laski, sanoi hän: »Kansani, minulla ei ole tekemistä.minkään kanssa, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
[6.79] Minä käännän kasvoni sen puoleen, joka on luonut taivaat ja maan, olen oikeauskoinen enkä monijumalainen.»
[6.80] Mutta hänen kansansa kiisteli hänen kanssaan, ja hän sanoi: »Kiistelettekö kanssani Jumalasta, vaikka Hän johdattaa minua? En minä pelkää niitä, mitä asetatte Hänen rinnalleen, mutta minulla on Herran pelko täyttääkseni Hänen tahtonsa. Minun Herrani viisaus vallitsee kaikkea, ettekö te tosiaan sitä ymmärrä? 
[6.81] Kuinka voisin pelätä sitä, minkä te Hänen rinnalleen asetatte, kun te ette edes pelkää asettaa Jumalan rinnalle sellaista, jota Hän ei ole ylhäältä ilmoittanut? Kumpi uskonsuunta paremmin ansaitsee olla rauhassa, vastatkaa, jos pystytte asioita käsittämään?» 
[6.82] Ne, jotka uskovat eivätkä pimennä uskoaan väärillä teoilla, pysyvät levollisina ja nauttivat oikeata Johdatusta. 
[6.83] Nämä olivat todistukset, jotka annoimme Aabrahamille hänen kansaansa vastaan. Ne, jotka haluamme, korotamme Me ylempään tietoon; Sinun Herrasi on totisesti viisas, tietävä. 
[6.84] Ja me annoimme hänelle Iisakin ja Jaakobin - kumpaakin Me johdatimme - ja Noakia olimme muinoin johdattaneet - ja hänen jälkeläisistään Daavidia, Salomonia, Jobia, Joosefia, Moosesta ja Aaronia - samoin kuin heidät palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät - 
[6.85] Sakarias, Johannes, Jeesus, Elias, - kaikki olivat he vanhurskaita. 
[6.86] Myös Ismael, Elisa, Joonas ja Loot; jokaisen näistä korotimme Me muiden aikalaistensa yläpuolelle. 
[6.87] Samoin muutamia heidän isistään, heidän jälkeläisistään ja veljistään; Me valitsimme heidät ja johdatimme oikealle tielle. 
[6.88] Tämä on Jumalan johdatus; jolla hän valintansa mukaan ohjaa palvelijoitaan, mutta jos he asettavat muita Hänen rinnalleen, niin totisesti osoittautuvat turhiksi heidän aherruksensa. 
[6.89] Nämä ovat niitä, joille olemme antanut Pyhän kirjoituksen, viisauden ja profeetan kutsumuksen. Mutta jos nämä eivät niihin usko, olemme Me totisesti antava ne kansalle, joka ei niitä epäile. 
[6.90] Nämä ovat väkeä, jota Jumala on johdattanut; seuraa siis heille suotua opastusta. Sano: »Minä en pyydä palkkaa teiltä; tämä on ainoastaan muistutus muulle maailmalle.» 
[6.91] He eivät antaneet Jumalalle sitä arvoa, jonka Hän ansaitsee, kun he sanoivat: »Jumala ei ole lähettänyt ylhäältä mitään (ilmoitusta) kenellekään ihmisolennolle.» Sano: »Kuka lähetti sitten Pyhän kirjoituksen, jonka Mooses toi valoksi ja johdatukseksi ihmisille? Te panitte sen muistiin hajanaisina kirjoituksina, joista osan teitte tunnetuksi ja paljon salasitte, vaikka itse opittekin sen, mitä ette tietäneet, - ette te eivätkä isänne.» - Sano: »Jumala» (sen ilmoitti) ja jätä heidät sitten huvittelemaan joutavilla jutuillaan. 
[6.92] Tämä on siunattu kirjoitus, jonka Me lähetimme ylhäältä; se vahvistaa aikaisemmin olleen ja opastaa sinua varoittaessasi kaikkien kaupunkien äitiä (Mekkaa) ja niitä, jotka sen ympärillä asuvat. Ne, jotka uskovat tulevaan elämään, uskovat siihen; he pitävät tarkoin vaarin rukouksistaan. 
[6.93] Ken tekee suurempaa vääryyttä, kuin se, joka sepittää valhetta Jumalaa vastaan tai sanoo: »Olen saanut ilmestyksen», vaikkei hänelle mitään ilmestystä ole annettu; tai se, joka sanoo: »Minäkin voin ilmoittaa samanlaista, kuin minkä Jumala on ylhäältä ilmoittanut.» Jospa voisit nähdä väärintekijät heidän ollessaan kuolemantuskissa ja enkelien ojentaessa kätensä sanoen: »Luovuttakaa henkenne! Tänä päivänä saatte häpeällisen rangaistuksen siitä, mitä valheellisesti ja perättömästi olette Jumalasta puhuneet ja ylpeinä ylenkatsoneet Hänen tunnusmerkkinsä! 
[6.94] Olettehan nyt saapuneet luoksemme alastomina, sellaisina, joiksi alussa loimme teidät, ja jättäneet taaksenne kaiken, minkä olimme hoitoonne uskoneet, emmekä Me näe ympärillänne yhtäkään kannattajistanne, joitten väititte olleen teidän uskonsuuntaanne. Todellakin ovat nyt siteet välillänne katkenneet ja luulottelunne on pettänyt teidät.» 
[6.95] Jumala antaa totisesti jyvän ja (taatelin)kiven itää, Hän synnyttää elämää siitä, mikä on kuollut, mutta Hän aikaansaa myös kuolemaa elävästä; tällainen on Jumala - keneen te sitten turvaudutte vastahakoisuudessanne? 
[6.96] Hän, joka antaa aamun sarastaa ja on määrännyt yön lepoajaksi sekä auringon ja kuun ajanlaskemista varten; tämä on Kaikkivaltiaan ja Kaikkitietävän järjestely. 
[6.97] Hän teille on luonut tähdet johtamaan teitä maan ja meren pimeydessä. Me olemme nyt selittänyt tunnusmerkit ymmärtäville ihmisille. 
[6.98] Hän teidät on luonut yhdestä olennosta, ja te olette saaneet asuinsijan sekä lepopaikan. Olemme nyt selittänyt tunnusmerkit ymmärtäväisille ihmisille. 
[6.99] Hän se antaa taivaasta vettä; siitä Me aikaansaamme kaiken kasvullisuuden alun ja siitä vihreyden, josta taasen synnytämme jyvät tähkään; ja taatelintertut kasvavat palmuissa riippuen tupistaan; samoin kasvatamme Me viinitarhat, öljypuut ja granaattiomenat, toistensa kaltaiset yhtä hyvin kuin erilaiset. Katsokaa niitten hedelmiä, kun ne muodostuvat ja kun ne kypsyvät! Tässä on kyllin tunnusmerkkejä ihmisille, jotka uskovat. 
[6.100] Ovatpa he tehneet dzinneistä Jumalan vertaisia, vaikka Hän on ne luonut; samoin ovat he tietämättömyydessään keksineet Hänelle poikia ja tyttäriä. Hänelle yksin kaikki kunnia! Onhan Hän suunnattomasti yläpuolella sen, mitä he Hänestä väittävät. 
[6.101] Kuinka voisikaan taivaitten ja maan Luojalla olla lapsi, kun Hänellä ei ole puolisoa? Onhan Hän luonut kaiken, ja Hänen tietonsa tunkee kaiken lävitse.
[6.102] Tällainen on Jumala, teidän Herranne; ei ole muuta Jumalaa kuin Hän, kaiken Luoja. Palvelkaa siis Häntä, Hän on kaiken olevaisen kaitsija. 
[6.103] Katseet eivät Häntä saavuta, mutta Hän tavoittaa kaikki katseet; Hän on kaikista tarkkanäköisin, kaikkitietävä. 
[6.104] Niin olette nyt saaneet todisteet Herraltanne; ken ne oivaltaa, sille koituu se hänen sielunsa hyödyksi, mutta ken on sokea, sille se on hänen omaksi vahingokseen. Ja (sano): >En minä ole vartijanne.» 
[6.105] Niin ilmoitamme Me olemuksemme vertauskuvin, jotta he (sinulle, Muhammed,) sanovat: »Sinä olet tutkinut», samalla selittääksemme sen (Koraanin) ymmärtäväisille ihmisille. 
[6.106] Noudata sitä, mikä on Herrasi sinulle ilmoittamaa - ei ole muuta jumalaa paitsi Hän - ja käänny pois monijumalaisista. 
[6.107] Jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi kyenneet asettamaan muita Hänen rinnalleen; mutta Me emme ole asettanut sinua heidän vartijakseen, etkä sinä ole heidän kaitsijaisa, 
[6.108] Älkää häväiskö niitä, joita he rukoilevat Jumalan rinnalla, jotteivät he kiivaudessaan ja ymmärtämättömyydessään häväisisi Jumalaa. Niin olemme jokaiselle kansalle kaunistanut heidän tekonsa; onhan heidän senjälkeen palattava Herransa luo, ja Hän on julistava heille, mitä he ovat tehneet. 
[6.109] He ovat vannoneet Jumalan nimeen pyhimmät valansa, että jos tunnusmerkki olisi tullut heille, olisivat he totisesti uskoneet siihen. Sano: »Tunnusmerkit kuuluvat ainoastaan Jumalalle, mutta ettekö te (muslimit) tiedä, että he eivät usko, vaikka saavat niitä?» 
[6.110] Ja Me käännämme pois heidän sydämensä ja katseensa, samoin kuin he tekivät silloin, kun he eivät uskoneet ensimmäisellä kerralla; ja Me jätämme heidät sokeina harhailemaan uppiniskaisuudessaan. 
[6.111] Ja vaikka antaisimme enkelien laskeutua heidän luokseen ja vaikka kuolleet puhuisivat heille ja Me keräisimme kaiken mahdollisen takeeksi heidän ympärilleen, eivät he kuitenkaan uskoisi, ellei Jumala sitä tahtoisi; sillä useimmat heistä eivät ymmärrä. 
[6.112] Niinmuodoin olemme Me jokaiselle profeetalle asettanut vastustajia, nimittäin riivaajia ihmisten ja dzinnien joukosta, toinen toistaan ne innoittavat ulkokultaisiin valheisiin johtaakseen ihmisiä harhaan, mutta jos Herrasi olisi tahtonut, eivät he olisi (kyenneet) sitä tekemään. Jätä heidät siis kaikkine keksintöineen! 
[6.113] Ja tämä siksi, että niiden sydämet, jotka eivät usko tulevaan elämään, kallistuisivat niiden (valheiden) puoleen ja mieltyisivät niihin ja saisivat yhä ansaita pahaa paikkaansa. 
[6.114] Toivoisinko minä sitten erotuomariksi ketään muuta kuin Jumalaa; Hänhän teille on lähettänyt ylhäältä Pyhän Kirjoituksen sellaisena, että sen voi selittää. Ja ne, joille Me annoimme Kirjoituksen, tietävät, että Herrasi on sen totisesti lähettänyt ylhäältä. Älä kuulu siis, (Muhammed,) epäröiviin. 
[6.115] Herrasi sanat ovat täydellisiä totuudessa ja oikeudessa; kukaan ei voi Hänen sanojaan muuttaa. Hän on kaikkikuuleva, kaikkitietävä. 
[6.116] Mutta jos tottelet niiden enemmistöä, jotka maan päällä ovat, johtavat he sinut pois Jumalan tieltä; he eivät noudata muuta kuin yleisiä käsityksiä, eivätkä tee muuta kuin luulottelevat. 
[6.117] Sinun Herrasi tietää todella parhaiten, kuka eksyy Hänen tieltään, ja Hän tietää myös parhaiten ne, jotka pysyvät oikeassa johdatuksessa! 
[6.118] Syökää siis sitä, jonka yli Jumalan nimi on lausuttu, jos uskotte Hänen tunnusmerkkeihinsä! 
[6.119] Ja mitä syytä teillä on olla syömättä sitä, minkä yli Jumalan nimi on lausuttu, kun Hän on teille jo selittänyt, mikä on teiltä kiellettyä, paitsi jos teidät siihen pakotetaan? Mutta monet ihmiset saavat totisesti toisetkin eksymään turhamaisuutensa ja tietämättömyytensä vuoksi. Herrasi tuntee parhaiten ne, jotka rikkovat. 
[6.120]Jättäkää julkiset ja salaiset synnit. Ne, jotka tekevät syntiä, saavat palkan tekojensa mukaan.
[6.121] Älkääkä syökö sellaista, jonka yli ei Jumalan nimeä ole lausuttu; se on totisesti inhottavaa. Saatanat kyllä kehoittavat kannattajiaan riitelemään kanssanne, ja jos te (muslimit) tottelette heitä, tulee teistä monijumalaisia.
[6.122] Onkohan se, joka oli kuollut ja jonka Me herätimme eloon ja jolle annoimme valon vaeltaakseen ihmisten keskuudessa, sen kaltainen, joka pimeydessä vaeltaa voimatta päästä pois siitä? Näin kaunistamme Me uskottomille heidän tekonsa.
[6.123] Ja niin olemme jokaisessa kaupungissa asettanut pahoille omat johtajansa heidän vehkeilläkseen siellä, mutta he vehkeilevät vain itseään vastaan eivätkä sitä tajua.
[6.124] Ja tunnusmerkin tullessa heille sanovat he: »Emme ennen usko, kuin saamme samankaltaisen, kuin Jumalan lähettiläätkin ovat saaneet.» Jumala tietää kuitenkin parhaiten, kenelle Hän uskoo sanomansa. Häväistys Jumalan edessä ja raskas rangaistus on kohtaava väärintekijät vehkeilyjensä tähden.
[6.125] Ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän Islaamille, ja kenen hän antaa eksyä, hänen rintansa Hän tekee niin ahtaaksi ja ahdistetuksi, kuin hänen täytyisi kiivetä taivaaseen. Siten saattaa Jumala häpeään ne, jotka eivät usko.
[6.126] Ja tämä on Herrasi oikea tie (Koraani ja Islaamin uskonto); nyt olemme selittänyt tunnusmerkkimme ihmisille, jotka ottavat niistä vaarin.
[6.127] Heidän ovat rauhan asunnot heidän Herransa luona, ja Hän on heidän suojelijansa palkinnoksi heidän teoistaan.
[6.128] Ja sinä päivänä, jolloin Hän kerää ne toiset yhteen (hän sanoo): »Te dzinnien suku, olettepa te paljon ihmisiä mukaanne temmanneet.» Ja heidän kannattajansa ihmisten joukossa sanovat: »Herra, meillä oli hyötyä toisistamme, mutta nyt olemme saavuttaneet rajan, jonka Sinä olet meille määrännyt.» Mutta Hän on sanova: »Tuli on oleva asumuksenne ainiaaksi, jollei Jumala mieltään muuta. Totisesti on sinun Herrasi viisas, tietävä.
[6.129] Ja siten annamme Me väärintekijöiden avustaa toisiaan ansaitakseen tekojensa mukaan.
[6.130] Te dzinnien ja ihmisten suku! Eivätkö lähettilääni omasta keskuudestanne astuneet eteenne ilmaistakseen teille Minun tunnusmerkkini ja varoittaakseen teitä, että tämä päivä teidät kohtaa? He sanovat silloin: »Me todistamme itseämme vastaan.» Niin on maallinen elämä heidät pettänyt, ja he todistavat itseään vastaan, että he eivät uskoneet.
[6.131] Ja tämä siksi, ettei Herrasi hävitä mitään kaupunkia sen pahojen tekojen tähden, ennenkuin asukkaat ovat saaneet varoituksen (pahuudestaan).
[6.132] Ja jokaista varten on eri asteita aina hänen tekojensa mukaan; eihän Herrasi ole tietämätön siitä, mitä he tekevät.
[6.133] Sinun Herrasi on rajaton, armon ruhtinas. Jos Hän tahtoo, pyyhkäisee Hän sinut pois ja asettaa seuraajaksesi kenet tahtoo, samoin kuin Hän on synnyttänyt sinut toisten ihmisten jälkeläisistä.
[6.134] Se, mikä teille on määrätty, on totisesti tapahtuva, ettekä te voi sitä välttää.
[6.135] Sano (heille, Muhammed,): »Kansani, toimikaa kykynne mukaan; minä toimin myöskin; aikanaan te tulette tietämään, kuka meistä lopuksi saa pysyvän asunnon. Väärintekijät eivät totisesti tule onnellisiksi.»
[6.136] He erottavat Jumalalle osan siitä laihosta ja karjasta, jotka Hän on enentänyt, ja sanovat harhauskossaan: »Tämä kuuluu Jumalalle ja tämä Hänen vertaisilleen.» Ja se, mikä kuuluu Hänen vertaisilleen, ei joudu Jumalalle, mutta se, mikä kuuluu Jumalalle, joutuu Hänen vertaisilleen. Viheliäinen on heidän tuomionsa.
[6.137] Siten ovat useat monijumalaiset noilta sivujumaliltaan saaneet houkutuksen lasten surmaamiseen; tämä saattaa heidät kadotukseen ja samentaa heidän uskonsa, mutta jos Jumala olisi tahtonut, eivät he olisi saattaneet tehdä niin. Jätä heidät siis kaikkine keksintöineen!
[6.138] He sanovat harhauskossaan: »Tämä karja ja sato ovat kielletyt; ei kukaan muu saa nauttia niitä kuin ne, joiden me sallimme.» Heillä on myös karjaa, joka ei saa kantaa taakkoja, ja karjaa, jonka yli he eivät lausu Jumalan nimeä; näin sepittävät he valheita Häntä vastaan. Hän on pian antava heille heidän sepustustensa mukaan.
[6.139] He sanovat edelleen: »Mikä on tämän karjan kohdussa, on kuuluva miehillemme, mutta kielletty naisiltamme; kuolleena syntyneisiin taasen on heillä yhdenlainen oikeus. Jumala kyllä mittaa heille takaisin heidän säädöstensä mukaan; Hän on totisesti viisas, tietävä.
[6.140] Kadotuksen omia ovat ne, jotka surmaavat lapsensa mielettömyydessään ja tietämättömyydessään sekä kieltäytyvät siitä, minkä Jumala on heille suonut, sepittäen valheita Jumalasta. He ovat harhautuneita eivätkä taivu oikeaan johdatukseen.
[6.141] Hän se on kasvattanut puutarhat, sekä ihmisten suunnittelemat että luonnolliset, palmut ja erilaiset viljalaihot, öljypuut ja omenat, joitten maku ja muodot ovat erilaisia - syökää niitten hedelmiä, kun ne hedelmän kantavat, ja antakaa mikä on kohtuullista elonkorjuupäivänä, mutta älkää tuhlatko; Hän ei totisesti rakasta tuhlaavaisia -
[6.142] Ja karjassanne ovat toiset kuormia varten ja toiset teurastettavia, ja toisten villat ovat hyödyksenne; tämän luoja on Hän; syökää mitä Jumala on teille suonut, älkääkä seuratko saatanan jälkiä; hän on totisesti teidän ilmi vihollisenne.
[6.143] Kun on kahdeksan uros- ja naaraspuolta: kaksi lammasparia, kaksi vuohiparia - sano: »Onko Hän kieltänyt teiltä molemmat koiraat tai molemmat naaraat tai sen, mikä on tuleva kummankin naaraan kohdusta? Ratkaiskaa tämä taidolla, jos rakastatte totuutta!»-
[6.144] Ja kun on kameleja kaksi ja nautaeläimiä kaksi, sano: »Onko Hän kieltänyt teiltä molemmat koiraat tai molemmat naaraat tai sen, minkä molempien naaraitten kohdut sisältävät? Vai olitteko todistamassa, että Jumala siten määräsi teille?» Ja kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka sepittää valheita Jumalasta johtaakseen ihmiset harhaan heidän tietämättömyydessään? Jumala ei totisesti johdata väärintekijöitä.
[6.145] Sano: »Kaikesta, mitä minulle Jumala on ilmoittanut, en löydä mitään muuta, mikä olisi kiellettyä ihmiseltä, joka aikoo itseään ravita, kuin sen, mikä on itsestään kuollutta, tai valutettua verta tai sian lihaa, sillä tämä kaikki on epäpuhdasta; myös se on syötäväksi epäpyhää, minkä yli on (teurastettaessa) lausuttu jonkun muun kuin Jumalan nimi.» Mutta jos jotakuta pakottaa (tällaista syömään) hätä eikä tottelemattomuus eikä mielivalta, on Herrasi totisesti anteeksiantava ja laupias.
[6.146] Juutalaisilta olemme kieltänyt kaikki sorkkaeläimet, ja nautaeläimistä ja lampaista olemme kieltänyt heiltä kaiken rasvan paitsi sen, minkä niitten selkä tai sisukset sisältävät tai mikä on kiinni luissa. Täten olemme vastannut heidän napinaansa; Me olemme totisesti oikeudenmukainen.
[6.147] Ja jos he pitävät sinua valehtelijana, sano: »Herranne on armossaan runsas, kuitenkaan ei Hänen ankaruutensa jätä rauhaan väärintekijöitä.»
[6.148] Ne, jotka asettavat muita Jumalan rinnalle, sanovat: »Jos Jumala olisi tahtonut, emme olisi asettaneet muita Hänen vertaisikseen, eivätkä meidän isämmekään, emmekä olisi mitään kieltoja asettaneet.» Samoin teeskentelivät ne, jotka ennen heitä elivät, kunnes he saivat maistaa ankaruuttamme. Sano: »Onko teillä mitään tietoa meille esiintuo- tavaksi? Te seuraatte vain mielikuvitustanne, ettekä muuta tee kuin luulottelette.»
[6.149] Sano: »Jumalan todistus on ratkaiseva, ja jos Hän olisi tahtonut, olisi Hän johdattanut teidät kaikki.»
[6.150] Sano: »Tulkaa tänne todistajinenne, jotta he näyttäisivät toteen, että Jumala on sen tai sen kieltänyt!» Mutta jos he silloin todistavat, niin älä todista heidän kanssaan äläkä noudata niiden päähänpistoja, jotka pitävät tunnusmerkkimme vaiheena eivätkä usko iankaikkiseen elämään sekä pitävät muita Herransa vertaisina.
[6.151] Sano: »Tulkaa, minä luettelen teille mitä Herranne on teiltä kieltänyt: Älkää asettako mitään Hänen rinnalleen! Vanhempianne on teidän hyvin kohdeltava, lapsianne ette saa surmata köyhyyden pelosta. - Me huolehdimme sekä teistä että heistä. Haureutta karttakaa sekä julkista että salaista. Surmata ette saa sitä elämää, jonka Jumala on määrännyt loukkaamattomaksi, paitsi lain nojalla. Tämän on Hän määrännyt teille, jotta ymmärtäisitte.
[6.152] Älkää koskeko orvon omaisuuteen, paitsi hänen edukseen, ennenkuin hän on tullut täyteen ikään! Antakaa rehellisesti täyden mitan ja täyden painon mukaan. Me emme kuormita yhtään sielua hänen kykynsä yli. Puheissanne olkaa oikeamielisiä, vaikka omainenkin olisi kysymyksessä, ja täyttäkää lupauksenne Jumalaa kohtaan! Tämän on Hän määrännyt teille, jotta olisitte kaikesta selvillä.
[6.153] Tämä on Minun oikea tieni; sitä siis vaeltakaa! Älkää käykö muita teitä, sillä ne eksyttävät teidät Hänen tieltään! Tämän on Hän määrännyt teille, jotta pelkäisitte Jumalaa.»
[6.154] Edelleen olemme Moosekselle antanut Pyhän kirjoituksen, täydellisen (siunauksen) sille, joka hyvää tekee, - kaiken selitykseksi, johdatukseksi ja armonlahjaksi, jotta he uskoisivat kohtaavansa Herransa.
[6.155] Ja tämä (Koraani) on siunattu Kirjoitus, jonka Me olemme lähettänyt ylhäältä; noudattakaa siis sitä ja pelätkää Jumalaa, jotta osaksenne tulisi laupeus.
[6.156] Ettette sanoisi: »Pyhä kirjoitus on lähetetty vain kahdelle kansalle ennen meitä, ja totisesti olimme liian tietämättömiä käsittääksemme sen»,
[6.157] tai ettette sanoisi: »Jos Kirjoitus olisi lähetetty meille, olisimme totisesti tulleet paremmin johdatetuiksi kuin he», niin on nyt osaksenne tullut selvä todistus Herraltamme, johdatus ja armonosoitus, ja ken tekee enemmän väärin kuin se, joka vääristelee Jumalan tunnusmerkit valheeksi ja on penseä niitä kohtaan. Me rankaisemme niitä, jotka ovat penseitä tunnusmerkkejämme kohtaan, mitä pahimmalla rangaistuksella, siksi että he niin tekivät.
[6.158] Odottavatko he jotakin muuta kuin sitä, että enkelit tulisivat heidän luokseen, tai että Herrasi tulisi tai että joku Herrasi tunnusmerkeistä tulisi? Sinä päivänä, jolloin joku Herrasi tunnusmerkeistä tulee julki, ei usko ole hyödyttävä sitä sielua, joka ei ennen ole uskonut tai mitään tehnyt uskonsa hyväksi. Sano: »Odottakaa! Mekin totisesti odotamme.»
[6.159] Niiden kanssa, jotka ovat hajoittaneet uskontonsa ja muodostaneet lahkoja, ei sinulla (Muhammed) totisesti ole mitään tekemistä. Heidän asiansa kuuluu vain Jumalalle; kerran on Hän julistava heille heidän tekonsa.
[6.160] Se, joka tekee hyvän työn, saa kymmenkertaisesti takaisin. Ja se, joka tekee pahan teon, palkitaan ainoastaan sen mukaan, heidän kärsimättänsä mitään vääryyttä.
[6.161] Sano: »Minut on Herrani totisesti johdattanut oikealle tielle, uskoon, joka pysyy, Aabrahamin oppiin, hänen, joka oli hurskas (haanif) eikä monijumalainen.»
[6.162] Sano: »Minun rukoukseni ja hartauteni, minun elämäni ja kuolemani kuuluvat Jumalalle, koko maailman Herralle;
[6.163] Hänellä ei ole ketään vertaista. Tämä on minulle määrätty, ja minä olen ensimmäinen Jumalan alamaisista.»
[6.164] Sano: »Toivoisinko itselleni ketään muuta Herrakseni kuin Jumalan, kaiken olevaisen valtiaan? Jokainen sielu tekee kaikki vain omaan tiliinsä, kukaan ei kanna vierasta kuormaa. Senjälkeen palaatte te Herranne luo, ja Hän on puhuva teille siitä, mistä olitte erimielisiä.
[6.165] Hän se on asettanut teidät sijaisiksi maan päälle ja kohottanut jotkut teistä useita asteita toisten yläpuolelle koetellakseen teitä sen suhteen, mitä on teille antanut. Sinun Herrasi on totisesti nopea rankaisemaan, mutta Hän on totisesti myös anteeksiantava ja laupias. 
@AL-A´RAAF (Rajamuurin suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[7.1] Alif, Laam, Miim, Saad.
[7.2] Tämä Kirjoitus on sinulle ylhäältä lähetetty, - siitä älköön olko huolta povessasi - varoittaaksesi ihmisiä sen perusteella, ja oikeauskoisille on se muistutukseksi.
[7.3] Noudattakaa sitä, mikä on Herranne teille lähettämää, älkääkä paitsi Häntä seuratko keitäkään muita, liittokumppaneiksi otaksuttuja. Mutta vähät pidätte te mielessänne!
[7.4] Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hävittänyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidät yöllä tai heidän päivällislepohetkenään.
[7.5] Ja rangaistuksemme kohdatessa heidät eivät he voineet muuta sanoa puolustuksekseen kuin: »Olemme totisesti väärintekijöitä!»
[7.6] Ja totisesti alistamme kuulusteltaviksemme ne, joille (sanamme julistajia) lähetämme, ja totisesti kuulustelemme myös lähettiläitämme,
[7.7] ja tietäen asiat me osoitamme heille kaikki (heidän tekonsa); emmehän Me (heidän luotaan) poissa ollut.
[7.8] Sinä päivänä punnitaan itse Totuuden punnuksilla, ja ne, joiden vaakakuppi painuu raskaana, ovat onnellisia.
[7.9] Mutta ne, joiden vaakakuppi jää keveäksi, ovat sielunsa kadottaneita ihmisiä, koska suhtautuivat väärin Meidän tunnusmerkkeihimme.
[7.10] Olemmehan suonut teille vallan maan päällä ja taannut teille siellä elinehdot. Mutta vähiin raukeavat teidän kiitoksenne.
[7.11] Mehän totisesti loimme teidät ja sitten muodostimme teidät; senjälkeen sanoimme enkeleille: »Langetkaa kumartaen ihmisen (Aadamin) eteen!» Niin heittäytyivät he kaikki maahan paitsi Iblis (tyytymätön); hän ei kumartanut.
[7.12] Hän (Jumala) sanoi: »Mikä estää Sinua kumartamasta, kun Minä sinua käsken?» Hän vastasi: »Minä olen parempi kuin hän; Sinä olet luonut minut tulesta, mutta hänet Sinä olet luonut savesta.»
[7.13] Silloin sanoi Hän: »Syöksy alas täältä! Sinun ei sovi olla ylpeä. Pois täältä! Totisesti kuulut viheliäisiin.»
[7.14] Tämä vastasi: »Pidennä minun aikaani siihen päivään asti, kunnes heidät herätetään kuolleista!»
[7.15] Jumala sanoi: »Katso, olet saava odotusaikaa.»
[7.16] Tämä vastasi: »Koska olet saattanut minut pois (oikealta)tieltä, olen minä totisesti väijyvä niitä, jotka vaeltavat Sinun oikeata tietäsi.
[7.17] Ja silloin käyn heidän kimppuunsa sekä edestä että takaa, sekä oikealta että vasemmalta, ja useimmat heistä eivät tule olemaan Sinulle kiitollisia.»
[7.18] Silloin sanoi Hän: »Pois täältä, Sinä kunniaton ja karkoitettu! Ja mitä tulee niihin heistä, jotka seuraavat sinua, kyllä täytän helvetin teillä kaikilla.
[7.19] Mutta Sinä, ihminen (Aadam), asusta itse paratiisissa vaimosi kanssa! Ja syökää mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, ettette tule väärintekijöiksi!»
[7.20] Silloin Saatana vihjaili heille, että hän voi ilmaista heille sen, mikä heidän alastomuudestaan oli heiltä salattu, ja sanoi: »Teidän Herranne ei ole minkään muun vuoksi kieltänyt teitä nauttimasta tästä puusta kuin ainoastaan siksi, ettette muuttuisi kahdeksi enkeliksi tai kuolemattomiksi.»
[7.21] Ja hän vannoi heidän edessään sanoen: »Olen toden totta teidän oikea neuvonantajanne.»
[7.22] Niin vietteli hän heidät viekkaudellaan, ja kun he maistoivat puusta, tulivat ilmi heidän hävettävät ominaisuutensa ja he alkoivat verhota itseään paratiisin lehvillä. Mutta heidän Herransa huusi heille: »Enkö ole kieltänyt teiltä sitä puuta ja sanonut teille Saatanan olevan ilmeisen vihollisenne?»
[7.23] He sanoivat: »Herramme, olemme väärin tehneet sielujamme kohtaan, ja jollet Sinä anna meille anteeksi ja armahda meitä, olemme me totisesti kadotetut.»
[7.24] Silloin sanoi Hän: »Syöksykää alas, ja toinen teistä olkoon toisensa vihollinen. Joksikin ajaksi saatte te olinpaikan ja elatuksen maan päällä.»
[7.25] Hän sanoi edelleen: »Maan päällä tulette te elämään, maan päällä kuolemaan, ja maasta tulette ylösnousemaan.»
[7.26] Te ihmisen (Aadamin) lapset! Me olemme lähettänyt teille vaatteet - verhotaksenne alastomuutenne - sekä juhlapuvun; mutta jumalanpelko on paras puku. Tämä on eräs Jumalan tunnusmerkeistä, jotta he ottaisivat varoituksesta vaarin.
[7.27] Te ihmisen (Aadamin) lapset, älkää antako Saatanan vietellä teitä samalla tavalla, kuin hän aiheutti teidän (ensimmäisten) vanhempainne karkoituksen paratiisista, riistäen heiltä (viattomuutensa) verhon näyttääkseen heille heidän hävettävät ominaisuutensa. Katso, hän ja hänen joukkonsa näkevät teidät sieltä käsin, missä te ette heitä näe. Katso, me olemme asettanut pahat henget niiden liittolaisiksi, jotka eivät usko.
[7.28] Ja suorittaessaan jotakin häpeällistä he sanovat: »Olemme havainneet esi~isiemme tehneen niin, ja Jumala on sen meille siten asettanut.» Sano: »Jumala ei määrää mitään häpeällistä; panetteko Jumalan tiliin asioita, joita ette tiedä?»
[7.29] Sano: »Herrani on asettanut oikeuden. Hurskaat olkoot siis kasvonne (koko olemuksenne) joka rukoushetkenä ja Häntä ainoata huutakaa avuksi hartaasti palvoen. Sellaisina, joiksi Hän alussa loi teidät, palaatte te jälleen (Hänen) luoksensa.
[7.30] Toisia teistä on Hän johdattanut ja toiset on Hän saattanut ansaittuun harhaan; he ovat totisesti ottaneet paholaisia suojelijoikseen Jumalan asemesta ja kuvittelevat, että ovat oikealla tiellä.
[7.31] Te ihmisen (Aadamin) lapset, pukeutukaa juhlapukuihinne jokaisena hartaushetkenänne ja syökää sekä juokaa, mutta älkää tuhlatko,sillä Hän ei rakasta tuhlaavaisia.
[7.32] Sano: »Kuka on kieltänyt Jumalan kauniit vaatteet, jotka Hän on hankkinut palvelijoineen, sekä hyvät ruoat?» Sano: »Ne on tarkoitettu uskovaisille maallisessa vaelluksessaan ja yksinomaan heille - ylösnousemuksenpäivänä.» Näin selitämme tunnusmerkit ihmisille, jotka ymmärtävät.
[7.33] Sano: »Seuraavat on minun Herrani kieltänyt: kaiken haureuden, niin julkisen kuin salaisenkin, ja synnin sekä aiheettoman kapinoimisen, sekä sen, että te Jumalan vertaisiksi teette sellaista,jota Hän ei ole asettanut, ja väitätte Jumalalle ominaiseksi sellaista, mitä ette tiedä.»
[7.34] Ja jokaisella yhteisöllä on määräaikansa, ja kun määräaika on käsissä, eivät he voi tunnillakaan lykätä tai jouduttaa sitä.
[7.35] Te ihmisen (Aadamin) lapset! Jos luoksenne tulee Minun lähettiläitäni teidän omasta keskuudestanne julistamaan teille tunnusmerkkejäni, ei mikään pelko ole valtaava Jumalan palvelijoita ja hyvää tekeviä, eikä heidän tarvitse murehtia.
[7.36] Mutta ne, jotka väittävät Minun tunnusmerkkini valheeksi ja suhtautuvat niihin ylimielisesti, joutuvat tulen omiksi ja pysyvät siinä iäti.
[7.37] Kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka sepittää valhetta Jumalasta tai vääristelee Hänen tunnusmerkkinsä? Nämä tulevat saamaan osansa siitä, mikä on määrätty, kunnes lähettiläämme tulevat heidän luokseen antaakseen heille täydellä mitalla ja sanovat: »Missä ovat ne, joita olette rukoilleet Jumalan ohella?» Ja nuo vastaavat: »He ovat pettäneet meidät» ja siten todistavat itsestään, etteivät uskoneet.
[7.38] Hän on sanova: »Menkää tuleen niitten dzinnien ja ihmisten joukkoon, jotka ennen teitä sinne joutuivat. Joka kerta, kun sukupolvi astuu sinne, kiroaa se lähinnä edellistä, kunnes kaikki ovat kerääntyneet sinne ja viimeiset sanovat aikaisemmista: »Herra, nämä ovat eksyttäneet meidät; anna heille kaksinkertainen tuska tulessa!» Ja Hän on vastaava: »Jokainen teistä on ansainnut kaksinkertaisesti, mutta te ette tiedä siitä.»
[7.39] Ja aikaisemmin menneet sanovat myöhäisemmille: »Teillä ei ole mitään etuoikeutta meihin verraten; maistakaa nyt rangaistusta omista teoistanne.»
[7.40] Niille, jotka sanovat tunnusmerkkimme valheeksi ja ovat liian ylpeitä vastaanottamaan niitä, eivät taivaan portit totisestikaan avaudu, eivätkä he astu paratiisiin ennenkuin kameli käy neulansilmän läpi. Siten palkitsemme Me väärintekijät.
[7.41] Helvetti on heille kehto ja peite. Niin palkitsemme Me väärintekijät.
[7.42] Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä - Me emme kuormita mitään sielua voimiensa yli - tulevat paratiisista osal~ lisiksi ja asustavat siellä iäti.
[7.43] Ja Me poistamme kaiken kateuden heidän rinnastaan, purot solisevat heidän jalkojensa juurella, ja he sanovat: »Ylistys ja kunnia Jumalalle, joka on johdattanut meidät tähän olotilaan; emmehän olisi löytäneet oikeata tietä, ellei Jumala olisi johdattanut meitä. Totisesti Herramme lähettiläät toivat meille totuuden.» Ja heille huutaa ääni: »Tämä on paratiisi; olette sen perineet töittenne ansiosta.»
[7.44] Ja paratiisin asukkaat huutavat silloin tulen asukkaille: »Nyt olemme todenneet Herramme lupaukset tosiksi; oletteko tekin todenneet Herranne lupaukset tosiksi?» Ja ne vastaavat: »Olemme», ja eräs huutaja huutaa silloin heidän joukostaan: »Jumalan kirous väärintekijöille,
[7.45] jotka luopuivat Jumalan tiestä ja pyrkivät sitä vääristämään eivätkä uskoneet iankaikkiseen elämään.»
[7.46] Ja niiden (paratiisin ja tulen) välillä on raja, ja rajamuurilla seisoo miehiä, jotka tuntevat jokaisen hänen tuntomerkeistään, ja he huutavat paratiisin asukkaille: »Rauha teille!» Mutta he eivät saa astua sisään, vaikka toivovat saavansa.
[7.47] Ja kun heidän katseensa kääntyvät tuleen ja kohtaavat sen asukkaita, sanovat he: »Herramme, älä saata meitä väärintekijöitten joukkoon!»
[7.48] Ja rajamuurilla seisovat huutavat niille, jotka he tuntevat tunnusmerkeistä, sanoen: »Mitä hyötyä teille nyt tuli paljoudestanne ja ylpeilystänne?
[7.49] Näitäkö tarkoitatte vannoessanne, ettei Jumala heille armoaan osoita?» (ja toisille he sanovat:) »Astukaa sisään paratiisiin, ei pelko eikä murhe vaivaa teitä.»
[7.50] Ja tulen asukkaat huutavat silloin paratiisin asukkaille: »Vuodattakaa ylitsemme vähän vettä tai jotakin muuta, mitä Jumala on suonut teille!» Nämä vastaavat: »Jumala on totisesti kieltänyt sen uskottomilta,
[7.51] niiltä, jotka pitivät uskontoaan leikkinä ja turhuutena ja joita maallinen elämä vietteli.» Tänään Me hylkäämme heidät, kuten hekin aikanaan hylkäsivät tämän Meidän kohtauspäivämme ja kielsivät tunnusmerkkimme.
[7.52] Olemmehan lähettänyt heille Pyhän Kirjoituksen, jonka olemme selittänyt johdatukseksi ja armonosoitukseksi ihmisille, jotka uskovat.
[7.53] Odottavatko he jotakin muuta kuin sen täyttymystä? Sinä päivänä, jolloin se täyttyy, sanovat ne, jotka ennen olivat sen hylänneet: »Totisesti olivat ne Herramme lähettiläitä, jotka toivat luoksemme totuuden. Onko meillä puoltajia, jotka jotakin voisivat tehdä hyväksemme, tai voisimmeko palata, tehdäksemme toisin kuin ennen menettelimme?» Totisesti nämä ovat kadottaneet sielunsa, ja se, minkä he kuvittelivat, on pettänyt heidät.
[7.54] Teidän Herranne on totisesti Jumala, joka on luonut taivaat ja maan kuudessa päivässä ja noussut sitten valtaistuimelleen. Hän antaa yön peittää päivän, - niin että toinen herkeämättä ajaa toistansa takaa. Aurinko, kuu ja tähdet tottelevat Hänen käskyään. Eikö luomakunta ja valta ole Hänen? Siunattu on Jumala, kaikkien maailmojen Herra.
[7.55] Rukoilkaa Herraanne nöyryydessä ja hiljaisuudessa. Hän ei totisesti rakasta väärintekijöitä.
[7.56] Älkää aikaansaako turmelusta maan päällä senjälkeen, kun kaikki on saatettu järjestykseen, vaan rukoilkaa Häntä peläten ja kaivaten. Jumalan armo on totisesti niitä lähellä, jotka hyvää tekevät.
[7.57] Hän se lähettää tuulet armonsa sanansaattajiksi, niin että ne ottavat kantaakseen raskaita pilviä, joita Me ajamme autioituneeseen seutuun ja sen yli vuodatamme niistä vettä, jonka avulla kasvatamme kaikenlaisia hedelmiä. Samalla tavalla herätämme kuolleet, jotta te ottaisitte varoituksesta vaarin.
[7.58] Hyvä maaperä antaa sadon Herransa käskystä, mutta huono ei anna kuin kurjuutta. Siten teemme erilaisin vertauksin tunnusmerkkimme selviksi kiitollisille ihmisille.
[7.59] Totisesti lähetimme jo Nooan kansansa luo, ja hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän, minä pelkään, että rangaistus lankeaa ylitsenne sinä suurena päivänä.
[7.60] Hänen kansansa päälliköt vastasivat: »Me näemme tosiaankin, että olet ilmeisesti harhassa.»
[7.61] Silloin sanoi hän: »Kansani, en ole harhassa, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs.
[7.62] Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; neuvon teitä omaksi parhaaksenne, ja Jumalalta olen saanut tietää, mitä te ette tiedä.
[7.63] Sitäkö ihmettelette, että mies omasta keskuudestanne tuo teille Herraltanne muistutuksen, varoittaakseen teitä, jotta harjoittaisitte hartautta ja ehkä saisitte armon osaksenne?»
[7.64] Mutta he pitivät häntä valehtelijana, ja niin pelastimme Me hänet ja hänen seuralaisensa arkkiin ja hukutimme veteen ne, jotka väittivät tunnusmerkkimme valheeksi; he olivat totisesti sokaistuja ihmisiä.
[7.65] Sitten lähetimme Aadin (kansan) luo heidän veljensä Huudin . Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; eikö teillä ole jumalanpelkoa?»
[7.66] Hänen kansansa uskottomien johtajat vastasivat: »Näemme totisesti, että sinä olet mieletön, ja pidämme sinua valehtelijana.»
[7.67] Silloin sanoi hän: »Kansani, minä en ole mieletön, vaan olen koko maailman Herran lähettiläs.
[7.68] Olen tuomassa teille Herrani sanomaa; tahdon teidän parastanne ja olen luotettava neuvojanne.
[7.69] Ihmettelette ehkä sitä, että mies omasta keskuudestanne on saanut luodakseen muistutuksen Herraltanne varoittaakseen teitä. Muistakaa, kuinka Hän asetti teidät Nooan kansan seuraajiksi ja antoi teidän ruumiiltanne niin suuresti kehittyä, ja muistakaa Jumalan hyvät työt, jotta tulisitte onnellisiksi!»
[7.70] He vastasivat: »Oletko tullut luoksemme, jotta me palvelisimme yksinomaan Jumalaa ja hylkäisimme ne, joita meidän esi-isämme palvelivat? Jos niin on, osoita meille sitten kaikki, minkä lupaat meille, jos olet totuudessa.»
[7.71] Hän sanoi: »Teitä tulee kohtaamaan onnettomuus ja Herranne kiivaus. Haluatteko kiistellä kanssani niistä nimistä, joita, olette keksineet, te ja teidän isänne, mutta joihin Jumala ei ole antanut teille mitään valtuutta? Odottakaa siis. Katso, minä odotan kanssanne.»
[7.72] Ja niin pelastimme Me armossamme hänet ja ne, jotka seurasivat häntä, ja hävitimme juurineen ne, jotka vääristelivät tunnusmerkkimme eivätkä uskoneet.
[7.73] Niin lähetimme Me Tamuudin luo heidän veljensä Saalihin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta jumalaa kuin Hän; onhan luoksenne tullut jo selvä todistus Herraltanne. Tämä Jumalan naaraskameli on tunnusmerkiksi teille; antakaa siis sen käydä Jumalan laitumella älkääkä tehkö sille mitään pahaa, ettei teitä kohtaisi tuskallinen rangaistus.
[7.74] Muistakaa, kuinka Hän teki teidät Aadin seuraajaksi ja antoi teille turvapaikan maan päällä, rakentaaksenne itsellenne linnoja sen tasangoilla ja hakataksenne vuoriin asuntoja. Ja muistakaa Jumalan armolahjat älkääkä aikaansaako turmelusta maan päällä!»
[7.75] Silloin sanoivat hänen kansansa ylpeät päälliköt niille, joita pidettiin liian heikkoina, - niille heistä, jotka olivat tulleet uskoon: »Tiedättekö, onko Saalih Herransa lähettiläs?» He vastasivat: »Me uskomme totisesti siihen sanomaan, jota hänet on lähetetty tuomaan.»
[7.76] Silloin sanoivat ylpeät: »Me emme totisesti usko siihen, mihin te uskotte.»
[7.77] Niin silpoivat he naaraskamelin ja rikkoivat Herransa käskyn ja sanoivat: »Saalih, tee meille mitä uhkaat, jos olet lähettiläs.»
[7.78] Ja niin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina kodeissaan.
[7.79] Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olen totisesti esittänyt Herrani sanoman teille, ja neuvonut teitä parhaaksenne, mutta te ette rakasta neuvojia.»
[7.80] Ja Loot oli Meidän lähettiläämme, kun hän puhui kansalleen: »Harjoitatteko irstaisuutta, jota kukaan koko maailmassa ei ole tehnyt ennen teitä?
[7.81] Totisesti ryhdytte himossanne miehiin mieluummin kuin naisiin. Te olette irstasta väkeä.»
[7.82] Ja hänen kansansa vastaus ei ollut parempi kuin: »Ajakaa heidät pois kaupungistanne, sillä he ovat niitä ihmisiä, jotka harjoittavat puhtautta.»
[7.83] Silloin pelastimme Me hänet ja hänen sukunsa paitsi hänen vaimoaan, joka jäi jälkeen.
[7.84] Ja Me annoimme sateen peittää ne toiset, katso minkä lopun väärintekijät saivat!
[7.85] Ja Midianin kansan luo (lähetimme Me) heidän veljensä Soeibin. Hän sanoi: »Kansani, palvelkaa Jumalaa! Teillä ei ole muuta Jumalaa kuin Hän; luoksenne on jo tullut selvä todistus Herraltanne. Antakaa siis täysi mitta ja täysi paino, älkää anastako ihmisiltä heidän tavaroitaan älkääkä aikaansaako maan päällä mitään turmiollista kaiken tultua järjestetyksi. Tämä on teille edullisinta, jos uskotte.
[7.86] Älkääkä väijykö kaikilla mahdollisilla teillä, uhaten ja kääntäen pois Jumalan tieltä niitä, jotka uskovat Häneen, älkääkä pyrkikö sitä tekemään mutkaiseksi! Ja muistakaa, että ollessanne vähälukuisia Hän enensi teidän joukkonne, ja katsokaa, minkä lopun saivat väärintekijät.
[7.87] Jos toiset teistä uskovat siihen sanomaan, jota tuomaan minut lähetettiin, ja toiset eivät usko, niin odottakaa kärsivällisesti, kunnes Jumala ratkaisee asianne; sillä Hän on paras tuomari.»
[7.88] Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?»
[7.89] Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.»
[7.90] Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.»
[7.91] Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.
[7.92] Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön.
[7.93] Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?»
[7.94] Emme Me koskaan ole lähettänyt ketään profeettaa mihinkään kaupunkiin koettelematta sen asukkaita surulla ja vastoinkäymisellä, jotta he nöyrtyisivät.
[7.95] Senjälkeen Me vaihdoimme pahan hyvään, niin että he paisuivat ja sanoivat: »Niinhän esi~isäimmekin elämä kulki surusta iloon.» Ja silloin Me yllätimme heidät äkkiarvaamatta,eivätkä he huomanneet sitä.
[7.96] Mutta jos kaupunkien asukkaat olisivat pysyneet uskossa ja jumalanpelossa, olisimme Me totisesti siunanneet heitä runsaasti sekä taivaasta että maasta käsin; mutta he punoivat valhetta, ja silloin Me yllätimme heidät ansionsa mukaan.
[7.97] Ovatko kaupunkien asukkaat varmat siitä, ettei Meidän voimamme heidän ylitsensä lankea yön aikaan heidän nukkuessaan?
[7.98] Ovatko kaupunkien asukkaat turvassa Meidän voimaltamme valoisan päivän aikaan huvitellessaan?
[7.99] Ja ovatko he sitten turvassa Jumalan suunnitelmilta? Eihän kukaan kuvittele olevansa turvassa Jumalan aikeilta paitsi perikatoon kulkevat ihmiset.
[7.100] Eikö niille, jotka perivät maan sen entisten asukkaitten jälkeen, ole selvinnyt, että jos hyväksi näkisimme, voisimme Me heitä rangaista heidän synneistänsä ja sulkea sinetillä heidän sydämensä, niin etteivät he johdatustamme omaksua voisi!
[7.101] Nämä ovat kaupungit, joiden tarinan Me olemme kertonut sinulle, Muhammed. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen tuoden selvät todistukset, mutta he eivät kyenneet uskomaan siihen, minkä he ennen olivat vääräksi väittäneet. Niin sulkee Jumala epäuskoisten sydämet.
[7.102] Havaitsimme, ettei heidän enemmistönsä ollut liitolle uskollinen, vaan suurin osa heistä oli suorastaan jumalattomia.
[7.103] Heidän jälkeensä lähetimme Mooseksen tunnusmerkkeinemme Faraon ja hänen päälliköittensä luo, mutta he olivat nurjamielisiä noita merkkejämme kohtaan. Ja katso, minkälaatuisen lopun saivat nuo väärintekijät!
[7.104] Mooses sanoi: »Oi, Farao, olen totisesti maailmojen Herran lähettiläs.
[7.105] En voi puhua muuta kuin totuutta Jumalasta. Olen tuonut luoksenne Herrani lähettämät selvät todistukset, - lähetä siis Israelin lapset kanssani.
[7.106] Hän vastasi: »Jos olet tullut jokin tunnusmerkki mukanasi, näytä se, mikäli totta puhut!»
[7.107] Niin heitti hän sauvansa maahan, ja katso, siitä tuli ilmeinen käärme.
[7.108] Ja hän ojensi kätensä, ja se näytti katselijoista vaikealta.
[7.109] Silloin sanoivat Faraon kansan päälliköt: »Tämä on totisesti taitava noita,
[7.110] joka aikoo loihtia teidät maastanne. Mitä neuvotte tässä pulmassa?»
[7.111] He (neuvonantajat) vastasivat: »Anna hänen ja hänen veljensä odottaa ja lähetä sanansaattajia kaupunkeihin
[7.112] noutamaan tänne luoksesi kaikki taitavat noidat.»
[7.113] Ja noidat tulivat Faraon luo ja sanoivat: »Saammehan kai palkinnon, jos pääsemme voitolle?»
[7.114] Hän vastasi: »Saatte, ja totisesti pääsette lähimpään seurueeseeni.»
[7.115] Silloin sanoivat he: »Mooses, heitätkö sinä ensin, vai mekö aloitamme?»
[7.116] Hän vastasi: »Aloittakaa te!» Ja heitettyään (sauvansa) he lumosivat ihmisten silmät ja säikähdyttivät heidät, ja hirveä oli heidän loihtutaitonsa.
[7.117] Mutta Me annoimme käskyn Moosekselle: »Heitä sauvasi!» Ja katso, se nieli kaiken, minkä he olivat loihtineet esiin.
[7.118] Siten ilmaisi totuus itsensä, ja kaikki, mitä he tekivät, meni tyhjiin.
[7.119] Ja he tulivat siinä paikassa voitetuiksi ja peräytyivät masentuneina.
[7.120] Ja noidat lankesivat maahan
[7.121] huudahtaen: »Me uskomme maailmojen Herraan,
[7.122] Mooseksen ja Aaronin Herraan.»
[7.123] Silloin sanoi Farao: »Uskotteko häneen ennenkuin Minä annan teille luvan? Katso, tällaisenko juonen olette keksineet kaupunkia vastaan karkoittaaksenne sen asukkaat. Mutta te saatte vielä kokea!
[7.124] Totisesti hakkautan poikki kätenne ja jalkanne, toisen toiselta puolelta; senjälkeen naulitsen teidät kaikki riippumaan.»
[7.125] He sanoivat: »Nyt on meidän totisesti palattava Herramme luo.
[7.126] Sinä purat vihaasi meitä vastaan vain siksi, että me uskomme Herramme tunnusmerkkeihin, kun ne meille lähetettiin. Herra! Täytä meidät kärsivällisyydellä ja auta meitä kuolemaan Sinulle alistuneina (muslimeina).»
[7.127] Ja Faraon kansan päälliköt sanoivat: »Sallitko sinä Mooseksen ja hänen kansansa aikaansaada maassa turmelusta ja hylätä sinut ja sinun Jumalasi?» Hän sanoi: »Me surmaamme heidän poikansa ja annamme heidän tyttäriensä elää; katso, meillä on oleva valta heidän ylitseen.»
[7.128] Ja Mooses sanoi kansalleen: »Huutakaa Jumalaa avuksenne ja olkaa lujia; katso, Jumalan on maa; Hän antaa sen perinnöksi niille orjistaan, joille tahtoo, ja hyvä loppu kuuluu niille, jotka pysyvät (Hänelle) uskollisina.»
[7.129] He vastasivat: »Me kärsimme vääryyttä ennenkuin tulit luoksemme ja samoin tulosi jälkeen». Hän sanoi: »Ehkä Herranne hävittää vihollisenne ja tekee teidät hänen seuraajiksensa maan päällä, sillä hän haluaa nähdä, kuinka te käyttäydytte.»
[7.130] Olemmehan rangaissut Faraon kansaa nälkävuosilla ja hedelmien menetyksellä, jotta se ottaisi varoituksesta vaarin.
[7.131] Ja kun jotakin hyvää tuli heidän osakseen, he sanoivat: »Tämähän kuuluikin meille.» Mutta kun paha kohtasi heitä, työnsivät he syyn Mooseksen ja hänen kannattajiensa niskoille. Mutta eikö heidän kohtalonsa riippunut vain Jumalasta? Kuitenkaan ei suurin osa heistä sitä tajunnut.
[7.132] Ja he sanoivat (Moosekselle): »Näytä mikä tunnusmerkki tahansa lumotaksesi meidät, emme me kuitenkaan usko sinuun.»
[7.133] Silloin lähetimme Me heille vedenpaisumuksen, heinäsirkkoja, syöpäläisiä, sammakoita ja verta; koko sarjan selviä tunnusmerkkejämme, mutta syntinen kansa paisui ylpeydessään.
[7.134] Ja aina kun vaiva kohtasi heitä, sanoivat he: »Mooses, rukoile puolestamme Herraasi, koska Hän on tehnyt liiton kanssasi. Katso, jos poistat tämän vaivan, niin uskomme sinuun ja totisesti päästämme Israelin lapset menemään kanssasi.»
[7.135] Mutta niin pian kuin Me olimme vapauttanut heidät vaivasta ja heille pantu määräaika oli mennyt umpeen, rikkoivat he lupauksensa.
[7.136] Silloin langetimme Me tuomion heille ja hukutimme heidät veteen, koska he väittivät tunnusmerkkimme valheeksi ja ylenkatsoivat ne.
[7.137] Ja kansalle, jota he nöyryyttivät, annoimme Me perinnöksi sekä itäiset että läntiset rajamaat, maan, jonka olimme siunannut; ja niin täyttyi Herrasi ihana sana Israelin lasten suhteen, siksi että he kestivät lujina. Ja Me hävitimme Faraon ja hänen kansansa työt ja rakennukset.
[7.138] Ja Me johdimme Israelin lapset meren halki, ja he tulivat erään kansan luo, joka palveli epäjumaliaan. He sanoivat: »Mooses, tee meille jumala, heidän jumaliensa kaltainen.» Hän sanoi: »Totisesti olette te kansa, joka harhoihin mieltyy.»
[7.139] Katso, perikatoon on joutuva kaikki, johon nuo turvaavat, ja turhuutta ovat heidän tekonsa.
[7.140] Hän sanoi: »Teillekö etsisin toista jumalaa kuin Jumalan, joka teidät korotti maailman kansojen yli?»
[7.141] Ja (muistakaa) kuinka Me pelastimme teidät Faraon kansan käsistä; he rääkkäsivät teitä hirveimmällä tavalla, surmasivat poikanne, jättäen tyttärenne elämään. Totisesti oli tämä raskas koettelemus Herraltanne.
[7.142] Me määräsimme Mooseksen kolmeksikymmeneksi vuorokaudeksi yksinäisyyteen ja lisäsimme niitä kymmenellä, niin että hänen Herransa määräämä aika oli neljäkymmentä vuorokautta. Ja Mooses sanoi veljelleen Aaronille: »Ole sijaisenani kansani keskuudessa! Tee, mikä oikein on, äläkä antaudu väärintekijäin tielle!»
[7.143] Ja kun Mooses tuli Meidän määräämäämme paikkaan ja hänen Herransa puhutteli häntä, sanoi hän: »Herrani, ilmesty minulle, jotta saisin katsella Sinua!» Herra vastasi: »Et kykene katselemaan Minua; mutta katsele vuorta, ja jos se seisoo lujana paikallaan, saat sinä nähdä minut», ja kun hänen Herransa peitti vuoren kirkkaudellaan, raukesi se hajalleen, ja Mooses lankesi pyörtyneenä maahan. Tultuaan tajuihinsa sanoi hän: »Ylistys olkoon Sinulle! Katuen käännyn puoleesi ja olen ensimmäinen oikeauskoisista.»
[7.144] Hän vastasi: »Mooses, katso, sinulle antamillani ilmoituksilla ja sanomilla olen valinnut sinut ennen kaikkia ihmisiä. Ota vastaan, minkä olen sinulle antanut, ja ole kiitollinen!»
[7.145] Ja Me kirjoitimme hänelle lauluihin kaikki varteen otettavat asiat sekä kaikki selitykset sanoen: »Pidä nämä lujasti ja käske kansaasi valitsemaan paras! Pian Me näytämme Sinulle jumalattomain osan.»
[7.146] Olen kääntävä pois tunnusmerkeistäni ne, jotka aiheetta ylpeilevät maan päällä; vaikka he näkisivät kaikki mahdolliset tunnusmerkit, eivät he usko niihin, ja jos he saavat nähdä vanhurskauden tien, eivät he omaksu sitä, mutta jos he näkevät harhatien, ottavat he sen omakseen. Ja näin siksi, että he pitävät tunnusmerkkimme vaiheena ja ylenkatsovat ne.
[7.147] Jotka valheeksi väittävät Meidän tunnusmerkkimme ja iankaikkisen elämän, heidän työnsä raukeavat tyhjiin. Palkittaisiinko heitä toisin kuin tekojensa mukaan?
[7.148] Ja Mooseksen kansa, hänen poissaolonsa aikana, teki koristuksistaan itselleen (epäjumalakseen) vasikan, joka ammui. Eikö heidän mieleensä johtunut, ettei se osannut puhua heille eikä johtaa heitä (oikein) vaeltamaan. He omaksuivat sen ja tulivat väärintekijöiksi.
[7.149] Mutta kun he kavahtivat ja huomasivat eksyneensä, sanoivat he: »Ellei Herramme armahda meitä ja anna meille anteeksi, olemme totisesti kadotuksen omat.»
[7.150] Ja tullessaan vihaisena ja murheellisella kansansa luo Mooses sanoi: »Kuinka kurjaa onkaan se, mihin poissaollessani ryhdyitte! Pyrittekö sivuuttamaan Herranne käskyjä?» Ja hän paiskasi taulut käsistään, tarttui veljensä päähän ja tempasi hänet puoleensa. Tämä (Aaron) sanoi: »Äitini poika, katso, kansa väheksyi minun mahtini ja oli vähällä surmata minut. Siksi älä anna vihollisten iloita onnettomuudestani äläkä työnnä minua väärintekijöitten joukkoon.»
[7.151] Hän sanoi: »Herrani, anna anteeksi minulle ja veljelleni ja sulje meidät laupeuteesi; sillä sinä olet armeliain armahtavien joukossa.»
[7.152] (Herra sanoi): »Niitä, jotka tekivät itselleen vasikan, kohtaa totisesti heidän Herransa viha ja kurjuus maallisessa elä~ mässä. Siten palkitsemme ne, jotka (valheita) sepittävät.
[7.153] Mutta jos ne, jotka pahaa tekevät, kääntyvät ja tulevat uskoon, on sinun Herrasi totisesti jälkeenpäin anteeksiantava ja armelias.
[7.154] Kun Mooseksen viha oli lauhtunut, otti hän maasta taulut, joihin oli piirretty johdatuksen ja armon sanat niille, jotka Her~ raansa pelkäävät.
[7.155] Ja Mooses valitsi seitsemänkymmentä miestä kansastaan Meidän määräämäksemme ajaksi, ja kun maanjäristys yllätti heidät, hän sanoi: »Herra, jos niin olisit tahtonut, olisit voinut jo aikaa sitten surmata heidät ja minutkin. Surmaisitko nyt meidät sen tähden, mitä hullut joukossamme ovat tehneet? Jumalani! heidän toimensa tahtoasi vastaan on sinun puoleltasi vain koettelemus, jolla saatat harhaan kenet tahdot ja johdatat kenet tahdot. Olet Suojelijamme; anna meille anteeksi ja armahda meitä. Sinä, joka olet paras kaikista armahtajista!
[7.156] Ja anna meille käsky kaikkeen hyvään tässä maailmassa ja tulevassa elämässä; katso, luoksesi olemme me palanneet ja näyttämäsi oikean tien omistimme.» Hän vastasi: »Kuritukseni kohtaa ketä tahdon, mutta laupeuteni voittaa kaiken; sen määrään ohjeeksi niille, jotka hurskautta harjoittavat ja antavat almuja, sekä niille, jotka uskovat tunnusmerkkeihimme»,
[7.157] niille, jotka seuraavat tätä lähettilästä, oppimatonta profeettaa, josta he löytävät kuvauksen Toorassa ja Evankeliumissa. Hän tulee vaatimaan heiltä hyviä tekoja ja kieltämään vääryyden, sallimaan heille mikä puhdasta on ja kieltämään saastaisen; hän on vapauttava heidät kuormasta ja kahleista, joihin heidät on kytketty. Jotka uskovat häneen, kunnioittavat ja auttavat häntä sekä seuraavat sitä valoa, joka on lähetetty hänen mukanaan, ne ovat onnellisia.
[7.158] Sano: »Ihmissuku! Olen totisesti Jumalan lähettiläs teille kaikille, taivaassa ja maan päällä; Hänen, jonka on valta taivaassa ja maan päällä; ei ole muuta jumalaa kuin Hän, Hän antaa elämän ja kuoleman. Uskokaa siis Jumalaan ja Hänen lähettilääseensä, oppimattomaan profeettaan, joka uskoo Jumalaan ja Hänen sanoihinsa, ja seuratkaa Häntä, jotta tulisitte oikealle tielle!»
[7.159] Mooseksen kansan keskuudessa on joukko, joka johtaa (muita)totuudessa ja sen mukaan jakaa oikeutta.
[7.160] Me olemme jakanut heidät kahteentoista heimoon ja ryhmään. Ja Me annoimme Moosekselle seuraavan ilmestyksen hänen pyytäessään vettä kansalleen: »Iske sauvallasi kallioon!» Silloin kaksitoista lähdettä pulppusi siitä esille; jokainen heimo löysi vedensaantipaikkansa. Ja Me annoimme pilven varjostaa heitä ja lähetimme heille ylhäältä mannaa ja viiriäisiä. - »Syökää sitä hyvää, minkä olemme teille suonut!» Emmekä Me tehnyt heille vääryyttä, vaan he tekivät sitä itselleen.
[7.161] Ja kun heille sanottiin: »Asukaa tässä kaupungissa ja ottakaa siitä ravintonne, minkä haluatte, sanokaa: Hittatun (syntien päästö) ja astukaa sisään portista kumartaen, niin annamme anteeksi pahuutenne ja enennämme armomme niille, jotka hyvää tekevät.»
[7.162] Silloin vääryydentekijät heidän joukossaan väänsivät tämän sanan toiseksi, jota heille ei oltu sanottu. Siksi lähetimme heille rangaistuksen ylhäältä, että he väärin tekivät.
[7.163] Ja kysele heiltä, Muhammed, kaupungista, joka oli meren rannalla, silloin kun he rikkoivat sapatin; sillä sapattipäivänä heidän kalansa tulivat parvittain veden pintaan heidän luokseen, mutta sinä päivänä, jolloin he eivät sapattia viettäneet, ne eivät tulleet. Niin koettelimme Me heitä sen vuoksi, että he olivat tottelemattomia.
[7.164] Ja kun eräs ryhmä heistä sanoi: »Miksi varoitatte te ihmisiä, jotka Jumala aikoo hukuttaa tai joille Hän lähettää ankaran vitsauksen?» he vastasivat: »Välttyäksemme Herranne soimauksilta ja jotta he karttaisivat pahaa.»
[7.165] Ja kun he unohtivat saamansa varoitukset, pelastimme Me ne, jotka kielsivät vääryyden, ja kuritimme vääryydentekijöitä ankaralla vitsauksella heidän jumalattomuutensa tähden.
[7.166] Ja heidän kerskuessaan teoista, jotka heiltä olivat kielletyt, sanoimme Me heille: »Muuttukaa inhottaviksi apinoiksi!»
[7.167] Ja (muistele), miten sinun Herrasi ilmoitti heille, että Hän aikoi aina ylösnousemuksen päivään asti lähettää heille (kurittajia), jotka rasittavat heitä mitä pahimmilla vaivoilla. Sinun Herrasi on totisesti nopea rankaisemaan, mutta Hän on myös armahtavainen ja laupias.
[7.168] Ja Me jaoimme heidät eri ryhmiksi maan päällä. Heidän joukossaan on vanhurskaita ja on sellaisia, jotka ovat kaukana hyvästä, ja Me koettelimme heitä sekä hyvällä että huonolla (onnella), jotta he kääntyisivät (luoksemme).
[7.169] Heitä seurasivat heidän jälkeläisensä, jotka perivät Pyhän kirjoituksen; he kävivät käsiksi tämän maailman hyvään sanoen: »Kyllä se suodaan meille anteeksi», ja jos taaskin sattui samanlaatuista hyvää heidän kohdalleen, tarttuivat he siihen. Eikö kirjoituksen liitto velvoittanut heitä puhumaan Jumalasta ainoastaan sitä, mikä on totuutta? Ja he ovat lukeneet, mitä siinä on kirjoitettuna! Mutta tulevan elämän asumus on kuitenkin parempi Jumalaa pelkääväisille; eikö teillä tosiaankaan ole ymmärrystä?
[7.170] On niitä, jotka pysyvät lujasti kiinni kirjoituksessa ja harjoittavat hartautta; totisesti emme tuhlaa pois niiden palkkaa,jotka hyvää,rakentavat.
[7.171] Ja kun hajoitimme vuoren heidän yläpuolellaan, aivan kuin se olisi ollut pilvi, ja he luulivat sen luhistuvan heidän päälleen (Me sanoimme): »Ottakaa vastaan, ja pysykää lujasti siinä, minkä olemme teille voimassamme antanut, ja ajatelkaa sen sisällystä, jotta karttaisitte pahaa.»
[7.172] Ja kun sinun Herrasi herätti ihmisen (Aadamin) lasten lanteista jälkeläisiä heille ja haastoi heidät todistamaan itseään vastaan (sanoen): »Enkö ole Herranne?» he vastasivat: »Kyllä, me olemme sen todistajia», niin tarkoitti tämä sitä, ettette te ylösnousemuspäivänä voisi sanoa: »Me olimme totisesti tietämättömiä tästä»
[7.173] tai ettette voisi sanoa: »Äitimme ja isämme ennen meitä kumarsivat muita Jumalan rinnalla, ja olemme vain heidän jälkeläisiään. Hävitätkö meidät sen tähden, mitä harhain palvojat tekivät?»
[7.174] Tällä tavoin selvitämme Me tunnusmerkkimme, jotta he kääntyisivät (puoleemme).
[7.175] Lue heille tarina ihmisistä, joille Me annoimme tunnusmerkkimme ja jotka työnsivät ne luotaan. Ja saatana saavutti heidät, ja heistä tuli sellaisia, joiden tie vie harhaan.
[7.176] Ja jos olisimme tahtonut, olisimme Me totisesti korottanut hänet niillä (tunnusmerkeillämme), mutta hän kiintyi maallisiin ja seurasi himojaan. Hän käyttäytyi kuin koira: jos käyt sitä kohti, pursuu sen kieli ulos suusta, ja jos jätät sen rauhaan, pursuu sen kieli suusta. Näin on laita myös ihmisten, jotka vääntävät tunnusmerkkimme valheeksi; kerro heille siksi tämä kertomus, jotta he ajattelisivat.
[7.177] Kurja on niiden ihmisten laita, jotka pitävät tunnusmerkkejämme vaiheena ja tekevät vääryyttä sieluilleen.
[7.178] Se, jota Jumala johdattaa, on kulkeva oikeata tietä, mutta ne, joiden Hän antaa joutua harhaan, ovat kadotuksen omat.
[7.179] Ja totisesti olemme helvetin omiksi luonut joukon dzinnejä ja ihmisiä. Heillä on sydämet, joilla he eivät ymmärrä, heillä on silmät, joilla he eivät näe, ja heillä on korvat, joilla he eivät kuule; he ovat karjan kaltaisia, ei, he kulkevat vielä pahemmin harhaan; he ovat välinpitämättömiä.
[7.180] Ja Jumalan ovat kaikkein jaloimmat nimet (ominaisuudet). Sentähden rukoilkaa Häntä niillä ja karttakaa niitä, jotka väärinkäyttävät Hänen nimiään! Kyllä he saavat palkan ansioittensa mukaan.
[7.181] Ja niiden keskuudessa, jotka olemme luonut, on joukko, joka johtaa ihmisiä totuudessa ja sen mukaisesti jakaa oikeutta.
[7.182] Mutta niitä, jotka pitävät tunnusmerkkimme valheena, kuljetamme Me pois askel askeleelta, tavalla, jota he eivät havaitse.
[7.183] Ja vaikka suvaitsenkin heitä, on Minun suunnitelmani horjumaton.
[7.184] Eivätkö he ymmärrä, ettei heidän kumppaninsa (Muhammed) suinkaan ole mieletön; hän on vain julkinen varoittaja.
[7.185] Eivätkö he ole tarkastelleet taivaitten ja maan hallintoa ja kaikkea, minkä Jumala on luonut (ja huomanneet) että heidän aikansa jo lähenee loppuaan? Ja mihin sanomaan he tämän (Koraanin) jälkeen aikovat uskoa?
[7.186] Sillä niille, joiden Jumala antaa kulkea harhaan, ei ole opasta; ja Hän jättää heidät menehtymään uhmailuihinsa.
[7.187] He kysyvät sinulta hetkeä, jolloin se tapahtuu. Sano: »Sen tietää ainoastaan Jumala, ja Hän yksin on tekevä aikanaan sen tunnetuksi. Raskaana se painaa taivasta ja maata; ja odottamatta on se yllättävä teidät. He kysyvät sinulta aivan kuin sinä sen tietäisit. Sano: »Jumala yksin sen tietää; mutta enimmät ihmiset eivät tiedä mitään.»
[7.188] Sano: »Ei ole minun vallassani itse itseäni hyödyttää tai vahingoittaa, kaikki on Jumalan vallassa; mutta jos tuntisin salatun, ympäröisin itseni hyvällä, eikä paha minuun ulottuisi. Minä olen vain varoittaja ja ilosanoman saattaja uskovaisille.
[7.189] Hän on luonut teidät yhdestä ainoasta ihmisestä, ja hänestä teki Hän hänen vaimonsa, jotta hän (mies) löytäisi hänestä virkistyksensä; ja kun hän oli maannut vaimonsa, kantoi tämä kevyesti taakkansa ja liikkui vapaasti. Kun se tuli raskaaksi, rukoilivat he Jumalaa, Herraansa: »Jos annat meille terveen (lapsen), olemme me sinulle totisesti kiitollisia!»
[7.190] Ja senjälkeen kun Hän oli antanut heille terveen (lapsen), kumarsivat he toistakin (jumalia) Hänen rinnallaan hyvän lahjan antajina. Mutta Jumala on paljon korkeampi, kuin mitä he asettavat Hänen rinnalleen.
[7.191] Asettaisivatko he Hänen rinnalleen sellaisia, jotka eivät voi mitään luoda, kun ovat itsekin Hänen luomiaan
[7.192] eivätkä voi heitä auttaa, kun eivät voi auttaa edes itseäänkään?
[7.193] Ja jos te kutsutte heitä alistumaan johdatukseen, eivät he seuraa teitä; on samantekevää teille, kutsutteko heitä vai vaikenette.
[7.194] Katso, ne, joita te palvelette Jumalan lisäksi, ovat kaltaisianne orjia. Rukoilkaa siis heitä, ja vastatkoot he teille, jos tarkoitatte täyttä totta!
[7.195] Onko heillä (epäjumalilla) jalat kävelläkseen? Tai onko heillä kädet tarttuakseen? Tai onko heillä silmät nähdäkseen tai korvat kuullakseen? Sano: »Rukoilkaa jumalanvertaisianne, punokaa juonenne minua vastaan älkääkä minua säästäkö.
[7.196] Katso, minun liittolaisena on Jumala, Hän, joka on lähettänyt Pyhän kirjoituksen ylhäältä; Hän suojelee kaikkia vanhurskaita.
[7.197] Mutta ne, joita te rukoilette Hänen vertaisinaan, eivät voi auttaa teitä eivätkä edes itseäänkään.»
[7.198] Ja jos te vaaditte heitä seuraamaan johdatusta, eivät he kuule, ja sinä näet heidän tarkastelevan sinua näkemättä mitään.
[7.199] Ole sääliväinen, vaadi kohtuutta ja karta ymmärtämättömiä!
[7.200] Ja kun joku Saatanan pistopuhe haavoittaa mieltäsi, niin pakene Jumalan turviin! Hän on totisesti kuuleva, tietävä.
[7.201] Totisesti, kun hurskauden harjoittajia kohtaa joku Saatanan kiusaus, muistavat he (Hänet), ja katso, silloin valkenee heille (johdatus).
[7.202] Heidän veljensä viekoittelee hän yhä edemmäksi harhaan eikä hellitä.
[7.203] Ja kun et tuo heille mitään tunnusmerkkiä, he sanovat: »Miksi et ole valinnut mitään?» Sano: »Minä noudatan vain sitä, minkä Herrani ilmoittaa minulle.» Tämä on valkeus Herraltamme, johdatukseksi ja armonosoitukseksi uskovaisille.
[7.204] Kun Koraania luetaan, kuunnelkaa tarkkaan ja olkaa vaiti, jotta saisitte armon osaksenne.
[7.205] Ja rukoile Herraasi sielusi nöyryydessä ja pelossa suuritta sanoitta sekä aamuin että illoin, äläkä ole penseä!
[7.206] Katso niitä, jotka ovat Herrasi luona; ei ylpeys saa heitä lakkaamaan palvelemasta Häntä, vaan he ylistävät Häntä ja kumartavat Häntä. 
@AL-ANFÂL (Sotasaaliin suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[8.1] He kysyvät Sinulta sotasaalista; sano: »Sotasaalis kuuluu Jumalalle ja lähettiläälle.» Pelätkää siis Jumalaa ja järjestäkää kaikki sovussa keskenänne; ja totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, jos olette oikeauskoisia.
[8.2] Ainoastaan ne ovat oikeauskoisia, joiden sydämet valtaa pelko Jumalan nimeä lausuttaessa, joiden usko kasvaa, kun Meidän tunnusmerkkimme heille luetaan, ja jotka turvaavat Herraansa.
[8.3] Ne, jotka pysyvät rukouksessa ja lahjoittavat muille siitä, mitä Me olemme heille suonut.
[8.4] Nämä ovat totisia oikeauskoisia. Heitä varten on eri arvoasteet heidän Herransa luona sekä anteeksiantamus ja jalomielinen huolenpito.
[8.5] (Ajattele esimerkiksi), kuinka Herrasi antoi sinun (Muhammedin) lähteä kotiseudultasi vakavaan tehtävään; ja katso, osa uskovaisista oli totisesti haluton (seuraamaan).
[8.6] He väittelivät kanssasi (asian) totuudesta, senjälkeen kun se oli selvästi heille näytetty; aivan kuin olisi heitä viety kuolemaan ja he olisivat siihen tuijottaneet.
[8.7] Ja kuinka Jumala lupasi, että toinen kahdesta (vihollisen) joukosta on oleva teidän, ja te toivoitte, että aseeton joukko lankeaisi teidän osallenne, mutta Jumala tahtoi vahvistaa sanojensa totuuden ja hävittää uskottomat viimeiseen mieheen
[8.8] vahvistaakseen totuuden ja kumotakseen valheen, vaikkakaan se ei miellyttäisi syntisiä!
[8.9] Ja kuinka teidän huutaessanne apua Herraltanne Hän kuuli rukouksenne ja sanoi: »Totisesti autan teitä tuhannella enkelillä toinen toisensa jälkeen.»
[8.10] Ja tämän teki Jumala ainoastaan jotta se olisi ilosanoma teille ja jotta sydämenne rauhoittuisivat, sillä apu tulee vain Jumalalta, katso, Jumala on mahtava ja viisas.
[8.11] Entä kun Hän antoi teidän vaipua lyhyeen uneen, joka oli kuin Hänen lähettämänsä virkistys, ja lähetti vettä taivaasta puhdistaakseen teidät, poistaakseen paholaisen saastutuksen teistä ja vahvistaakseen sydämenne sekä lujittaakseen askeleenne.
[8.12] Muista, kuinka Herrasi julisti enkeleille: »Olen kanssanne; tukekaa siis niitä, jotka uskovat. Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa.»
[8.13] Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan.
[8.14] Tässä on rangaistus teille; maistakaa sitä siis! Uskottomia varten on tulen tuska.
[8.15] Te, jotka uskotte. kun kohtaatte uskottomia taistelutantereella, älkää kääntäkö heille selkäänne.
[8.16] Sillä se, joka sinä päivänä kääntää heille selkänsä, paitsi sotaliikkeen yhteydessä tai yhtyessään omiensa ryhmään, vetää totisesti päällensä Jumalan vihan; hänen olinpaikakseen tulee helvetti, ja kurjaa on joutua sinne.
[8.17] Ette te (muslimit) surmanneet heitä, vaan Jumala heidät surmasi; etkä sinä (Muhammed) ampunut, kun joustasi käytit, vaan Jumala ampui, sillä hän halusi koetella oikeauskoisia suosiollaan. Jumala on totisesti kuuleva, tietävä.
[8.18] Niin on laita; Jumala uskottomien juonet herpaisee.
[8.19] (Uskottomat!) Jos te toivotte ratkaisua, niin totisesti on tuomio jo langennut, mutta jos luovutte vastustuksestanne, on se teille parempi. Mutta jos kuitenkin palaatte (sotajalalle), palaamme Mekin. Ja teidän sotajoukkonne ei auta teitä vähääkään, miten lukuisa se lieneekin. Jumala on totisesti oikeauskoisten kanssa.
[8.20] Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään älkääkä luopuko hänestä, koska kuulette hänen puhuvan.
[8.21] Älkääkä olko niiden kaltaisia, jotka sanovat: »Me kuuntelemme», vaikkeivat kuuntelekaan.
[8.22] Katso, kaikista elollisista kurjimpia ovat Jumalan silmissä ne kuurot ja mykät, jotka eivät ymmärrä.
[8.23] Ja jos Jumala olisi huomannut heissä jotakin hyvää, totisesti Hän olisi antanut heille kuulon. Mutta jos Hän olisi antanut heidän kuulla, kääntyisivät he pois, sillä he ovat penseitä.
[8.24] Te, jotka uskotte, totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, kun Hän kutsuu teitä sen ääreen, mikä teidät eläviksi tekee, ja tietäkää, että Jumala hiipii ihmisen ja hänen sydämensä väliin ja että te tulette kokoontumaan Hänen luoksensa.
[8.25] Ja kavahtakaa kapinoimista; sen rangaistus ei kohtaa vain väärintekijöitä joukossanne, ja tietäkää, että Jumala on ankara selvittelyissään!
[8.26] Ja muistakaa, että kun olitte harvalukuisia ja halveksittuja maan päällä ja pelkäsitte, että ihmiset raivaisivat teidät tieltään, silloin Hän antoi teille suojan ja vahvisti teitä avullaan sekä varusti teidät hyvillä antimillaan, jotta olisitte kiitolliset!
[8.27] Te, jotka uskotte, älkää loukatko Jumalaa ja lähettilästä, älkääkä pettäkö sanaanne tietoisesti.
[8.28] Ja tietäkää, että rikkautenne ja lapsenne ovat Teille koetus, ja että suuri palkinto odottaa Jumalan luona!
[8.29] Te, jotka uskotte, jos pelkäätte Jumalaa, antaa Hän teille kyvyn tuntea oikean ja väärän, sovittaa pahat tekonne ja antaa teille anteeksi; Jumala on rajaton runsaudessaan.
[8.30] Entä kun uskottomat vehkeilivät sinua vastaan, aikoen vangita sinut tai surmata sinut tai karkoittaa sinut! He tekivät suunnitelmiaan, mutta Jumala teki omiaan, ja Jumala on paras suunnittelija.
[8.31] Ja kun heille luetaan tunnusmerkkejämme, sanovat he: »Olemme jo kylliksi kuulleet; jos tahtoisimme, voisimme loihtia samanlaisia; nämä eivät ole muuta kuin vanhan ajan taruja.»
[8.32] Entä kun he sanoivat: »Jumala, jos tämä on sinun lähettämäsi totuus, niin anna kivien sataa taivaasta päällemme tai koettele meitä tuskallisella rangaistuksella!»
[8.33] Mutta Jumala ei tahtonut rangaista heitä sinun ollessasi heidän joukossaan; eikä Hän tahtonut heitä rangaista senkään vuoksi, että he pyytelivät Häneltä anteeksi.
[8.34] Ei kuitenkaan ole syytä Jumalan olla heitä rankaisematta, sillä he estävät uskovaisia käymästä pyhässä moskeijassa olematta itse sen vartijoita. Sen vartijoita ovat ainoastaan hurskaat. Kuitenkaan ei suurin osa heistä sitä tiedä.
[8.35] Ja heidän rukouksensa temppelin liepeillä ei ole muuta kuin viheltämistä ja käsien pauketta. Siksi maistakaa tuskaa uskottomuutenne tähden!
[8.36] Epäuskoiset kuluttavat varojaan käännyttääkseen ihmisiä pois Jumalan tieltä. He kuluttakoot, jälkeenpäin saavat he katua, ja lopuksi heidät voitetaan.Ja ne, jotka eivät usko, kootaan helvettiin,
[8.37] että Jumala voisi erottaa saastaiset puhtaista ja asettaa saastaiset päällekkäin; Hän kokoaa heidät kasaan ja heittää helvettiin. Nämä ovat kadotukseen tuomittuja.
[8.38] Sano niille, jotka eivät usko, että jos he herkeävät epäuskostaan, annetaan heille heidän entiset tekonsa anteeksi, mutta jos lankeavat uudelleen, niin on entisten rangaistus heidän silmiensä edessä.
[8.39] Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa. Mutta jos he taas mielensä muuttavat, kyllä Jumala näkee, mitä he tekevät.
[8.40] Ja jos he kääntävät teille selkänsä, niin tietäkää, että Jumala on suojelijanne, paras liittolaisenne ja auttajanne.
[8.41] Ja tietäkää, että hankkimastanne sotasaaliista kuuluu viides osa Jumalalle, toisin sanoen Hänen lähettiläälleen ja tämän lähiomaisille, orvoille, köyhille ja vaeltajille, jos uskotte Jumalaan ja siihen, minkä lähetimme palvelijallemme ratkaisun päivänä, sinä päivänä, jolloin molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa. Jumalan on totisesti kaikki mahti.
[8.42] Muistakaa, miten te olitte tämänpuoleisella rinteellä ja he tuonpuoleisella ja karavaani oli alapuolellanne. Ja jos te olisitte solmineet taistelusopimuksen, olisitte te varmaan rikkoneet välipuheen; mutta asia oli toisin, jotta Jumala saattoi toteuttaa sen, mikä oli tapahtuva, jotta sillä, joka menetti henkensä, olisi menehtyessään selvä todistus edessään, ja jotta se, joka jäi elämään, eläisi selvän todistuksen perusteella; Jumala on, toden totta, kuuleva, tietävä.
[8.43] Muistakaa, miten Jumala unessa antoi heidän (vastustajain) sinusta näyttää harvalukuisilta. Sillä jos Hän olisi antanut sinun nähdä heidät lukuisiksi, väkesi olisi varmasti masentunut, ja te olisitte riidelleet asiasta keskenänne; mutta Jumala varjeli teidät. Hän tuntee totisesti sydänten sisimmät aivoitukset.
[8.44] Ja kun te iskitte yhteen, Hän antoi heidän teidän silmissänne näyttää vähälukuisilta ja teki teidät harvalukuisiksi heidän silmissään, jotta Jumala toteuttaisi asian, jonka tuli tapahtua. Ja Jumalan luo palaa kaikki olevainen.
[8.45] Te uskovaiset, kun te kohtaatte sotajoukon, olkaa lujia ja rukoilkaa alati Jumalaa, jotta menestyisitte.
[8.46] Ja totelkaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, älkääkä kiistelkö, jotta ette lannistuisi ja menettäisi sisuanne, vaan olkaa itsepintaiset; Jumala on totisesti sitkeiden puolella.
[8.47] Älkää olko niitten kaltaisia, jotka kerskaten lähtivät liikkeelle asunnoistaan, jotta ihmiset heidät näkisivät ja he saisivat muut luopumaan Jumalan retkestä; Jumala piirittää heidän tekonsa.
[8.48] Entä kun pahahenki näytti heille heidän tekonsa kelpo teoiksi ja sanoi: »Yksikään ihminen ei ole voittava teitä tänään, ja minä olen teidän liittolaisenne.» Mutta kun molemmat sotajoukot näkivät toisensa vastatusten, teki hän (pahahenki) täyskäännöksen ja sanoi: »Pysyn totisesti erossa teistä, sillä minä näen, mitä te ette näe. Totisesti saa Jumala minut pelkäämään, sillä Jumala on ankara rankaisija.»
[8.49] Muistakaa, kuinka tekopyhät ja sydämeltään sairaat sanoivat: »Heidän uskontonsa on pettänyt heidät (muslimit).» Mutta jos joku turvaa Jumalaan, on Jumala totisesti mahtava ja viisas.
[8.50] Jospa voisit nähdä heidät, kun enkelit antavat uskottomille täyden ansion mukaan. Kuinka he lyövät heitä kasvoihin ja selkään ja sanovat: »Maistakaa polttavaa tuskaa!
[8.51] Ja tämä on käsienne töitten ansiosta ja siksi, että Jumala jakaa palvelijoineen täyttä oikeutta.»
[8.52] Samoin kävi Faraon kansalle ja heidän edeltäjilleen, jotka kielsivät Jumalan tunnusmerkit: Jumala kävi heihin käsiksi heidän syntiensä tähden; katso, Jumala on totisesti väkevä ja ankara rangaistessaan.
[8.53] Ja tämä siksi, että Jumala ei peruuta armoa, jolla Hän on joitakuita ihmisiä siunannut, ennenkuin nämä luopuvat siitä, mikä on heidän omissa sydämissään. Ja siksi, että Jumala on kuuleva, tietävä.
[8.54] Samoin kävi Faraon kansalle ja niille, jotka väittivät Herransa tunnusmerkit valheeksi ennen heitä. Me hävitimme heidät heidän syntiensä tähden ja me hukutimme Faraon kansan, sillä kaikki olivat väärintekijöitä.
[8.55] Katso, kurjimmat elolliset olennot ovat Jumalan silmissä epäuskoon kääntyneet, nuo, jotka eivät uskoa tahdo.
[8.56] Niihin kuuluvat nekin, jotka tekivät kanssasi sopimuksen ja sitten rikkoivat sopimuksensa joka kerta, eivätkä mitään kunnioita.
[8.57] Jos saat heidät sodassa vangiksi, tee heistä varoittava esimerkki, jotta heidän seuraajansa ottaisivat varoituksesta vaarin.
[8.58] Ja jos pelkäät petosta jonkun kansan puolelta, niin heitä heille takaisin sopimuksensa samalla tavalla. Katso, Jumala ei rakasta petollisia.
[8.59] Äläkä salli uskottomien ajatella pääsevänsä voitolle. Eivät he osaansa vältä.
[8.60] Ja varustakaa (muslimit) heitä vastaan niin suuri sotavoima ja hyvin ravittuja ratsuja kuin vain voitte, säikyttääksenne siten sekä Jumalan vastustajat että omat vihollisenne ja myöskin muut, joita ette tunne, mutta jotka Jumala tuntee. Ja mitä kulutattekin Jumalan tiellä ja asialla, se korvataan teille täydelleen, eikä teille tule mitään vääryyttä tapahtumaan.
[8.61] Mutta jos he ovat taipuvaisia rauhaan, niin ole myöskin sinä taipuvainen siihen ja turvaa Jumalaan! Hän on totisesti kuuleva, tietävä kaiken.
[8.62] Ja jos he tahtovat pettää sinut, niin Jumalan tuki totisesti riittää sinulle. Hän vahvistaa sinua avullaan ja oikeauskoisten avulla.
[8.63] Ja Hän on pannut rakkauden heidän sydämiinsä. Vaikka olisit antanut pois kaiken, mitä on maan päällä, et olisi voinut panna rakkautta heidän sydämiinsä, mutta Jumala on pannut niihin rakkauden. Hän on totisesti mahtava, viisas.
[8.64] Oi profeetta, Jumalassa ja niissä oikeauskoisissa, jotka sinua seuraavat, on sinulle kyllin.
[8.65] Oi Profeetta, innostuta oikeauskoiset taisteluun! jos joukossanne on edes kaksikymmentä sitkeätä, voittavat he kaksisataa, ja jos joukossanne on sata, voittavat he tuhat niistä, jotka eivät usko, siksi että nämä ovat ihmisiä, joilta puuttuu ymmärrys.
[8.66] Nyt on Jumala keventänyt kuormanne, sillä Hän tiesi, että teissä oli heikkoutta. Ja jos joukossanne on sata kestävää, voittavat he kaksisataa, ja jos joukossanne on tuhat, voittavat he Jumalan avulla kaksituhatta; sillä Jumala on kestäväisten kanssa.
[8.67] Ei profeetalta voi vaatia, että hänellä olisi vankeja, ennenkuin verenvuodatus on tapahtunut maan päällä. Te halajatte tämän maailman hyvyyttä, mutta Jumala tahtoo teille tulevaa elämää, ja Jumala on mahtava, viisas.
[8.68] Jollei Jumalan käsky olisi tullut jo ennemmin, olisi teitä kohdannut hirveä rangaistus kaikesta siitä, minkä olitte ottaneet.
[8.69] Nauttikaa nyt saamastanne saaliista, siitä, mikä on luvallista ja hyvää, ja antakaa kunnia Jumalalle! Jumala on totisesti anteeksiantava, armollinen.
[8.70] Oi profeetta! Sano hallussanne oleville vangeille: »Jos Jumala havaitsee jotakin hyvää sydämissänne, antaa Hän teille parempaa, kuin se oli, mikä teiltä on otettu, ja armahtaa teidät, sillä Jumala on anteeksiantava, armollinen.»
[8.71] Mutta jos he aikovat pettää sinut, niin ovat he jo ennen olleet petollisia Jumalaa kohtaan. Siksi antoikin Hän eräiden heistä joutua valtaasi; Jumala on tietävä, viisas.
[8.72] Totisesti ne, jotka uskoivat ja lähtivät kodeistaan (Jumalan sotaretkelle) ja panivat alttiiksi omaisuutensa ja elämänsä Jumalan asian puolesta, sekä ne, jotka antoivat (heille) suojaa ja apua, kaikki nämä ovat toistensa liittolaisia. Mutta niiden kanssa, jotka uskovat, mutta eivät lähde liikkeelle, ette ole liitossa, ennenkuin he lähtevät kodeistaan, mutta jos he uskon asiassa anovat apuanne, on teidän velvollisuutenne auttaa heitä, paitsi sellaista kansaa vastaan, jonka kanssa teillä on liitto; Jumala näkee tekonne.
[8.73] Uskottomatkin ovat toistensa liittolaisia. Jos te ette auta toisianne, syntyy vaino ja suuri turmelus maan päällä.
[8.74] Ne, jotka uskovat ja ovat lähteneet kodeistaan liikkeelle sekä taistelleet Jumalan retkellä, ja ne, jotka ovat antaneet heille suojaa ja apua, ovat totisesti oikeauskoisia; heidän palkkansa on armo ja heidän osansa ihana.
[8.75] Ja ne, jotka jälkeenpäin ovat omaksuneet uskon ja lähteneet retkelle ja taistelleet teidän rinnallanne, kuuluvat teihin. Ja verisukulaiset ovat Pyhän kirjoituksen mukaan lähimpiä toisilleen: Jumala on totisesti kaikkitietävä. 
@AT-TAUBAAH (Katumuksen suura) 
             
[9.1] Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä (julistama) vastuuvapaus niiden pakanain suhteen, joiden kanssa te (muslimit) olette tehneet sopimuksen.
[9.2] Kulkekaa sentähden maassa vapaasti neljä kuukautta ja tietäkää, että olette Jumalan ulottuvilla sekä että Jumala saattaa uskottomat häpeään.
[9.3] Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä julistus ihmisille suuren toivioretken päivänä, että Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään. Ja jos käännytte (Hänen puoleensa), on se teille parhaaksi, jos kuitenkin käännätte selkänne, niin tietäkää, ettette voi välttää Jumalaa! Ja julista niille, jotka eivät usko, sanoma tuskallisesta rangaistuksesta,
[9.4] lukuunottamatta niitä monijumalaisia, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen, kun he eivät ole millään rikkoneet teitä vastaan eivätkä auttaneet ketään muuta teitä vastaan. Täyttäkää siis sopimuksenne heidän kanssaan määräaikaan asti. Jumala totisesti rakastaa kunniantuntoisia.
[9.5] Mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen.
[9.6] Ja jos joku monijumalaisista anoo suojaasi, niin suo se hänelle, kunnes hän saa kuulla Herran sanan. Senjälkeen anna hänen päästä turvaan. Sillä he ovat ihmisiä, jotka eivät (parempaa) tiedä.
[9.7] Miten voisi Jumalaa ja Hänen lähettilästään sitoa sopimus pakanain kanssa? Paitsi niiden, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen pyhän temppelin seutuvilla. Ja niin kauan kuin he pysyvät (sopimukselle) uskollisina, on teidänkin pysyttävä uskollisina heitä kohtaan. Jumala totisesti rakastaa hurskaita.
[9.8] Kuinka? Jos he saisivat teistä voiton, eivät he välittäisi ystävyyssuhteestä eikä sopimuksesta kanssanne. Puheellaan koettavat he olla mieliksenne, mutta heidän sydämensä ovat kuitenkin teitä vastaan, ja suurin osa heistä on jumalattomia.
[9.9] Mitättömästä hinnasta he ovat luopuneet Jumalan tunnusmerkeistä ja estelevät (muita) Jumalan tieltä; kauheita ovat totisesti heidän tekonsa.
[9.10] He eivät pidä lukua sukulaisuudesta eivätkä liittosopimuksesta uskovaisten kanssa, sillä he ovat niitä, jotka (liitot) rikkovat.
[9.11] . Mutta jos he kääntyvät (Jumalan alamaisiksi), rukoilevat ja antavat säädetyt almut, ovat he uskonveljiänne. Ja Me selvitämme tunnusmerkkimme ihmisille, joilla on ymmärrystä.
[9.12] Mutta jos he sopimuksenteon jälkeen rikkovat valansa ja pilkkaavat teitä uskonne vuoksi, niin taistelkaa sellaisten uskottomien johtomiehiä vastaan - heille eivät totisesti valat mitään merkitse - jotta he luopuisivat puuhistaan.
[9.13] Miksi ette taistelisi ihmisiä vastaan, jotka ovat rikkoneet valansa ja aikoneet karkoittaa lähettilään, etenkin kun he ovat ensimmäisinä aloittaneet (vihollisuudet). Pelkäättekö heitä? Onhan kuitenkin Jumala paremmin ansainnut sen, että te Häntä pelkäätte, jos olette oikeauskoisia.
[9.14] Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään; Hän auttaa teitä vastustaessanne heitä ja parantaa oikeauskoisten rinnat.
[9.15] Ja Hän poistaa vihan heidän sydämistään, sillä Jumala säälii ketä tahtoo; Jumala on tietävä, viisas.
[9.16] Vai arveletteko tulevanne hylätyiksi ennenkuin Jumala ehtii erottaa, ketkä joukostanne taistelivat eivätkä tunnustaneet ystävikseen ketään muuta kuin Jumalan, Hänen lähettiläänsä ja oikeauskoiset? Ja Jumala tuntee tekonne.
[9.17] Monijumalaisten (pakanain) ei sovi käydä Jumalan temppelissä, koska heidän epäuskonsa todistaa heitä vastaan. Turhiksi osoittautuvat heidän tekonsa, ja tulessa saavat he ikuisesti olla.
[9.18] Jumalan temppelissä saa vain se käydä, joka uskoo Jumalaan ja viimeiseen päivään ja harjoittaa rukoilemista ja antaa säädettyjä almuja eikä pelkää ketään muuta kuin Jumalaa; siksi nämä ovat niitä, jotka saavat toivoa olevansa johdatuksen omia.
[9.19] Pidättekö juomaveden antamista toivioretkeläisille, pyhäkön rakentamista (tai siellä käymistä) samanarvoisena kuin uskoa Jumalaan ja viimeiseen päivään ja taistelua Jumalan retkellä? Eivät ne ole samanarvoisia Jumalan silmissä, eikä Jumala johda väärintekijöitä.
[9.20] Ne, jotka uskovat ja lähtevät kodeistaan liikkeelle ja panevat alttiiksi omaisuutensa ja elämänsä Jumalan asian puolesta, saavuttavat korkeamman asteen Jumalan luona; nämä ovat voitollisia.
[9.21] Heidän Herransa julistaa heille ilosanoman laupeudestaan, mielisuosiostaan ja huvipuutarhoista, joissa he tulevat olemaan ikuisesti autuaita,
[9.22] jääden sinne ainiaaksi, Jumalan luona on totisesti suuri palkinto.
[9.23] Te, jotka uskotte, älkää ottako isiänne ja veljiänne ystäviksenne, jos he rakastavat epäuskoa enemmän kuin uskoa, sillä se teistä, joka heihin liittyy, kuuluu väärintekijöihin.
[9.24] Sano: »Jos isänne, poikanne, veljenne, vaimonne, omaisenne, hankkimanne omaisuus ja kauppa, jonka pysähtymistä pelkäätte, sekä asunnot, joihin olette mieltyneet, ovat teille rakkaampia kuin Jumala ja Hänen lähettiläänsä ja taistelu Hänen asiansa puolesta, niin odottakaa, kunnes Jumala tulee ja sanoo sanansa. Sillä Jumala ei pidä uppiniskaisista.»
[9.25] Totisesti Jumala on auttanut teitä jo monella taistelukentällä ja Honain päivänä, kun ylpeilitte monilukuisuudestanne, joka kuitenkaan ei auttanut teitä vähääkään; ja maa tuli teille ahtaaksi laajuudestaan huolimatta; ja te käännyitte pakoon.
[9.26] Silloin lähetti Jumala tyyneytensä lähettiläälle ja oikeauskoisille, Hän lähetti sotajoukkoja, joita te ette nähneet, ja rankaisi uskottomat. Tämä on uskottomien palkka.
[9.27] Sen jälkeen armahtaa Jumala kenet tahtoo, sillä Jumala on anteeksiantava, armollinen.
[9.28] Te, jotka uskotte, katsokaa, miten monijumalaiset ovat kokonaan saastaisia. Siksi älkää salliko heidän lähestyä pyhää temppeliä tämän sopimusvuoden jälkeen. Ja, jos sentähden pelkäätte köyhtyvänne, on Jumala runsaudessaan ajoissa huolehtiva teistä, jos Hän tahtoo; Jumala on totisesti tietävä, viisas.
[9.29] Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa.
[9.30] Juutalaiset sanovat: »Esra on Jumalan poika», ja kristityt sanovat: »Messias on Jumalan poika». Tätä he hokevat suullaan. He jäljittelevät niitä, jotka ennen olivat uskottomia. Jumalan ynseys heitä rasittakoon! Kuinka ovatkaan he etääntyneet!
[9.31] Paitsi Jumalaa ovat he ottaneet herroikseen kirjanoppineensa ja munkkinsa, samaten Messiaan, Marian pojan, vaikka heidän tuli palvella vain yhtä ainoata Jumalaa. Ei ole muuta Jumalaa kuin Hän. Ylistettäköön Häntä ja olkoon Hän kaukana siitä, minkä he asettavat hänen rinnalleen!
[9.32] Mielellään he puhaltaisivat sammuksiin Jumalan valon, mutta Jumala ei hellitä ennenkuin on saattanut valonsa täydelliseksi, vaikka uskottomat närkästyisivätkin.
[9.33] Juuri Hän on lähettänyt sanansa julistajan ja tämän mukana johdatuksensa sekä totuuden uskonnon, asettaakseen sen jok'ainoan muun uskonnon yli, vaikka se Jumalattomia närkästyttää.
[9.34] Te, jotka uskotte, katsokaa! Monet kirjanoppineet ja munkit kuluttavat ihmisten omaisuutta vääryyttä tehden sekä kääntävät muita Jumalan tieltä. Niille, jotka haalivat kultaa ja hopeaa eivätkä käytä sitä Jumalan asian hyväksi, julista tuskallista tuomiota
[9.35] sinä päivänä, jolloin nämä aineet hehkuvat helvetin tulessa ja niillä heidän otsaansa, kylkiinsä ja selkäänsä painetaan polttomerkki: »Tämän te olette hankkineet itsellenne. Maistakaa nyt, mitä olette koonneet!»
[9.36] Katso, kuukausien luku Jumalan luona on kaksitoista, niinkuin Jumala määräsi sinä päivänä, jolloin Hän loi taivaat ja maan. Neljä niistä on pyhitetty: tämä on oikea uskonto. Siksi älkää turmelko itseänne niiden aikana, ja taistelkaa pakanoita vastaan, kuten he taistelevat teitä kaikkia vastaan. Ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.
[9.37] Pyhitetyn kuukauden lykkääminen on vain epäuskon päivien venyttämistä; tämän kautta uskottomat joutuvat harhaan. He selittävät sen luvalliseksi toisena vuonna, ja toisena taas julistavat pyhitetyksi, saadakseen riittävän luvun kuukausia, jotka Jumala on määrännyt ja pyhittänyt; näin sallivat he sen, minkä Jumala on kieltänyt. He kaunistelevat pahat tekonsa, mutta Jumala ei anna johdatustaan uskottomille ihmisille.
[9.38] Te, jotka uskotte! Miksi te niin kiinteästi maahan juututte, kun teitä käsketään lähtemään Jumalan retkelle? Oletteko enemmän mieltyneitä tämän maailman elämään kuin tulevan? Tämän maailman mukavuus on vain vähäpätöistä verrattuna tulevaan.
[9.39] Jos ette lähde Jumalan retkelle, Hän on langettava teille tuskallisen tuomion ja valitseva sijaanne toisen kansan, ettekä te kykene vahingoittamaan Häntä vähääkään. Sillä Jumala pystyy tekemään kaikki halunsa mukaan.
[9.40] Jos te ette auta häntä (Muhammedia), niin on Jumala kuitenkin jo antanut hänelle apunsa, kun uskottomat karkoittivat hänet erään toisen kanssa ja nämä kaksi olivat luolassa ja hän sanoi toverilleen: »Alä murehdi, onhan Jumala totisesti kanssamme!» Silloin Jumala vuodatti tyvenen rauhansa hänen mieleensä ja vahvisti häntä näkymättömin sotajoukoin, ja Hän teki uskottomain sanan mitättömäksi; mutta Jumalan sana pysyy ylinnä; Jumala on mahtava, viisas.
[9.41] Lähtekää retkelle, kevyesti ja myös raskaasti aseistetut, ja pankaa alttiiksi varallisuutenne ja henkenne Jumalan asian hyväksi! Tämä on parasta teille, jospa sen vain tietäisitte.
[9.42] Jos olisi ollut tarjolla kyllin helppo saalis ja lyhyt retki, he olisivat varmaan seuranneet sinua, mutta retki näytti heistä liian pitkälti. He vannovat vielä Jumalan nimeen: »Jos olisimme kyenneet, olisimme varmasti lähteneet kanssasi.» He turmelevat sielunsa, ja Jumala tietää, että he ovat todella valehtelijoita.
[9.43] Jumala antakoon sinulle anteeksi! Miksi annoit heille luvan jäädä jo ennenkuin sinulle selvisi, ketkä puhuivat totta, ja opit tuntemaan valehtelijat?
[9.44] Jotka uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään, eivät pyydä sinulta lupaa olla panematta alttiiksi omaisuuttansa ja henkeänsä. Jumala tuntee ne, jotka hartaasti palvelevat Häntä.
[9.45] Ainoastaan ne pyytävät sinulta lupaa, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään ja joiden sydämet ovat täynnä epäilyä; epäilyksessään horjuvat he sinne tänne.
[9.46] Jos he olisivat halunneet lähteä retkelle, he olisivat varmasti ryhtyneet varusteluihin, mutta Jumalalle oli vastenmielinen heidän lähtönsä ja Hän teki heidät hitaiksi, ja heille sanottiin: »Jääkää niiden luokse, jotka paikoillaan pysyvät!»
[9.47] Jos he olisivat lähteneet teidän kanssanne, he eivät olisi muuta lisänneet kuin huolianne ja kohentaneet keskuudessanne eripuraisuutta, ja joukossanne olisi ollut heitä kuuntelevia. Jumala tuntee väärintekijät.
[9.48] Yrittiväthän he jo aikaisemmin kiihoittaa riitoihin ja hautoivat juonia sinua vastaan, kunnes totuus tuli ilmi ja Jumalan määräykset astuivat voimaan, vaikka he olivat sitä vastaan.
[9.49] Heidän joukossaan on eräs, joka sanoo: »Salli minun jäädä pois, äläkä kiusaa minua!» Eivätkö juuri he ole jo langenneet kiusaukseen? Totisesti helvetti on nielevä uskottomat.
[9.50] Jos sinulle käy hyvin, se vihastuttaa heitä, ja jos sinulle sattuu vastoinkäyminen, sanovat he: »Me katsoimme eteemme jo ennakolta», ja he kääntävät selkänsä ja iloitsevat.
[9.51] Sano: »Meille ei tapahdu mitään muuta, kuin minkä Jumala on meille säätänyt. Hän on meidän suojelijamme. Häneen uskovaiset luottakoot!»
[9.52] Sano: »Ette te odota meille muuta, kuin jompaakumpaa kahdesta parhaimmasta asiasta.» Ja me odotamme, että Jumala on teille lähettävä kärsimyksen joko suoraan tai meidän käsiemme kautta. Antakaa siis ajan näyttää; kyllä me odotamme niinkuin tekin!
[9.53] Sano: »Uhratkaa omastanne tahtoen tai tahtomattanne, ei sitä teiltä milloinkaan oteta vastaan. Totisesti te olette jumalatonta väkeä.»
[9.54] Ei kuitenkaan ole muuta, mikä estää ottamasta vastaan heidän osuuttansa kuin se, että he eivät usko Jumalaan ja hänen lähettilääseensä, ovat hitaita rukoilemaan ja suorittavat osuutensa vastahakoisesti.
[9.55] Älä siis ihmettele heidän rikkauksiaan äläkä heidän lapsiaan. Jumala tahtoo vain rangaista heitä maallisella elämällä ja antaa heidän henkensä lähteä heidän ollessaan uskottomia.
[9.56] He vannovat Jumalan nimeen kuuluvansa teihin, mutta he eivät kuulu teihin, vaan ovat ihmisiä, jotka osoittautuvat pelkureiksi.
[9.57] Jos he vain olisivat löytäneet jonkun suojan tai luolan tai piilopaikan, he olisivat kääntyneet pakoon ja rientäneet sinne mitä suurimmalla kiireellä.
[9.58] Ja heistä ovat lähtöisin ne, jotka moittivat sinua almujen takia. Jos heille niitä annat, he ovat tyytyväisiä, mutta ellet heille niitä anna, niin he tuota pikaa närkästyvät.
[9.59] Jospa he tyytyisivät siihen, mitä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat heille antaneet, ja sanoisivat: »Jumalassa on meille yltäkyllin, Jumala antaa meille pian hyvyydestään, kuten Hänen lähettiläänsäkin. Jumalaanhan me luotamme.»
[9.60] Almut ovat vain köyhiä ja puutteessa olevia varten, sekä niille, jotka toimivat hyväntekeväisyyden palveluksessa; myös niitä varten, joiden sielut on voitettava (Jumalan) rakkauteen; edelleen orjien ja velkaorjien lunnaiksi; avustukseksi Jumalan retkelle ja niinikään maankulkijalle. Tämä on Jumalan säätämä velvollisuus, sillä Jumala on kaikkitietävä, viisas.
[9.61] Heidän joukossaan on niitä, jotka panettelevat profeettaa ja sanovat: »Hän on herkkäuskoinen». Sano: »Se hän on teidän parhaaksenne, hän uskoo Jumalaan ja luottaa oikeauskoisiin. Hän armahtaa niitä teistä, jotka uskovat.» Mutta niitä, jotka panettelevat Jumalan lähettilästä, kohtaa tuskallinen rangaistus.
[9.62] Teidän edessänne he vannovat Jumalan nimeen teidät tyydyttääkseen, mutta parempi olisi, että he tyydyttäisivät Jumalaa ja Hänen lähettilästänsä olemalla uskovaisia.
[9.63] Eivätkö he tiedä, että ken tahansa vastustaa Jumalaa ja Hänen lähettilästään, sitä totisesti odottaa tuli ja helvetti, jonne hän jää ainaiseksi. Tämä on suuri häpeä.
[9.64] Ulkokullatut pelkäävät, että heitä vastaan julkaistaan suura, joka paljastaa heidän sydämensä. Sano: »Pilkatkaa vain, kyllä Jumala on toteuttava sen, mitä te pelkäätte!»
[9.65] Jos heiltä kyselet, he varmaan vastaavat: »Me vain juttelimme ja laskimme leikkiä». Sano: »Jumalastako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä lähettiläästäänkö te teitte pilkkaa?»
[9.66] Älkää puolustelko itseänne. Olettehan vajonneet epäuskoon senjälkeen kuin olitte uskossa. Jos me annammekin anteeksi osalle teistä, niin rankaisemme toista osaa, koska he ovat rikollisia.
[9.67] Ulkokullatut, sekä miehet että naiset, ovat kaikki samankaltaisia. He rohkaisevat tekemään pahaa ja ehkäisevät hyvän tekemisen sekä kieltävät köyhältä almun. He eivät välittäneet Jumalasta, ja siksi Hän ei välitä heistä. Totisesti ulkokullatut ovat tottelemattomia.
[9.68] Jumala on varannut ulkokullatuille, sekä miehille että naisille, samoin kuin uskottomille helvetin tulen olinpaikaksi. Siinä on heille kylliksi. Jumalan tuomio on heidän päällään, ja heille kuuluu ikuinen tuska,
[9.69] niinkuin toisille ennen teitä, jotka olivat väkevämmät kuin te ja joilla oli enemmän rikkautta ja lapsia. Aikanaan he nauttivat osastaan; niin tekin nautitte omasta osastanne hetken, kuten ne, jotka ennen teitä nauttivat. Ja te puhutte turhia niinkuin hekin puhuivat. Sellaisia ovat ne, joiden työt ovat menneet hukkaan tässä maailmassa ja tulevassa. Sellaisia ovat ne, jotka häviöön joutuvat.
[9.70] Eikö kertomus heidän edeltäjistään ole tullut heidän tietoonsa - Nooan ja Aadin ja Thamuudin kansasta, Aabrahamin kansasta, Midianin asukkaista ja tuhoutuneista kaupungeista? Heille lähetetyt profeetat tulivat heidän luokseen tuoden selvät todistukset. Sillä Jumala ei tehnyt vääryyttä heille, vaan he itse tekivät itselleen vääryyttä.
[9.71] Uskovaiset, miehet ja naiset, ovat toinen toistensa liittolaisia; he rohkaisevat hyvän tekemiseen ja kieltävät tekemästä pahaa; ja he harjoittavat hartautta sekä antavat säädettyjä almuja, ja he tottelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään. He ovat niitä, joille Jumala osoittaa laupeukensa. Katso, Jumala on väkevä, viisas.
[9.72] Jumala on varannut uskovaisille, miehille ja naisille, puutarhoja, joiden liepeillä purot solisevat ja joissa he iäti saavat oleskellä - Eedenin puutarhojen siunattuina asukkaina. Ja suurin kaikesta on Jumalan mielisuosio; se on korkein saavutus.
[9.73] Oi, profeetta, taistele uskottomia ja ulkokullattuja vastaan, ole ankara heitä kohtaan. Heidän viimeinen asuntonsa on oleva helvetti, onneton määränpää.
[9.74] He vannovat Jumalan nimeen, etteivät ole mitään väärää puhuneet. Kuitenkin he todella puhuivat epäuskon sanoja ja olivat uskottomia omaksuttuaan Islaamin. He suunnittelivat hankkivansa sellaista, mitä eivät kyenneet saavuttamaan; eivätkä he muuta tavoitetta löytäneet, paitsi että Jumala sekä Hänen lähettiläänsä heitä armostaan rikastuttaisivat. Parempi heille olisi, jos he kääntyisivät, mutta jos he luopuvat, niin Jumala langettaa heille tuskallisen tuomion tässä maailmassa ja tulevassa, eikä heillä ole suojelijaa eikä auttajaa tämän maan päällä.
[9.75] Heidän joukossaan on niitä, jotka ovat tehneet liiton Jumalan kanssa: »Jos Hän antaa meille suosiotaan, niin me totisesti harjoitamme armeliaisuutta ja hyviä tekoja.»
[9.76] Mutta kun Hän antoi heille suosiotaan, he tulivat itariksi ja kääntyivät penseästi pois.
[9.77] Siksi antaa Hän ulkokultaisuuden pysyä heidän sydämissään siihen päivään saakka, jolloin he kohtaavat Hänet, koska he pettivät Jumalaa siinä, mitä Hänelle olivat luvanneet, ja koska he olivat valehtelijoita.
[9.78] Eivätkö he tiedä, että Jumala tuntee heidän salaisuutensa ja vehkeilynsä ja että Jumala tietää kaikki salaiset asiat?
[9.79] Jotkut ylenkatsovat sellaisia uskovaisia (muslimeja), jotka voittaakseen Jumalan armon antavat almuja, ja sellaisia, jotka eivät voi muuta antaa kuin ruumiinsa työn, näitä he ivailevat; Jumala on ivaileva heitä itseään. Heitä odottaa tuskallinen tuomio.
[9.80] Pyydä heille anteeksiantoa tai ole pyytämättä; vaikka sinä seitsemänkymmentä kertaa pyytäisit heille anteeksiantoa, ei Jumala heille anteeksi anna. Sillä he eivät uskoneet Jumalaan ja Hänen lähettilääseensä, ja Jumala ei ohjaa uskottomia.
[9.81] (Retkeltä) pois jääneet istuivat ja iloitsivat Jumalan lähettilään poissa ollessa eivätkä tahtoneet panna alttiiksi omaisuuttaan ja henkeään Jumalan asian puolesta. Ja he sanoivat: »Alkää lähtekö tällaisessa helteessä!» Sano: »Helvetin helle on vielä hehkuvampi.» Jospa he sen vain käsittäisivät.
[9.82] Naurakoot he hieman: ansaittuna palkkanaan he saavat vielä paljon itkeä.
[9.83] Jos Jumala sallii sinun palata heidän joukkoonsa, ja he pyytävät sinulta lupaa lähteä retkelle, sano heille silloin: »Ette milloinkaan enää saa lähteä minun mukanani ettekä taistella minun kanssani vihollista vastaan. Tyydyittehän ensimmäisellä kerralla paikoillanne istumiseen. Istukaa siis edelleenkin kotiinjääneiden kanssa.»
[9.84] Älä milloinkaan rukoile heikäläisen puolesta, joka kuolee, äläkä pysähdy hänen hautansa ääreen. Totisesti he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä Hänen sanansaattajaansa, ja he kuolivat, koska he olivat tottelemattomia.
[9.85] Älä ihaile heidän rikkauksiaan äläkä heidän lapsiaan. Jumala tahtoo vain niillä rangaista heitä tässä maailmassa, ja että heidän henkensä lähtisi heidän yhä ollessaan uskottomia.
[9.86] Kun maan päälle lähetettiin näin kuuluva suura: »Uskokaa Jumalaan ja taistelkaa Hänen sanansaattajansa rinnalla», niin rikkaat heidän joukossaan yhä pyytävät sinulta lupaa jäädä pois ja sanovat: »Salli meidän jäädä niiden luokse, jotka pysyvät alallaan.»
[9.87] He ovat tyytyväisiä saadessaan jäädä kotona olevien pariin, ja heidän sydämensä ovat sinetöidyt, niin että he eivät mitään käsitä.
[9.88] Mutta lähettiläs, ja ne, jotka hänen kanssaan uskovat, panevat alttiiksi omaisuutensa ja henkensä. Sellaisille ihmisille on käyvä hyvin, ja he ovat onnellisia.
[9.89] Jumala on valmistanut heille puutarhat, joiden liepeillä purot solisevat ja joissa he alati saavat asua. Tämä on ylin onni.
[9.90] Eräät beduiineista keksivät syitä saadakseen luvan jäädä pois, ja ne, jotka kielsivät Jumalan ja Hänen lähettiläänsä, pysyivät kotona. Hän lähettää pian tuskallisen tuomion niille, jotka olivat uskottomia.
[9.91] Niitä ei ole soimattava kotiinjäämisestä), jotka ovat heikkoja tai sairaita tai joilla ei ole mitä uhrata, jos he vain ovat vilpittömiä Jumalaa ja Hänen lähettilästään kohtaan. Myöskään hyvää tekeviä kohtaan ei ole moitetta. Jumala on anteeksiantavainen, armoliinen.
[9.92] Ei myöskään niitä soimata, jotka tulivat luoksesi pyytäen sinua huolehtimaan heidän varusteistaan ja joille sinä vastasit: »Minulla ei ole, millä teidät retkelle varustaisin.» He kääntyivät pois silmät kyynelissä, suruissaan siitä, että eivät voineet hankkia tarvittavia varoja.
[9.93] Moitetta on vain niitä kohtaan, jotka pyytävät sinulta lupaa jäädä kotiin, vaikka ovat rikkaita. He ovat tyytyväisiä jäädessään kotona pysyvien seuraan. Jumala on sinetöinyt heidän sydämensä niin, että he ovat tietoa vailla.
[9.94] He puolustelevat itseään teidän edessänne, kun te palaatte heidän luokseen. Sanokaa: »Alkää puolustelko itseänne, me emme kuitenkaan teitä usko. Jumala on jo meille ilmoittanut teidän salaiset tarkoituksenne; Hän on oivaltava teidän tekonne, ja samoin Hänen lähettiläänsä. Silloin te joudutte Hänen luokseen, joka tietää näkymättömät yhtä hyvin kuin näkyväisetkin asiat, ja Hän on osoittava teille teidän tekonne.
[9.95] He vannottavat teitä Jumalan nimeen, kun te palaatte heidän luokseen, olemaan heille kaunaa kantamatta. Senvuoksi jättäkää heidät rauhaan. Totisesti he ovat saastaisia, ja heidän olinpaikkansa on oleva helvetti heidän tekojensa palkkana.
[9.96] He vannottavat teitä olemaan heihin tyytyväisiä, mutta vaikka te olisittekin, niin Jumala ei totisesti voi olla tyytyväinen tottelemattomiin ihmisiin.
[9.97] Beduiinit ovat piintyneimpiä epäuskoon ja ulkokultaisuuteen eivätkä ole taipuvaisia tuntemaan niitä lakeja, jotka Jumala on julistanut lähettiläänsä kautta. Jumala on kaikkitietävä, viisas.
[9.98] Muutamat beduiinit pitävät antiosuuksiaan sakkona ja odottavat onnen kääntyvän teitä vastaan. Heille itselleen on käyvä huonosti. Jumala kuulee ja tietää kaiken.
[9.99] Mutta muutamat beduiinit uskovat Jumalaan ja viimeiseen päivään ja pitävät osuuksiaan keinona päästä lähemmäksi Jumalaa ja saada Hänen lähettiläänsä siunaukset. Katsokaa, totisesti he tällä tavoin pääsevät lähemmäksi. Jumala on sulkeva heidät armoonsa. Totisesti, Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
[9.100] Niihin, jotka ensimmäisinä ja etumaisina jättivät kotinsa, sekä avustajiin ja niihin, jotka seurasivat heitä hyvän teossa, heihin kaikkiin Jumala on tyytyväinen ja he ovat tyytyväiset Häneen. Hän on valmistanut heille puutarhat, joissa purot solisevat ja joissa he saavat alati asua. Tämä on ylin onni.
[9.101] Beduiinien joukossa, jotka asuvat teidän ympärillänne, on ulkokultaisia, samoin myös kaupungin asukkaiden keskuudessa. He pysyvät ulkokultaisuudessaan. Te ette tunne heitä, mutta me heidät tunnemme. Me saatamme heidät kahdesti kärsimään, ja senjälkeen heitä kohtaa tuskallinen tuomio.
[9.102] On myös toisia, jotka tunnustavat syntinsä. He sekoittavat teon, joka on hyvä, toiseen, joka on paha. Jumala saattaa kääntää tämän heidän hyväkseen. Totisesti, Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
[9.103] Ota vastaan uhrilahjoja heidän varoistaan, että voisit puhdistaa heidät ja samalla vanhurskauttaa, ja siunaa heitä; totisesti sinun siunauksesi on heille onneksi. Jumala kuulee ja tietää kaiken.
[9.104] Eivätkö he tiedä, että Jumala ottaa vastaan palvelijainsa katumuksen ja uhrilahjat? Ja että Jumala on heltyväinen, armollinen?
[9.105] Sano: »Toimikaa! Jumala on näkevä tekonne, Hänen lähettiläänsä ja uskovaiset näkevät samoin. Ja teidät viedään pian Hänen luokseen, joka tietää näkymättömät ja näkyvät, ja Hän osoittaa teille silloin teidän tekonne.»
[9.106] On toisia, jotka odottavat Jumalan käskyä siitä riippumatta, saattaako Hän heidät kärsimään vai heltyykö Hän heille; niin, Jumala on kaikkitietävä, viisas.
[9.107] Ja on niitä, jotka ovat rakentaneet temppelin saadakseen aikaan pahennusta ja epäuskoa ja epäsopua uskovaisten keskuudessa, väijytyspaikan niille, jotka ennen ovat taistelleet Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan. Ja totisesti he tulevat vannomaan: »Me tarkoitimme vain hyvää.» Mutta Jumala todistaa, että he totisesti ovat valehtelijoita.
[9.108] Älä milloinkaan esiinny siinä temppelissä. Temppeli, joka ensimmäisestä päivästä alkaen perustettiin Jumalan kunnioitukselle, ansaitsee totisesti paremmin, että sinä siinä esiinnyt. Siinä on miehiä, jotka halajavat tulla puhdistetuiksi, ja Jumala rakastaa puhtaita.
[9.109] Kumpi on parempi, sekö, joka on laskenut perustuksensa Jumalaan ja Hänen mielisuosioonsa, vai sekö, joka on laskenut perustuksensa luhistuvalle partaalle, niin että se hänen kanssaan sortuu helvetin tuleen? Jumala ei ohjaa väärämielisiä ihmisiä.
[9.110] Ja rakennus, jonka he ovat rakentaneet, ei ole heidän sydämiensä epäilyä poistava ennenkuin Jumala murtaa heidän sydämensä, sillä Jumala on kaikkitietävä, viisas.
[9.111] Totisesti, Jumala on lunastanut uskovaisilta heidän henkensä ja omaisuutensa antamalla niiden korvaukseksi paratiisin puutarhan, joka on heitä varten. He taistelevat Jumalan asian puolesta: he surmaavat ja heitä surmataan, kuten Hän on sitovasti luvannut toorassa, evankeliumissa ja Koraanissa, ja kuka täyttää uskollisemmin lupauksensa kuin Jumala? Olkaa siis onnelliset liittosopimuksestanne, jonka olette tehneet Hänen kanssaan. Juuri tämä on ylin onni.
[9.112] Niille, jotka kääntyvät Jumalan puoleen, niille, jotka palvelevat Häntä, niille, jotka ylistävät Häntä, niille, jotka parantavat, niille, jotka kumartuvat rukoilemaan, niille, jotka vaipuvat maahan, niille, jotka käskevät tehdä hyvää ja kieltävät pahan tekemisen, ja niille, jotka suojelevat Jumalan lakeja - julista uskoville iloista sanomaa.
[9.113] On hyödytöntä profeetan ja uskovaisten rukoilla pakanoitten puolesta, vaikkapa he olisivat sukulaisiakin, senjälkeen kuin näille on ilmoitettu, että he ovat helvetin omia.
[9.114] Kun Aabraham pyysi isälleen anteeksiantoa, se tapahtui lupauksen takia, jonka oli hänelle antanut. Mutta kun hänelle oli ilmoitettu, että hänen isänsä oli Jumalan vihollinen, Aabraham lähti pois hänen luotaan. Totisesti, Aabraham oli hurskas ja lempeä.
[9.115] Jumala ei tahdo saattaa ihmisiä kadotukseen sen jälkeen, kun Hän on heitä ohjannut,ennenkuin Hän tekee heille selväksi, mitä heidän on varottava. Totisesti, Jumala tietää kaikki.
[9.116] Totisesti, Jumala on olemassa. Hänelle kuuluvat taivasten ja maan valtakunnat, Hän antaa elämän ja Hän antaa kuoleman, ja paitsi Jumalaa teillä ei ole muuta suojelijaa eikä auttajaa.
[9.117] Jumala on totisesti suosioliinen profeettaa ja niitä kohtaan, jotka jättivät kotinsa, sekä auttajia kohtaan, jotka seurasivat häntä ahdistuksen hetkenä, senjälkeen kuin muutamien sydämet olivat luopumaisillaan hänestä. Silloin Hän lähestyi heitä, sillä Hän on heitä kohtaan rakastavainen, armollinen.
[9.118] Samoin niitä kolmea henkilöä kohtaan, jotka nämä jättivät taaksensa; jopa siinä määrin, että kun maa suuruudestaan huolimatta tuntui heistä ahtaalta ja heidän sielunsa olivat tuskaiset ja heille selvisi, ettei ollut muualla pakopaikkaa Jumalalta kuin Hänen Itsensä luona, silloin Hän lähestyi heitä, että he olisivat kääntyneet Hänen puoleensa. Totisesti Jumala on heltyväinen, armollisin.
[9.119] Te, jotka uskotte, kunnioittakaa Jumalaa ja olkaa totuutta rakastavien seurassa.
[9.120] Ei ole soveliasta Medinan asukkaille ja niille beduiineille, jotka asuvat ympäristössä, jäädä pois Jumalan lähettilään retkeltä ja huolehtia enemmän omasta kuin Hänen hengestään. Eivät he kärsi janoa, eivät tuskaa eivätkä nälkää Jumalan retkellä; eivät he samoa sillä tavoin minkään maan halki, että se aiheuttaisi murhetta uskottomille, eivät he liioin hanki mitään sotasaalista viholliselta merkitsemättä sitä itselleen hyväksi teoksi. Totisesti, Jumalan huostassa eivät joudu hukkaan niiden ansiot, jotka hyvää tekevät.
[9.121] Ei näiden tarvitse kantaa mitään kuluja, ei suuria eikä pieniä, eikä samota yli yhdenkään tasangon, ilman ettei sitä luettaisi heidän hyväkseen eikä Jumala palkitsisi heille sitä, mitä he parastansa ovat tehneet.
[9.122] Ei ole mahdollista kaikkien uskovaisten lähteä yhdessä retkelle; mutta miksipä ei osa jokaisesta heimosta lähtisi liikkeelle, avartuakseen uskossa ja voidakseen kotiuduttuaan varoittaa kansaansa, jotta se olisi valveilla.
[9.123] Te, jotka uskotte, taistelkaa niitä uskottomia vastaan, jotka ovat lähellänne, jotta he kokisivat teidän voimanne, ja tietäkää, että Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat.
[9.124] Kun suura lähetetään ylhäältä, niin jotkut heistä sanovat: »Kenelle teistä se on lisännyt uskoa?» Mitä uskovaisiin tulee, se on todella heidän uskoaan enentänyt, ja he ovat onnellisia.
[9.125] Mutta niissä, joiden sydämiä tauti tärvelee, se toden totta lisää saastaisuutta saastaisuuden päälle, ja he kuolevat ollen yhä epäuskossa.
[9.126] Eivätkö he huomaa, että heitä koetellaan kerran tai kahdesti vuodessa? Sittenkään he eivät tee kääntymystä eivätkä mitään mieleensä paina.
[9.127] Ja kun suura lähetetään ylhäältä, jotkut heistä tuijottavat toisiin ja kysyvät: »Havaitsetteko jonkun katseet päällänne?» Sitten he siirtyvät muuanne. Jumala on kääntänyt pois heidän sydämensä, koska he ovat ihmisiä, jotka eivät ymmärrä.
[9.128] Totisesti, teidän luoksenne on tullut lähettiläs omasta keskuudestanne. Häneen koskee, jos teillä on murhetta, hän huolehtii teidän hyvinvoinnistanne ja hän on rakastavainen, armollinen uskovaisia kohtaan.
[9.129] Jos he kääntyvät takaisin, sano silloin: »Jumala on minun kaikkeni, ei ole muuta jumaluutta kuin Hän. Häneen asetan luottamukseni. Hän on Suurivaltaisin Herra.» 
@YÚNU (Joonan suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[10.1] Alif, Laam, Raa . Nämä ovat viisauden Kirjan säkeistöjä.
[10.2] Pitävätkö ihmiset kummana, että Me olemme antanut käskyvaltamme eräälle heistä ja sanonut: »Varoita ihmiskuntaa ja julista ilosanomaa niille, jotka uskovat, että heillä on varma paikka Herransa luona.» Uskottomat sanovat: »Aivan varmasti tämä mies on ilmeinen velho.»
[10.3] Totisesti teidän Herranne on Jumala. Hän, joka loi taivaat ja maan kuudessa jaksossa ja on senjälkeen pysyttänyt valtansa lujana ja ohjaa hallitustaan. Ei ole ketään toista valtiasta (hänen rinnallaan) paitsi mikäli Hän suvaitsee. Tämä on Jumala, teidän Herranne, palvelkaa siis Häntä. Ettekö sitä muistaisi?
[10.4] Hänen luokseen on teidän kaikkien palattava. Jumalan lupaus on varma. Totisesti, Hän luo olennot ja antaa sitten niiden palata takaisin, jotta Hän voisi palkita ne, jotka uskovat ja oikeamielisesti tekevät hyvää. Mutta niitä varten, jotka ovat antautuneet epäuskoon, on varattu kiehuva juoma ja tuskallinen tuomio, koska he ovat olleet uskottomia.
[10.5] Juuri Hän saattaa auringon paistamaan ja kuun loistamaan ja on määrännyt sille asentonsa, niin että te voitte tietää vuosien kulun ja ajanlaskun. Kaiken tämän Hän on tehnyt totuudessa. Hän selittää merkkinsä ihmisille, joilla on ymmärrystä.
[10.6] Yön ja päivän vuorottelussa ja kaikessa, minkä Jumala on luonut taivaassa ja maan päällä, näkyvät selvät merkit niille, jotka harjoittavat hurskautta.
[10.7] Totisesti on niitäkin, jotka eivät odota Meidän tapaamistamme, vaan tyytyvät tämän maailman elämään ja ovat siitä löytäneet viihtymyksensä; ja on niitä, jotka eivät välitä Meidän merkeistämme.
[10.8] Sellaisten olinpaikkana on oleva tuli palkaksi heidän teoistaan.
[10.9] Mutta niitä, jotka uskovat ja suorittavat hyviä tekoja, heidän Jumalansa ohjaa heidän uskonsa kautta. Purot solisevat heidän jalkojensa juuressa autuaissa puutarhoissa.
[10.10] Siellä kuuluu heidän rukouksensa: »Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!» Ja heidän tervehdyksensä siellä on oleva: »Rauha!» Ja heidän rukoustensa loppu on oleva: »Ylistys kuuluu Jumalalle, kaikkien maailmojen Herralle.»
[10.11] Jos Jumala edistäisi ihmisille pahaa yhtä kärkkäästi, kuin he tavoittelevat hyvää, niin heidän loppunsa olisi todella jo määrätty, mutta Me jätämme ne, jotka eivät usko kohtaavansa Meitä, yksinään ja sokeina vaeltamaan sokeudessaan.
[10.12] Ja kun ihminen joutuu murheeseen, hän huutaa Meitä joko maahan vaipuneena tai istuen tai nousten seisaalleen, mutta kun olemme poistanut hänen vaivansa, hän lähtee tiehensä, aivan kuin ei olisi ikinä huutanutkaan Meitä luokseen vaivan kourissa. Tällä tavoin väärintekijät kaunistelevat tekonsa.
[10.13] Me olemme hävittänyt jo ennen teitä eläneitä sukupolvia, kun he tekivät väärin. Heidän aikansa profeetat tulivat heidän luokseen, mukanaan selvät todistukset, mutta he eivät ottaneet uskoakseen. Tällä tavoin Me palkitsemme niitä, jotka ovat syntisiä.
[10.14] Senjälkeen Me teimme teistä heidän seuraajiaan maan päälle nähdäksemme, kuinka te toimitte.
[10.15] Ja kun Meidän selvät merkkimme on heille ilmoitettu, sanovat ne, jotka eivät usko kohtaavansa Meitä: »Tuokaa toinen Koraani tai muuttakaa tätä.» Sano: »Ei ole minun asiani muuttaa sitä omasta halustani, noudatan vain minulle annettua ilmoitusta. Pelkään totisesti, että jos olen tottelematon Herralleni, minua on kohtaava viimeisen päivän tuomio.»
[10.16] Sano: »Jos Jumala olisi tahtonut, minä en olisi sitä teille ilmoittanut enkä tehnyt tunnetuksi; olinhan jo sitä ennen elänyt keskuudessanne suuren osan elämääni. Ettekö jo ymmärrä?»
[10.17] Kuka tekee enemmän väärin kuin se, joka puhuu valhetta Jumalaa vastaan tai vääristelee Hänen merkkinsä? Totisesti, syntisellä ei ole menestystä.
[10.18] Jumalan sijasta he palvelevat sellaista, mikä ei heitä vahingoita eikä hyödytä, ja he sanovat: »Nämä ovat meidän välittäjiämme Jumalan luona.» Sano: »Ilmoitatteko Jumalalle jotakin uutta, mitä Hän ei tiedä taivaassa ja maan päällä?» Jumalalle olkoon kunnia! Kaukana Hän on siitä, minkä he asettavat Hänen rinnalleen.
[10.19] Koko ihmiskunta oli yksi ainoa yhteisö, mutta he tulivat erimielisiksi, ja ellei Herran sana olisi edeltä käynyt, olisi asia, josta he kiistelivät, ratkaistu välien selvityksellä.
[10.20] He sanovat: »Miksi hän ei ole saanut merkkiä Herraltaan?» Sano silloin: »Näkymätön kuuluu yksin Jumalalle. Siksi odottakaa, minä olen odottava kanssanne.»
[10.21] Kun olemme antanut ihmisten maistaa armoa heitä kohdanneen iskun jälkeen, niin katso, he alkavat vehkeillä Meidän merkkejämme vastaan. Sano: »Jumala on nopein suunnitelmain teossa.» Totisesti, lähettiläämme kirjoittavat muistiin heidän vehkeilynsä.
[10.22] Juuri Hän antaa teidän matkustaa maitse ja meritse. Mutta kun te olette laivoissa, ja laivat matkustajineen lähtevät purjehtimaan suotuisassa tuulessa ja he siitä iloitsevat, silloin hirmumyrsky yllättää heidät, aallot vyöryvät kaikilta tahoilta heitä kohti ja he luulevat olevansa tuhon omat. Silloin he huutavat Jumalaa ehdottomasti uskoen Häneen: »Jos Sinä pelastat meidät tästä, niin me totisesti olemme kiitollisia.»
[10.23] Mutta kun Hän heidät pelastaa, niin katso, maihin päästyään he hillittömästi rehentelevät. Voi teitä, ihmiset! Teidän pöyhkeilynne on vain tuhoksi itsellenne. Lyhyen aikaa saatte nauttia maallisesta elämästä, senjälkeen te palaatte Meidän luoksemme, ja Me osoitamme teille, mitä olette tehneet.
[10.24] Tämän maailman elämä on kuin vesi, jonka lähetämme ylhäältä maan päälle, niin että se imeytyy maan kasvullisuuteen, josta ihmiset ja karja saavat ravintonsa. Kun maa pukeutuu kultaisiin pukimiinsa ja koristeisiinsa ja sen omistajat luulevat olevansa kaiken tämän herroja, silloin tulee Meidän käskymme, yöllä tahi päivällä, ja Me niitämme kaiken maan tasalle, aivan kuin äsken ei mitään olisi ollutkaan. Tällä tavoin Me selitämme merkit ihmisille, jotka ajattelevat.
[10.25] Jumala kutsuu teidät rauhan asuntoon ja ohjaa, kenet Hän tahtoo, oikealle tielle.
[10.26] Jotka hyvää tekevät, heillä on hyvääkin parempi osa tallella: heidän kasvojaan ei varjosta synkkyys eikä häpeä. He ovat paratiisin perillisiä ja saavat siellä ikuisesti asua.
[10.27] Mutta jotka pahaa tekevät, heidän palkkansa on oleva yhtä paha, ja häpeä peittää heidät. Heillä ei ole ketään suojelijat Jumalaa vastaan; ikäänkuin öistä pimeyttä leviää heidän kasvoilleen. He ovat tulen omia, ja siinä he saavat ikuisesti pysyä.
[10.28] Ja sinä päivänä, jolloin Me kokoamme heidät kaikki yhteen, sanomme niille, jotka ovat asettaneet muita jumalia Jumalan rinnalle: »Asettukaa alallenne, te ja teidän epäjumalanne!» Senjälkeen saatamme heidät riitoihin keskenään, ja heidän epäjumalansa sanovat: »Ette te meitä palvelleet.
[10.29] Jumala on pätevä todistaja teidän ja meidän välillämme, että me emme edes tietäneet teidän palvelemisestanne.»
[10.30] Siellä jokainen sielu saa kokea, mitä on valmistanut, ja heidät viedään kaikki Jumalan, heidän todellisen Herransa eteen, ja heidän väärät jumalansa katoavat heiltä.
[10.31] Sano: »Kuka hankkii teille ravinnon taivaasta ja maan päältä? Tai kellä on kuulo ja näkö vallassaan? Ja kuka tekee kuolleista eläviä ja elävistä kuolleita? Kuka harjoittaa käskyvaltaansa?» He vastaavat silloin: »Jumala.» Sano sinä: »Miksi ette siis palvelisi Häntä?»
[10.32] Hän on teidän todellinen Herranne, ja mitä jää teille, hylättyänne totuuden, muuta kuin eksymys? Sentähden, mistä olettekaan luopuneet pois?
[10.33] Näin on Herrasi sana lausunut oikean tuomion tottelemattomista: »Totisesti, he eivät usko.»
[10.34] Sano: »Kuka teidän epäjumalistanne pystyy saamaan aikaan luomakunnan ja sitten palauttamaan sen alkulähteeseensä?» Sano: »Jumala alkuunpanee luomakunnan ja sitten kutsuu sen palaamaan takaisin. Kuinka te siis olette ymmärtämättömiä?»
[10.35] Sano: »Kuka teidän epäjumalistanne voi ohjata totuuteen?» Sano: »Jumala ohjaa totuuteen.» Kenellä siis on parempi oikeus saada seuraajia, Hänelläkö, joka ohjaa totuuteen, vaiko hänellä, joka ei voi ketään ohjata; jota ohjataan itseään? Miten on siis teidän laitanne? Miten te tuomitsette?
[10.36] Useimmat heistä seuraavat vain kuvitelmiaan, mutta totisesti kuvittelut eivät kelpaa mihinkään, kun totuudesta on kysymys. Jumala tietää totisesti, mitä he tekevät.
[10.37] Ja tätä Koraania ei olisi yksikään muu kyennyt aikaansaamaan paitsi Jumala. Se on vahvistus sille, mikä ilmaistiin jo sitä ennen, ja kirjoituksen selitys, joka totisesti on kaikkien maailmojen Herralta saatu.
[10.38] Väittävätkö he, että hän (Muhammed) on sepittänyt sen? Sano silloin: »Tuokaa sitten suura, joka on tämän kaltainen, ja huutakaa avuksenne ketä voitte Jumalan asemesta, jos olette oikeassa.»
[10.39] Ei, he selittävät valheeksi sen, mitä he eivät ymmärrä eivätkä tunne ja mitä heille ei ole selitetty. Samalla tavoin vääristelivät totuutta ennen heitä eläneet, mutta katso, millainen oli väärämielisten loppu.
[10.40] Jokunen heistä tosin siihen (Koraaniin) uskoo, ja jokunen heistä ei siihen usko; mutta Herrasi tuntee parhaiten ne, jotka pahaa tekevät.
[10.41] Jos he pitävät sinua valehtelijana, sano heille: »Minun tekoni ovat minun, ja teidän tekonne ovat teidän; te ette ole vastuussa minun teoistani, ja minua eivät sido teidän tekonne.»
[10.42] Jotkut heistä kuuntelevat sinua; kykenetkö saamaan kuurot kuuleviksi, vaikkapa he eivät ymmärtäisikään?
[10.43] Jokunen heistä katsoo sinuun; kykenetkö ohjaamaan sokeita, vaikkapa heillä ei olisi valoa?
[10.44] Totisesti, Jumala ei tee vähäisintäkään vääryyttä ihmissuvulle, mutta ihmiset tekevät vääryyttä itselleen.
[10.45] Ja sinä päivänä, jolloin Hän kokoaa heidät yhteen, ja on kuin heillä olisi aikaa vain tunnin verran, he tuntevat toisensa. Totisesti, niiden on häviö, jotka väittivät valheeksi Jumalan tulemisen ja joita ei ohjattu oikealle tielle.
[10.46] Ja joko sitten Me näytämme sinulle jotakin siitä, minkä olemme heille varannut, tai annamme sinulle sitä ennen täyden palkkasi, joka tapauksessa he palaavat luoksemme. Ja silloin Jumala on heidän tekojensa todistaja.
[10.47] Jokaista kansaa varten on lähettiläs, ja kun heidän lähettiläänsä saapuu, ratkaistaan heidän asiansa oikeudenmukaisesti eikä heille tehdä vääryyttä.
[10.48] Ja he sanovat: »Milloin tämä lupaus täytetään, sanokaa se, jos olette luotettavia?»
[10.49] Sano: »Minulla ei ole valtaa vahingoittaa eikä hyödyttää itseäni, paitsi miten Jumala suvaitsee.» Jokaisella kansalla on määräaikansa. Kun heidän aikansa tulee, he eivät voi siirtää sitä tuntiakaan tuonnemmaksi eivätkä liioin jouduttaa sen saapumista.
[10.50] Sano: »Jos Jumalan rangaistus yllättäisi teidät yöllä tai päivällä, niin soisivatko syntiset sen itselleen nopeammin ehtivän?
[10.51] Vai uskotteko siihen vasta silloin, kun se teidät saavuttaa?» Sano: »Nyt te uskotte, vaikka jo olitte halunneet sen tuloa jouduttaa.»
[10.52] Silloin sanotaan väärämielisille: »Maistakaa ikuista tuskaa; teidät palkitaan vain sen mukaan, mitä olette ansainneet.»
[10.53] Ja he pyytävät sinulta vahvistusta: »Onko se totta?» Sano: »On, Herran nimessä, se on täyttä totta; ja te ette voi paeta.»
[10.54] Jos mikä hyvänsä sielu, joka on tehnyt vääryyttä, omistaisi kaiken, mitä maan päällä on, hän tarjoaisi sen varmasti lunnaiksi puolestaan, ja kun he näkevät tuomion, he ilmaisevat katumuksensa. Heidän asiansa ratkaistaan totuuden mukaan, eikä heille vääryyttä tehdä.
[10.55] Totisesti, eikö kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, kuulu Jumalalle? Totisesti, eikö Jumalan lupaus pysy? Mutta useimmat heistä ovat tietoa vailla.
[10.56] Hän antaa elämän, ja Hän antaa kuoleman, ja Hänen luokseen olette kaikki luodut palaamaan.
[10.57] Oi ihmiset! Totisesti, olette saaneet Herraltanne kehoituksen ja parannuksen rintanne vaivoihin sekä johdatuksen ja laupeuden uskovaisille.
[10.58] Sano: »Jumalan mielisuosiosta ja Hänen armostaan.» Tästä ihmiset iloitkoot. Tämä on parempi kuin kaikki, mitä he ovat ahnehtineet.
[10.59] Sano: »Oletteko ajatelleet, mitä Jumala on teille lähettänyt ravinnoksi? Toisia aineita te pidätte lain sallimina, toisia kiellettyinä.» Sano: »Onko Jumala antanut teille luvan tehdä näin, vai sepitättekö valhetta Jumalaa vastaan?»
[10.60] Ja jotka sepittävät valhetta Jumalaa vastaan, millaiseksi kuvittelevat he ylösnousemuksen päivän? Totisesti, Jumala on armon Herra ihmisiä kohtaan, mutta useimmat heistä eivät ole kiitollisia.
[10.61] Ja sinä (oi Muhammed!) et toimi missään asioissa etkä lue Jumalan puolesta julki osaakaan Koraanista, ettekä te ihmiset suorita tekoakaan Meidän pitämättä teistä vaaria sitä tehdessänne. Ei edes pienintä hiukkasta maan päällä tai avaruudessa voida kätkeä sinun Herrasi katseilta, eikä ole olemassa sitä pienempää eikä suurempaa, jota ei olisi selvässä (Jumalan tiedon) Kirjassa.
[10.62] Totisesti niillä, jotka ovat lähellä Jumalaa, ei ole mitään pelkoa, eikä heidän tarvitse murehtia.
[10.63] Jotka uskovat Jumalaan ja harjoittavat hartautta,
[10.64] heille kuuluvat ilon sanomat tämän maailman elämässä ja tulevassa. Jumalan sanoja ei voida muuttaa. Tämä on heidän voitonriemunsa.
[10.65] Älköön heidän puheensa sinua surettako. Totisesti, kunnia kuuluu kokonaan Jumalalle; Hän on kaikkikuuleva, kaikkitietävä.
[10.66] Totisesti, eivätkö kaikki, taivaassa olevat ja maan päällä olevat, kuulu Jumalalle? Ja ne, jotka huutavat Jumalan asemesta epäjumalia, seuraavat vain kuvitelmiaan eivätkä tee muuta kuin valehtelevat.
[10.67] Juuri Jumala on luonut yön voidaksemme silloin levätä ja päivän valon lähteeksi. Totisesti, tässä on selvät merkit niille. jotka tarkkaavat.
[10.68] He sanovat: »Jumala on hankkinut itselleen lapsen.» Hänelle olkoon kunnia. Hän on riippumaton. Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä. Teillä ei ole mitään valtuutta sanoa näin: vai puhutteko Jumalasta sellaista, mitä ette tiedä?
[10.69] Sano: »Totisesti, ne jotka sepittävät valhetta Jumalaa vastaan, eivät menesty.»
[10.70] Heidän nautintonsa tässä maailmassa on ajallista, ja sitten heidän on palattava takaisin Meidän luoksemme. Silloin Me annamme heidän maistaa ankaraa tuskaa epäuskonsa takia.
[10.71] Esitä heille kertomus Nooasta, kun hän sanoi kansalleen: »Oi kansani! Jos minun esiintymiseni ja muistutukseni Jumalan merkeistä ovat teille raskaat, koska minä luotan Jumalaan, niin toimikaa silloin yhdessä ja huutakaa epäjumalianne, älkääkä epäröikö hankkeessanne, vaan pankaa se täytäntöön minua vastaan viivyttelemättä!
[10.72] Jos te sitten käännytte takaisin, en vaadi mitään hyvitystä. Minun hyvitykseni on yksin Jumalan käsissä, onhan minun sallittu kuulua oikeauskoisiin (muslimeihin).»
[10.73] Mutta he valehtelivat häntä vastaan, ja silloin Me pelastimme hänet ja hänen kanssaan arkissa olleet. Me teimme heistä suvun jatkajat ja hukutimme ne, jotka selittivät Meidän merkkimme valheeksi. Katso siis, millainen oli niiden loppu, joita oli varoitettu.
[10.74] Sittemmin nostimme Me hänen jälkeensä profeettoja kansojensa keskuuteen, ja he toivat näille selvät todistukset, mutta eivät nämä ottaneet uskoakseen siihen, mitä olivat aikaisemmin kutsuneet valheeksi. Tällä tavoin Me sinetöimme niiden sydämet, jotka syntiä tekevät.
[10.75] Heidän jälkeensä annoimme Me Mooseksen ja Aaronin mennä Faraon ja hänen päällikköjensä luo mukanaan Meidän merkkimme, mutta he suhtautuivat niihin ylimielisesti ollen syntisiä ihmisiä.
[10.76] Niinpä kun Me lähetimme totuuden heidän luokseen, he sanoivat: »Aivan varmasti tämä on ilmeistä taikuutta.»
[10.77] Mooses sanoi: »Näinkö puhutte totuudesta, kun se saavuttaa teidät? Onko tämä taikuutta? Taikurit eivät milloinkaan menesty.»
[10.78] He sanoivat: »Oletko tullut luoksemme käännyttääksesi meidät pois siitä, mihin olemme nähneet esi~isiemme turvautuneen, ja saattaaksesi maan valtiuden teidän kahden käsiin? Me emme aio teihin uskoa.»
[10.79] Ja Farao sanoi: »Tuokaa eteeni jokainoa taitava noita!»
[10.80] Ja kun taikurit olivat saapuneet, Mooses sanoi heille: »Heittäkää maahan, mitä aiotte heittää!»
[10.81] Kun he olivat niin tehneet, Mooses sanoi: »Se, mitä olette saaneet aikaan, on noituutta. Totisesti, Jumala on tekevä sen mitättömäksi. Totisesti, Jumala ei edistä pahuudentekijäin toimia.»
[10.82] Jumala on vahvistava totuuden sanainsa voimalla, vastoin syntisten tahtoakin.
[10.83] Mutta paitsi eräitä hänen kansansa nuoria eivät ketkään uskoneet Moosekseen, koska he pelkäsivät Faraon ja hänen johtomiestensä vainoavan heitä. Farao oli todellakin itsevaltias maassa ja hän kuului niihin, jotka toimivat hillittömästi.
[10.84] Mooses sanoi: »Oi kansani, jos uskotte Jumalaan, luottakaa Häneen, mikäli olette oikeauskoisia.»
[10.85] Ja niin he sanoivat: »Jumalaan me luotamme. Oi Herramme, älä salli tämän väärämielisen kansan meitä vainota!
[10.86] Pelasta meidät armossasi tästä uskottomasta kansasta!»
[10.87] Me annoimme Moosekselle ja hänen veljelleen tämän ilmoituksen: »Te kaksi, varustakaa kansallenne taloja Egyptissä, tehkää niistä oikeita rukoushuoneita ja ylläpitäkää hartauden harjoittamista sekä julistakaa iloista sanomaa oikeauskoisille!»
[10.88] Mooses sanoi: »Herra! Totisesti olet suonut Faraolle ja hänen johtomiehilleen hyvinvointia ja rikkauksia tämän maailman elämässä. Herra, he saavat kansan luopumaan Sinun tieltäsi. Herra, pyyhi pois heidän rikkautensa ja koveta heidän sydämensä, niin että he eivät usko, ennen kuin näkevät tuskallisen tuomionsa! »
[10.89] Hän sanoi: »Sinun rukouksesi on jo kuultu. Pysykää te kaksi siis lujina älkääkä seuratko niiden menoa, jotka ovat tietoa vailla.»
[10.90] Me annoimme Israelin lasten kulkea meren poikki, ja silloin Farao sotajoukkoineen seurasi heitä sorron- ja vallanhaluisena, kunnes hän joutui veden valtaan ja sanoi: »Minä uskon, ettei ole olemassa muuta jumaluutta kuin Hän yksin, johon Israelin lapset uskovat. Minä myös tunnustaudun oikeauskoiseksi.»
[10.91] »Nyt kylläkin! Mutta ennen olet ollut tottelematon ja kuulunut väärintekijöihin.
[10.92] Siksi Me tahdomme tänä päivänä pelastaa pinnalle ruumiisi, jotta olisit muistomerkkinä sille, joka on sinun seuraajasi.» Mutta useimmat ihmiset eivät välitä Meidän merkeistämme.
[10.93] Me todella järjestimme Israelin lapsille hyvät asuinsijat ja varustimme heidät hyvällä ravinnolla, eivätkä he olleet eripuraisia ennen kuin paisuivat tiedossaan. Totisesti, Herrasi on ylösnousemuksen päivänä ratkaiseva sen, mistä he kiistelivät.
[10.94] Jos sinä epäilet sitä, minkä olemme sinulle ylhäältä lähettänyt, niin kysy niiltä, jotka ennen sinua lukivat Kirjaa. Totuus tuli sinulle Herraltasi; sentähden älä kuulu niihin, jotka kiistelevät.
[10.95] Äläkä kuulu niihin, jotka selittävät valheeksi Jumalan merkit, ettet joutuisi kadotettujen joukkoon.
[10.96] Totisesti, ne, joita vastaan Herran sana on tullut sitovaksi, eivät usko,
[10.97] vaikkapa kaikkinaisia merkkejä heille annettaisiin, ennenkuin he näkevät tuskallisen tuomionsa.
[10.98] Minkä tähden ei yksikään kaupunki, lukuunottamatta Joonaan kansaa, uskonut ajoissa, niin että sen uskosta olisi koitunut jotakin hyötyä? Kun he uskoivat, niin Me päästimme heidät häpeällisen tuskan alta tässä maallisessa elämässä ja annoimme heidän nauttia jonkin aikaa.
[10.99] Jos Herrasi olisi niin tahtonut, niin kaikki, jotka maan päällä ovat, olisivat yhdessä uskoneet. Tahdotko sinä pakottaa ihmisiä tulemaan oikeauskoisiksi?
[10.100] Ei yksikään sielu voi uskoa muuten kuin Jumalan tieten. Ja Hän langettaa rangaistuksen niille, jotka ovat ymmärtämättömiä.
[10.101] Sano: »Katso mitä on taivaassa ja maan päällä!» Mutta merkit ja varoitukset eivät auta vähääkään ihmisiä, jotka eivät usko.
[10.102] He odottavat ainoastaan sellaista, mitä tapahtui heidän edeltäjiensä päivinä. Sano: »Odottakaa siis! Totisesti minä olen odottava teidän rinnallanne.»
[10.103] Silloin Me pelastamme lähettiläämme ja ne, jotka uskovat. Meidän velvollisuutemme on pelastaa uskovaiset.
[10.104] Sano: »Oi ihmiset! jos epäilette minun uskoani, niin tietäkää, että minä en palvele niitä, joita te palvelette Jumalan vertaisina, vaan minä palvelen Jumalaa, joka on antava teille täyden palkkanne, ja minut on määrätty kuulumaan niihin, jotka uskovat.»
[10.105] Sinut on myös määrätty elämään totisessa uskossa, mieleltäsi vilpittömänä. Äläkä kuulu pakanoitten joukkoon.
[10.106] Älä huuda avuksesi Jumalan vertaisena sellaista, mikä ei sinua hyödytä eikä vahingoita, sillä jos näin teet, olet kuuluva väärämielisten joukkoon.
[10.107] Jos Jumala lyö sinua jollakin vaivalla, ei kukaan muu paitsi Hän voi sitä pois ottaa. Ja jos Hän tarkoittaa sinulle jotakin hyvää, ei kukaan voi Hänen armoaan pois kääntää. Hän antaa sen kohdata palvelijoistaan ketä Hän suvaitsee. Sillä Hänellä on kaikki anteeksiantamus ja kaikki armo.
[10.108] Sano: »Oi ihmiset! Totisesti, Herranne on lähettänyt teille totuuden. Ketä tahansa ohjataankin, on se johdatusta hänen oman sielunsa hyväksi, mutta kuka ikinä menee kadotukseen, hän hukkuu vastoin omaa parastaan. En minä ole teidän vartijanne.»
[10.109] Seuraa sitä, mihin olet määrätty, ja pysy lujana kunnes Jumala on tuomitseva, sillä Hän on tuomareista paras. 
@HUUD (Huudin suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[11.1] Alif. Laam. Raa. Tämä on kirja, jonka säkeiden sisältö on vahvistettu, sillä ne on selittänyt Hän, joka on viisas, tietävä;
[11.2] jotta ette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä olen varoittaja ja ilosanoman tuoja teille Hänen luotaan.
[11.3] Anokaa Herraltanne anteeksiantoa, kääntykää sitten Hänen puoleensa, niin Hän on hankkiva teille runsaan huolenpidon määräajaksi ja vuodattava armonsa jokaiselle, joka laupeudessa vaeltaa. Mutta jos luovutte pois, silloin totisesti pelkään, että tuomiopäivän rangaistus lankeaa päällenne.
[11.4] Jumalan luokse on teidän jälleen palattava, ja Hän kykenee tekemään kaiken, mitä tahtoo.
[11.5] Katso, eivätkö he todella kaksin kerroin peitä rintaansa salatakseen Häneltä vihamielisyytensä. Kavahtakaa, kun he kääriytyvät vaatteisiinsa. Jumala tietää, mitä he salailevat ja mitä ilmaisevat. Totisesti, Hän tietää, mitä heidän rintaansa on kätkettynä.
[11.6] Ei ole ainoatakaan eläintä tämän maan päällä, jota Jumala ei ruokkisi, ja Hän tietää sen tyyssijan ja kotipaikan. Kaikki tämä on selvillä (Jumalan tiedon) Kirjassa.
[11.7] Juuri Hän on luonut taivaat ja maan kuutena kautena, ja hänen valtaistuimensa on vesien yllä, niin että hän voi teitä koetella, nähdäkseen kuka teistä on paras teoissa. Ja jos sanot: »Totisesti, teidät herätetään kuolleista», niin ne, jotka ovat antautuneet epäuskon valtaan, vastaavat yhtä varmasti: »Tämähän on ilmeistä noituutta.»
[11.8] Ja jos Me viivytämme heidän tuomiotaan jonkin aikaa, niin he varmasti ilkkuvat: »Mikähän sitä estelee?» Totisesti sinä päivänä, jolloin se heidät saavuttaa, ei sitä voida torjua. Ja se, jolle he nauroivat, on lankeava heidän päällensä.
[11.9] Jos Me annamme jonkun ihmisen maistaa armoamme ja sitten otamme sen häneltä pois, totisesti hän silloin käy epätoivoiseksi ja kiittämättömäksi.
[11.10] Ja jos annamme hänen maistaa siunausta häntä kohdanneen iskun jälkeen, niin hän kerskuu: »Paha lähti loitolle minusta.» Hän käy todella omahyväiseksi, pöyhkeileväksi.
[11.11] Toisin ne, jotka ovat kärsivällisiä ja hyviä tekoja harjoittavat; he ovat niitä, joille kuuluu anteeksiantamus ja suuri palkinto.
[11.12] Tahdotko sinä luopua jostakin sinulle määrätystä tehtävästä, ja ahdistaako rintaasi syystä, että he sanovat: »Miksi ei ole aarretta lähetetty hänelle tai miksi ei enkeli tullut hänen kanssaan?» Sinä olet ainoastaan varoittaja, ja Jumala valvoo yli kaiken.
[11.13] Tai jos he sanovat: »Hän on kaiken keksinyt», vastaa heille: »Tuokaa sitten kymmenen samanlaista sepittämäänne suuraa ja huutakaa avuksenne ketä voitte Jumalan asemesta, jos olette totuudessa.»
[11.14] Jos he tällöin eivät vastaa sinulle, silloin tiedä, että se (Koraani) totisesti on lähetetty maan päälle Jumalan viisautena ja että muuta jumaluutta ei ole olemassa kuin Hän. Oletteko siis oikeauskoisia (muslimeja)?
[11.15] Ketkä ikinä tavoittelevat tämän maailman elämää ja sen koreutta, heille Me annamme heidän tekojensa täyden ansion mukaan jo tässä elämässä, eikä mitään siitä heiltä vähennetä.
[11.16] He ovat ihmisiä, joille tulevassa elämässä ei ole varattuna muuta kuin tuli, jonka piirissä heidän teoillaan ei ole mitään arvoa, ja kaikki, mitä he toimittivat, raukeaa turhaan.
[11.17] Heidän kaltaisensa ei ole hän, joka nojautuu Herransa selvään todistukseen ja jolle Hänen todistajansa lukee sitä (Koraania); tämän edellä oli jo Mooseksen Kirja johdatuksena ja armona. Tämän (Mooseksen Kirjan) noudattajat uskovat siihenkin (Koraaniin). Ja heimolle, joka ei siihen usko, on tuli varattu asumukseksi. Älköön Sinulla siis olko mitään epäilyksiä tässä asiassa. Totisesti, tämä on Herrasi ilmoitus, mutta useimmat eivät siihen usko.
[11.18] Ja kuka on nurjamielisempi kuin se, joka puhuu valhetta Jumalaa vastaan? Sellaiset viedään Herransa eteen, ja todistajat lausuvat: »He ovat niitä, jotka puhuivat valhetta Herraansa vastaan.» Eikö ole totta, että Jumalan kirous painaa väärämielisiä?
[11.19] He pitävät ihmisiä loitolla Jumalan polulta ja yrittävät tehdä sen mutkaiseksi. He ovat juuri niitä, jotka eivät usko tulevaan elämään.
[11.20] Nämä ihmiset eivät voi paeta minnekään maan päältä, eivätkä he Jumalan sijaan löydä muita auttajia. Kaksinkertainen on oleva heidän rangaistuksensa, koska eivät he ymmärtäneet kuulla eivätkä nähdä.
[11.21] Nämä kuuluvat niihin, jotka ovat sielunsa kadottaneet, ja heidän keksimänsä harhakuvat häviävät heiltä olemattomiin.
[11.22] He ovat kiistämättä niitä, jotka kärsivät pahimman häviön tulevassa elämässä.
[11.23] Mutta ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää sekä pysyvät nöyrinä Herransa edessä, ovat paratiisin perijöitä; siellä he saavat asua.
[11.24] Nämä kahdenlaiset ihmiset ovat verrattavissa toisiinsa niinkuin sokeat ja kuurot näkeviin ja kuuleviin. Voivatko nämä olla toistensa tasolla? Ettekö ymmärrä sitä?
[11.25] Me lähetimme Nooan hänen kansansa luo, ja hän sanoi: »Minä olen totisesti varoittava teitä selvästi,
[11.26] ettette palvelisi ketään muuta kuin Jumalaa. Totisesti, minä pelkään sitä tuomiota, joka tuskan päivänä teille langetetaan.»
[11.27] Silloin hänen kansansa uskottomain johtomiehet sanoivat: »Huomaamme, että olet vain meidän kaltaisemme ihminen; huomaamme myös, että sinua seuraavat vain meistä halvimmat, joilla on pintapuolinen arvostelukyky; ja me näemme, ettet ole meitä etevämpi. Itse asiassa me pidämme sinua valehtelijana.»
[11.28] Hän sanoi: »Oi kansani, oletteko ottaneet huomioon, että minä saatan nojautua Herraltani tulleisiin selviin todistuksiin? Hän on osoittanut minulle armoaan, mutta se on teidän katseiltanne kätketty. Tulisiko meidän sitten väkisin tyrkyttää teille sitä, kun kerran olette vastahakoisia?
[11.29] Oi kansani! En myöskään pyydä sen vuoksi teiltä mitään rikkauksia. Minun palkkani on yksin Jumalan huostassa, enkä aio karkoittaa niitä, jotka uskovat. Totisesti, he saavat kohdata Herransa, mutta minä näen, että te olette tietämätöntä kansaa.
[11.30] Oi kansani! Kuka auttaa minua Jumalaa vastaan, jos ajan heidät pois? Ettekö jo ymmärrä?
[11.31] Enkä sano teille, että minulla on Jumalan aarteet, en myöskään tiedä näkymättömiä asioita enkä sano olevani enkeli. En liioin sano niistä, jotka teidän silmissänne ovat halveksittavia, ettei Jumala suo heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heillä on sisimmässään; totisesti, jos toisin puhuisin, olisin yksi väärämielisistä.»
[11.32] He sanoivat: »Oi Nooa! Olet väitellyt kanssamme etkä väsy kanssamme väittelemään, osoita siis, mitä meille lupaat, jos olet totuudellinen.
[11.33] Hän sanoi: »Jumala yksin on sen osoittava, jos tahtoo, ettekä te voi Häntä väistää.
[11.34] Eikä minun neuvomiseni teitä hyödytä, vaikkapa miten pyrkisin teitä neuvomaan, jos Jumala tahtoisi eksyttää teidät tieltä. Hän on teidän Herranne, ja hänen luokseen on teidän jälleen palattava.»
[11.35] Jos he sanovat: »Hän on tuon keksinyt», niin vastaa: »Jos olen sen itse keksinyt, niin se olkoon minun syntini, mutta minä olen viaton teidän tekemiinne synteihin.»
[11.36] Ja Nooalle ilmoitettiin: »Kukaan kansastasi ei ole uskova lukuunottamatta niitä, jotka jo ennestään ovat uskoneet. Älä ole huolissasi heidän teoistaan.
[11.37] Rakenna arkki Meidän silmiemme edessä ja Meidän käskystämme, äläkä puhu minulle niistä, jotka väärin tekevät. Totisesti heidät hukutetaan.»
[11.38] Ja hän rakensi arkin, ja joka kerran, kun hänen kansansa johtomiehet kulkivat hänen ohitseen, he nauroivat hänelle. Hän sanoi: »Jos nauratte meille, niin totisesti me tulemme vielä nauramaan teille, kuten te nyt teette.
[11.39] Silloin tulette tietämään, kenet yllättää häpeällinen rangaistus ja kenelle langetetaan ikuisen tuskan tuomio.»
[11.40] Näin oli siihen saakka, kunnes Meidän käskymme annettiin ja tulivuori purkautui, ja Me sanoimme: »Kuljeta arkkiin kaksi jokaista lajia, uros ja naaras, sekä perheesi, paitsi niitä, joista määrättiin jo aikaisemmin, ynnä kaikki uskovaiset.» Ja niitä, jotka uskoivat hänen kanssaan, oli vain jokunen.
[11.41] Ja Nooa sanoi: »Astukaa arkkiin, ja Jumalan nimessä se purjehtikoon ja määränpäähänsä pysähtyköön. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»
[11.42] Ja se purjehti heidän kanssaan keskellä vuorenkorkuisia aaltoja, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli rannalla: »Oi poikani! Tule meidän mukaamme, äläkä ole niiden kanssa, jotka eivät usko.»
[11.43] Hän vastasi: »Lähden turvaan jollekin vuorelle, se suojelee minut vedeltä.» Nooa sanoi: »Tänään ei ole kukaan muu Jumalan käskyltä suojassa kuin se, jolle Hän osoittaa armoaan.» Ja aalto erotti heidät toisistaan, ja hän joutui niiden joukkoon, jotka hukkuivat.
[11.44] Ja myöhemmin kuului käsky: »Maa, niele vetesi! Taivas, lakkaa satamasta!» Silloin vesi laskeutui ja käsky oli täytetty. Ja arkki pysähtyi al-Dzuudin kohdalla. Ja sana kuului: »Pois väärämieliset ihmiset!»
[11.45] Nooa huusi Herralleen ja sanoi: »Totisesti, poikani kuuluu perheeseeni, ja Sinun lupauksesi on totta, ja Sinä olet tuomareilta oikeamielisin.»
[11.46] Hän sanoi: »Oi Nooa! Totisesti, hän on perheesi ulkopuolella; hänen tekonsa ovat pahat; älä siis pyydä Minulta sellaista, mistä sinulla ei ole tietoa. Totisesti, Minä varoitan sinua. ettet joutuisi tietämättömien joukkoon.»
[11.47] Nooa sanoi: »Herrani, varjele minua pyytämästä Sinulta sellaista, mistä minulla ei ole mitään tietoa. Ja ellet Sinä anna minulle anteeksi ja osoita minulle armoasi, olen kuuluva kadotettujen joukkoon.»
[11.48] Silloin kuului ääni: »Oi Nooa! Lähde rauhassa luotamme, ja siunattuja olkaa sinä ja ne kansat, jotka syntyvät sinun seurassasi olevista. Ja kansoja on tuleva, joille annamme nautintoja, mutta joita sitten on kohtaava Meidän tuskallinen tuomiomme.»
[11.49] Tässä on kerrottu muutamista tapahtumista, joita et ole nähnyt, mutta jotka Me sinulle ilmoitamme. Et sinä eikä sinun kansasi niistä ennen tiennyt. Ole siis kärsivällinen! Totisesti, määränpää kuuluu niille, jotka Jumalaa pelkäävät.
[11.50] Aadin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Huudin. Tämä sanoi: »Oi kansani, palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän; te elätte harhakuvitelmissanne.
[11.51] Oi kansani! En pyydä siitä teiltä mitään palkkaa; minun palkkani on Jumalan asia, joka on minut luonut. Ettekö jo ymmärrä?
[11.52] Oi kansani! Pyytäkää anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Hän antaa taivaan lähettää teille runsaan sateen ja Hän antaa teille uutta voimaa entisen lisäksi. Älkää enää kääntykö syntiä tekemään.»
[11.53] He sanoivat: »Oi Huud! Sinä et ole tuonut meille mitään selviä todistuksia, joten emme aio puheittesi perusteella hylätä jumaliamme emmekä voi sinua uskoa.
[11.54] Emme sano muuta kuin että jotkut jumalistamme ovat saaneet sinut pahuuden valtaan.» Hän sanoi: »Totisesti, minä huudan Jumalan todistajakseni, ja todistakaa tekin, että minulla ei ole mitään osuutta siihen, jonka te asetatte Jumalan rinnalle.
[11.55] Jättäkää Jumala eroon; saattakaa sitten suunnitelmanne minua vastaan päätökseen viivyttelemättä.
[11.56] Totisesti, minä luotan Jumalaan, minun ja teidänkin Herraanne. Ei ole yhtäkään olentoa, johon Hän ei voi tarttua tukasta. Totisesti, minun Herrani kulkee oikeata tietä.
[11.57] Ja jos te sitten käännytte pois, minä olen jo joka tapauksessa ilmoittanut teille sen sanoman, jota tuomaan minut luoksenne lähetettiin. Herrani on asettava teidän seuraajaksenne toisen kansan, ja te ette voi vahingoittaa Häntä vähääkään. Totisesti, Herrani valvoo kaikkea.»
[11.58] Ja kun Meidän käskymme seurasi, Me armossamme pelastimme Huudin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat; ja Me pelastimme heidät hirvittävästä rangaistuksesta.
[11.59] He olivat Aadin heimoa, jotka hylkäsivät Herransa merkit ja olivat tottelemattomia Hänen lähettiläilleen, mutta seurasivat jokaisen totuutta vihaavan itsevaltiaan käskyjä.
[11.60] Heitä on kohtaava kirous tässä maailmassa ja ylösnousemuksen päivänä. Eikö ole totta, että Aad ei tahtonut uskoa Herraansa? Hävitköön Aad, Huudin kansa.
[11.61] Ja Tamuudin heimon luokse Me lähetimme heidän veljensä Saalihin. Tämä sanoi: »Oi kansani! Palvelkaa Jumalaa; teillä ei ole muita jumaluuksia kuin Hän. Hän loi teidät tästä maasta ja antoi teidän siinä asua. Sentähden pyytäkää anteeksiantamusta Häneltä ja palatkaa sitten Hänen luoksensa. Totisesti, Herrani on lähellä, Hän vastaa teille.»
[11.62] He sanoivat: »Oi Saalih, sinä olet ollut keskuudessamme tätä ennenkin. Sinuun panimme toivomme; kiellätkö sinä meitä palvelemasta sitä, mitä isämme palvelivat? Ja me toden teolla epäilemme suuresti sitä, mihin meitä kehoitat.»
[11.63] Hän sanoi: »Oi kansani! Oletteko ajatelleet sitä, että jos minä nojaudun Herrani selvään todistukseen ja Hän on suonut minulle omaa armoaan, kuka silloin auttaisi minua Jumalaa vastaan, jos olisin Hänelle tottelematon? Sentähden te vain saatatte minut turmioon.
[11.64] Oi kansani, tämä naaraskameli on Jumalan, se on merkkinä teille; antakaa sen käydä Jumalan laitumella älkää tehkö sille mitään vahinkoa, ettei pikainen rangaistus teitä yllättäisi.»
[11.65] Mutta he katkaisivat sen polvijänteet; silloin Saalih sanoi: »Nauttikaa elämästä kolme päivää sisällä asunnoissanne. Tämä on lupaus, jota ei ole mahdollista väittää vääräksi.»
[11.66] Sitten, kun Meidän käskymme täyttyi, Me armossamme pelastimme Saalihin ja ne, jotka hänen laillaan uskoivat, tuon päivän häpeästä. Totisesti, sinun Herrasi on kaikkivaltias, kaikkivoipa.
[11.67] Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet; heistä tuli vainajia, joiden ruumiit viruivat heidän kodeissaan,
[11.68] ikäänkuin he eivät olisi milloinkaan siellä eläneet. Eikö ole totta, että Tamuud ei uskonut Herraansa? Hävitköön Tamuud!
[11.69] Ja totisesti, Meidän lähettiläämme tulivat Aabrahamin luokse tuoden iloisia uutisia; he tervehtivät: »Rauha!» Hän vastasi: »Rauha!» ja kotvan kuluttua hän tarjosi heille paistettua vasikkaa.
[11.70] Mutta kun hän näki, etteivät heidän kätensä ojentuneet sitä kohti, hän oudoksui heitä ja tunsi pelkoa heitä kohtaan. He sanoivat: »Älä pelkää, totisesti, meidät on lähetetty Lootin kansan luokse.»
[11.71] Ja Aabrahamin vaimo seisoi myös siinä ja sattui nauramaan; silloin ilmoitimme hänelle iloisen lupauksen Iisakista ja Iisakin pojasta Jaakobista.
[11.72] Hän sanoi: »Voi minua, voinko minä synnyttää, vaikka olen näin vanha, ja mieheni tässä on myös iäkäs. Tämä on tosiaankin merkillinen asia.»
[11.73] He vastasivat: »Ihmetteletkö sinä Herrasi määräystä? Jumalan armo ja Hänen siunauksensa tulkoot teidän, tämän huonekunnan osaksi. Totisesti, Hän on ylistetty, ylevä.»
[11.74] Kun Aabrahamin pelko oli haihtunut ja hän oli saanut kuulla iloisesta sanomasta, hän alkoi kiistellä kanssamme Lootin kansasta.
[11.75] Totisesti, Aabraham oli sangen lempeä, sääliväinen ja hurskas.
[11.76] »Oi, Aabraham, jätä tämä asia omaan menoonsa, totisesti Herrasi käsky on tullut, ja Lootin kansan on kohtaava tuomio, jota ei voi väistää.»
[11.77] Ja kun lähettiläämme menivät Lootin luokse, tämä oli kansansa takia ahdistuksessa ja halusi sydämessään heitä auttaa ja sanoi: »Tämä on tuskan päivä.»
[11.78] Ja hänen kansansa ryntäsi hillittömästi hänen luokseen, ja he olivat jo ennestään harjaantuneet ilkitekoihin. Loot sanoi: »Oi, kansani, tässä ovat tyttäreni! He ovat puhtaampia teitä varten, kunnioittakaa siis Jumalaa, älkääkä häväiskö minua vieraitteni edessä. Eikö yhtään siveätä miestä ole joukossanne?»
[11.79] He sanoivat: »Sinä tiedät perin hyvin, ettei meillä ole mitään oikeutta tyttäriisi, ja tiedät myös aivan hyvin. mitä me haluamme.»
[11.80] Hän sanoi: »Toivon, että minulla olisi voimaa vastustaa teitä tai luja tuki, mihin turvautuisin.»
[11.81] Lähettiläät sanoivat: »Oi Loot, me olemme totisesti Herrasi lähettiläitä, vihollisesi eivät ikinä kykene ojentamaan käsiänsä sinua vastaan. Lähde siis matkaan perheinesi, niin kauan kuin vielä on yötä jäljellä, äläkä salli kenenkään seuralaisistasi paitsi vaimosi katsoa taakseen. Totisesti, se mitä tapahtuu heille, on myös tapahtuva hänelle. Aamu on oleva heidän määrähetkensä. Eikö aamu olekin lähellä?»
[11.82] Ja kun Meidän määrämme täyttyi, Me käänsimme heidän asuinsijansa ylösalaisin ja annoimme sataa heidän päälleen tulisia kiviä, kerroksen toisensa, päälle;
[11.83] ne oli Herrasi tarkasti merkinnyt. Ja tuo paikka ei sijaitse kaukana näistä väärämielisistä ihmisistä.
[11.84] Ja Midianin (heimon) luo Me lähetimme heidän veljensä Shuaibin. Hän sanoi: »Oi, kansani! Palvelkaa Jumalaa, teillä ei ole muuta jumaluutta kuin Hän. Älkää antako vajavaista mittaa tai painoa. Minä kyllä näen teidän hyvinvointinne, ja minä totisesti pelkään, että suuren päivän tuomio kohtaa teidät.
[11.85] Oi kansani! Antakaa täysi mitta ja punnitkaa rehellisesti. Älkää kavaltako ihmisten omaa älkääkä levittäkö turmelusta maan päällä pahaa tehden.
[11.86] Jumalan suoma ansio on parasta teille, jos kuulutte uskovaisiin, ja minä en ole teidän vartijanne.»
[11.87] He sanoivat: »Oi, Shuaib! Vaatiiko sinun rukouksesi, että me luopuisimme siitä, mitä isämme palvelivat, tai ettemme menettelisi omaisuutemme suhteen mielemme mukaan? Totisesti olet lempeä, hurskas.»
[11.88] Hän lausui: »Oi kansani! Tietäkää, että minä voin nojautua Herrani selvään todistukseen ja Hän on varannut minulle ihanan palkinnon. Minä en halua kilpailla kanssanne sellaisessa, mistä olen teitä kieltänyt. Edistän ainoastaan teidän parastanne niin paljon kuin kykenen. Ja minun menestykseni mitta on yksin Jumalan vallassa. Häneen minä luotan ja Hänen luokseen minä palaan.
[11.89] Oi kansani! Älkää antako vastahakoisuutenne minua kohtaan tuottaa teille samanlaisia onnettomuuksia kuin ne, jotka kohtasivat Nooan kansaa tai Huudin kansaa tahi Saalihin kansaa; ja Lootin kansa ei ole kaukana teistä.
[11.90] Anokaa siis anteeksiantoa Herraltanne ja kääntykää sitten Hänen puoleensa. Totisesti, minun Herrani on armollinen, lempeä. »
[11.91] He sanoivat: »Oi Shuaib! Me emme ymmärrä paljoakaan siitä, mitä puhut, ja me huomaamme sinut heikoksi rinnallamme ja vain heimosi tähden emme ole kivittäneet sinua kuoliaaksi, sillä sinä et mahda mitään meitä vastaan.»
[11.92] Hän lausui: »Oi kansani, onko heimoni teidän mielestänne mahtavampi kuin Jumala? Hänet te olette halveksien heittäneet selkänne taakse. Totisesti, minun Herrallani on vallassaan kaikki, mitä te teette.
[11.93] Oi kansani, toimikaa edelleen paikoillanne, niin toimin totisesti minäkin. Aikanaan tulette tietämään, kenet kohtaa tuomio, joka saa hänet häpeämään, ja huomaatte myös, kuka on valehtelija. Odottakaa siis; totisesti, teidän rinnallanne odotan minäkin.»
[11.94] Ja kun Meidän määrämme täyttyi, me pelastimme armostamme Shuaibin ja hänen kanssaan uskovat. Ja jylisevä melu yllätti ne, jotka olivat väärin tehneet, niin että heidän ruumiinsa paiskautuivat maahan heidän kodeissaan,
[11.95] ikäänkuin eivät olisi milloinkaan siellä eläneetkään. Eikö tämä ole totta? »Hävitköön Midianin kansa, kuten kävi myös Tamuudin.»
[11.96] Ja totisesti Me lähetimme Mooseksen tunnusmerkkimme ja selvät valtuudet mukanaan
[11.97]Faraon ja hänen johtomiestensä luokse; mutta he noudattivat vain Faraon käskyä, mutta Faraon käsky ei ollut oikeamielinen.
[11.98] Hän on johtava kansaansa ylösnousemuksen päivänä ja saattava heidät tulen omiksi; ja turmioon käy heidän kulkunsa.
[11.99] Ja kirous seuraa heitä tässä elämässä sekä ylösnousemuksen päivänä: paha on oleva se palkka, joka heille maksetaan.
[11.100] Nämä ovat kertomuksia kaupungeista, joita olemme sinulle esittänyt, ja jotkut näistä kaupungeista ovat vielä pystyssä ja toiset taas raunioina.
[11.101] Me emme tehnyt niille vääryyttä, vaan itse ne tuhosivat itsensä; sillä mitään hyötyä heillä ei ollut jumalista, joita he huusivat avukseen Jumalan sijasta, kun Herrasi käsky heidät saavutti. Nuo jumalat jouduttivat vain heidän turmiotaan.
[11.102] Sellainen on Herrasi kuritus, kun Hän tarttuu kaupunkiin, joka on väärämielinen. Totisesti, Hänen kurituksensa on tuskallinen, ankara.
[11.103] Tässä on totisesti merkki sille, joka pelkää tulevaista rangaistusta. Tuona päivänä ihmiskunta kootaan yhteen, ja se on todistuksien päivä.
[11.104] Me siirrämme sen tulon vain määräajaksi.
[11.105] Kun tuo päivä saapuu, silloin ei ainoakaan voi puhua muuten kuin Hänen luvallaan, niin että jotkut heistä kokevat ahdistusta, toiset onnea.
[11.106] Onnettomien osana on joutua tuleen, jossa he saavat parkua ja voihkia,
[11.107] pysyen siellä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin salli. Totisesti, sinun Herrasi saattaa tehdä kaiken, mitä haluaa.
[11.108] Mutta onnellisten osana on oleva puutarha, jossa he saavat viipyä niin kauan kuin taivaat ja maa ovat olemassa, ellei Herrasi toisin suvaitse. Tämä on lahja, jota ei pois oteta.
[11.109] Siksi älä ole epätietoinen siitä, mitä nämä ihmiset palvelevat. He palvelevat vain sitä, mitä heidän isänsä palvelivat ennen heitä. Ja Me annamme heille heidän täyden palkkansa, mitään vähentämättä.
[11.110] Totisesti, Me annoimme Moosekselle Kirjan, ja sitten he joutuivat sen johdosta kiistaan. Ja ellei Herrasi sana olisi ollut jo aikaisemmin annettu, olisi asia ratkaistu heidän välillään, mutta he epäilivät sitä kuitenkin.
[11.111] Sinun Herrasi on todella maksava kaikille täyden palkan heidän teoistaan. Totisesti, Hän tietää, mitä he tekevät.
[11.112] Pysy siis lujana, kuten sinua on käsketty, samoin kuin hänkin, joka sinun laillasi on kääntynyt Jumalan puoleen, älkääkä olko nurjamielisiä. Totisesti, Hän näkee, mitä te teette.
[11.113] Älkää turvautuko niihin, jotka tekevät väärin, muuten joudutte tulen saaliiksi, ja älköön teillä paitsi Jumalaa olko muita ystäviä, sillä silloin te ette saa apua.
[11.114] Ja suorittakaa rukouksenne päivän alkaessa ja sen päättyessä sekä yön ensi hetkinä. Totisesti, hyvät teot poistavat pahat. Tämä on kehoituksena niille, jotka muistavat.
[11.115] Pysy lujana. sillä Jumala ei haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvää tekevät.
[11.116] Miksi ei siis ennen teitä eläneiden sukupolvien keskuudessa ollut ihmisiä, joilla olisi ollut kylliksi viisautta kieltääkseen toisia pahuutta tekemästä maan päällä, lukuunottamatta niitä harvoja heistä, jotka pelastimme; mutta väärämieliset seurasivat varakkaita, ja he olivat syntisiä.
[11.117] Eikä ollut Herrasi mielen mukaista tuhota ainoatakaan kaupunkia epäoikeudenmukaisesti, jos sen asukkaat olivat hyviä.
[11.118] Ja mikäli Herrasi olisi tahtonut, Hän olisi voinut saattaa koko ihmissuvun yhdeksi ainoaksi yhteisöksi. Mutta he jatkavat kiistelemistään,
[11.119] lukuunottomatta niitä, joille Herrasi on armollinen. Ja sitä varten Hän on heidät luonut. Herrasi sana on käynyt toteen: »Totisesti, olen täyttävä helvetin sekä dzinneillä että ihmisillä.»
[11.120] Ja kaikki, mitä Me kerromme sinulle lähettiläistä, on tarkoitettu vahvistamaan sinun sydäntäsi; ja tämän (suuran) kautta sinä saat tietää totuuden, ja uskovaisille se on kehoituksena ja muistutuksena.
[11.121] Ja sano niille, jotka eivät usko: »Tehkää edelleenkin työtä kukin paikallanne, totisesti, me teemme myös.
[11.122] Ja odottakaa; totisesti, mekin odotamme.»
[11.123] Ja Jumalalle kuuluvat näkymättömät asiat niin taivaassa kuin maan päällä, ja Hänen tykönsä on kaikki palaava. Palvelkaa siis Häntä ja luottakaa Häneen. Sinun Herrasi ei ole välinpitämätön siitä, mitä teet. 
@YUUSUF (Joosefin suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[12.1] Alif. Laam. Raa. Nämä ovat selvän Kirjan säkeistöjä.
[12.2] Olemme totisesti lähettänyt ylhäältä tämän arabialaisen Koraanin, jotta te voisitte ymmärtää.
[12.3] Me aiomme kertoa sinulle erään kertomuksista parhaimpia ilmaisten sen sinulle tällä Koraanilla, sillä tätä ennen sinä kuuluit niiden joukkoon, jotka olivat tietämättömiä.
[12.4] Kun Joosef lausui isälleen: »Oi isäni, olen totisesti nähnyt yksitoista kiertotähteä sekä auringon ja kuun; olen nähnyt niiden kumartuvan edessäni», niin
[12.5] tämä sanoi: »Oi poikani! Älä kerro näkyäsi veljillesi, muuten he ryhtyvät salahankkeisiin sinua vastaan. Saatana on totisesti ihmissuvun ilmeinen vihollinen.
[12.6] Tällä tavoin on Herrasi valitseva sinut ja opettava sinulle näiden tapahtumien selityksen, ja Hän on täysin käsin siunaava sinut ja Jaakobin lapset, niinkuin Hän tätä ennen siunasi esi-isäsi Aabrahamin ja Iisakin. Totisesti, sinun Herrasi on tietävä, viisas.»
[12.7] Joosefin ja hänen veljiensä kertomuksessa on todella selvät merkit niille, jotka tutkistelevat.
[12.8] Niinpä he lausuivat: »Todellakin Joosef veljensä kera on isällemme rakkaampi kuin me, vaikka me kuulumme samaan veljien joukkoon. Totisesti, isämme on ilmeisessä harhassa.
[12.9] Surmatkaa Joosef tai karkoittakaa hänet jonnekin vieraaseen maahan, jotta isänne kasvot kokonaan kääntyisivät teidän puoleenne ja teistä saattaisi senjälkeen tulla onnellisia.»
[12.10] Muuan heidän joukostaan sanoi: »Alkää surmatko Joosefia, vaan laskekaa hänet jonkun kaivon pohjalle, jolloin jotkut matkamiehet kenties ottavat hänet mukaansa, jos tahdotte hankkeenne toteuttaa.»
[12.11] He sanoivat: »Oi isämme, mikä on syynä siihen, ettet usko meidän huostaamme Joosefia? Suommehan totisesti hänelle vain hyvää.
[12.12] Lähetä hänet huomenna kanssamme, niin hän voi huvitella ja leikkiä; kyllä me vartioimme häntä visusti.»
[12.13] Hän vastasi: »Minua todellakin huolestuttaa lähettää hänet teidän kanssanne, ja pelkään suden syövän hänet, jos ette pidä huolta hänestä.»
[12.14] He lausuivat: »Jos susi hänet söisi, vaikka meitä on näin monta, niin me silloin hukassa ensiksi olisimme.»
[12.15] Kun he sitten ottivat hänet mukaansa ja sopivat siitä, että laskevat hänet kaivon pohjalle, niin Me ilmoitimme hänelle silloin: »Totisesti, Sinä olet vielä kerran kertova heille tästä heidän teostaan, kun he eivät sinua tunne.»
[12.16] Ja illansuussa he palasivat isänsä luo itkien.
[12.17] He sanoivat: »Oi isämme! Me juoksimme kilpaa keskenämme ja jätimme Joosefin matkatavaroittemme luokse, ja silloin susi söi hänet; mutta sinä et ota uskoaksesi meitä, vaikka puhumme totta.»
[12.18] Ja he toivat hänen paitansa, jonka olivat tahrineet muulla verellä. Jaakob sanoi: »Te olette keskenänne suunnitelleet tämän. Minun on nyt totisesti hillittävä mieleni, ja minä rukoilen Jumalalta apua kestääkseni asian, josta kerrotte.»
[12.19] Ja matkue saapui niille tienoin ja lähetti kaivolle vedenkantajan, joka laski sankonsa siihen. Hän huudahti: »Mikä onni! Täällähän on poika.» He ottivat hänet talteen kuin kauppatavaran, mutta Jumala tiesi, mitä he tekivät.
[12.20] Ja he möivät hänet halvalla hinnalla, muutamista hopearahoista; sillä hän oli heille rasitukseksi.
[12.21] Ja egyptiläinen, joka hänet osti, sanoi vaimolleen: »Pidä hänet vieraan arvossa! Hänestä saattaa olla meille hyötyä, tai ehkäpä otamme hänet omaksi pojaksemme.» Tällä tavoin Me annoimme Joosefille tuossa maassa olinpaikan opettaaksemme hänelle näiden tapahtumien selityksen. Jumala ilmaisee itsensä käskyssään, mutta useimmat ihmiset eivät sitä ymmärrä.
[12.22] Ja kun Joosef pääsi miehuutensa täyteen voimaan, Me annoimme hänelle viisauden ja ymmärryksen. Juuri tällä tavoin me palkitsemme ne, jotka hyvää tekevät.
[12.23] Ja nainen, jonka talossa Joosef asui, halusi tämän antautuvan hänelle, ja hän sulki ovet ja sanoi: »Tule luokseni, joudu.» Hän vastasi: »Jumala on minun turvani. Totisesti, Herrani on suonut minulle asumuksista parhaan, ja väärämieliset eivät milloinkaan menesty.»
[12.24] Ja nainen oli lujasti päättänyt saada Joosefin, ja tämä olisi suostunut häneen, ellei olisi nähnyt Herransa voimaa. Tämä tapahtui siinä tarkoituksessa, että Me olisimme voinut torjua synnin ja riettauden hänen luotaan. Totisesti, hän oli Meidän uskollisia palvelijoitamme.
[12.25] Ja he juoksivat kilpaa ovelle. Silloin nainen repi hänen paitansa rikki takaa, ja he tapasivat molemmat hänen aviomiehensä lähellä ovea. Nainen huudahti: »Mikä muu on sellaisen palkka, joka toivoo pahaa vaimollesi, kuin vankila tai tuskallinen rangaistus?»
[12.26] Joosef sanoi: »Hän se halusi vietellä minut.» Eräs vaimon huonekuntaan kuuluva todisti: »Jos hänen paitansa on revitty edestä, niin nainen puhuu totta ja mies valehtelee.
[12.27] Mutta jos hänen paitansa on revitty takaa, niin nainen valehtelee ja mies puhuu totta.»
[12.28] Kun aviomies siis huomasi, että paita oli revitty takaa, hän lausui: »Totisesti, tämä on sinun naisellisia juoniasi. Teidän viekkautenne on suuri.
[12.29] Oi Joosef! Älä välitä tästä. Ja sinä, vaimo, pyydä anteeksi syntiäsi! Totisesti, sinä kuulut syntisten joukkoon.»
[12.30] Ja kaupungin naiset sanoivat: »Päällikön vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hänelle, hän on mielettömästi rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hänen selvästi hairahtuneen.»
[12.31] Mutta kun vaimo kuuli heidän puheistaan, hän kutsutti heidät luokseen ja valmisti heille aterian, ja hän antoi kullekin veitsen ja sanoi: »Joosef, tule heidän eteensä.» Kun he näkivät hänet, he ylistivät häntä suuresti, haavoittivat käsiään ja huudahtivat: »Pyhä Jumala! Tämä ei ole ihmisolento. Hänhän ei voi olla muu kuin ylevä enkeli.»
[12.32] Vaimo lausui: »Juuri hänen tähtensä te soimasitte minua, ja totta on, että minä halusin hänen antautuvan itselleni, mutta hän varjeli itsensä. Mutta jos hän ei tee sitä, mitä minä vaadin, niin totisesti hänet pannaan vankilaan ja hän on kuuluva kunniattomien joukkoon.»
[12.33] Joosef sanoi: »Herra, vankila on minulle mieluisampi kuin se, mihin he minua viettelevät, ja ellet Sinä käännä minusta heidän aikeitaan, niin he houkuttelevat minut puoleensa, ja joudun pimitettyjen joukkoon.»
[12.34] Senvuoksi Jumala kuuli hänen rukouksensa ja torjui hänestä heidän aikeensa. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva, kaikkitietävä.
[12.35] Silloin he kaikista merkeistä huolimatta harkitsivat parhaaksi panna hänet joksikin aikaa vankilaan.
[12.36] Ja kaksi nuorta miestä joutui vankilaan hänen kanssaan. Toinen heistä sanoi: »Uneksin pusertavani viiniä.» Ja toinen lausui: »Minä uneksin kantavani leipää pääni päällä ja lintujen syövän sitä. Selitä tämä meille; me näemme totisesti, että olet niitä, jotka tekevät hyvää.»
[12.37] Joosef vastasi: »Teille kahdelle ei ennätetä tuoda sitä ruokaa, jota ravinnoksenne annetaan, sillä minä olen lopettanut unienne selityksen ennenkuin teille tuodaan ruokaa. Sillä tämän Herrani on minulle opettanut. Minä olen luopunut sellaisten ihmisten opista, jotka eivät usko Jumalaan ja ovat niitä, jotka kieltävät tulevan elämän.
[12.38] Minä seuraan isieni Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin uskoa. Meidän ei ole sallittua asettaa ketään Jumalan rinnalle. Tämä on Jumalan armo meille ja koko ihmissuvulle, mutta useimmat eivät ole kiitollisia.
[12.39] Vankitoverini! Onko parempi, että on useita eri jumalia vai yksi ainoa Jumala, kaikkivaltias!
[12.40] Ne, joita Jumalan ohella palvelette, ovat pelkkiä nimiä, jotka te ja teidän esi-isänne ovat keksineet; Jumala ei ole siihen ylhäältä valtuutta antanut. Tuomio kuuluu Jumalalle yksin. Hän on määrännyt, ettette ketään muuta palvele kuin yksin Häntä. Tämä on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä.
[12.41] Vankitoverini! Toinen teistä on vielä tarjoava viiniä herransa juotavaksi, mutta toinen hirtetään, ja linnut tulevat syömään hänen päätään. Näin on päätetty asia, jota kyselitte.»
[12.42] Ja hän sanoi sille näistä kahdesta, jonka luuli pelastuvan: »Muistuta minusta herrallesi!» Mutta saatana sai hänet unohtamaan herrallensa muistuttamisen; niin Joosef sai jäädä vankilaan useiksi vuosiksi.
[12.43] Ja kuningas sanoi: »Näin unta seitsemästä lihavasta lehmästä, ja seitsemästä laihasta, jotka söivät edelliset; ja näin seitsemän vihantaa tähkää ja yhtä monta kuivaa. Oi johtomieheni, selittäkää minulle näkyni, jos pystytte unia tulkitsemaan.»
[12.44] He vastasivat: »Nämä ovat sekavia unia, emmekä me pysty selittämään sellaisia.»
[12.45] Silloin se, joka oli pelastunut (vankilasta), muisti nyt pitkän ajan kuluttua asian ja sanoi: »Olen ilmoittava teille selityksen, lähettäkää minut matkaan (Joosefin luo).»
[12.46] »Joosef! Sinä, joka puhut totuutta! Selitä meille uni seitsemästä lihavasta lehmästä, jotka seitsemän laihaa söi, sekä seitsemästä vihannasta tähkästä ja seitsemästä kuivasta, voidakseni palata heidän luokseen ja he saisivat tietää selityksenä
[12.47] Hän vastasi: »Teidän tulee hoitaa viljelyksenne seitsemänä vuonna kuten tavallisesti, mutta minkä korjaatte, jättäkää tähkiin, paitsi pientä osaa, jonka syötte.
[12.48] Senjälkeen on tuleva seitsemän hyvin ankaraa vuotta; ne nielevät sen, minkä olitte panneet niiden varalle säästöön, paitsi pientä osaa, joka teidän tulee varata siemeneksi.
[12.49] Näiden jälkeen on tuleva vuosi, jolloin ihmiset saavat sadetta ja voivat pusertaa rypäleitä.»
[12.50] Ja kuningas lausui: »Tuokaa hänet luokseni!» Mutta kun lähetti tuli hänen tykönsä, hän sanoi: »Palaa takaisin herrasi luo ja kysy häneltä, kuinka on niiden naisten laita, jotka haavoittivat käsiään. Totisesti, Herrani tuntee hyvin heidän aikeensa.»
[12.51] Ja kuningas sanoi: »Mitä ajattelitte, kun halusitte Joosefin vietellä?» He vastasivat: »Pyhä Jumala, me emme tiedä hänestä mitään pahaa!» Päämiehen vaimo lausui: »Nyt on totuus tullut ilmi. Minä halusin hänet vietellä, hän kuuluu rehellisiin.
[12.52] Sanon tämän siksi, että hän tietäisi, etten minä valehtele hänen poissaollessaan, ja koska Jumala ei anna johdatustaan niille, jotka ovat petollisia.
[12.53] Enkä voi sanoa, että sieluni olisi vapaa (synnistä),sillä totisesti sielu on altis pahaan, paitsi milloin Herrani osoittaa armoaan. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»
[12.54] Silloin kuningas sanoi: »Tuokaa Joosef luokseni. Aion ottaa hänet omaan palvelukseeni.» Ja puhuttuaan hänen kanssaan kuningas sanoi: »Sinulla on tästä päivästä valtaa ja luottamusta luonamme.»
[12.55] Joosef vastasi: »Määrää valtakunnan aarteet minun hoitooni, minä olen totisesti valpas, viisas.»
[12.56] Näin Me annoimme Joosefille maassa aseman, niin että hän saattoi asettua minne halusi. Me osoitamme armoamme kenelle tahdomme, emmekä haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvää tekevät.
[12.57] Ja totisesti, niiden palkka tulevana päivänä on oleva suurempi, jotka uskovat ja harjoittavat hartautta.
[12.58] Ja Joosefin veljet saapuivat hänen luokseen; he astuivat hänen eteensä, jolloin hän tunsi heidät, mutta he eivät tunteneet häntä.
[12.59] Ja kun hän oli saanut valmiiksi heidän kuormansa, hän lausui: »Tuokaa luokseni veljenne, joka on isänne luona; ettekö näe, että minä annan täyden mitan ja olen vieraanvarainen isäntä?
[12.60] Mutta ellette tuo häntä luokseni, en teille mitään mittaa, älkääkä silloin lähestykö minua.»
[12.61] He vastasivat: »Tahdomme kernaasti pyytää hänen isältään häntä mukaamme, teemme totisesti niin.»
[12.62] Ja Joosef sanoi palvelijoilleen: »Pankaa heidän rahansa heidän matkatavaroittensa joukkoon, niin että he huomaavat sen, kun he palaavat kotiinsa, jotta he palaisivat takaisin.»
[12.63] Kun he sitten tulivat isänsä luokse, he sanoivat: »Oi isämme, meiltä on evätty (enempi) viljanosto; lähetä siksi veljemme meidän mukanamme, jotta meille viljaa mitattaisiin; me vartioimme häntä huolellisesti.»
[12.64] Hän vastasi: »Voinko uskoa hänet huostaanne paremmin kuin aikaisemmin teille uskoin hänen veljensä. Mutta Jumala on paras vartija; Hän on laupiaista armollisin.»
[12.65] Ja kun he avasivat tavaransa, he huomasivat rahansa heille palautetuiksi. He sanoivat: »Oi isämme, saatammeko toivoa enempää? Tässä ovat palautetut rahamme, nyt hankimme viljaa perheellemme, huolehdimme veljestämme ja saamme yhden kamelin kuorman enemmän. Tämä määrä ei riitä.»
[12.66] Isä lausui: »En aio lähettää häntä kanssanne, ennenkuin Jumalan edessä lupaatte tuoda hänet varmasti takaisin minulle, elleivät olosuhteet teitä siitä estä.» Kun he olivat antaneet hänelle vakuutuksensa, hän sanoi: »Jumala pitäköön voimassa sen, mitä sanoimme.»
[12.67] Ja hän sanoi vielä: »Oi poikani, älkää menkö kaupunkiin samasta portista, vaan menkää eri porteista; ja minä en voi auttaa teitä vähääkään Jumalaa vastaan. Ratkaisu on yksin Jumalan käsissä. Häneen minä asetan luottamukseni, ja Häneen luottakoot kaikki, jotka toivoen luottavat.»
[12.68] Ja kun he menivät sisälle kaupunkiin siten kuin heidän isänsä oli määrännyt, se ei voinut heitä vähääkään auttaa Jumalaa vastaan; mutta täyttyi Jaakobin sydämessä asunut toivomus. Totisesti, hänellä oli tieto, koska Me olimme häntä opettanut, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä.
[12.69] Ja kun he saapuivat Joosefin eteen, hän otti (nuorimman) veljensä luokseen ja sanoi: »Minä olen todella sinun veljesi, siksi älä murehdi sitä, mitä he ovat tehneet.»
[12.70] Ja kun hän antoi valmistaa heidän kuormiaan, eräs (palvelijoista) kätki pikarin hänen veljensä matkatavaroihin. Senjälkeen eräs huutaja huusi: »Hoi, matkamiehet! Te olette varmasti varkaita!»
[12.71] He kääntyivät taakseen ja sanoivat: »Mitä teiltä on kadonnut?»
[12.72] He sanoivat: »Meiltä on kadonnut kuninkaan hopeapikari, ja ken hankkii sen takaisin, saa palkinnokseen kamelin kuorman; sen minä takaan.»
[12.73] He sanoivat: »Jumalan nimessä, te tiedätte varsin hyvin. että me emme ole tulleet tänne pahaa tekemään ja ettemme ole varkaita.»
[12.74] Miehet kysyivät: »Minkä korvauksen sitten annatte, jos valehtelette?»
[12.75] Veljekset vastasivat: »Kenen kuormasta pikari löydetään, saa itse olla korvauksena. Täten me palkitsemme kelvottomia.»
[12.76] Silloin mies alkoi etsiä ensin heidän säkeistään ja sitten nuorimman veljen, ja hän veti sen esiin tämän säkistä. Tällä tavoin Me annoimme Joosefin turvautua juoneen; Hän ei olisi voinut pidättää veljeään kuninkaan lain nojalla, ellei Jumala olisi niin tahtonut. Me kohotamme arvossa kenet tahdomme. Ja kaikkien tietävien yläpuolella on Kaikkitietävä.
[12.77] He sanoivat: »Jos hän varastaa, niin totisesti on hänen veljensä varastanut jo ennen häntä.» Silloin Joosef kätki oikean asianlaidan sydämeensä, eikä ilmaissut sitä heille. Hän sanoi itsekseen: »Te olette itse sitäkin pahempia, mutta Jumala tuntee parhaiten teidän syytöksenne.»
[12.78] Veljet sanoivat: »Oi herra, hänellä on vanha isä, hyvin iäkäs. Ota siis joku meistä tämän asemesta, sillä totisesti me havaitsemme, että olet hyvä ihminen.»
[12.79] Hän vastasi: »Jumala varjelkoon meitä pidättämästä ketään muuta kuin sen, jonka hallusta löysimme tavaramme. Jos tekisimme niin, olisimme totisesti väärämielisiä.»
[12.80] Menetettyään toivon veljensä pelastamisesta he vetäytyivät syrjään neuvottelemaan keskenänsä. Vanhin heistä lausui: »Ettekö muista, että isänne otti teiltä Jumalan edessä lupauksen ja että jo aikaisemmin rikoitte Joosefin suhteen? En ikinä aio lähteä täältä ennen kuin isäni niin käskee tai Jumala tuomitsee asian hyväkseni, sillä Hän on paras tuomari.
[12.81] Palatkaa te isänne luo ja sanokaa: »Isä, totisesti poikasi on tehnyt varkauden, ja me emme todistaneet muuta kuin minkä tiesimme emmekä voineet vartioida näkymättömiä asioita.
[12.82] Kysy kaupungista, jossa olimme, tai matkueelta, jonka mukana tulimme. Luota siihen, että me puhumme täyttä totta.»
[12.83] Hän (isä) vastasi: »Ei, te olette itse keksineet tämän jutun. Minun on kestettävä tämä kärsivällisesti, Ehkä Jumala palauttaa heidät kaikki yhdessä. Totisesti, Hän on kaikkitietävä, kaikista viisain.»
[12.84] Ja hän kääntyi heistä pois ja sanoi: »Voi, miten surenkaan Joosefia!» Ja hänen silmänsä olivat tulvillaan kyyneleitä sen murheen vuoksi, jonka hän tukahdutti.
[12.85] He sanoivat: »Jumalan nimessä! Sinä et herkeä muistelemasta Joosefia, ennen kuin kokonaan menehdyt tai kuolet.»
[12.86] Hän vastasi: »Minä ilmaisen vain Jumalalle suuren suruni ja tuskani, ja Häneltä saan tietää sellaista, mitä te ette tiedä.
[12.87] Poikani, lähtekää etsimään Joosefia ja hänen veljeään, älkääkä epäilkö Jumalan armoa. Totisesti, eivät ketkään muut kuin uskottomat menetä luottamustaan Jumalan armoon.»
[12.88] Palattuaan tämän jälkeen Joosefin luokse he sanoivat: »Armollinen herra, onnettomuus on kohdannut meitä ja kansaamme, ja meillä on mukanamme vain hieman varoja. Mutta anna meille kuitenkin täysi mitta, ole meille armelias, sillä totisesti Jumala on palkitseva armeliaita.»
[12.89] Hän vastasi: »Tiedättekö, mitä teitte Joosefille ja hänen veljelleen, kun olitte ymmärtämättömiä?»
[12.90] He sanoivat: »Oletko sinä todella Joosef?» Hän vastasi. »Minä olen Joosef, ja tämä on veljeni. Jumala on ollut meitä kohtaan hyvä. Totisesti, Jumala ei tee tyhjäksi niiden palkintoa, jotka hyvää tekevät, kuten ei niidenkään, jotka hartautta harjoittavat ja ovat kärsivällisiä
[12.91] He sanoivat: »Jumalan nimessä, Hän on nostanut sinut meidän yläpuolellemme, ja me olemme olleet totisesti syntisiä.»
[12.92] Hän vastasi: »Älköön teitä soimattako tänä päivänä. Jumala on antava teille anteeksi, sillä Hän on laupiaista armollisin.
[12.93] Ottakaa tämä paitani ja asettakaa se isäni kasvoille, niin hän on saava näkönsä takaisin. Ja tuokaa koko perheenne minun luokseni.»
[12.94,] Kun matkue (vasta) lähti, heidän isänsä (kotona) lausui: »Totisesti, minä olen tuntevinani Joosefin tuoksun, mutta te ehkä sanotte, että minä olen järjiltäni.»
[12.95] He (kotiväki) vastasivat: »Jumalan nimessä, sinä olet totisesti yhä vanhan luulosi vallassa.»
[12.96] Kun sitten ilosanoman tuoja saapui ja asetti paidan Jaakobin kasvoille, hän sai näkönsä takaisin. Hän lausui: »Enkö teille sanonut, että sain Jumalalta tietää sellaista, mitä te ette tienneet?»
[12.97] He sanoivat: »Oi isämme, ano anteeksi syntejämme, sillä me olemme totisesti syntisiä.»
[12.98] Hän vastasi: »Minä olen aikanani anova teille anteeksiantoa Herraltani. Totisesti, Hän on kaikille anteeksiantavainen, armollinen.»
[12.99] Kun he sitten saapuivat Joosefin eteen, tämä otti vanhempansa luokseen ja sanoi: »Asettukaa Egyptiin täydessä turvassa, Jumalan tahdon mukaan.»
[12.100] Ja hän asetti vanhempansa valtaistuimelle, mutta he kumartuivat maahan hänen edessään. Hän lausui: »Oi isäni! Tämä on selitys vanhaan uneeni, Jumala on antanut sen käydä toteen. Hän teki hyvin minua kohtaan, kun Hän vapautti minut vankilasta ja toi teidät erämaasta tänne, senjälkeen kuin saatana oli nostanut riidan minun ja veljieni välille. Totisesti, Herrani tietää tarkoin, mitä hän tahtoo. Hän on totisesti kaikkitietävä, viisain kaikista.
[12.101] Herra! Sinä olet jo antanut minulle valtaa ja opettanut minua selittämään tapaukset. Taivaitten ja maan Luoja! Sinä olet auttajana tässä maailmassa ja tulevassa. Salli minun kuolla oikeauskoisena (muslimina) ja liitä minut hyvien joukkoon!»
[12.102] Tämä on muuan sinulle tuntemattomista kertomuksista, joita olemme sinulle esittänyt, sillä sinä et ollut heidän lähellään, kun he suunnittelivat tekojaan ja punoivat juoniaan.
[12.103] Mutta useimmat ihmiset eivät usko sinun tahdostasi huolimatta.
[12.104] Et sinä liioin pyydä heiltä palkkaa sentähden. Tämä on vain kehoitus kaikille maailman ihmisille.
[12.105] Kuinka monta merkkiä onkaan taivaassa ja maan päällä, joiden ohi he kulkevat niistä piittaamatta!
[12.106] Ja useimmat heistä eivät usko yhteen Jumalaan, vaan asettavat muita jumalia Hänen vertaisikseen.
[12.107] Ovatko he turvassa Jumalan kaikkia kohtaavalta tuomiolta tahi viimeisen hetken äkilliseltä saapumiselta silloin, kun he eivät sitä aavista?
[12.108] Sano (oi Muhammed): »Tämä on minun tieni, minä kutsun teitä Jumalan luo, sillä minulla on johdatus, kuten niilläkin, jotka minua seuraavat. Kunnia olkoon Jumalalle. Minä en ole kuuluva pakanoitten joukkoon.»
[12.109] Ennen sinua Me lähetimme ainoastaan kaupunkien asukkaitten keskuudesta miehiä, joille ilmoitimme käskymme. Eivätkö he ole kiertäneet maailmaa ja nähneet, millaisen lopun saivat ne, jotka ennen heitä elivät? Niiden tuleva koti on parempi, jotka hartautta harjoittavat. Ettekö jo ymmärrä?
[12.110] Kun lähettiläämme joutuivat epätoivoon ja kansa alkoi luulla, että heille oli puhuttu valheita, silloin Me tulimme heidän avukseen. Niin Me pelastimme kenet halusimme, eikä Meidän rangaistustamme voida torjua saavuttamasta syntisiä ihmisiä.
[12.111] Totisesti, näissä kertomuksissa on opetus ymmärtäväisille ihmisille. Tämä ei ole sepitetty satu, vaan vahvistus ennen tapahtuneelle, selitys kaikkeen sekä johdatus ja armonosoitus niille, jotka uskovat. 
@AR-RAAD (Ukonilman suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[13.1] Alif. Laam. Miim. Raa. Nämä ovat (Pyhän) Kirjan säkeistöjä. Ja minkä Herra on sinulle lähettänyt, se on totta. Mutta useimmat eivät usko.
[13.2] Jumala on taivaat korkealle rakentanut ilman näkyviä pylväitä. Sitten Hän nousi valtaistuimelleen. Hän alisti auringon ja kuun noudattamaan lakejansa, niin että kumpikin kulkee määrättyä rataansa. Hän suunnittelee käskynsä ja Hän selittää merkit, jotta tulisitte vakuutetuiksi Herranne tulemisesta.
[13.3] Ja juuri Hän on levittänyt maan avaraksi ja sijoittanut siihen vuoria ja jokia. Ja kaikkia hedelmiä Hän on maan päälle luonut, parittain kumpaakin sukupuolta. Hän antaa yön peittää päivän. Totisesti, nämä ovat merkkejä niille, jotka ajattelevat.
[13.4] Ja maan päällä on laajoja alueita, jotka liittyvät toinen toiseensa, viinitarhoja, viljapeltoja ja paimupuita sekä yhteen että erilleen kasvanein juurin, ja kaikkia niitä kastelee sama vesi. Ja me erotamme niistä toisia hyvän makunsa vuoksi syötäviksi. Totisesti, nämä ovat merkkejä niille, joilla on ymmärrystä.
[13.5] Jos mikään saa sinut ihmetyksen valtaan, niin ihmeellistä on se, että he lausuvat: »Tosiaankin! Luodaanko meidät uudelleen tultuamme tomuksi?» Nämä ovat niitä ihmisiä, jotka eivät usko Jumalaan ja joilla on kahleet kaulassa. He ovat tulen omia, siihen he saavat jäädä.
[13.6] Ja he pyytävät sinua edistämään pahaa hyvän kustannuksella, vaikka heillä on silmäinsä edessä esimerkkejä menneiltä ajoilta. Totisesti, Herrasi on armon Herra ihmisiä kohtaan huolimatta heidän rikkomuksistaan, ja totisesti Herrasi on ankara rangaistuksessaan.
[13.7] Ja uskottomat kysyvät: »Miksi hänen Herransa ei ole lähettänyt hänelle merkkiä?» Totisesti, sinä olet vain varoittaja, ja jokaisella kansalla on johtajansa.
[13.8] Jumala tietää, mitä jokainen nainen kantaa ja kuinka kohdut kutistuvat ja laajenevat. Ja kaikki asiat saavat Hänessä oikean mittansa.
[13.9] Hän on niin hyvin näkymättömän kuin näkyväisenkin tuntija, kaikkein suurin, kaikkein korkein.
[13.10] Yhdenarvoisia ovat hänen edessään ne, jotka salassa puhuvat, ja ne, jotka suorittavat sen julkisesti, ne, jotka kätkeytyvät öisin, ja ne, jotka kulkevat ulkosalla päivisin.
[13.11] Jokaisen edellä ja jäljessä käy suojelijoita, jotka vartioivat häntä Jumalan käskystä. Totisesti, Jumala ei muuta ihmisten kohtaloa, elleivät he itse muuta sitä, mitä heidän sydämissään on; ja kun Jumala haluaa pahaa jollekin kansalle, niin ei sitä voida pois torjua, eikä kukaan muu kuin Hän voi heitä auttaa.
[13.12] Juuri Hän synnyttää salaman: pelon ja toivon lähteeksi teitä varten, ja Hän muodostaa raskaat pilvet.
[13.13] Ukkonen julistaa Hänen ylistystänsä, niin myös enkelit, Häntä kunnioittaen. Ja hän singahduttaa salamat keneen tahtoo; ja kuitenkin he kiistelevät Jumalasta, mutta Hän on väkevä voimassaan.
[13.14] Hänelle osoitettakoon totinen rukous; ja ne, joita he huutavat avukseen Jumalan sijasta, eivät kykene heille vastaamaan millään tavoin, vaan heidän laitansa on kuten sen, joka ojentaa molemmat kätensä vettä kohti, jotta se tulisi hänen suuhunsa, mutta se ei tule. Uskottomien avunhuuto on pelkkää harhaa.
[13.15] Jumalan edessä kumartuu maahan kaikki, mitä ikinä on taivaassa ja maan päällä, tahtoen tai tahtomattaan, samoin kuin tekevät varjotkin sekä aamulla että illalla.
[13.16] Sano: »Kuka on taivaitten ja maan Herra?» Sano: »Se on Jumala.» Sano: »Oletteko sitten Hänen rinnalleen ottaneet itsellenne auttajia, jotka eivät edes itseään hallitse eivätkä voi aikaansaada hyvää eivätkä pahaa?» Sano: »Ovatko sokea ja näkevä toistensa vertaisia? Tai ovatko pimeyden varjot ja valo toistensa kaltaisia? Tahi ovatko he asettaneet Jumalan rinnalle kilpailijoita, jotka ovat luoneet samoin kuin Jumalakin, niin että Jumalan luomistyö on heidän silmissään käynyt epävarmaksi?» Sano: »Jumala on kaiken Luoja, ja Hän on ainoa, kaikkivaltias.»
[13.17] Hän lähettää sateen taivaasta maahan, niin että veden paljous virtaa laaksoissa, kussakin sen laajuuden mukaan, ja tulva kuljettaa mukanaan kuohuvaa vaahtoa. Samanlaista kuonavaahtoa syntyy myös siitä, mitä he sulattavat tulessa valmistaakseen koristeita ja muita esineitä. Täten Jumala vertailee totuutta ja valhetta: senvuoksi vaahto heitetään pois roskajätteenä, mutta jäljelle jää se, mitä ihmiset voivat hyödykseen käyttää. Näin Jumala vertailee asioiden kelvollisuutta.
[13.18] Niille, jotka vastaavat Herransa kutsuun, on varattuna hyvä osa. Ja jos niillä, jotka eivät vastanneet Hänelle, olisi kaikki, mitä maan päällä on, sekä saman verran lisää, niin he totisesti uhraisivat sen lunastaakseen sillä itsensä. Näitä ihmisiä varten on ankara tilinteko, ja heidän asuinsijansa on oleva helvetti, tuskallinen paikka, jonne he jäävät.
[13.19] Onko se sokean kaltainen, joka tietää todeksi, mitä sinulle maan päälle Herrasi on lähettänyt. Ainoastaan ne, joilla on ymmärrystä, ottavat vaarin;
[13.20] ne, jotka täyttävät Jumalan kanssa tehdyn sopimuksen eivätkä riko sitoumuksiaan;
[13.21] ja ne, jotka yhdistävät, minkä Jumala on yhdistämään käskenyt, ja pelkäävät Herraansa ja välttävät ankaraa tilintekoa;
[13.22] ja ne, jotka kestävät lujina tavoitellessaan Herransa läheisyyttä, hartaasti rukoilevat ja antavat almuja Meidän heille suomistamme varoista sekä salassa että julkisesti ja torjuvat pahan hyvällä. Nämä ovat niitä, joita varten on lopullinen koti:
[13.23] He saavat astua autuuden puutarhoihin, ja samoin ne heidän vanhemmistaan, puolisoistaan ja jälkeläisistään, jotka ovat hurskaita. Ja enkelit käyvät sisään heidän luokseen kaikista ovista.
[13.24] »Rauha olkoon teille, koska kestitte lujina. Miten ihana onkaan lopullinen koti!»
[13.25] Mutta niitä, jotka rikkovat sopimuksensa Jumalan kanssa, ensin siihen sitouduttuaan, ja erottavat, minkä Jumala on määrännyt yhdistettäväksi, ja tekevät pahaa maan päällä, heitä kohtaa kirous ja heille on varattu tuskien koti.
[13.26] Jumala antaa runsaan palkan kenelle tahtoo ja mittaa sen yli reunain. He iloitsevat tämän maailman elämästä; mutta tämän maailman elämä on ainoastaan hetken nautintoa verrattuna tulevaan.
[13.27] Ja uskottomat sanovat: »Miksi hänelle ei ole hänen Herransa lähettänyt tunnusmerkkiä?» Vastaa: »Jumala antaa joutua kadotukseen kenen haluaa, ja Hän ohjaa luoksensa sen, joka on siihen taipuvainen.»
[13.28] On niitä, jotka uskovat ja joiden sydämet löytävät rauhan heidän muistaessaan Jumalaa. Eikö ole totta, että sydämet löytävät rauhan Jumalassa?
[13.29] Onnellinen on niiden olotila, jotka uskovat ja tekevät hyvää, ja he saavat palata ihanille asuinsijoille.
[13.30] Täten Me olemme lähettänyt sinut kansan luokse, jota ennen jo moni kansa on elänyt aikansa, esittämään sille sen, mitä Me olemme sinulle ilmoittanut, mutta he eivät usko Armahtajaan. Sano: »Hän on Herrani! Ei ole muuta Jumalaa kuin Hän. Häneen minä asetan luottamukseni, ja Hänen luokseen minä palaan.»
[13.31] Ja jos olisi ollut Koraani, jonka voimalla vuoria olisi siirretty tai maa olisi leikattu kappaleiksi tai kuollut saatu puhumaan, niin olisimme kyllä lähettänyt sen maan päälle. Totuus on se, että kaikki käskyvalta kuuluu täydellisesti Jumalalle. Eivätkö uskovaiset tiedä, että jos Jumala olisi niin tahtonut, Hän olisi totisesti johdattanut koko ihmissuvun? Ja ne, jotka ovat valinneet epäuskon, saavat jatkuvasti salamaniskuja päähänsä tekojensa vuoksi, tai salama on iskevä heidän kotiensa läheisyyteen, kunnes Jumalan lupaus käy toteen. Totisesti, Jumala ei ole rikkova lupaustaan.
[13.32] Toden totta, sinun edelläsi käyneitä lähettiläitä pilkattiin, Minä annoin uskottomille armonaikaa, jonka jälkeen tartuin heihin. Mikä oli silloin tuloksena?
[13.33] Hän valvoo jokaista sielua, joka saa palkan tekojensa mukaan. Ja kuitenkin he asettavat kilpailijoita Jumalan rinnalle. Sano: »Mainitkaa niiden ominaisuudet! Vai osaatteko kertoa Hänelle sellaista, mitä Hän ei tiedä tämän maan päällä olevankaan? Vai onko se pelkkiä sanoja uskottelun vuoksi?» »Ei, uskottomista näyttävät heidän kuvittelunsa kauniilta, ja heidät on suljettu pois oikealta tieltä. Ja sillä, kenen Jumala antaa eksyä kadotukseen, ei ole ketään opasta.
[13.34] Heillä on tuska jo tässä maailmassa, ja tuleva tuomio on totisesti vielä tuskallisempi; eikä heillä Jumalaa vastaan ole ketään pelastajaa.
[13.35] Tämänkaltainen on puutarha, joka on luvattu niille, jotka hartautta harjoittavat: sitä huuhtelevat purot, sen hedelmät ovat ikuisia, kuten sen viihtyisä varjokin. Tämä on niiden määränpää, jotka hartautta harjoittavat, mutta uskottomien loppuna on oleva tuli.
[13.36] Ja ne, joille on annettu Kirja, ovat iloisia siitä, mitä sinulle on lähetetty, mutta jotkut heimot kieltävät osan siitä. Sano: »Minut on vain määrätty palvelemaan Jumalaa eikä asettamaan ketään Hänen rinnalleen. Häntä minä huudan avukseni, ja Hänen luoksensa minä olen palaava.»
[13.37] Näin Me olemme lähettänyt sen maan päälle ohjeeksi arabiankielellä. Mutta jos aiot seurata heidän himojaan kaikesta siitä tiedosta huolimatta, mikä osaksesi on tullut, niin Jumalaa vastaan sinulla ei ole oleva ainoatakaan ystävää eikä pelastajaa.
[13.38] Totisesti, me olemme lähettänyt lähettiläitä jo ennen sinua, ja Me annoimme heille vaimoja ja lapsia. Mutta lähettilään asia ei ole näytellä tunnusmerkkejä, paitsi Jumalan luvalla. Jokaista tehtävää varten on määräys.
[13.39] Jumala pyyhkii pois tahi vahvistaa minkä haluaa, ja Hänellä on alkuperäinen (Jumalan tiedon) Kirja.
[13.40] Ja joko me näytämme sinulle jotakin siitä, minkä olemme heille varannut, tai annamme sinulle täyden palkkasi, joka tapauksessa sinun tehtäväsi on julistaa sanomaa, ja Meidän asiamme on vaatia tilinteko.
[13.41] Eivätkö he ajattele, että Me lähestymme tätä maata ja teemme sen rajoja ahtaammiksi. Kun Jumala tuomitsee, niin Hänen tuomiotaan ei voida torjua. Hän on nopea tilinteossaan.
[13.42] Totisesti, heidän edeltäjänsä tekivät suunnitelmiaan, mutta suunnitelmat kokonaisuudessaan kuuluvat Jumalalle. Hän tietää, mitä kukin sielu tekee, ja uskottomat saavat pian huomata, kenelle kuuluu lopullinen koti.
[13.43] Ja jos uskottomat sanovat: »Sinua ei ole lähetetty», niin vastaa: »Jumala olkoon todistajana minun ja teidän välillänne, ja olkoon jokainen, joka tuntee Kirjan.» 
@IBRAHIM (Aabrahamin suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[14.1] Aliif, Laam, Raa. Tämä on Kirja, jonka Me olemme sinulle lähettänyt, jotta voisit johtaa ihmissuvun Herran luvalla pimeydestä vaikeuteen, kaikkivaltiaan, ylistetyn tielle.
[14.2] Yksin Jumalalle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa, ja kaikki, mikä on maan päällä. Voi uskottomia, sillä heitä kohtaa ankara tuska.
[14.3] He pitävät parempana tämän maailman elämää kuin tulevaa, estävät toisia kulkemasta Jumalan tietä ja koettavat tehdä sen mutkaiseksi. He ovat kauaksi harhaantuneet.
[14.4] Me emme lähetä ainoatakaan lähettilästä, joka ei puhuisi kansansa kieltä voidakseen asiat selvittää. Jumala antaa kenen haluaa joutua kadotukseen, ja Hän antaa johdatuksensa kenelle tahtoo. Hän on kaikkivaltias, kaikkiviisas.
[14.5] Ja totisesti Me lähetimme Mooseksen mukanaan Meidän merkkimme ja sanoimme hänelle: »Johdata kansasi pimeydestä vaikeuteen ja muistuta heitä Jumalan päivistä.» Totisesti, tässä on merkit jokaiselle, jolla on runsaasti kestävyyttä ja kiitollisuutta.
[14.6] Ja Mooses lausuikin kansalleen: »Muistakaa, miten Jumala siunasi teitä, kun Hän pelasti teidät Faraon kansan keskuudesta, joka oli saattanut teidät mitä suurimpiin kärsimyksiin; he surmasivat poikanne ja antoivat naistenne elää!» Tällä tavoin Herranne kuritti teitä ankarasti.
[14.7] Ja Herranne julisti teille: »Totisesti, jos olette kiitollisia, niin annan teille lisää, mutta jos olette uskottomia, niin Minun tuomioni on oleva mitä ankarin.»
[14.8] Ja Mooses lausui: »Jos te olisittekin uskottomia - te ja kaikki, jotka maan päällä asuvat - niin Jumala on totisesti riippumaton, ylistetty.»
[14.9] Eikö teille ole kerrottu ennen teitä eläneistä - Nooan ja Aadin ja Tamuudin kansoista, ja heidän jälkeensä eläneistä? Vain Jumala yksin heidät tuntee. Heidän lähettiläänsä tulivat heidän luokseen selvin tunnusmerkein, mutta he sulkivat käsillään heidän suunsa ja sanoivat: »Totisesti, me emme usko siihen, mitä tuomaan teidät on lähetetty, ja epäilemme sitä, mihin meitä kutsutte hämmentääksenne meitä.»
[14.10] Heidän sananjulistajansa lausuivat: »Epäilettekö Jumalaa, taivaitten ja maan Luojaa. Hän kutsuu teitä antaakseen teille syntinne anteeksi, ja Hän odottaa teitä määrättyyn hetkeen saakka.» He vastasivat: »Te olette vain ihmisolentoja kuten mekin. Te haluatte kääntää meidät siitä, mitä isämme palvelivat; tuokaa siksi meille selvä todistus.»
[14.11] Heidän lähettiläänsä vastasivat heille: »Me olemme vain samanlaisia ihmisolentoja kuin tekin, mutta Jumala on hyvä niille palvelijoillensa, joille tahtoo olla. Me emme saata hankkia itsellemme arvovaltaa muutoin kuin Jumalan luvalla; ja Jumalaan uskovaiset luottakoot.
[14.12] Ja mitä syytä meillä olisi olla luottamatta Jumalaan, joka on johtanut meitä teillämme; ja totisesti me pysymme lujina siitä pahasta huolimatta, mitä te meille tuotatte. Jumalaan luottakoot ne, jotka keneenkään luottavat.
[14.13] Ja uskottomat sanoivat sananjulistajilleen: »Totisesti, me ajamme teidät pois maastamme, tai teidän on palattava meidän uskoomme.» Silloin heidän Herransa ilmoitti heille: »Totisesti, Me hävitämme ne, jotka ovat väärämielisiä,
[14.14] ja heidän jälkeensä Me annamme teille heidän asuinsijansa maan päällä. Näin teemme niille, joilla on Jumalanpelko seistessään Minun edessäni ja jotka kavahtavat Minun uhkaustani.»
[14.15] Ja lähettiläät anoivat ratkaisua, ja jokainen hirmuvaltias, totuuden vastustaja joutui kadotukseen.
[14.16] Hän on joutuva helvettiin, ja hänet pannaan juomaan saastaista vettä.
[14.17] Hän ottaa sitä siemauksen toisensa jälkeen, mutta tuskin hän kykenee sitä nielemään, ja kuolema uhkaa häntä joka taholta, mutta hän ei kuole. Tätä seuraa vielä ankarampi tuomio.
[14.18] Näin on niiden laita, jotka käyvät uskottomiksi Herrallensa: heidän tekonsa ovat kuin tuhka, johon tuuli on puhaltanut myrskyisenä päivänä. He eivät kykene hallitsemaan tekojaan. Tämä on suurta harhaantumista.
[14.19] Etkö ole ajatellut, että Jumala on luonut taivaat ja maan totuuden voimalla? Hän voi jos tahtoo tuhota teidät ja aikaansaada uuden luomisen.
[14.20] Se ei tuota mitään vaikeutta Jumalalle.
[14.21] Ja he saapuvat kaikki Jumalan eteen, ja heikot sanovat niille, jotka ovat olleet ylpeitä: »Totisesti me seurasimme teitä voitteko auttaa meitä välttämään edes osan Jumalan rangaistusta?» He vastaavat: »Jos Jumala olisi antanut meille johdatuksensa, niin me olisimme voineet ohjata teitä. Meille on yhdentekevää, huudammeko vai pysymmekö kärsivällisinä; meille ei ole mitään pelastusta.»
[14.22] Kun asia on ratkaistu, niin saatana on sanova: »Totisesti, Jumala antoi teille lupauksen, joka oli tosi, ja minä myöskin annoin teille lupauksen, mutta minä rikoin sen, sillä minulla ei ollut teihin muuta valtaa kuin kutsua teitä, ja te vastasitte kutsuuni. Älkää siksi soimatko minua, vaan soimatkaa itseänne. Minä en voi pelastaa teitä, ettekä te kykene pelastamaan minua. Minä kiellän ehdottomasti kaiken sen, mihin aikaisemmin teitte minut osalliseksi.» Totisesti, väärämielisiä kohtaa tuskallinen tuomio.
[14.23] Mutta ne, jotka uskovat ja harjoittavat hyviä tekoja, saavat astua puutarhoihin, joissa purot solisevat, ja siellä he saavat asua Herransa luvalla. Heidän tervehdyksensä on siellä oleva: »Rauha!»
[14.24] Etkö ole huomannut, miten Jumala esittää vertauksen pyhästä sanasta? Se on kuin oivallinen puu, jonka juuret ovat lujassa ja jonka oksat ojentuvat taivaaseen.
[14.25] Herransa käskystä se tuottaa hedelmiä jokaisena vuodenaikana. Ja Jumala esittää edelleen vertauksia ihmisille, että he painaisivat ne mieleensä.
[14.26] Ja pahuuden sana on verrattavissa kelvottomaan puuhun, joka on kiskaistu irti maasta eikä voi seisoa pystyssä.
[14.27] Jumala vahvistaa uskovaisia vakevällä sanalla sekä tämän maailman elämässä että tulevassa. Ja Jumala antaa väärämielisten joutua kadotukseen, sillä Jumala tekee tahtonsa mukaan.
[14.28] Etkö ole tarkannut niitä, jotka ovat palkinneet kiittämättömyydellä Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon.
[14.29] He joutuvat helvettiin, ja se on tukala asuinpaikka.
[14.30] Ja he ovat asettaneet Jumalalle vertaisia johtaakseen ihmisiä harhaan Hänen tieltään. Sano: »Nauttikaa aikanne; totisesti te olette menossa suoraan tuleen.»
[14.31] Sano uskovaisille palvelijoilleni, että he edelleen suorittavat rukouksensa ja antavat sekä salassa että julkisesti almuja siitä, mitä Me olemme heille suonut, ennenkuin saapuu päivä, jolloin ei enää ole vaihtokauppaa tai salaista suosimista.
[14.32] Jumala on luonut taivaat ja maan ja Hän lähettää taivaasta sateen maan päälle ja siten kasvattaa hedelmiä teidän ravinnoksenne. Hän alistaa valtaanne laivan, niin että se Hänen käskystään purjehtii merellä, ja myös virrat Hän on tehnyt teille alamaisiksi.
[14.33] Auringon ja kuun Hän on pannut teitä palvelemaan, ja ne liikkuvat määrättyjä lakeja noudattaen. Ja teidän hyväksenne Hän on säätänyt yön ja päivän.
[14.34] Hän antaa teille kaikkea, mitä Häneltä pyydätte; ja jos teidän pitäisi laskea Jumalan armonosoitukset, niin ette kykenisi niitä luettelemaan. Totisesti, ihminen on perin väärämielinen, kiittämätön.
[14.35] Muista, mitä Aabraham lausui: »Herra! Tee tämä kaupunki turvalliseksi ja pelasta minut ja lapseni palvelemasta epäjumalia.
[14.36] Herra, he ovat totisesti johtaneet suuren joukon ihmisiä kadotukseen, mutta ken ikinä seuraa minua, hän kuuluu joukkooni, ja jos joku ei minua tottele, niin Sinä totisesti olet anteeksiantavainen, armollinen.
[14.37] Herra, minä olen asettanut eräitä jälkeläisiäni asumaan tähän laaksoon, jossa ei ole maanviljelystä, Sinun Pyhäkkösi läheisyyteen, Herra, jotta he saattaisivat suorittaa rukouksensa. Anna siis ihmisten sydänten taipua heidän puoleensa ja suo heille hedelmiä, jotta he olisivat kiitollisia.
[14.38] Herra! Totisesti Sinä tiedät, mitä me salaamme ja mitä me tuomme julki. Jumalalta ei ole mikään salattua, ei maan päällä eikä avaruudessa.
[14.39] Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka vanhuudessani antoi minulle Ismaelin ja lisakin. Totisesti, Herra kuulee rukouksen.
[14.40] Herra, suo, että minä horjumatta suorittaisin rukoukseni ja samoin jälkeläiseni; Herra, kuule rukoukseni.
[14.41] Herra! Anna anteeksi minulle ja vanhemmilleni sekä uskovaisille tuomion päivänä.»
[14.42] Älä luule, että Jumala välinpitämättömänä katselee väärämielisten tekoja. Hän ainoastaan siirtää heidän tuomionsa siihen päivään, jolloin heidän katseensa tulee liikkumattomaksi.
[14.43] Silloin he ryntäävät eteenpäin päät kohotettuina eivätkä kykene liikuttamaan silmiään, ja heidän sydämensä tulevat tyhjiksi.
[14.44] Varoita ihmissukua siitä päivästä, jolloin tuomio on sitä kohtaava; väärämieliset sanovat silloin: »Oi Herra! Anna meille armo lyhyeksi ajaksi, jotta voisimme vastata kutsuusi ja seurata lähettiläitä.» »Ettekö tätä ennen vannoneet, ettei mikään vetäisi teitä turmioon?
[14.45] Ja te asuitte niiden asumuksissa, jotka turmelivat sielunsa. Ja teille ilmoitettiin selvästi, miten Me sellaisia kohtelemme, ja totisesti Me esitimme siitä teille esimerkkejä.»
[14.46] Ja totisesti, he laativat suunnitelmiaan, mutta Jumalan vallassa ovat heidän hankkeensa, eikä niillä olisi vuoria kyetty siirtämään.
[14.47] Älkää siis luulko, että Jumala rikkoo lähettiläilleen antamansa lupaukset. Totisesti, Jumala on mahtava. Hänellä on valta saattaa asiat oikealle tolalleen.
[14.48] Se tapahtuu sinä päivänä, jolloin maa uudeksi vaihtuu ja samoin taivaat, ja jolloin ihmiset seisovat Jumalan, ainoan, kaikkivaltiaan edessä.
[14.49] Olet näkevä, miten syntiset sinä päivänä kytketään kahleilla yhteen.
[14.50] Tulikiventuoksuiset ovat heidän vaatteensa, ja tuli peittää heidän kasvonsa,
[14.51] sillä Jumala maksaa jokaiselle sielulle ansion mukaan. Totisesti, Jumala on tilinteossaan nopea.
[14.52] Tämä on sanoma koko ihmissuvulle, jotta se ottaisi vaarin ja tietäisi, että Hän on ainoa Jumala, ja että ymmärtäväiset tämän muistaisivat. 
@AL-HIDZR (Kallion suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[15.1] Aliif, Laam, Raa. Nämä ovat kirjan ja selvän Koraanin säkeistöjä.
[15.2] On tuleva aika, jolloin epäuskoon antautuneet toivoisivat olevansa muslimeja.
[15.3] Anna heidän syödä ja nauttia aikansa, ja johtakoon heidän toiveensa heidät harhaan. Mutta tulevaisuudessa he kyllä sen älyävät.
[15.4] Emme ole hävittänyt ainoatakaan kaupunkia ilmoittamatta sille sen määräaikaa.
[15.5] Ei yksikään kansa voi kiirehtiä aikansa täyttymistä eikä sitä viivyttää.
[15.6] Ja he sanovat: »Voi sinua, jolle kehoitus on ylhäältä lähetetty, sinä olet selvästi houkkio.
[15.7] Miksi et tuo luoksemme enkeleitä, jos kerran puhut täyttä totta?»
[15.8] Emme Me lähetä maan päälle enkeleitä muuten kuin totuutta pystyttämään, mutta kun tämä tapahtuu, he eivät saa enää armoa.
[15.9] Totisesti, Me itse lähetämme maan päälle kehoituksen, ja Me myös seisomme sen tukena.
[15.10] Ja totisesti, jo ennen sinua Me lähetimme sananjulistajia muinaisten heimojen luokse.
[15.11] Mutta ainoatakaan lähettilästä ei saapunut heidän luoksensa, jota he eivät olisi pilkanneet.
[15.12] Näin me annamme tämän (pilkkaamisen) juurtua syntisten sydämiin.
[15.13] He eivät usko Koraaniin, ja kuitenkin heillä on tiedossa edeltäjiensä kohtalo.
[15.14] Ja jos Me avaisimme oven taivaaseen ja he kiipeäisivät sinne,
[15.15] niin he varmasti sanoisivat: »Silmämme ovat vain huienneet, tai pikemminkin me olemme lumouksen vallassa.»
[15.16] Totisesti, Me olemme muodostanut tähtikuvioita taivaalle ja tehnyt sen kauniiksi katselijoille.
[15.17] Ja Me sitä vartioimme jokaista karkoitettua pahaahenkeä vastaan.
[15.18] Mutta joka haluaa kuunnella (sanaa) salakähmäisesti, sitä seuraa tulinen liekki.
[15.19] Me olemme tehnyt maan avaraksi ja sijoittanut vuoret sen päälle, ja Me annamme kaikkea siinä kasvaa sopivan määrän.
[15.20] Ja maasta Me olemme hankkinut ravinnon teille, kuten niillekin, joita te ette ruoki.
[15.21] Ei ole olemassa mitään, jota ei Meidän luonamme olisi valtavissa varastoissa, mutta Me lähetämme sitä maan päälle vain tietyin mitoin.
[15.22] Me annamme myös hedelmällisten tuulien puhaltaa ja lähetämme sadetta taivaasta maan päälle. Sitten annamme teidän juoda sitä, mutta sen varastot eivät ole hallussanne.
[15.23] Ja totisesti, Me itse annamme elämän ja Me annamme kuoleman, ja Me itse olemme kaiken perilliset.
[15.24] Me tunnemme tarkoin ne teistä, jotka kulkevat etumaisina, ja me tunnemme myös ne, jotka jäävät loppupäähän.
[15.25] Totisesti, Herrasi on vielä kokoava heidät yhteen. Hän on viisas, tietävä.
[15.26] Totisesti, Me olemme luonut ihmisen valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.
[15.27] Ja dzinnin me loimme jo aikaisemmin palavasta tulesta.
[15.28] Muistakaa, mitä Jumala sanoi enkeleille: »Totisesti, aion luoda ihmisolennon valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.
[15.29] Ja kun olen saattanut hänen muotonsa täydelliseksi ja puhaltanut häneen Henkeni, kumartukaa maahan hänen edessään.»
[15.30] Niin kaikki enkelit yhdessä kumartuivat.
[15.31] Mutta saatana ei tehnyt näin. Hän ei yhtynyt kumartajiin.
[15.32] Jumala lausui: »Oi saatana. Mistä syystä et yhdy niihin, jotka kumartavat?»
[15.33] Hän vastasi: »Ei ole soveliasta minun kumartaa ihmisolentoa, jonka Sinä olet luonut valajan savesta, mustasta, haisevasta liejusta.»
[15.34] Jumala sanoi: »Lähde siis täältä, sillä sinä olet totisesti harhaantunut.
[15.35] Ole totisesti kirottu tuomion päivään saakka.»
[15.36] Hän sanoi: »Herra, anna minlle aikaa siihen päivään asti, jolloin heidät herätetään kuolleista.»
[15.37] Jumala vastasi: »Saat kuulua niihin, joille suodaan aikaa
[15.38] määräpäivään saakka.»
[15.39] Hän sanoi: »Herra, koska olet aiheuttanut lankeemukseni, aion kaunistaa tekoni ihmisille maan päällä ja saattaa heidät kaikki lankeamaan
[15.40] paitsi Sinun vilpittömiä palvelijoitasi.»
[15.41] Jumala vastasi: »Se on suorin tie luokseni.
[15.42] Totisesti, palvelijoihini sinulla ei ole mitään valtaa, lukuunottamatta sellaisia, jotka oikealta tieltä harhaantuneina seuraavat sinua.
[15.43] Helvetti on totisesti määrätty heidän kaikkien olinpaikakseen.
[15.44] Sinne johtaa seitsemän ovea, ja jokaisesta ovesta käy sisään osa heistä.»
[15.45] Totisesti, ne jotka hartautta harjoittavat, saavat asua puutarhoissa ja lähteiden luona.
[15.46] »Käykää sisään rauhassa ja turvallisina!»
[15.47] Me poistamme heidän rinnastaan kaiken vihan, ja veljellisesti, toisiinsa kääntyneinä, he istuvat valtaistuimilla.
[15.48] Mitään rasituksia heidän ei siellä tarvitse kestää, eikä heitä sieltä pois ajeta.
[15.49] Ilmoita palvelijoilleni, että Minä olen totisesti kaiken anteeksiantava, kaikkein armollisin.
[15.50] Ja ilmoita myös, että Minun tuomioni on tuskallisin tuomio.
[15.51] Ja kerro heille Aabrahamin vieraista,
[15.52] jotka astuessaan hänen luokseen sanoivat: »Rauha», ja hän vastasi: »Totisesti, minä pelkään teitä.»
[15.53] He lausuivat: »Alä pelkää, me tuomme sinulle iloisen ennustuksen viisaasta pojasta.»
[15.54] Hän sanoi: »Tuotteko minulle ennustuksen siitä huolimatta, että vanhuus on minut jo saavuttanut? Mistä aiotte minulle ilosanoman kertoa?»
[15.55] He vastasivat: »Tuomme sinulle toden sanoman; älä siis kuulu niihin, jotka joutuvat epätoivoon.»
[15.56] Hän sanoi: »Kuka muu epäilisi Jumalan armoa kuin kadotetut?»
[15.57] Hän lausui edelleen: »Mikä on siis asianne, lähettiläät?»
[15.58] He vastasivat: »Meidät on lähetetty syntisten ihmisten luo
[15.59] lukuunottamatta Lootin perhettä, josta me totisesti pelastamme kaikki toiset
[15.60] paitsi hänen vaimoansa; olemme päättäneet, että hän totisesti on kuuluva niiden joukkoon, jotka jäävät tielle.»
[15.61] Kun siis samat lähettiläät saapuivat Lootin perheen luo,
[15.62] niin hän sanoi: »Olette varmasti vieraita ihmisiä täällä.»
[15.63] He vastasivat: »Olemme tulleet luoksesi sen johdosta, mistä kansasi on kiistellyt.
[15.64] Olemme tuoneet sinulle totuuden ja puhumme varmasti totta.
[15.65] Sentähden lähde pois perheesi kanssa, kun on vielä osa yöstä jäljellä, ja kulje itse heidän jäljessään äläkä salli kenenkään katsoa taakseen, vaan kulje sinne, mihin teidät on määrätty.
[15.66] Ja me ilmoitimme hänelle ratkaisumme tässä asiassa: »Viimeinenkin tämän kansan jäsen,on tuhottu, ennenkuin he aamulla nousevat.»
[15.67] Ja kaupungin asukkaat saapuivat riemuiten hänen luokseen.
[15.68] Hän lausui: »Totisesti, nämä ovat vieraitani, älkää siis häpäiskö minua.
[15.69] Pelätkää Jumalaa älkääkä tuottako minulle häpeää.
[15.70] He sanoivat: »Emmekö ole kieltäneet sinua vastaanottamasta vieraita ihmisiä?»
[15.71] Hän sanoi: »Tässä ovat tyttäreni, mikäli aiotte jotakin tehdä.»
[15.72] Elämäsi kautta, oi Muhammed, totisesti he olivat päihtyneet sokeasta himostaan.
[15.73] Mutta aamun koitteessa heidät yllätti kauhistuttava pauhina.
[15.74] Ja me käänsimme kaupungin ylösalaisin ja annoimme tulisten kivien sataa heidän päällensä.
[15.75] Totisesti, tämä on selvä merkki niille, jotka ottavat niistä vaarin.
[15.76] Ja tuo kaupunki sijaitsee tien varrella, joka yhä on olemassa.
[15.77] Totisesti, tässä on merkki uskovaisille.
[15.78] Myös metsän asukkaat olivat sangen väärämielisiä ihmisiä.
[15.79] Senvuoksi Me annoimme heidän maistaa rangaistusta, ja totisesti, nämä molemmat kaupungit sijaitsevat yleisen tien varrella.
[15.80] Totisesti, kalliolla asuvat väittivät lähettiläitä valehtelijoiksi.
[15.81] Ja Me annoimme heille tunnusmerkkejämme, mutta he kääntyivät niistä pois.
[15.82] Heillä oli tapana hakata talonsa vuoriin ollakseen turvassa.
[15.83] Mutta kauhistuttava pauhina yllätti heidät aamulla.
[15.84] Ja se, mitä he olivat tehneet, ei heitä auttanut.
[15.85] Totuudessa Me olemme luonut taivaat ja maan ja mitä niiden välillä on. Totisesti, Hetki on tuleva, anna siksi heille jalosti anteeksi heidän loukkauksensa.
[15.86] Totisesti, Herrasi on suuri luova mestari, kaikkitietävä.
[15.87] Olemmehan antanut sinulle seitsemän säkeistöä useasti luettavaksi sekä suuren Koraanin.
[15.88] Älä käännä silmiäsi siihen, josta Me olemme antanut heidän nauttia, äläkä murehdi heidän tähtensä, vaan ojenna kätesi uskovaisille.
[15.89] Sano heille: »Totisesti, minä olen julkinen varoittaja.»
[15.90] Kuten Me lähetimme tuomion niille, jotka riitelivät, ja niille,
[15.91] jotka repivät Koraanin palasiksi.
[15.92] Herrasi nimessä Me heiltä kaikilta vielä vaadimme tilin siitä,
[15.93] mitä he ovat tehneet.
[15.94] Sentähden julista heille selvin sanoin, mitä sinulle on määrätty, ja käänny pois pakanoista.
[15.95] Totisesti, Me olemme sinulle riittävä turva pilkkaajia vastaan.
[15.96] He asettavat Jumalan rinnalle toisen Jumalan, mutta aikanaan he saavat kokea.
[15.97] Tiedämme hyvin, että heidän puheensa ahdistaa rintaasi.
[15.98] Sentähden julista Herrasi kunniaa ylistäen Häntä ja lukeudu niiden joukkoon, jotka kumartuvat maahan.
[15.99] Ja palvele Herraasi siihen asti, kunnes kuolema luoksesi saapuu. 
@AN-NAHL (Mehiläisten suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[16.1] Jumalan käsky on tulossa, älkää siis pyytäkö sen jouduttamista. Kunnia olkoon Hänelle! Hän on korkealla sen yläpuolella, mitä he asettavat Hänen rinnalleen.
[16.2] Hän lähettää maan päälle enkeleitä tuomaan Hänen sanansa hengen niille palvelijoistaan, joille parhaaksi näkee, näin sanoen: »Varoittakaa ihmisiä, ettei ole muuta Jumalaa kuin Minä; sentähden palvelkaa Minua.»
[16.3] Hän on luonut taivaat ja maan totuudessa. Hän on korkealla sen yläpuolella, mitä he Hänen rinnalleen asettavat.
[16.4] Hän on luonut ihmisen siemenestä, ja katso, hänestä tulee kuitenkin epäilijä.
[16.5] Ja hän on luonut karjan; siitä te saatte lämpimiä vaatteita ja muuta hyödyllistä, ja osan siitä te käytätte ravinnoksenne.
[16.6] Teille on kunniaksi, kun ajatte sitä kotiin ja kun viette sitä laitumelle.
[16.7] Ja eläimet kantavat kuormanne kaupunkiin, jonne ette pääsisi muuten kuin suurin ruumiillisin ponnistuksin. Totisesti, Herra on sangen rakastavainen, armollinen.
[16.8] Ja Hän on luonut hevoset ja muulit ja aasit, jotta voisitte niillä ratsastaa sekä myöskin ylvästellä. Hän on luonut sellaistakin, mitä ette tiedä.
[16.9] Oikea tie on Jumalan vallassa, mutta muutamat kulkevat harhaan. Jos Jumala olisi tahtonut, Hän olisi totisesti voinut antaa johdatuksensa teille kaikille.
[16.10] Hän lähettää teille sateen taivaasta, siitä te saatte juoda ja se kasvattaa puita, joiden luona teillä on laitumenne.
[16.11] Sateen Hän saattaa kasvattamaan teille peltojen viljan, oliivit, taatelipuut, viinirypäleet ja kaikenlaiset hedelmät. Totisesti, tässä on tunnusmerkkejä niille, jotka ajattelevat.
[16.12] Ja Hän on teitä varten säätänyt yön ja päivän, luonut auringon ja kuun. Ja tähdet noudattavat Hänen käskyjään. Totisesti, tässä on merkkejä niille, joilla on ymmärrystä.
[16.13] Ja Hän on luonut teitä varten yli maan levinneet erilaiset hyödykkeet. Totisesti, tässä on merkki niille, jotka ottavat vaarin.
[16.14] Ja juuri Hän hallitsee merta, niin että saatte siitä ravinnoksenne tuoretta lihaa ja etsitte merestä koristeita, joita kannatte. Ja sinä näet laivojen halkovan merta. Näin voitte turvautua Hänen armoonsa ja tuoda Hänelle kiitoksenne.
[16.15] Ja Hän on luonut maahan vuoret, ettei se horjuisi allanne, ja virrat sekä tiet teitä opastamaan.
[16.16] Samaten viitat. Ja myöskin tähtien mukaan ihmiset löytävät suuntansa.
[16.17] Voiko siis Luoja olla samankaltainen kuin se, joka ei kykene luomaan? Eikö tämäkään mieleenne painu?
[16.18] Ja jos käytte laskemaan Jumalan armonosoituksia, niin ette kykene niitä luettelemaan. Toden totta - Jumala on anteeksiantavainen, armollinen.
[16.19] Jumala tietää, mitä te salaatte ja mitä te ilmaisette.
[16.20] Ja ne, joita ihmiset huutavat avukseen Jumalan sijaan, eivät voi mitään luoda, sillä he itse ovat luotuja.
[16.21] Kuolleita he ovat, eivät eläviä; eivätkä he tiedä, milloin heidän ylösnousemuksensa tapahtuu.
[16.22] Teidän Jumalanne on ainoa Jumala. Niiden sydämet, jotka eivät usko tulevaan elämään, vierovat totuutta, ja he paisuvat ylpeydestään.
[16.23] Epäilemättä Jumala tietää, mitä te salaatte ja mitä te ilmaisette. Totisesti, Hän ei rakasta ylpeitä.
[16.24] Ja kun heille sanotaan: »Mitä Herranne on lähettänyt maan päälle?» he vastaavat: »Menneiden polvien tarinoita.»
[16.25] Tämän tähden he saavat ylösnousemuksen päivänä kantaa oman kuormansa kokonaan, ja osan niidenkin kuormasta, jotka tietämättömyydessään heidän johtaminaan joutuivat kadotukseen. Eikö heidän kuormansa ole raskas?
[16.26] Totisesti, heidän edeltäjänsäkin punoivat juoniaan, mutta Jumala kukisti maahan heidän rakennuksensa perustuksiltaan, jolloin katot sortuivat heidän päällensä, ja Hän lähetti heille turmion sieltä, mistä he eivät osanneet sitä odottaakaan.
[16.27] Senjälkeen Hän on ylösnousemuksen päivänä saattava heidät häpeään, ja Hän on lausuva: »Missä ovat Minun vertaiseni, joiden kumartamisessa te olitte niin innokkaita?» Ne, joille on suotu ymmärrystä, vastaavat: »Totisesti, tänä päivänä tulkoon häpeä ja paha uskottomien osaksi.»
[16.28] Enkelit antavat ansaitun palkan näille, jotka ovat itse tehneet vääryyttä itselleen. Silloin he tarjoutuvat alistumaan sanoen: »Emmehän ole tehneet mitään pahaa.» »Kyllä Jumala tietää tarkoin, mitä te teitte.
[16.29] Sentähden astukaa sisään helvetin porteista ja pysykää siellä ikuisesti. Totisesti, tukala on niiden tyyssija, jotka ovat ylpeitä.»
[16.30] Mutta niiltä, jotka harjoittavat hartautta, kysytään: »Mitä on Herranne lähettänyt maan päälle?» He vastaavat: »Hyvää.» Niiden, jotka tekevät hyvää, on hyvä olla tässä maailmassa, mutta tulevan maailman koti on vielä parempi. Kuinka ihana onkaan niiden koti, jotka hartautta harjoittavat.
[16.31] He saavat astua autuaitten puutarhoihin, joissa purot solisevat, ja siellä on heillä kaikki, mitä voivat toivoa. Tällä tavoin Jumala palkitsee niitä, jotka hartautta harjoittavat.
[16.32] Enkelit maksavat heille täyden palkan, heidän hyvyytensä tähden, ja lausuvat: »Rauha olkoon teille; astukaa puutarhaan palkinnoksi siitä, mitä olette tehneet!»
[16.33] He eivät odota muuta kuin enkelien tuloa heidän luokseen tai että Herrasi käsky saapuisi. Näin odottivat nekin, jotka ennen heitä elivät. Jumala ei tehnyt heille vääryyttä, vaan itse he tekivät vääryyttä itselleen.
[16.34] Sillä paha, jota he harjoittivat, lankesi heidän päälleen, ja se, mitä he olivat pilkanneet, kohdistui heihin itseensä.
[16.35] Ja ne, jotka ovat asettaneet muitakin Jumalan rinnalle, sanovat: »Jos Jumala olisi tahtonut, me emme olisi palvelleet ketään muuta kuin Häntä, emme me eivätkä esi-isämme, emmekä myöskään olisi pitäneet pyhänä ketään muuta kuin Häntä.» Näin tekivät myös ne, jotka ennen heitä elivät. Mutta ovatko lähettiläät vastuussa muusta kuin sanomansa julistamisesta?
[16.36] Totisesti olemme kutsunut jokaisen kansan keskuudesta lähettilään näin lausumaan: »Palvelkaa Jumalaa ja välttäkää syntisiä.» Jotkut ovat Jumalan johdattamia ja toiset ovat kulkeneet harhaan. Jatkakaa siis vaellustanne maan päällä ja katsokaa, millaisen lopun saavat ne, jotka sepittävät valheita.
[16.37] Vaikka sinä, oi Muhammed, kuinka innokkaasti tahdot heille johdatusta, niin Jumala ei ole ohjaava niitä, jotka kulkevat kadotukseen, eikä heillä ole ketään auttajaa.
[16.38] Ja Jumalan nimeen he vannovat pyhimmät valansa: »Jumala ei ole herättävä kuolleita.» Kuitenkin tämä on Jumalan totinen, sitova lupaus, vaikka useimmat eivät sitä käsitä.
[16.39] Hän on sen tekevä, jotta Hän saattaisi selittää heille sen, mistä he kiistelivät, ja myös sentähden, että uskottomiksi käyneet havaitsisivat olleensa valehtelijoita.
[16.40] Kun jotakin haluamme, Meidän tarvitsee vain lausua: »Tapahtukoon», ja niin tapahtuu.
[16.41] Ja jotka Jumalan asian vuoksi ovat jättäneet kotinsa vääryyttä kärsittyään, heille Me totisesti varaamme (jo) tässä maailmassa ihanan asunnon. Mutta tulevan elämän palkka on oleva vielä suurempi; jospa he vain sen käsittäisivät!
[16.42] Heihin kuuluvat ne, jotka kestävät lujina ja luottavat Herraansa.
[16.43] Ennen sinua Me lähetimme sananjulistajiksi vain sellaisia, joille annoimme käskymme; kysykää siis niiltä, jotka ovat saaneet muistutuksen, jos ette itse tiedä;
[16.44] ja heillä oli mukanaan selvät tunnusmerkit ja kirjoitukset. Ja Me olemme lähettänyt sinulle ylhäältä tämän muistomerkin, jotta selittäisit ihmisille, mitä heille on lähetetty, ja että he sen vuoksi ajattelisivat.
[16.45] Ovatko pahojen juonien punojat varmoja, ettei Jumala avaa maata heidän altaan tai ettei turmio tule heille sieltä, mistä he eivät aavistakaan?
[16.46] Tahi ettei Hän voi tavoittaa heitä heidän retkillään, niin että he eivät saata paeta?
[16.47] Tai ettei Hän voi tarttua heihin ensin heitä varoitettuaan? Mutta totisesti, Herrasi on sangen rakastava, armahtavainen.
[16.48] Eivätkö he edes tarkastele Jumalan luomia olentoja, miten niiden varjot oikealta ja vasemmalta kumartuvat Jumalan edessä ja lankeavat maahan.
[16.49] Jumalan edessä kumartuvat kaikki olennot taivaassa ja maan päällä, samoin myös enkelit ylpeyttä tuntematta.
[16.50] He pelkäävät Herraansa, joka on heidän yläpuolellaan, ja he tekevät sen, mihin heidät on määrätty.
[16.51] Ja Jumala sanoo: »Alkää ottako itsellenne kahdenlaisia jumalia. Hän Itse on ainoa Jumala, siksi pelätkää vain Minua.»
[16.52] Hänelle kuuluu kaikki, mikä on taivaassa ja maan päällä, ja Häntä on alati toteltava. Palveletteko jotakuta toista kuin Jumalaa?
[16.53] Kaikki siunaus, minkä saatte, tulee Jumalalta, ja kun teitä kohtaa isku, niin juuri Häntä te avuksenne huudatte.
[16.54] Kun Hän sitten poistaa vaivanne, niin katso, osa teistä asettaa kuitenkin epäjumalia Herransa rinnalle.
[16.55] Niin he kieltävät sen, minkä olemme heille antanut. Nauttikaa siitä! Aikananne saatte kokea.
[16.56] Ja osan antimista, jotka olemme heille suonut, he määräävät sellaisille, joita eivät tunne. Kautta Jumalan, te saatte totisesti vielä vastata keksimästänne.
[16.57] Ja he keksivät Jumalalle tyttäriä. Tulkoon Hänelle kunnia, ja heille se, mitä toivovat.
[16.58] Kun jollekin heistä ilmoitetaan tyttölapsen syntymästä, niin hänen kasvonsa synkkenevät ja hän on aivan murheen vallassa.
[16.59] Hän kätkeytyy heimolaisiltaan sen pahan sanoman vuoksi, joka hänelle on ilmoitettu. Omistaisiko hän lapsen välittämättä häpeästä vai kantaisiko sen elävänä hiekkaan? Eikö heidän tuomionsa ole julma?
[16.60] Tukala on niiden olo, jotka eivät usko tulevaan elämään, mutta yleviä ovat Jumalan ominaisuudet, hän on kaikkivaltias, kaikkein viisain.
[16.61] Jos Jumala kävisi käsiksi ihmissukuun sen väärintekojen tähden, Häneltä ei jäisi ainoatakaan elävää olentoa maan päälle, mutta Hän antaa heille aikaa määrähetkeen saakka, niin että kun heidän hetkensä lyö, he eivät kykene sitä tuntiakaan viivyttämään eivätkä jouduttamaan.
[16.62] Ja he keksivät Jumalan osaksi sellaista, mitä he hylkivät, ja heidän kielensä valehtelevat, että heille on varattu hyvä osa. Heille on eittämättä varattu tuli, ja sinne heidät totisesti ajetaan.
[16.63] Kautta Jumalan, Me jo ennen sinua lähetimme sananjulistajia kansojen keskuuteen, mutta saatana kaunisteli heille heidän tekojaan, niin että hän vielä tänä päivänä on heidän liittolaisensa, ja heitä odottaa tuskallinen tuomio.
[16.64] Ja Me olemme ylhäältä lähettänyt sinulle tämän Kirjan ainoastaan siksi, että sinä selvittäisit heille sen, mistä he kiistelevät, sekä johdatukseksi ja armonosoitukseksi niille, jotka uskovat.
[16.65] Ja Jumala lähettää taivaasta sateen maan päälle ja virvoittaa sillä kuolleen maan jälleen eloon. Totisesti, tässä on vertauskuva niille, jotka kuulevat.
[16.66] Totisesti teille on karjastannekin opetus. Me annamme juomaa Teille sen sisälmyksistä, siitä, mitä niiden suolisto ja veri sisältää, puhdasta maitoa, joka tuntuu juodessa suloiselta.
[16.67] Samoin on laita palmupuiden ja viiniköynnösten hedelmien, joista te valmistatte päihdyttäviä juomia ja oivallista ravintoa. Totisesti, tässä on merkki sellaisille, jotka oivaltavat.
[16.68] Ja Herrasi antaa käskynsä myös mehiläiselle, sanoen: »Valmista itsellesi pesiä vuoriin ja puihin ja siihen, minkä ihmiset rakentavat.
[16.69] Syö sitten kaikkia hedelmiä ja liiku Herrasi osoittamilla teillä.» Mehiläinen erittää väriltään vaihtelevaa juomaa, joka on lääkettä ihmisille. Totisesti, tässä on merkki niille, jotka ajattelevat.
[16.70] Jumala on luonut teidät, ja sitten Hän antaa teille täyden palkkanne. Jotkut teistä saavat elää viheliäisimpään vanhuuteen saakka, niin että he eivät tiedä mitään, vaikka heillä aikaisemmin oli tietoa. Totisesti, Jumala on tietävä, mahtava.
[16.71] Ja Jumala on korottanut jotkut teistä yli toisten varallisuudessa, mutta nämä varakkaat eivät luovuta rikkauksistaan heidän vallassaan oleville orjille, jotta nämä voisivat tässä olla tasavertaisia. Kieltävätkö he näin Jumalan siunauksen?
[16.72] Ja Jumala antaa teille vaimoja omasta keskuudestanne, ja vaimojenne kautta Hän antaa teille poikia ja pojanpoikia. Myöskin Hän varustaa teidät hyvällä ravinnolla. Uskovatko he siis valheeseen ja kieltävät Jumalan siunauksen?
[16.73] Paitsi Jumalaa he palvelevat sellaisia, jotka ovat voimattomia hankkimaan heille antimia taivaista tai maan päältä eivätkä kykene auttamaan itseäänkään.
[16.74] Siksi älkää asettako ketään muuta Jumalan rinnalle, sillä totisesti, Jumala tietää, mutta te ette tiedä.
[16.75] Jumala asettaa vertauskuvaksi toisen omistaman orjan, jolla ei ole valtaa mihinkään, ja toisaalta ihmisen, jolle Me olemme suonut runsaat antimet, joita hän voi käyttää sekä salassa että julkisesti. Voivatko nämä olla tasavertaisia? Jumalalle kuuluu kaikki ylistys, mutta useimmat heistä eivät älyä mitään.
[16.76] Ja Jumala asettaa vertailtaviksi kaksi henkilöä: toinen heistä on mykkä, joka ei pysty mihinkään ja on taakkana herralleen; minne tahansa tämä hänet lähettää, hän ei saa aikaan mitään hyvää. Voiko hän olla tasavertainen sen kanssa, joka antaa oikeamielisiä määräyksiä ja itse vaeltaa oikeata tietä?
[16.77] Jumalalle kuuluu taivaitten ja maan salaisuus; ja tuomion hetki on kuin silmänräpäys tai on sitäkin lyhempi. Totisesti, Jumala kykenee tekemään kaiken, mitä haluaa.
[16.78] Ja Jumala saattaa teidät ulos äitienne kohduista, teidän siitä mitään tietämättä, ja Hän on antanut teille korvat ja silmät ja sydämen, jotta voisitte Häntä kiittää.
[16.79] Eivätkö he havaitse, miten linnut noudattavat Jumalan lakeja tyhjässä avaruudessa. Kuka niitä kannattaa paitsi Jumala? Totisesti, tässä on merkkejä niille, jotka uskovat.
[16.80] Jumala suo teille lepopaikkoja taloissanne ja valmistaa teille eläinten nahoista telttoja, jotka ovat mukavia sekä vaelluksenne päivinä että viipyessänne paikoillanne; ja eläinten villasta ja turkista ja karvasta te saatte aikanaan taloustarpeita ja hyödyllisiä esineitä.
[16.81] Ja Jumala antaa teille suojaa luomisensa tuotteista; Hän on luonut teille turvapaikkoja vuorille ja Hän antaa teille vaatteet suojaksi kuumuutta vastaan ja varusteet, jotka suojelevat teitä taisteluissa. Tällä tavoin Hän täydellistää siunauksensa teitä kohtaan, jotta olisitte Hänelle alamaisia (muslimeja).
[16.82] Mutta jos he kääntävät sinulle selkänsä, niin et sinä (Muhammed) ole vastuussa muusta kuin sanoman julistamisesta.
[16.83] He tunnustavat Jumalan siunauksen, mutta sitten he kieltävät sen, ja enin osa heistä on kiittämättömiä.
[16.84] Tulee päivä, jolloin Me kutsumme esiin todistajan jokaisesta kansasta, ja silloin uskottomien ei sallita puhua, eikä heidän sallita etsiä armahdusta.
[16.85] Ja kun väärintekijät kohtaavat rangaistuksensa, he eivät saa siihen mitään lievitystä eikä heille myönnetä armon aikaa.
[16.86] Ja kun ne, jotka asettivat Jumalalle tasavertaisia, näkevät nämä epäjumalat, he sanovat: »Oi Herra. Nämä ovat epäjumaliamme, joita me Sinun sijaasi huusimme avuksemme.» Mutta nämä vastaavat heille: »Te olette totisesti valehtelijoita.»
[16.87] Ja tuona päivänä he tarjoutuvat alistumaan Jumalalle, ja mitä he taannoin kuvittelivat, häipyy nyt heidän silmistään.
[16.88] Niille, jotka valitsevat epäuskon ja estävät ihmisiä Jumalan tietä vaeltamasta, niille Me lisäämme tuskaa tuskan päälle, koska he ovat pahaa tehneet.
[16.89] Tulee päivä, jolloin Me kutsumme jokaisesta kansasta, niiden omasta keskuudesta, todistajan heitä vastaan, ja senvuoksi Me asetamme sinutkin todistajaksi näitä ihmisiä vastaan. Olemmehan lähettänyt sinulle Kirjan selitykseksi kaikkinaisiin asioihin sekä johdatukseksi ja armoksi ja ilosanomaksi alamaisille (muslimeille).
[16.90] Totisesti, Jumala käskee jakamaan oikeutta, tekemään hyvää ja harjoittamaan armeliaisuutta sukulaisianne kohtaan; ja Hän kieltää riettaudet, pahuuden ja kapinoimisen; Hän kehoittaa teitä ottamaan vaarin.
[16.91] Pitäkää liittonne Jumalan kanssa, kun olette liiton tehneet, älkääkä rikkoko valojanne, kun olette ne vahvistaneet; olettehan ottaneet Jumalan valvojaksenne. Totisesti, Jumala tietää teidän tekonne.
[16.92] Älkääkä olko naisen kaltaisia, joka purki lankansa säikeiksi kehrättyään sen ensin lujaksi. Te vannotte valojanne ikäänkuin puhdistuaksenne petollisuudesta omassa keskuudessanne puolueen pyrkiessä alistamaan toisen valtaansa. Jumala vain koettelee teitä tällä tavoin, ja ylösnousemuksen päivänä Hän on selvittävä teille sen, mistä kiistelitte.
[16.93] Ja jos Jumala olisi niin halunnut, Hän olisi totisesti luonut teidät yhdeksi ainoaksi kansaksi, mutta Hän sallii sen joutua kadotukseen, joka sitä mielii, ja Hän antaa johdatuksensa sille, ken sitä toivoo. Totisesti, te olette kerran vastuussa siitä, mitä olette tehneet.
[16.94] Älkää vannoko valoja pettääksenne toisianne, ettei jalkanne liukastuisi seistyään vankasti. Te saatte maistaa pahaa, koska olette estäneet toisia kulkemasta Jumalan tietä, ja teitä on kohtaava suuri rangaistus.
[16.95] Älkää myykö liittoanne Jumalan kanssa pilkkahintaan. Totisesti, se mikä teitä odottaa Jumalan luona, on parasta teille; jospa sen vain tietäisitte.
[16.96] Se on katoavaista, mitä teillä on, mutta mitä Jumalalla on, se pysyy. Ja totisesti, lujina kestäneille Me maksamme palkan, parhaasta, mitä ovat tehneet.
[16.97] Ken tahansa tekee hyvää, olkoon hän mies tai nainen, kun hän samalla on uskovainen, hänen Me totisesti annamme viettää onnellista elämää, ja sellaisille Me maksamme palkan parhaasta, mitä ovat tehneet.
[16.98] Kun siis luet Koraania, niin etsi Jumalan luota turvaa saatanaa, tuota karkoitettua, vastaan.
[16.99] Totisesti, hänellä ei ole mitään valtaa uskovaisiin, sillä he luottavat Herraansa.
[16.100] Saatanan valta ulottuu vain niihin, jotka tekevät liiton hänen kanssaan, ja niihin, jotka asettavat toisia jumalia Jumalan rinnalle.
[16.101] Kun Me vaihdamme jonkun säkeistön toiseen - Jumala tietää parhaiten, mitä Hän ylhäältä lähettää - niin he sanovat: »Sinä olet pelkkä väärentäjä.» Useimmat heistä ovat tietämättömiä.
[16.102] Sano: totisesti Pyhä Henki on tuonut sen ylhäältä Herraltasi vahvistaakseen uskovaisia sekä johdatukseksi ja ilosanomaksi kuuliaisille (muslimeille).
[16.103] Tiedämme perin hyvin, että he vastaavat: »Hänen opettajansa on vain ihminen.» Heidän tarkoittamansa miehen äidinkieli on muukalainen, mutta Koraani on selvää arabiankieltä.
[16.104] Totisesti, niille, jotka eivät usko Jumalan merkkeihin, Hän ei anna johdatustansa, vaan heille on varattu tuskallinen tuomio.
[16.105] Vain valheita sepittävät ne, jotka eivät usko Jumalan merkkeihin; he ovat valehtelijoita.
[16.106] Niitä, jotka kieltävät Jumalan ensin Häneen uskottuaan - emme tarkoita niitä, jotka siihen pakotetaan, vaikkakin heidän sydämensä pysyvät uskossa, vaan niitä, jotka avaavat sydämensä epäuskolle - niitä kohtaa Jumalan viha ja niitä kohtaa suuri rangaistus.
[16.107] Tämä tapahtuu sentähden, että he rakastavat enemmän tämän maailman elämää kuin tulevaa, ja koska Jumala ei anna johdatustansa uskottomille.
[16.108] Nämä ovat niitä, joiden sydämet ja korvat ja silmät Jumala on sinetöinyt, ja he ovat välinpitämättömiä ihmisiä.
[16.109] On epäilemättä totta, että he tulevassa elämässä joutuvat kadotukseen.
[16.110] Mutta totisesti, Herrasi on silloin oleva anteeksiantavainen, armollinen niitä kohtaan, jotka pakenivat kotoaan vainottuina ja jotka sitten taistelivat ja pysyivät lujina.
[16.111] Tulee päivä, jolloin jokainen sielu saa puhua omasta puolestaan, jolloin jokaiselle sielulle maksetaan täysin ansionsa mukaan, vääryyttä tekemättä.
[16.112] Ja Jumala asettaa tarkasteltavaksi sellaisen kaupungin kohtalon, joka eli rauhassa ja tyytyväisyydessä ja nautti runsaita tuloja joka taholta, mutta oli kiittämätön Jumalan siunauksesta, niin että Jumala rankaisi sitä nälällä ja kauhistuksella sen asujainten tekojen vuoksi.
[16.113] Heille oli noussut lähettiläs heidän omasta keskuudestaan, mutta he pitivät häntä valehtelijana, ja siksi heitä kohtasi tuomio, koska he olivat väärämielisiä.
[16.114] Syökää sitä, mitä Jumala on teille suonut, mikäli se on sallittua ja puhdasta, ja kiittäkää Jumalan siunauksesta, jos Häntä ainoata palvelette.
[16.115] Jumala on ainoastaan kieltänyt teitä syömästä itsestään kuollutta, verta, sianlihaa sekä sellaista, mikä on teurastettu jonkun muun kuin Jumalan nimeen. Kuitenkin Jumala on anteeksiantavainen, armollinen sellaista kohtaan, joka on tehnyt väärin hädän pakottamana himoitsematta ja ylittämättä säädettyjä rajoja.
[16.116] Ja kun kielenne ovat taipuvaiset valheeseen, älkää sanoko: »Tämä on sallittua ja tuo on kiellettyä», sepittääksenne valhetta Jumalaa vastaan. Totisesti, niillä ei ole menestystä, jotka Jumalasta valheita sepittelevät.
[16.117] Lyhyen tuokion he saavat nauttia, ja sitten heitä kohtaa tuskallinen tuomio.
[16.118] Ja juutalaisilta olemme kieltänyt sen, mistä jo aikaisemmin sinulle mainitsimme; emmekä Me tehnyt heille vääryyttä, vaan he itse tekivät itselleen vääryyttä.
[16.119] Totisesti, Herrasi on anteeksiantavainen, armollinen niitä kohtaan, jotka tekevät tietämättömyydessään pahaa, mutta sitten kääntyvät ja tekevät hyvää.
[16.120] Totisesti, Aabraham oli esikuvana ihmissuvulle, kuuliainen Jumalalle, eheä uskossaan eikä lukeutunut pakanoitten joukkoon.
[16.121] Hän oli kiitollinen Jumalan siunauksesta, ja Jumala valitsi hänet ja johdatti hänet oikealle tielle.
[16.122] Me soimme hänelle hyvää jo tässä maailmassa. Ja totisesti, tulevassa elämässä hän on kuuluva vanhurskaiden joukkoon.
[16.123] Sitten Me annoimme sinulle näin kuuluvan käskyn: »Seuraa sinäkin Aabrahamin uskoa, sillä hän ei kuulunut pakanoihin.»
[16.124] Sabatti määrättiin vain niille, jotka siitä kiistelevät. Ja totisesti, ylösnousemuksen päivänä Herrasi on ratkaiseva heidän keskinäiset kiistansa.
[16.125] Kutsu heitä Herrasi tielle viisaudella ja sopivilla kehoituksilla ja kumoa heidän puheensa parhain keinoin. Totisesti Hän, sinun Herrasi, parhaiten tuntee ne, jotka harhaantuvat Hänen tieltään, ja Hän tuntee myös parhaiten ne, jotka johdatuksessa vaeltavat.
[16.126] Ja jos haluatte korvausta, niin perikää se tappiotanne vastaavasti. Mutta jos kestätte kärsivällisinä, niin se on parasta kärsivällisille.
[16.127] Pysy siis kärsivällisenä, vaikkakin se on mahdollista vain Jumalan avulla. Älä murehdi heidän tähtensä, äläkä kanna huolta heidän juoniensa takia.
[16.128]Totisesti, Jumala on niiden kanssa, jotka hartautta harjoittavat, ja niiden kanssa, jotka tekevät hyvää. 
@BANII ISRAAIL (IsraelinLastensuura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[17.1] Kunnia olkoon Hänelle, joka yön aikana kuljetti palvelijansa pyhitetystä moskeijasta toiseen, kaukaiseen - jonka ympäristön olemme siunanneet - jotta hän saisi nähdä joitakin tunnusmerkeistämme. Totisesti, Hän on kaikkikuuleva, kaikkinäkevä.
[17.2] Ja Me annoimme Moosekselle Kirjan johdatukseksi Israelin lapsille ja lausuimme: »Minun sijaani älkää ottako ketään muuta suojelijaa.
[17.3] Te olette niiden jälkeläisiä, jotka pelastimme Nooan kanssa. Hän oli totisesti sangen kiitollinen palvelija.»
[17.4] Kirjassa Me ilmoitimme tämän Israelin lapsille näin sanoen: »Totisesti, te teette maan päällä pahaa toistamiseen ja tulette peräti pöyhkeiksi.»
[17.5] Kun täyttyi ensimmäinen kahdesta määräajasta, Me lähetimme teitä vastaan urhoolliset palvelijamme, ja he samosivat voitollisesti halki asutustenne. Ja tämä oli varoitus, jonka oli pakko toteutua.
[17.6] Senjälkeen Me annoimme teille voiton heistä ja siunasimme teitä rakkaudella ja lapsilla sekä lisäsimme teidän lukumääräänne.
[17.7] Jos teette hyvää, niin teette sen itsellenne, ja jos teette pahaa, niin senkin teette itsellenne. Kun toisen varoituksen aika meni umpeen, niin tapahtui, että palvelijamme peittivät kasvonne murheella, ja he tunkeutuivat moskeijaan kuten ensimmäiselläkin kerralla ja tuhosivat täydellisesti kaiken, minkä löysivät.
[17.8] Voi tapahtua, että Herranne armahtaa teitä, mutta jos käännytte pois, niin Me teemme samoin ja valmistamme helvetin uskottomien vankeuspaikaksi.
[17.9] Totisesti, tämä Koraani johtaa kaikkeen oikeaan, ja uskoville, jotka suorittavat hyviä tekoja, se sisältää ilosanoman, että heitä odottaa suuri palkinto.
[17.10] Ja että Me niille, jotka eivät usko tulevaan elämään, olemme valmistanut tuskallisen rangaistuksen.
[17.11] Ihminen huutaa ylleen pahaa niin kuin hän rukoilee hyvääkin; niin, ihminen pyrkii hätiköimään.
[17.12] Me olemme säätänyt yön ja päivän kahdeksi tunnusmerkiksi; yön merkin me pyyhimme näkymättömäksi ja saatamme päivän merkin täyteen valoon, jotta voisitte etsiä Herranne luota ja tietäisitte vuosien kulun ja ajanlaskun. Kaikista asioista Me olemme antanut täydellisen selityksen.
[17.13] Jokaisen ihmisen kohtalon Me olemme sitonut hänen kaulansa ympäri, ja ylösnousemuksen päivänä Me tuomme hänen eteensä kirjan, jonka hän huomaa avatuksi.
[17.14] Hänelle lausutaan: »Lue omaa kirjaasi! Tänä päivänä olet itse itsellesi riittävä tilintekijä.»
[17.15] Jos joku nauttii johdatusta, se tapahtuu vain hänen omaa sieluansa varten, ja jos ken joutuu kadotukseen, sekin tapahtuu yksin hänen sielunsa vahingoksi. Kukaan ei joudu kantamaan toisen kuormaa, emmekä Me rankaise ketään, ennenkuin olemme lähettänyt sananjulistajan.
[17.16] Ja kun haluamme tuhota jonkun kaupungin, annamme käskyn sen hyvinvoiville asujamille. Mutta he eivät tottele, jolloin tuomion sana käy oikeutetuksi sitä kohtaan, ja Me tuhoamme sen perinpohjaisesti.
[17.17] Miten monta sukupolvea Me olemmekaan hävittänyt Nooan jälkeen! Herrasi tietää kaikki palvelijainsa synnit, Hän on kaikkinäkevä.
[17.18] Kun joku havittelee katoavaista, Me joudutamme niitä hänelle niinkuin tahdomme ja kenelle tahdomme. Senjälkeen Me määräämme hänet helvettiin, jonne hän on joutuva häpeän peittämänä ja karkoitettuna.
[17.19] Mutta ken toivoo tulevaa elämää ja ponnistelee sen saavuttamiseksi, kuten tuleekin, ollen samalla oikeauskoinen, hän kuuluu niihin, joiden ponnistelut saavat palkkansa.
[17.20] Kaikille - niin hyvin jälkimmäisille kuin edellisille - Me ojennamme Herrasi lahjat, ja Herrasi lahjat ovat rajattomat.
[17.21] Katso, miten Me korotamme muutamia toisten yläpuolelle, ja tulevassa elämässä eroavaisuudet ja etuoikeudet ovat vielä suuremmat.
[17.22] Älä ota toista jumalaa Jumalan rinnalle, muuten saatetaan sinut häpeään ja onnettomuuteen.
[17.23] Ja Herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä, ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne. Jos toinen heistä tahi molemmat saavuttavat korkean iän sinun luonasi, älä halveksi äläkä soimaa heitä, vaan puhuttele heitä kunnioittavasti.
[17.24] Ja myötätunnolla ojenna kätesi heitä kohti ja lausu sävyisästi: »Oi Herra, ole laupias heille, sillä he kasvattivat minua, kun olin pieni.»
[17.25] Herranne tietää parhaiten, mitä sydämiinne on kätketty. Jos olette hyviä, niin totisesti Hän silloin on anteeksiantavainen niitä kohtaan, jotka kääntyvät (Hänen puoleensa).
[17.26] Tee sukulaisillesi oikeutta, samoin tarvitseville ja vaeltajille, mutta älä antaudu tuhlailuun.
[17.27] Totisesti, tuhlarit ovat saatanan veljiä, ja saatana on kiittämätön Herraansa kohtaan.
[17.28] Mutta jos käännyt pois heistä etsien Herrasi suosiota, jota itsellesi toivot, puhu heille kuitenkin lempeästi.
[17.29] Älä pidä kättäsi sidottuna selkäsi taakse, mutta älä myöskään ojenna sitä täyteen pituuteensa, muuten saat olla häväistynä (itaruudestasi) tai köyhtyneenä (ylenpalttisuudestasi).
[17.30] Totisesti, Herrasi suo palkan kenelle haluaa, ja Hän myös mittaa sen määrän. Totisesti, Hän pitää hyvää lukua palvelijoistaan ja on kaikkinäkevä.
[17.31] Älkää surmatko lapsianne köyhyyden pelosta. Me hankimme heille elatuksen kuten teillekin. Totisesti, heidän surmaamisensa on inhottava synti.
[17.32] Älkää harjoittako haureutta, sillä sellainen on rivoa ja huonoa elämää.
[17.33] Älkää syyttä tappako ainoatakaan sielua, sillä Jumala on sen kieltänyt, paitsi oikeuden nimessä. Ja jos joku on surmattu syyttömästi, niin Me annamme vallan hänen sukulaiselleen, mutta älkää salliko tämän mennä liian pitkälle verikostossaan; hän on totisesti saava avun.
[17.34] Älkää ryhtykö orpojen perintöön paitsi enentääksenne sitä, ennenkuin he tulevat täysi~ikäisiksi. Täyttäkää sopimuksenne, sillä totisesti, te joudutte niistä tilille.
[17.35] Ja mitatkaa täydellä mitalla, kun mittaatte, ja punnitkaa oikeilla punnuksilla. Tämä on parasta ja ajan pitkään edullisinta.
[17.36] Älkää noudattako sellaista, mistä teillä ei ole tietoa. Totisesti, korva, silmä ja sydän, kaikki ne joutuvat kerran tilinteolle.
[17.37] Älä kulje maan päällä kerskaillen. Totisesti, sinä et kykene leikkaamaan maata kahtia etkä kurkottautumaan vuorten huipuille.
[17.38] Kaikki paha, mikä tässä on kielletty, on vihattavaa Herrasi silmissä.
[17.39] Nämä kuuluvat niihin viisaisiin sanoihin, joita Herrasi on sinulle ilmoittanut. Älä aseta Jumalan rinnalle ketään muuta jumalaa, muuten sinut häväistynä ja hylättynä heitetään helvettiin.
[17.40] Olisiko Herranne valikoinut teille poikia ja ottanut Itse tyttäriä enkeleitten joukosta? Totisesti, te puhutte törkeitä sanoja.
[17.41] Totisesti, Me olemme selittänyt (asioita) monin tavoin tässä Koraanissa, jotta ihmiset ne mieleensä painaisivat. Mutta se lisää vain heidän penseyttään.
[17.42] Sano; »Jos olisi ollut muitakin jumalia Hänen ohellaan kuten he väittävät - niin he olisivat löytäneet tiensä Kaikkivaltiaan luokse.»
[17.43] Kunnia olkoon Hänelle yksin; suuressa korkeudessaan Hän on kokonaan sen yläpuolella, mitä he puhuvat.
[17.44] Seitsemän taivasta ja maa sekä kaikki, mitä niissä on, julistavat Hänen kunniaansa. Eikä ole mitään, mikä ei julistaisi Hänen kunniaansa, mutta te ette käsitä heidän kunnioitustaan. Totisesti, Hän on ylevämielinen, anteeksiantava.
[17.45] Ja kun esität julkisesti Koraania, me asetamme näkymättömän verhon sinun ja niiden välille, jotka eivät usko tulevaan elämään.
[17.46] Ja Me panemme peitteen heidän sydäntensä päälle, niin että he eivät tajua sitä, ja teemme heidät korviltansa kuuroiksi. Ja kun sinä muistutat Koraanin kautta, että Hän on ainoa, he kääntävät selkänsä ja rientävät pois.
[17.47] Me tiedämme parhaiten, miksi he kuuntelevat (Koraania), kun he kääntävät korvansa sinun puoleesi, ja kun he pitävät salaisia neuvottelujaan, ja kun väärämieliset sanovat: »Te seuraatte noituuden lumoissa olevaa miestä.»
[17.48] Katso, kuinka he keksivät sinusta vertauksia, ja siksi he joutuvat kadotukseen eivätkä kykene löytämään tietä.
[17.49] Ja he sanovat: »Mitä, herätetäänkö meidät uuteen elämään senjälkeen kuin olemme muuttuneet luiksi ja tomuksi?»
[17.50] Vastaa: »Vaikkapa muuttuisitte kiviksi tahi raudaksi
[17.51] taikka joksikin muuksi, mikä mielestänne on kaikkein pahinta.» He sanovat jälleen: »Kuka sitten herättää meidät uudelleen eloon?» Vastaa: »Hän, joka teidät alussa loi.» Silloin he pudistelevat sinulle päätään ja sanovat: »Milloin tämä tapahtuu?» Vastaa: »Se tapahtuu ehkä hyvinkin pian.»
[17.52] Sinä päivänä Hän on kutsuva teitä, ja te vastaatte ylistäen Häntä ja luulette, että teidän elämänne oli pysähtynyt vain lyhyeksi ajaksi.
[17.53] Ja sanokaa palvelijoilleni, että he puhuisivat niinkuin on parasta. Totisesti, saatana herättää riitaisuuksia heidän keskuuteensa. Saatana on ihmissuvun ilmeinen vihollinen.
[17.54] Herranne tuntee teidät parhaiten. Hän osoittaa teille armoansa, jos haluaa, ja Hän voi panna teidät kuritukseen, jos hyväksi näkee. Emme me ole lähettänyt sinua heidän vartijakseen.
[17.55] Herrasi tuntee myös parhaiten ne, jotka ovat taivaassa ja maan päällä. Ja totisesti, Me olemme korottanut muutamia profeettoja toisten yläpuolelle ja annoimme Daavidille psalmit (kirjoituksen).
[17.56] Sano: »Kutsukaa avuksenne niitä, joita kuvittelette Jumalan vertaisiksi: heillä ei ole valtaa poistaa teidän vaivojanne eikä muuttaa niiden paikkaa.»
[17.57] Ne, joita he kutsuvat avukseen, koettavat itse lähestyä Herraansa, nähdäkseen, kuka heistä olisi Häntä lähinnä. He halajavat Hänen armoansa ja pelkäävät Hänen tuomiotansa. Totisesti, Herrasi tuomio on kammottava.
[17.58] Ei ole ainoatakaan kaupunkia, jota emme tuhoaisi ennen ylösnousemuksen päivää tahi jolle emme langettaisi ankaraa tuomiota. Tämä on kirjoitettu Kirjassa.
[17.59] Mikään ei estä Meitä lähettämästä merkkejä, mutta on totta, että muinoin eläneet kielsivät ne. Ja Me annoimme Tamuudille naaraskameelin näkyväksi merkiksi, mutta he rääkkäsivät sitä. Siksi Me lähetämme merkkejä vain varoitukseksi.
[17.60] Muista, mitä Me sinulle lausuimme: »Totisesti, Herrallasi on ihmissuku vallassaan.» Ja ilmestyksen, jonka sinulle näytimme, Me annoimme vain koetukseksi ihmisille, samoin kuin Koraanin kirotun puun. Ja Me varoitimme heitä, mutta se lisää vain heidän suurta kapinallisuuttaan.
[17.61] Ja kun lausuimme enkeleille: »Kumartakaa ihmistä», niin he kumarsivat kaikki paitsi saatana. Hän sanoi: »Tulisiko minun kumartua sellaisen edessä, jonka Sinä olet savesta luonut?»
[17.62] Ja edelleen hän lausui: »Sano minulle, häntäkö Sinä enemmän kunnioitat kuin minua? Totisesti, jos Sinä suot minulle aikaa ylösnousemuksen päivään saakka, niin saatan turmioon hänen jälkeläisensä muutamia harvoja lukuunottamatta.»
[17.63] Hän vastasi: »Mene! Jos joku heistä sinua seuraa, on helvetti oleva palkkanne, ja se on riittävä palkka.
[17.64] Ja viettele äänelläsi kenet heistä kykenet, ja käy heidän kimppuunsa sekä ratsu- että jalkaväkinesi, ole osallisena heidän omaisuuteensa sekä heidän lapsiinsa ja anna heille lupauksia.» Mutta saatana ei anna lupauksia muuten kuin pettääkseen.
[17.65] »Mutta minun palvelijoihini sinulla totisesti ei ole mitään käskynvaltaa, ja Herrasi on riittävä vartija.»
[17.66] Kuka muu kuin Herra työntää laivanne vesille etsiäksenne Hänen armonantimiaan. Totisesti, Hän on armollinen teitä kohtaan.
[17.67] Ja kun onnettomuus kohtaa teitä merellä, niin silloin muut, joita avuksenne kutsutte, häipyvät silmistänne paitsi Jumala. Mutta kun Hän pelastaa teidät maihin, niin te käännytte Hänestä pois. Ihminen on perin kiittämätön.
[17.68] Oletteko varmoja, ettei Hän anna maan haudata teitä alleen tai lähetä teille hirmumyrskyä? Silloin ette löydä itsellenne ketään suojelijaa.
[17.69] Tahi oletteko varmoja, ettei Hän vie teitä joskus uudelleen merelle ja lähetä vastaanne myrskytuulta ja hukuta teitä epäuskonne vuoksi? Silloin ette löydä ketään, joka puolestanne kostaisi Meille.
[17.70] Totisesti, Me olemme saattanut ihmisen lapsia kunniaan ja antanut heille kulkuneuvoja sekä maalla että merellä. Ja olemme varustanut heidät puhtaalla ravinnolla sekä asettanut heidät useimpien muitten luotujen yläpuolelle.
[17.71] Tulee päivä, jona kutsumme kaikki kansat johtajineen eteemme tilille. Ja silloin kukin, jolle on annettu oma kirjansa oikeaan käteen, lukee kirjastaan, eikä heille tehdä vääryyttä hivenen vertaa.
[17.72] Mutta ken on sokea tässä elämässä, on sentakia sokea myös tulevassa elämässä ja aivan harhaantunut oikealta tieltä.
[17.73] Ja he olisivat halunneet houkutella sinua luopumaan siitä, mitä sinulle olimme ilmaissut, tarkoittaen että olisit keksinyt panetteluja Meitä vastaan, ja katso, siinä tapauksessa he olisivat ottaneet sinut läheiseksi ystäväkseen.
[17.74] Totisesti, jos emme olisi sinua vahvistanut, olisit heidän puoleensa vähän taipunutkin.
[17.75] Silloin olisimme antanut sinun maistaa kaksinkertaisesti elämässä ja kaksinkertaisesti kuolemassa, etkä olisi silloin saanut ainoatakaan auttajaa Meitä vastaan.
[17.76] He olisivat totisesti toivoneet sinun lankeavan, jotta olisivat sitten voineet karkoittaa sinut maasta, mutta siinä tapauksessa he itse eivät olisi viipyneet kauankaan sinun jälkeesi.
[17.77] Tällainen oli käskymme, kun lähetimme ennen sinua sanamme julistajia, ja sinun suhteesi eivät käskymme muutu.
[17.78] Suorita rukouksesi, oi Muhammed, päivän noususta yön pimeyteen saakka ja lue Koraania aamun koitteessa. Totisesti, ei aamuhartaus jää kuulematta.
[17.79] Ole valveilla osa yöstä; tämä olkoon lisätehtäväsi. Ehkä Herrasi nostaa sinut kunniakkaaseen asemaan.
[17.80] Ja sano: »Herra, salli minun käydä sisälle ja ulos aina totuuden tietä, ja suo minulle voimakasta apuasi.»
[17.81] Ja sano vielä: »Totuus on tullut ja valhe on häipynyt. Totisesti, valhe on tuomittu katoamaan.»
[17.82] Ja Me lähetämme ylhäältä sellaista Koraanin sisältöä, mikä on parannukseksi ja armoksi uskovaisille, mutta vain edistää väärämielisten, häviötä.
[17.83] Ja kun Me lähetämme siunauksemme jollekin ihmiselle, hän kääntyy pois ja vetäytyy syrjään, mutta kun häntä kohtaa onnettomuus, hän joutuu epätoivoon.
[17.84] Sano: »Jokainen toimii omalla tavallaan, mutta Herranne tietää parhaiten, kuka on helpoimmin johdateltavissa oikealle tielle.»
[17.85] He tekevät sinulle myöskin kysymyksiä Hengen suhteen. Vastaa: »Henki lähtee Herrani sanoista, mutta teille on annettu sangen vähän oikeata tietoa.»
[17.86] Ja jos olisimme halunnut, olisimme totisesti voinut peruuttaa sen, minkä olimme sinulle ilmoittanut, etkä olisi silloin löytänyt ketään, joka olisi sinua auttanut Meitä vastaan.
[17.87] Mutta sait armon Herraltasi. Totisesti, suuri on Hänen laupeutensa sinua kohtaan.
[17.88] Sano: »Totisesti, vaikka kaikki ihmiset ja dzinnit yhdessä yrittäisivät saada aikaan tämänkaltaisen Koraanin, niin he eivät kykenisi siihen, vaikkapa auttaisivatkin toisiaan.»
[17.89] Totisesti, Me olemme tässä Koraanissa esittänyt erilaisia vertauksia ihmisille, mutta useimmat kieltäytyvät omaksumasta muuta kuin epäuskon.
[17.90] Ja he sanovat: »Emme todellakaan usko sinuun, ellet saa lähdettä suihkuamaan maasta;
[17.91] tai ellet voi aikaansaada itsellesi puutarhaa palmupuineen ja viiniköynnöksineen ja anna jokien virrata sen halki;
[17.92] tai ellet saa taivasta hajoamaan päällemme, kuten uskot; tai ellet voi tuoda Jumalaa ja enkeleitä eteemme todistajiksi,
[17.93] tai ellet hanki itsellesi kultaista taloa; tai ellet astu taivaaseen. Mutta emme usko taivaaseenastumiseesi, ellet ylhäältä lähetä meille Kirjaa, jota saatamme lukea.» Vastaa heille: »Kunnia olkoon Herralle, olen vain ihmisolento, pelkkä lähettiläs.»
[17.94] Mikään muu ei estä ihmisiä uskomasta - johdatuksen saatuaan - kuin se, että he sanovat: »Asettaako Jumala ihmisolennon lähettilääksi?»
[17.95] Vastaa: »Jos olisi sopivaa, että maan päällä vaeltaisi enkeleitä, olisimme kyllä lähettänyt heille enkelin sanansaattajaksi.»
[17.96] Sano edelleen: »Jumala on riittävä todistaja minun puolestani teitä vastaan; totisesti, Hän tietää palvelijainsa asiat ja pitää heitä silmällä.»
[17.97] Ja ken Jumalan johtoon alistuu, nauttii oikeata johdatusta, mutta ken on kadotuksen oma, hänelle et löydä muuta suojelijaa Jumalan asemesta. Ja ylösnousemuksen päivänä Me kokoamme heidät yhteen, ja he makaavat kasvoillaan, sokeina, mykkinä ja kuuroina. Heidän asuntonsa on helvetti; joka kerran, kun sen tuli pienenee, Me lisäämme sen liekkiä.
[17.98] Tämä on heidän palkkansa, koska he kielsivät Meidän merkkimme ja sanoivat: »Kuinka meidät herätettäisiin uuteen elämään senjälkeen kuin olemme muuttuneet luiksi ja tomuksi?»
[17.99] Eivätkö he ole vieläkään älynneet, että Jumala, joka on luonut taivaat ja maan, kykenee myös luomaan heidän kaltaisiaan? Olemme myös asettanut heille määräajan, josta ei ole epäilystä, mutta väärämieliset kieltäytyvät omaksumasta muuta kuin epäuskonsa.
[17.100] Sano: »Jos teillä olisi hallussanne Herrani armoaarteet, niin totisesti pitäisitte ne lukon takana pelosta, että ne ehtyisivät. Ihminen on taipuvainen itaruuteen.»
[17.101] Totisesti, Me annoimme Moosekselle yhdeksän selvää merkkiä. Kysykää siis Israelin lapsilta, kun hän saapui heidän luokseen ja Farao sanoi hänelle: »Mooses, minusta tuntuu totisesti siltä, että olet noiduttu.»
[17.102] Hän vastasi: »Totisesti, sinä tiedät, ettei muu kuin taivaitten ja maan Herra ole lähettänyt näitä merkkejä opastukseksi,ja minä uskon, Farao, että sinä kuulut kadotettujen joukkoon.»
[17.103] Silloin Farao tahtoi ajaa heidät maasta, mutta Me hukutimme hänet ja kaikki hänen mukanaan olleet.
[17.104] Tämän jälkeen Me sanoimme Israelin lapsille: »Asettukaa asumaan pyhään maahan, ja kun tulevaisuuden lupaus täytetään, Me saatamme teidät kaikki yhteen.»
[17.105] Me olemme Koraanin lähettänyt ylhäältä totuuden sanomana, ja totuuden sanomana se on saapunut maan päälle, ja Me olemme lähettänyt sinut vain ilosanoman tuojaksi ja varoittajaksi.
[17.106] Ja tämän Koraanin Me olemme jakanut osiin, jotta vähitellen lukisit sen ihmisille. Ja Me olemme järjestänyt sen julistamisen siten, että se on osa osalta tullut ylhäältä.
[17.107] Sano: »Voitte uskoa siihen tai olla uskomatta. Totisesti, ne, joille jo sitä ennen on annettu tieto, lankeavat kunnioituksesta kasvoilleen, kun kuulevat sitä luettavana
[17.108] Ja he lausuvat: »Kunnia olkoon Herrallemme! Hänen lupauksensa on totisesti täyttyvä.»
[17.109] Ja kyynelsilmin he lankeavat kasvoilleen, sillä se on lisännyt heidän nöyryyttään.
[17.110] Sano: »Rukoilkaa Häntä Jumalana tai rukoilkaa Häntä armahtajana; millä nimellä Häntä rukoillettekin, niin totta on, että kaikki hyvät nimet kuuluvat Hänelle. Äläkä rukoillessasi korota liiaksi ääntäsi äläkä myöskään laske sitä liian matalaksi, vaan koeta löytää keskitie näiden väliltä.»
[17.111] Sano myöskin: »Kunnia ja ylistys Jumalalle, joka ei ole hankkinut itselleen lasta ja jolla ei valtasuuruudessaan ole ketään tasavertaista. Ei Hänellä myöskään ole liittolaista alamaisten keskuudessa.» Julistakaa Hänen suuruuttaan ylistäen. 
@AL-KAHF (Luolan suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[18.1] Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka on palvelijalleen ylhäältä lähettänyt tämän Kirjan eikä ole päästänyt siihen minkäänlaista vilppiä.
[18.2] Hän on laatinut sen suorasukaiseksi, jotta se varoittaisi heitä Häneltä tulevasta ankarasta rangaistuksesta, mutta myös toisi ilosanoman uskovaisille, jotka harjoittavat hyviä tekoja, että heitä odottaa ihana palkka, josta he alati saavat nauttia.
[18.3] Se on varoituksena myös niille, jotka sanovat Jumalan hankkineen lapsen.
[18.4] Heillä ei ole tietoa enempää kuin heidän esi-isilläänkään.
[18.5] Heidän suustaan tulee arveluttavaa puhetta: heidän sanansa ovat pelkkää valhetta.
[18.6] Ehkä sinä ahdistat itseäsi murehtimalla heidän tähtensä, jos he eivät usko tähän Koraaniin.
[18.7] Kaiken, mitä maan päällä on, Me olemme luonut koristukseksi, koetellaksemme, kuka heistä on teoissaan etevin.
[18.8] Totisesti, kaiken mitä maan päällä on, Me muutamme autioksi erämaaksi.
[18.9] Arveletko sinä, että Luolassa asuneet sekä kirjoitustaulu ovat ihmemerkkejämme?
[18.10] Kun joukko nuoria miehiä pakeni Luolaan huutaen: »Herra, suo meille armosi ja osoita meille oikea suunta yrityksessämme!»
[18.11] niin Me ummistimme heidän korvansa luolassa useiksi vuosiksi.
[18.12] Sitten Me saatoimme heidät ennalleen voidaksemme erottaa, kumpi kahdesta ryhmästä osaisi paremmin arvioida siellä viettämänsä ajan pituuden.
[18.13] Kerromme sinulle nyt totuudenmukaisesti, oi Muhammed, heidän tarinansa. Totisesti, he olivat nuoria miehiä, jotka uskoivat Herraansa, ja me vahvistimme heitä johdatuksessa.
[18.14] Ja Me vahvistimme heidän sydämiänsä, kun he nousivat ja lausuivat: »Herramme on taivaitten ja maan Herra. Emme milloinkaan huuda avuksemme ketään muuta jumalaa kuin Häntä, sillä jos sellaista tekisimme, puhuisimme törkeätä valhetta.
[18.15] Kansamme on ottanut Jumalan rinnalle muita jumalia. Miksi he eivät esitä heistä mitään selvää todistusta? Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka sepittää valheita Jumalasta?
[18.16] Muistakaa, miten erkanitte heistä ja siitä, mitä he palvelivat Jumalan ohella. - Paetkaa siis luolaan, ja Jumala on osoittava teille armoansa ja antava yrityksenne menestyä.»
[18.17] Olisit voinut nähdä, miten aurinko noustessaan kääntyi oikealle heidän luolastaan ja laskiessaan jätti heidät vasemmalle puolelleen. Ja he makasivat luolan onkalossa. Tämä on eräs Jumalan merkeistä. Kenelle Jumala antaa johdatuksensa, hän kulkee oikeata tietä, mutta ken on kadotettu, hänelle et löydä ketään auttajaa, joka saisi hänet oikealle tielle.
[18.18] Voisit ehkä arvella, että he olivat valveilla, vaikka he nukkuivat, sillä Me annoimme heidän kääntyä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle kyljelleen, ja heidän koiransa makasi käpälät ojennettuina kynnyksellä. Jos sinä olisit katsahtanut heihin, olisit varmasti kääntynyt ympäri ja kiiruhtanut pois, ja mielesi olisi täyttynyt pelolla heidän tähtensä.
[18.19] Ja sitten Me herätimme heidät, jotta he olisivat voineet kysellä toisiltaan. Eräs heistä lausui: »Kauanko olette viipyneet täällä?» He vastasivat: »Olemme viipyneet vain päivän tai osan siitä.» Toiset sanoivat: »Herranne tietää parhaiten, miten kauan olette viipyneet, mutta lähettäkää joku joukostanne kaupunkiin mukanaan nämä rahat. Hän katsokoon, kenellä kaupungin asukkaista on puhtaimpia elintarpeita, ja tuokoon niistä osan tänne. Mutta olkoon hän varovainen älköönkä mainitko teistä kenellekään.
[18.20] Sillä totisesti, jos he teidät saavat valtaansa, he kivittävät teidät kuoliaaksi tai pakottavat kääntymään uskoonsa, ja silloin ette voi enää koskaan tehdä hyvää.»
[18.21] Tällä tavoin Me saatoimme ilmi heidän asiansa, jotta ihmiset, jotka kiistelivät keskenään heistä, tietäisivät, että Jumalan lupaus on tosi ja että viimeisen hetken tulemisesta ei ole epäilystä. He sanoivat: »Pystyttäkää rakennus heidän päällensä! Heidän Herransa tuntee heidät parhaiten. »Ne, jotka olivat määrääviä heidän asioissansa, sanoivat: »Totisesti, me rakennamme moskeijan heidän päällensä.»
[18.22] He sanovat nyt: »Kolme oli heitä (nukkujia), neljäs oli heidän koiransa.» He sanovat myös: »Viisi oli, kuudes oli heidän koiransa.» He arvailevat näkymättömiä asioita ja sanovat: »Seitsemän oli, ja kahdeksas oli heidän koiransa.» Sano: »Herrani tietää parhaiten heidän lukumääränsä, vain harvat tuntevat heidät. Älä kiistele heidän kanssansa niistä paitsi kenties pätevästä syystä, äläkä keneltäkään kysele heidän asioitaan.
[18.23] Äläkä puhu mistään näin: »Totisesti, tämän minä olen tekevä huomenna», lisäämättä: »jos Jumala niin sallii.»
[18.24] Ja milloin ikinä satut sen unohtamaan, niin muista Herraasi ja sano: »Ehkä Herra johdattaa minut tielle, joka on oikeampi kuin tämä.»
[18.25] Ja he viipyivät luolassaan kolmesataa vuotta ja yhdeksän lisäksi.
[18.26] Sano: »Jumala tietää parhaiten, miten kauan he viipyivät. Hänelle kuuluvat taivaitten ja maan salaisuudet. Kuinka oivallinen onkaan Hänen näkönsä ja kuinka oivallinen Hänen kuulonsa. Heillä ei ole ketään suojelijaa paitsi Hän, eikä kukaan tiedä Hänen ratkaisuistaan.»
[18.27] Lue heille, mitä sinulle on ilmoitettu Herrasi kirjasta. Hänen sanaansa ei voida muuttaa, etkä sinä paitsi Häntä löydä mitään turvaa.
[18.28] Ole sävyisä niitä kohtaan, jotka aamuin ja illoin rukoilevat Herraansa halaten Hänen läheisyyttään. Älkööt silmäsi kääntykö pois heistä himoitessaan tämän maallisen elämän koreuksia. Älä myöskään tottele sitä, jonka sydämen Me olemme sulkenut Meitä ajattelemasta, joka on kulkenut himojensa teitä ja jonka pahatteot ylittävät kaikki rajat.
[18.29] Sano: »Totuus on tullut Herraltanne; ken tahansa sitä haluaa uskoa, hän uskokoon, ja ken tahansa tahtoo epäillä, antakaa hänen epäillä. Totisesti, väärämielisiä varten Me olemme valmistanut tulen, joka aitauksena heidät ympäröi. Ja jos he rukoilevat apua, niin he avukseen saavat vettä, joka on kuin sulaa vaskea ja polttaa heidän kasvonsa. Kauhea on heidän juomansa ja surkea heidän leposijansa.
[18.30] Mutta mitä niihin tulee, jotka uskovat ja harjoittavat hyväntekeväisyyttä, niin me totisesti emme haaskaa sen palkkaa, joka hyvää tekee.
[18.31] Heitä varten ovat autuaat puutarhat, joissa joet virtaavat. Siellä he saavat kantaa kultaisia rannerenkaita ja ovat puettuna vihreihin vaippoihin, jotka ovat hienoa ja paksua silkkiä, ja he istuvat valtaistuimella. Oivallinen on heidän palkkansa ja mitä ihanin heidän leposijansa.
[18.32] Esitä heille vertaus kahdesta miehestä: Me olimme antanut toiselle heistä kaksi viinitarhaa, joita taatelipalmut ympäröivät, ja niiden välille sijoitimme vihreitä vainioita.
[18.33] Kumpikin puutarha tuotti hedelmänsä, eikä siellä ollut mitään vajavaista. Ja puutarhojen uomiin Me johdimme virran.
[18.34] Ja niiden omistajalla oli sadonkorjuun aika. Ja hän lausui naapurilleen keskustellessaan hänen kanssaan: »Totisesti, minulla on enemmän rikkautta kuin sinulla ja olen kunnioitetumpi ihmisten keskuudessa.»
[18.35] Ja hän astui puutarhaansa väärämielisyys sydämessään. Hän sanoi: »En usko, että tämä milloinkaan häviää,
[18.36] enkä myöskään, että viimeinen Hetki koskaan tulee. Mutta jos minun kuitenkin on palattava Herrani luo, olen varmasti löytävä paremman paikan kuin tämä.»
[18.37] Hänen naapurinsa, joka keskusteli hänen kanssaan, vastasi: »Etkö usko Häntä, joka sinut loi tomusta ja sitten siemenestä ja muovaili sinut täydelliseksi ihmiseksi?
[18.38] Minä pidän Häntä Herranani enkä aseta ketään muuta Hänen rinnalleen.
[18.39] Ja miksi et sanonut astuessasi puutarhaasi: (tapahtukoon) mitä Jumala tahtoo. Ilman Hänen apuaan minulla ei ole mitään voimaa. Jos arvelet minun olevan köyhemmän mitä rikkauteen ja lapsiin tulee,
[18.40] niin voi käydä niin, että Herrani antaa minulle parempaa kuin sinun puutarhasi ja lähettää tulen taivaasta sen tuhoksi, niin että se tulee erämaaksi, jossa ei kasva mitään.
[18.41] Tai Hän voi kuivata sen veden, niin ettet saa sitä mistään.»
[18.42] Niinpä tuhoutuikin hänen hedelmäsatonsa, ja hän väänteli käsiään ajatellessaan, mitä kaikkea hän siihen oli kuluttanut; myös puut runkoineen sortuivat maahan, ja hän sanoi: »Voi, jospa en olisi asettanut ketään Herrani rinnalle.»
[18.43] Eikä ollut joukkoa, joka Jumalasta riippumatta olisi häntä auttanut, eikä hän apua saanut.
[18.44] Katso, apu tulee totuuden Jumalalta: Hän on paras palkitsemisessa ja Hän antaa parhaan lopun.
[18.45] Esitä heille myös vertaus tämän maailman elämästä! Se on kuin sade, jonka Me taivaasta alas lähetämme, niin että se imeytyy maan kasveihin, mutta sitten kaikki kuivuu korsiksi, jotka tuuli puhaltaa hajalleen. Jumala on väkevä yli kaiken.
[18.46] Rikkaus ja lapset ovat tämän maailman aarteita, mutta jatkuvat hyvät teot antavat Herrasi edessä paremman palkkion ja toivon.
[18.47] Ja tulee päivä, jolloin Me saatamme vuoret siirtymään ja jolloin näet maan autiona tasankona, ja silloin Me kokoamme heidät yhteen, emmekä ketään heistä unohda.
[18.48] Ja heidät asetetaan järjestynein rivein seisomaan Herrasi eteen, ja Me sanomme heille: »Totisesti, nyt tulette eteemme samanlaisina, joiksi Me teidät alussa loimme, mutta te kuvittelitte, ettemme milloinkaan asettaisi teille määräaikaan
[18.49] Ja sitten otetaan esille kirja, ja sinä näet syntisten pelkäävän sitä, mitä se sisältää. Ja he sanovat: »Voi meitä, millainen kirja tämä onkaan! Siinä ei ole unohdettu pientä eikä suurta, vaan kaikki on siihen merkitty.» Ja silmiensä edessä he näkevät kaiken, mitä ovat tehneet. Herrasi ei tee vääryyttä kenellekään.
[18.50] Kun Me lausuimme enkeleille: »Kumartakaa ihmistä, niin he kumartuivat kaikki paitsi saatana. Hän oli dzinni ja siksi tottelematon Herransa käskylle. Otatteko siis hänet ja hänen jälkeläisensä suojelijoiksenne mieluummin kuin Minut? He ovat teidän vihollisianne. Onneton on tämä vaihdos väärämielisille.
[18.51] En kutsunut heitä todistajina läsnäolemaan taivaita ja maata luodessani enkä heitä itseänsäkään luodessani. En myöskään kutsunut kansan viettelijöitä ojentamaan minulle auttavaa kättänsä.
[18.52] Ja kun se päivä tulee, jolloin Hän sanoo: »Kutsukaa nyt niitä, joita kuvittelette vertaisikseni!» ja he kutsuvat, niin nämä eivät heille vastaa, koska Me nostamme kuolettavan vihan heidän välillensä.
[18.53] Syntiset näkevät tulen ja tietävät, että heidät syöstään siihen, eivätkä he löydä paikkaa, minne pelastautua.
[18.54] Ja totisesti, tässä Koraanissa Me olemme ihmissuvulle erilaisin vertauksin selittänyt kaiken, mutta ihminen on luotujen joukossa suurin kiistelijä.
[18.55] Mikään ei estä ihmisiä uskomasta, saatuaan johdatuksen, eikä anomasta anteeksiantoa Herraltansa ennen kuin muinaisten kansojen kohtalo toistuu heillekin ja tuskantuomio lankeaa heille heidän silmiensä edessä.
[18.56] Emme Me lähettiläitä muuta varten lähettänyt kuin ilosanomain tuojiksi ja varoittajiksi, mutta epäuskoon antautuneet kiistelevät valheellisin puhein väärentääkseen siten totuuden. Ja he pitävät Minun merkkejäni ja heidän varoittamistaan leikkinä.
[18.57] Kuka on väärämielisempi kuin se, joka kääntyy pois, kun häntä muistutetaan Herransa merkeistä, ja unohtaa, mitä hänen kaksi kättänsä ovat tehneet? Totisesti, Me olemme pannut verhot heidän sydäntensä ylle, jotta he eivät sitä ymmärtäisi, ja olemme sulkenut heidän korvansa. Ja jos sinä kutsut heitä oikealle tielle, he eivät konsanaan anna itseänsä opastaa.
[18.58] Herrasi on kaikkein anteeksiantavaisin, laupeuden haltija. Jos Hän olisi käynyt heihin käsiksi heidän tekojensa mukaan, Hän olisi jouduttanut heidän tuomiotaan. Mutta heille on määrätty hetkensä, jota he eivät kykene välttämään.
[18.59] Ja kun Me hävitimme ne kaupungit, joiden asukkaat olivat tehneet syntiä, se tapahtui siksi, että olimme määrännyt niiden hävityksen hetken.
[18.60] Ja Mooses lausui nuorelle palvelijalleen: »En pysähdy ennen kuin saavutan kahden meren yhtymiskohdan, vaikka saisin kulkea vuosikausia.»
[18.61] Mutta kun he saavuttivat yhtymiskohdan, he unohtivat kalansa, niin että se löysi tiensä mereen aukon kautta.
[18.62] Kun he sitten olivat päässeet siitä ohi, Mooses lausui palvelijalleen: »Ota esille aamiaisemme; totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.»
[18.63] Palvelija vastasi: »Huomasitko mitään, kun lepäsimme kalliolla? Minä unohdin sinne kalan, eikä kukaan muu kuin saatana saanut minua unohtamaan sitä, ja se löysi tiensä mereen perin ihmeellisellä tavalla.»
[18.64] Mooses sanoi: »Tuolla on paikka, jota etsimme.» Sitten he palasivat takaisin seuraten jälkiään.
[18.65] Perillä he tapasivat erään palvelijamme, jolle Me olimme osoittanut armoamme ja jolle olimme opettanut omaa viisauttamme.
[18.66] Mooses sanoi hänelle: »Saanko minä seurata sinua sillä ehdolla, että opetat minulle sellaista, mitä itsellesi on opetettu Oikeasta Tiestä?»
[18.67] Hän vastasi: »Totisesti, sinä et kykene pysymään kärsivällisenä minun kanssani.
[18.68] Ja miten voisitkaan olla kärsivällinen asioissa, joita sinun tietämykseni ei käsitä?»
[18.69] Mooses lausui: »Tulet kyllä huomaamaan, että minä, jos Jumala niin sallii, pysyn kärsivällisenä enkä ole sinulle tottelematon missään asiassa.»
[18.70] Hän vastasi: »Jos siis minua seuraat, älä kysele minulta mitään, ennen kuin minä siitä sinulle puhun.»
[18.71] Sitten he kulkivat tietään, kunnes astuivat erääseen veneeseen, johon hän teki reiän. Mooses kysyi: »Teetkö siihen reiän hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti, oletpa menetellyt perin omituisesti.»
[18.72] Toinen vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään minun rinnallani?»
[18.73] Mooses sanoi: »Älä soimaa minua siitä, minkä unohdin, äläkä tee taakkaani minulle liian vaikeaksi.»
[18.74] Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes kohtasivat pojan, jonka hän surmasi. Mooses sanoi: »Oletko surmannut viattoman henkilön, joka ei ole ketään tappanut? Totisesti, olet tehnyt pahan työn.»
[18.75] Hän vastasi: »Enkö sinulle sanonut, ettet kykenisi tyynesti kestämään minun rinnallani?»
[18.76] Mooses sanoi: »Jos minä tämän jälkeen sinulta vielä jotakin kyselen, älä minua enää opasta. Olet saanut minulta riittävän anteeksipyynnön.»
[18.77] Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes saapuivat erään kaupungin asukkaitten luokse ja pyysivät heiltä ruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraakseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Mooses lausui: »Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitä työpalkan.»
[18.78] Toinen vastasi: »Tässä tulee meille ero. Annan nyt sinulle selityksen siitä, mitä et kyennyt odottamaan.
[18.79] Vene kuului köyhille ihmisille, jotka raatavat merellä. Minä halusin vioittaa sen, koska heitä ahdisti kuningas, joka väkivalloin otti haltuunsa kaikki veneet.
[18.80] Pojalla taas oli uskovaiset vanhemmat, ja me estimme hänet tekemästä heille väkivaltaa kapinallisuudessaan ja uskottomuudessaan.
[18.81] Samalla me toivoimme, että heidän Herransa antaisi heille hänen asemestaan pojan, joka olisi viattomampi ja lähempänä armoa.
[18.82] Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä oli hyvä mies. Herrasi tahtoi, että he ensin tulisivat täysi-ikäisiksi ja sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkä minä tehnyt tätä kaikkea omasta aloitteestani: tämä on selitys siihen, mitä sinä et kyennyt odottamaan.»
[18.83] Ihmiset kyselevät sinulta myös tietoja Kaksisarvisesta. Sano: »Olen kertova teille jotakin hänestä.»
[18.84] Totisesti, Me perustimme hänen maallisen valtansa ja annoimme hänelle kaikkia apuneuveja.
[18.85] Hän eteni yhtä suuntaa, kunnes saapui sinne, missä aurinko laskee, ja
[18.86] näki sen laskevan kuumaan lähteeseen, ja hän tapasi lähistöllä ihmisiä.
[18.87] Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinä voit tuottaa heille kärsimyksiä tai saatat löytää jotakin hyvää heistä.» Hän vastasi: »Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä.
[18.88] Mutta sitä, joka uskoo ja tekee hyvää, odottaa runsas palkka, ja lempeällä äänellä Me annamme hänelle käskymme.»
[18.89] Sitten hän kulki toista suuntaa,
[18.90] kunnes saapui paikkaan, jossa aurinko nousee, ja huomasi sen nousevan ihmisten yli, joille Me emme ollut antanut mitään varjosuojaa auringon puolelle.
[18.91] Näin oli asia. Je Me tiesimme täydellisesti, miten hänen laitansa oli.
[18.92] Sitten hän kulki vielä yhtä suuntaa, kunnes saapui kahden kalliomuurin väliseen laaksoon ja
[18.93] tapasi näiden vuorten takana ihmisiä, jotka saattoivat tuskin ymmärtää ainoatakaan sanaa.
[18.94] He sanoivat: »Oi Kaksisarvinen, totisesti, Goog ja Maagog levittävät pahaa maan päällä; onko meidän suoritettava sinulle veroa sillä ehdolla, että rakennat muurin heidän ja meidän välillemme?»
[18.95] Hän vastasi: »Se (valtakunta veroineen), minkä Herrani on minulle perustanut, on minulle paras, joten riittää, kun autatte minua työvoimalla, niin että voin rakentaa lujan muurin teidän ja heidän välilleen.
[18.96] Tuokaa minulle rautamöhkäleitä.» (Niitä tuotiin) kunnes hän oli täyttänyt kummankin vuoren välissä olevan solan. Hän sanoi: »Puhaltakaa!» He puhalsivat, kunnes rauta hehkui kuin tuli. Sitten hän sanoi: »Tuokaa nyt minulle sulaa kuparia, jotta voin valaa sen kaiken yli.»
[18.97] Silloin he (maahantunkijat) eivät pystyneet kiipeämään sen ylitse eivätkä kaivautumaan alitse.
[18.98] Hän sanoi vielä: »Tämä on Herrani suoma armo, mutta kun Herrani lupaus käy toteen, silloin Hän on murentava sen maan tomuksi, sillä Herrani lupaus on tosi.»
[18.99] Ja sinä päivänä Me annamme joidenkuiden heistä törmätä toisia vastaan. Silloin puhalletaan pasuunoihin ja Me kokoamme heidät kaikki yhteen.
[18.100] Ja sinä päivänä Me avaamme helvetin kauhistuttavana näkynä uskottomille.
[18.101] Heidän silmänsä olivat verhotut Minun varoituksiltani, eivätkä he myöskään voineet niitä kuulla.
[18.102] Luulevatko uskottomat, että he voivat suojelijoikseen ottaa palvelijoitani Minun sijastani? Totisesti, Me olemme valmistanut helvetin uskottomien asuinpaikaksi.
[18.103] Sano: »Ilmoitanko teille, ketkä tekojensa vuoksi joutuvat pahimmin häviölle?»
[18.104] Ne ovat niitä, joiden ponnistelut tämän maailman elämässä ovat menneet hukkaan, vaikka he luulevat tekevänsä hyvää.
[18.105] Ne ovat niitä, jotka eivät usko Herransa merkkeihin eivätkä Hänen tulemiseensa. Siksi ovat myös heidän tekonsa mitättömiä, niin että Me emme niitä vaa'assa punnitse ylösnousemuksen päivänä.
[18.106] Senvuoksi heidän palkkansa on oleva helvetti, koska he olivat uskottomia ja koska he pitivät Minun merkkejäni ja lähettiläitäni pilkkana.
[18.107] Totisesti, niiden asuinpaikoiksi, jotka uskovat ja jotka suorittavat hyviä tekoja, tulevat autuaat puutarhat.
[18.108] Siellä he saavat alati asua eivätkä halua paikkaansa vaihtaa.
[18.109] Sano: »Jos meri muuttuisi musteeksi Herrani sanojen kirjoittamista varten, niin totisesti, meri tyhjenisi ennen kuin Herrani sanat loppuisivat, vieläpä vaikka lisäisimme siihen toisen yhtä suuren meren.»
[18.110] Sano edelleen: »Minä olen ainoastaan teidän kaltaisenne ihmisolento, mutta minulle on ilmoitettu, että teidän Jumalanne on Yksi Jumala. Ken tahansa siis toivoo kohtaavansa Herransa, suorittakoon hyviä tekoja älköönkä ketään muuta palvoko niinkuin Herraansa.» 
@MARIAM (Marian suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[19.1] Kaaf, Haa, Jaa, Ain, Saad.
[19.2] Tämä on muistutus Herrasi laupeudesta palvelijaansa Sakariaa kohtaan,
[19.3] kun hän salassa huokasi Herrallensa.
[19.4] Hän lausui: »Herrani, totisesti minun ruumiini luut ovat heikentyneet ja ikäni vuoksi minun päässäni välkkyvät harmaat hiukset, mutta milloinkaan ei onni ole minua pettänyt rukoillessani Sinua, oi Herrani.
[19.5] Minä pelkään sukulaisiani, jotka tulevat perijöikseni; onhan vaimoni hedelmätön; sentähden låhjoita minulle jälkeläinen,
[19.6] joka perisi minut ja myöskin Jaakobin lapset, ja oi Herrani, tee hänestä Sinulle mieluisa.»
[19.7] Oi Sakarias, totisesti, Me ilmoitamme sinulle ilosanoman pojasta, jonka nimi olkoon Johannes. Emme ole vielä luonut ketään sen nimistä.
[19.8] Hän sanoi: »Herra, kuinka minä voin saada pojan, kun vaimoni on hedelmätön ja itseni on korkea ikä jo heikentänyt?»
[19.9] Jumala vastasi: »Niin tapahtuu, sanoo Herrasi, se on helppo asia Minulle. Olenhan jo aikaisemmin luonut sinut tyhjästä.»
[19.10] Hän sanoi: »Herra, anna minulle jokin tunnusmerkki!» Jumala lausui: »Se olkoon sinulle merkiksi, ettet voi kolmeen vuorokauteen puhua ihmisille mitään, vaikka olet aivan terve.»
[19.11] Senjälkeen hän astui ulos rukouskammiosta kansansa eteen ja puhui kansalleen merkkien avulla: »Julistakaa Hänen kunniaansa aamuin ja illoin.»
[19.12] Ja hänen pojalleen sanottiin: »Oi Johannes, ota Kirja vastaan halukkaasti!» ja Me annoimme Hänelle viisautta, kun hän oli vielä lapsi.
[19.13] Annoimme hänelle myös innoitusta ja viattomuutta omastamme, ja hän kunnioitti vanhempiaan
[19.14] ja oli hyvä heitä kohtaan. Hän ei ollut kapinallinen eikä tottelematon.
[19.15] Rauha olkoon hänelle sinä päivänä, jolloin hän syntyi, ja sinä päivänä, jolloin hän kuolee, sekä sinä päivänä, jolloin hänet herätetään kuolleista.
[19.16] Mainitse Kirjassa myös Mariasta: Hän lähti perheensä luota yksinäiseen paikkaan idässä.
[19.17] Ja hän otti hunnun, joka verhosi hänet heidän katseiltaan. Senjälkeen Me lähetimme henkemme hänen luokseen, ja se ilmestyi hänelle aivan kuin ihmisolento.
[19.18] Maria lausui: »Totisesti, minä etsin sinua vastaan turvaa laupeimpaan (Jumalaan) luottaen, jos olet hurskas.»
[19.19] Hän vastasi: »Minä olen vain Herrasi lähettiläs ja tuon sinulle viattoman pojan.»
[19.20] Maria sanoi: »Kuinka minä voisin saada pojan, kun kukaan ihminen ei ole minuun koskenut enkä ole siveetön?»
[19.21] Hän vastasi: »Näin sanoo Herrasi: 'Se on helppo asia Minulle, ja se on oleva merkkinä ihmissuvulle ja armonosoituksena Meiltä; onhan asia jo ratkaistu.'»
[19.22] Silloin Maria vastaanotti hänen lupauksensa ja siirtyi kauas syrjäiseen paikkaan.
[19.23] Sitten synnytystuskat pakottivat hänet nojautumaan taatelipalmun runkoon. Hän lausui: »Voi, kun olisin kuollut ennen tätä ja minut olisi kokonaan unohdettu.»
[19.24] Silloin ääni hänen altaan kutsui häntä ja sanoi: »Älä murehdi, totisesti Herrasi on asettanut lähteen jalkojesi juureen.
[19.25] Ravista palmun runkoa, niin sinulle putoilee kypsiä taateleita.
[19.26] Sentähden syö ja juo ja kirkastukoon silmäsi. Ja jos näet jonkun ihmisen, niin sano hänelle: »Totisesti, minä olen Laupeimmalle luvannut paastota enkä siis voi puhua tänään kenenkään ihmisolennon kanssa.»
[19.27] Sitten hän palasi kansansa luokse kantaen lastaan. He huudahtivat: »Oi Maria, totisesti sinä olet tehnyt sangen pahasti.
[19.28] Oi Aaronin sisar, sinun isäsi ei ollut kelvoton mies eikä äitisi huono nainen.»
[19.29] Mutta hän vain osoitti lastaan. He sanoivat: »Kuinka voisimme puhua sellaiselle, joka on vielä kehdossa oleva lapsi?»
[19.30] Poika vastasi: »Totisesti, minä olen Jumalan palvelija. Hän on antanut minulle Kirjan ja Hän on tehnyt minut profeetaksi.
[19.31] Hän antaa minulle siunauksensa missä tahansa olenkin, ja Hän on määrännyt minun tehtäväkseni rukoilemisen ja almut niin kauan kuin elän.
[19.32] (Hän on luonut minut) hyväksi äitiäni kohtaan, eikä Hän ole tehnyt minua kapinalliseksi, onnettomaksi.
[19.33] Rauha ylläni sinä päivänä, jolloin synnyin, sinä päivänä, jolloin kuolen sekä sinä päivänä, jolloin minut herätetään kuolleista.»
[19.34] Tällainen on Jeesus, Marian poika. Tämä on tosi sanoma, josta he kuitenkin kiistelevät.
[19.35] Jumalan ei ole soveliasta hankkia itselleen poikaa; kunnia olkoon Hänelle! Kun Hän päättää jonkin asian, Hänen tarvitsee vain sanoa: »Tapahtukoon!» ja se tapahtuu.
[19.36] Totisesti, Jumala on minun Herrani ja myöskin teidän Herranne; palvelkaa siis Häntä; tämä on oikea tie.»
[19.37] Mutta lahkolaiset olivat keskenään erimielisiä; voi uskottomia, kun viimeinen päivä heidät kohtaa!
[19.38] Kuinka hyvin he kuulevatkaan ja näkevät sinä päivänä, jolloin he astuvat eteemme! Mutta tänä päivänä väärämieliset ovat vielä suuren harhan vallassa.
[19.39] Varoita heitä murheen päivästä, jolloin asia on jo ratkaistu, koska he ovat välinpitämättömiä ja epäuskoisia.
[19.40] Totisesti, Me perimme maan ja kaikki, jotka siinä ovat. Ja Meidän luoksemme on heidän palattava.
[19.41] Mainitse Kirjassa myös Aabrahamista. Hän oli vanhurskas mies sekä profeetta.
[19.42] Hän lausui isälleen: »Oi isäni, miksi palvelet sellaista, joka ei kuule eikä näe eikä kykene vähääkään sinua auttamaan?
[19.43] Oi isäni, totisesti minulle on suotu tietoa, jota sinä et ole saanut, sentähden seuraa minua, minä olen johdattava sinut oikealle tielle.
[19.44] Oi isäni, älä palvele saatanaa. Totisesti, saatana on tottelematon Laupeimmalle.
[19.45] Oi isäni, minä pelkään, että Laupeimman kuritus on sinua kohtaava ja että sinusta tulee saatanan liittolainen.»
[19.46] Hän vastasi: »Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltäsi, niin minä olen kivittävä sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkäksi aikaa.»
[19.47] Aabraham sanoi: »Rauha olkoon sinulle. Olen rukoileva sinulle Herraltani anteeksiantoa. Totisesti, Hän on lempeä minua kohtaan.
[19.48] Mutta minä luovun sinusta ja siitä, mitä sinä rukoilet Jumalan asemesta. Minä olen rukoileva Herraani ja ehkäpä en ole suotta vetoava Herraan.»
[19.49] Kun hän oli vaeltanut pois heidän luotaan ja hylännyt sen, mitä he palvelivat, Me annoimme hänelle lisakin ja Jaakobin ja teimme kummastakin profeetan.
[19.50] Ja Me soimme heille armoamme ja teimme heistä kuuluisia miehiä, totuuden julistajia.
[19.51] Mainitse Kirjassa myös Mooseksesta. Totisesti, hän kuului valittujen joukkoon ja hän oli myös lähettiläs ja profeetta.
[19.52] Me kutsuimme hänet vuoren oikealta puolelta ja sallimme hänen läheltä puhutella Itseämme.
[19.53] Ja armossamme Me teimme hänen veljestään Aaronista profeetan.
[19.54] Muista Kirjassa myös Ismaelia. Totisesti, hän oli lupaukselle uskollinen, ja hän oli myös lähettiläs ja profeetta.
[19.55] Hän määräsi perheensä rukoilemaan ja antamaan almuja ja hän oli Herrallensa mieluinen.
[19.56] Muista Kirjassa myös Idrisiä. Totisesti, hän oli uskollinen ja hänkin oli profeetta.
[19.57] Ja Me ylensimme hänet korkeaan asemaan.
[19.58] Nämä kaikki olivat niitä, joille Me annoimme siunauksemme. He olivat profeettoja Aadamin jälkeläisten joukossa ja niiden, jotka pelastimme Nooan mukana. Samoin Aabrahamin ja Ismaelin jälkeläisten joukossa sekä niiden, joille olemme antanut johdatuksen ja jotka olemme valinnut. Kun heille lueteltiin laupeimman Jumalan tunnusmerkkejä, he lankesivat maahan palvoen ja kyyneliä vuodattaen.
[19.59] Mutta heidän jälkeensä tuli sellaisia, jotka laiminlöivät rukouksensa ja seurasivat himojaan. Siksi he saavatkin palkan luopumuksestaan.
[19.60] Mutta ne, jotka kääntyvät Jumalan puoleen ja uskovat ja jotka suorittavat hyviä tekoja, saavat astua puutarhaan, eikä heille tehdä pienintäkään vääryyttä:
[19.61] he astuvat heille näkymättömiin autuaisiin puutarhoihin, jotka Armahtaja on palvelijoillensa luvannut. Totisesti, Hänen lupauksensa on täyttyvä.
[19.62] He eivät kuule siellä mitään turhaa puhetta, vaan ainoastaan sanan »Rauha!» Ja ravintonsa he saavat sekä aamuin että illoin.
[19.63] Tällainen on puutarha, jonka Me annamme perinnöksi niille palvelijoillemme, jotka ovat hurskaita.
[19.64] Ja enkelit sanovat: »Me laskeudumme maan päälle vain Herrasi käskystä. Hänelle kuuluu kaikki, mikä on edessämme ja mikä on takanamme, ja kaikki, mikä on näiden välissä.» Eikä Herrasi ole huonomuistinen.
[19.65] Hän on taivaitten ja maan ja kaiken niiden välisen Herra. Sentähden palvelkaa Häntä ja pysykää kestävinä palvelemisessanne. Tunnetko ketään, joka olisi Hänen nimensä kaltainen?
[19.66] Ja kuitenkin ihminen sanoo: »Kuinka, herätetäänkö minut todellakin kuoltuani jälleen eloon?»
[19.67] Eikö ihminen lainkaan muista, että Me loimme hänet jo kerran ennen aivan tyhjästä?
[19.68] Herrasi kautta! Me kokoamme varmasti heidät ja saatanat ja saatamme heidät polvistumaan helvetin ympärille.
[19.69] Senjälkeen Me erotamme jokaisesta lahkosta ne, jotka kiivaimmin uhmailivat Laupeinta vastaan.
[19.70] Totisesti, Me tunnemme parhaiten ne, jotka suurimmalla syyllä on syöstävä helvettiin.
[19.71] Teidän joukossanne ei ole ainoatakaan, joka ei sinne joutuisi. Tämä on Herrasi sitova määräys.
[19.72] Sitten Me pelastamme ne, jotka harjoittavat hartautta, mutta väärintekijät Me hylkäämme sinne polvillensa.
[19.73] Ja kun selvät merkkimme on heille ilmoitettu, sanovat epäuskon valtaamat niille, jotka uskovat: »Kumpi puoli on edullisemmassa asemassa ja näyttää lukuisemmalta?»
[19.74] Kuinka monta ennen heitä elänyttä sukupolvea olemmekaan hävittänyt, vaikka ne olivat heitä rikkaampia ja uhkeampia!
[19.75] Sano: »Jotka kulkevat harhaannuksissa, niiden päiviä Laupein pidentää, kunnes he näkevät, mitä heille on luvattu, rangaistus taikka tuomion hetki, ja tulevat tietämään, kenen asema on huonoin ja kenen voimat heikoimmat.»
[19.76] Mutta niille, jotka vaeltavat oikeata tietä, Jumala enentää johdatustansa. Ja pysyväiset hyvät työt saavat Jumalan luona paremman palkan ja paremman turvapaikan.
[19.77] Oletko nähnyt sellaisen, joka ei usko merkkeihimme ja sanoo: »Totisesti, minulle annetaan rikkautta ja lapsia.»
[19.78] Onko hän siis saanut tietoa näkymättömistä asioista, tai onko hän hankkinut sitoumuksen kaikkein Laupeimmalta?
[19.79] Totisesti ei. Me kirjoitamme muistiin hänen sanansa ja pidennämme hänen tuskansa aikaa.
[19.80] Me perimme häneltä pois sen, mistä hän on kerskaillut, ja yksin hän on astuva eteemme.
[19.81] He ottavat myös Jumalan rinnalle muita jumalia, jotka muka heitä auttavat.
[19.82] Mutta nämä kieltävät heille osoitetun jumaloimisen ja kääntyvät heidän vastustajikseen.
[19.83] Etkö ole huomannut, että Me lähetämme pahat henget uskottomien luokse viettelemään näitä kiusaukseen.
[19.84] Mutta älä hätäile heidän tähtensä. Me määräämme heille luetut päivänsä.
[19.85] Tulee päivä, jolloin Me kokoamme hurskaat Laupeimman luokse hänen vieraakseen.
[19.86] Mutta syntiset me ajamme helvettiin janoisena laumana.
[19.87] Heillä ei ole ketään puoltajaa, paitsi niillä, jotka ovat sopineet Laupeimman kanssa.
[19.88] He väittävät, että Armahtaja on hankkinut itselleen lapsen.
[19.89] Totisesti, te olette puhuneet sangen pahasti.
[19.90] Taivaat saattavat puhjeta ja maa voi repeytyä kappaleiksi ja vuoret luhistua tomuksi,
[19.91] koska he väittävät Laupeimman hankkineen lapsen.
[19.92] Onhan sopimatonta, että Laupeimmalla olisi lapsi.
[19.93] Taivaissa ja maan päällä ei ole ainoatakaan, joka tulisi Laupeimman luo muuten kuin palvelijana.
[19.94] Totisesti, Hän tietää heidän lukunsa ja Hän on sen tarkoin laskenut.
[19.95] Ja ylösnousemuksen päivänä jokainen heistä astuu Hänen eteensä omakohtaisesti.
[19.96] Totisesti, ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, Jumala on palkitseva rakkaudella.
[19.97] Senvuoksi Me olemme tehnyt Koraanin helposti ymmärrettäväksi sinun kielelläsi, jotta voisit julistaa ilosanomaa hurskaille ja varoittaa riitaisia.
[19.98] Kuinka monia ennen heitä eläneitä sukupolvia olemmekaan hävittänyt! Saatatko löytää enää ainoatakaan heidän joukostaan tahi kuulla heistä pienintäkään äännähdystä? 
@TA-HA (Ta-Ha:n suura) 
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[20.1] Taa Haa.
[20.2] Emme ole lähettänyt sinulle Koraania tehdäksemme sinua onnettomaksi,
[20.3] vaan jotta se olisi kehoitus Jumalaa pelkääville,
[20.4] Hänen lähettämänsä, joka on luonut taivaan korkeudet ja maan.
[20.5] Hänelle, Armahtajalle, joka on noussut valtaistuimelleen,
[20.6] kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja mitä on maan päällä, mitä on niiden välillä ja maan alla.
[20.7] Siksi ei sinun tarvitse rukoilla kovalla äänellä; sillä Hän tietää yhtä hyvin salaisen ja kätketyn.
[20.8] Ei ole muita jumalia kuin Jumala; hänelle kuuluvat ihanimmat nimitykset.
[20.9] Oletko kuullut kertomusta Mooseksesta?
[20.10] Kun hän näki tulen, hän lausui perheelleen: »Malttakaa! Minä totisesti näen tulen. Ehkä hankin siitä teille virikeliekin tai kenties saan sen kautta johdatuksen.»
[20.11] Kun hän sitten lähestyi tulta, kuului ääni: »Oi Mooses!
[20.12] Totisesti, Minä olen sinun Herrasi. Riisu kenkäsi, sillä olet pyhässä Tuwan laaksossa.
[20.13] Minä olen valinnut sinut, kuule siis, mitä sinulle ilmaistaan.
[20.14] Totisesti, Minä olen Jumala, eikä ole muuta jumalaa kuin Minä. Sentähden palvele Minua ja suorita rukouksesi pitäen Minut mielessäsi.
[20.15] Totisesti, hetki lähestyy, Minä vedän sen esiin salasta, ja jokainen sielu saa palkan tekojensa mukaan.
[20.16] Sentähden älä anna sellaisen, joka ei siihen usko ja seuraa vain himojaan, kääntää pois siitä huomiotasi, muuten joudut turmion omaksi.
[20.17] Mutta mitä sinulla on oikeassa kädessäsi, Mooses?»
[20.18] Hän vastasi: »Se on sauvani. Siihen minä nojaudun ja sillä pudistelen lehtiä maahan lampaitani varten ja käytän sitä muihinkin tarkoituksiin.»
[20.19] Jumala sanoi: »Heitä se maahan, Mooses!»
[20.20] Niin hän heitti sen maahan, ja katso, siitä tuli mateleva käärme.
[20.21] Jumala sanoi: »Ota se käteesi äläkä pelkää! Me muutamme sen jälleen entiseen tilaansa.
[20.22] Ja purista kätesi kainaloosi, niin se käy kokonaan valkeaksi, ei kuitenkaan taudin tartuttamaksi - tämä on toinen merkki.
[20.23] Tämä siksi, että Me voisimme näyttää sinulle joitakin suurimpia merkkejämme.
[20.24] Lähde faraon luokse. Totisesti, hän on paisunut yli mittojensa.»
[20.25] Mooses sanoi: »Herrani, vahvista mieltäni,
[20.26] järjestä tehtäväni minulle helpoksi
[20.27] ja avaa kieleni siteet,
[20.28] jotta he ymmärtäisivät puheeni.
[20.29] Anna minulle avukseni joku perheestäni,
[20.30] Aaron veljeni;
[20.31] ja tue minua hänen kauttansa,
[20.32] sekä tee hänet osalliseksi tehtävääni,
[20.33] jotta voisimme suuresti Sinun kunniaasi kirkastaa
[20.34] ja että voisimme Sinua alati muistaa.
[20.35] Totisesti, Sinä valvot meitä valppaasti.»
[20.36] Jumala lausui: »Tapahtukoon sinulle, mitä pyydät, Mooses!
[20.37] Totisesti, jo kerran aikaisemmin Me olemme kohdistanut sinuun suosiomme,
[20.38] kun käskimme äitiäsi näin sanoen:
[20.39] 'Laske hänet vasuun ja aseta vasu veteen, niin että virta työntää hänet rannalle, jolloin eräs, joka on sekä Minun että hänen vihollisensa, nostaa hänet ylös.' Ja Minä olen osoittanut sinulle rakkauttani, jotta sinut, kasvatettaisiin silmieni edessä.
[20.40] Kun sisareni kulki ohi ja sanoi: 'Näytänkö teille jonkun, joka hänestä huolehtii?' niin Me toimitimme sinut äitisi huostaan, jotta hänen silmänsä kirkastuisivat ja ettei hän enää murehtisi. Sinä tapoit erään miehen, mutta Me pelastimme sinut hädästä, Me karkaisimme sinua myös kurituksella. Senjälkeen sinä viivyit muutamia vuosia Midianin asukkaitten keskuudessa. Ja nyt saavuit käskystämme tänne, oi Mooses.
[20.41] Minä olen valinnut sinut Itseäni varten.
[20.42] Menkää, sinä ja veljesi, viemään Minun merkkejäni ja pitäkää Minut herkeämättä mielessänne.
[20.43] Lähtekää kumpikin faraon luokse, sillä totisesti, hän on paisunut.
[20.44] Puhukaa hänelle sitten sävyisästi, ehkä hän ottaa siitä vaarin tai kavahtaa.»
[20.45] He sanoivat: »Herra, me pelkäämme, että hän kiihtyy pahasti meitä vastaan tai rikkoo Sinua vastaan.»
[20.46] Jumala vastasi: »Alkää pelätkö, totisesti, Minä olen kanssanne. Minä kuulen ja minä näen.
[20.47] Menkää sentähden yhdessä hänen eteensä ja sanokaa: 'Totisesti, me olemme Herrasi lähettiläitä. Lähetä siis Israelin lapset meidän mukanamme äläkä aiheuta heille kärsimyksiä. Olemme tulleet sinun luoksesi tuomaan tunnusmerkkejä Herraltasi. Rauha olkoon sille, joka seuraa johdatusta.
[20.48] Totisesti, meille on ilmoitettu, että rangaistus on varmaan kohtaava sitä, joka puhuu valhetta ja kääntyy pois.'»
[20.49] Hän sanoi: »Oi Mooses, kuka onkaan teidän kummankin Herra?»
[20.50] Hän vastasi: »Meidän Herramme on Hän, joka loi kaiken muotoihinsa ja sitten ylläpitää sitä kaitselmuksen kautta.»
[20.51] Hän sanoi:»Millainen onkaan aikaisempien sukupolvien olotila?»
[20.52] Mooses vastasi: »Tiedot heistä ovat Herrani luona olevassa Kirjassa. Herrani ei erehdy eikä unohda.
[20.53] Hän on luonut maan teidän kehdoksenne ja aukonut siihen polkuja teitä varten; ja Hän lähettää teille sateen pilvistä.» Niin olemme myös verhonnut maan monenlaisilla kasveilla.
[20.54] Syökää niitä itse ja ruokkikaa niillä karjaanne. Totisesti, tässä on merkkejä sellaisille, joilla on ymmärrystä.
[20.55] Maasta me teidät loimme, maaksi teidät jälleen muutamme ja maasta Me vielä kerran teidät eloon herätämme.
[20.56] Totisesti, Me näytimme hänelle kaikki merkkimme, mutta hän selitti ne vaiheeksi ja torjui ne.
[20.57] Hän sanoi: »Oi Mooses, oletko tullut luoksemme karkoittaaksesi meidät taikakeinoillasi pois maastamme?
[20.58] Siinä tapauksessa aiomme käyttää sinua vastaan samanlaista taikakeinoa. Ehdota siis määrähetki, josta emme poikkea, et sinä emmekä me, ja jolloin kohtaamme toisemme jollakin keskeisellä paikalla.»
[20.59] Mooses lausui: »Määrähetki olkoon teidän juhlapäivänänne, jolloin kansa kokoontukoon jo aamulla.»
[20.60] Senjälkeen farao vetäytyi pois, teki suunnitelmansa ja palasi takaisin.
[20.61] Mooses lausui heille: »Voi teitä! Älkää keksikö juonia Jumalaa vastaan, sillä Hän tuhoaa teidät rangaistuksellaan; totisesti ei ole toivomaansa menestystä sillä, joka juonia punoo.»
[20.62] Sitten he kiistelivät asiasta keskenänsä ja pitivät salaista neuvottelua.
[20.63] Jotkut heistä sanoivat: »Nämä kaksi miestä ovat totisesti taikureita, jotka noituudellaan haluavat karkoittaa teidät pois maastanne ja hävittää teidän sivistyneet tapanne.
[20.64] Senvuoksi saattakaa suunnitelmanne valmiiksi ja astukaa riveihin! Totisesti, onnellinen se, joka tänään voittaa.
[20.65] He sanoivat: »Oi Mooses, heitätkö sinä, vai teemmekö me sen ensiksi?
[20.66] Hän vastasi: »Ei, heittäkää te!» Kun he niin tekivät, näytti hänestä, heidän taikuutensa voimasta, aivan kuin heidän köytensä ja sauvansa todella liikkuisivat.
[20.67] Silloin Mooses tunsi pelkoa sydämessään.
[20.68] Me sanoimme: »Älä pelkää, sinä pääset varmasti voitolle.
[20.69] Heitä maahan, mitä sinulla on oikeassa kädessäsi, ja se on nielevä kaiken, mitä he ovat tehneet. He ovat suorittaneet pelkän taikurin tempun, mutta taikuri ei ole koskaan menestyvä, minne tahansa hän meneekin.»
[20.70] Ja taikurit lankesivat maahan kunnioituksesta ja sanoivat: »Me uskomme Aaronin ja Mooseksen Herraan.»
[20.71] Silloin lausui farao: »Uskotteko te häneen ennenkuin minä annan teille luvan? Totisesti, hän on teidän mestarinne, joka on opettanut teille noituutta. Sentähden minä olen leikkaava teiltä käden ja jalan vastakkaisilta puolilta ja naulitseva teidät palmunrunkoon. Tctisesti, silloin tiedätte, kuka meistä on kurittamisessa ankarin ja sitkein.»
[20.72] He vastasivat: »Emme voi todellakaan asettaa sinua korkeammalle kuin sen, mikä meille on ilmaistu selvin tunnusmerkein, emmekä Hänen yläpuolelleen, joka meidät on luonut. Pane siis päätöksesi täytäntöön, kuten aiot. Sinun määräyksesi ulottuvat vain tämän maailman elämään.
[20.73] Totisesti, me uskomme Herraamme, että Hän voi antaa anteeksi syntimme ja noituuden, mihin sinä meidät pakotit. Jumala on paras ja pysyvin.»
[20.74] Totisesti, joka saapuu Herransa eteen synnin tilassa, häntä varten on helvetti. Siellä hän ei voi kuolla eikä liioin elää.
[20.75] Mutta joka saapuu Hänen eteensä uskovaisena, hyviä töitä suoritettuaan, hän kuuluu niihin, joita varten on korkein kunnia,
[20.76] ikuiset puutarhat, joiden kautta joet virtaavat ja joissa he saavat alati asua. Tällaisen palkinnon saa se, joka tekee parannuksen.
[20.77] Totisesti, Me annoimme Moosekselle näin kuuluvan käskyn: »Lähde matkaan palvelijaini kanssa yöaikaan ja avaa heille kuiva tie meren halki. Älä pelkää, että sinut saavutetaan, vaan kulje säikkymättä eteenpäin.
[20.78] Mutta farao ajoi heitä sotajoukkoineen takaa, ja silloin meri peitti heidät alleen, hukuttaen kaikki.
[20.79] Sillä farao johti kansansa harhaan eikä opastanut sitä oikealle tielle.
[20.80] »Oi Israelin lapset! Totisesti, Me pelastimme teidät vihollisistanne ja teimme kanssanne liiton vuoren oikealla puolella sekä lähetimme teille mannaa ja peltopyitä.
[20.81] Syökää kaikkea hyvää, mitä olemme ravinnoksenne suonut, mutta älkää menkö hillittömyyksiin, ettei vihani lankea päällenne, sillä ketä minun vihani kohtaa, hän totisesti hukkuu.
[20.82] Mutta Minä olen peräti anteeksiantavainen sitä kohtaan, joka kääntyy ja uskoo sekä tekee hyvää ja pysyy jatkuvasti oikealla tiellä.
[20.83] »Mutta miksi olet kiirehtinyt pois kansasi luota,oi Mooses?»
[20.84] Hän vastasi: »He seuraavat jälkiäni, ja minä kiiruhdan luoksesi, oi Herra, jotta olisit minuun tyytyväinen.»
[20.85] Silloin Herra lausui: »Totisesti, olemme koetellut kansaasi sinun poistuttuasi, sillä Saamiri on johdattanut sen harhaan.»
[20.86] Silloin Mooses palasi kansansa luokse täynnä kiivautta ja murhetta. Hän sanoi: »Oi kansani, eikö Herranne antanut teille ihanan lupauksen? Näyttikö sovittu aika teistä liian pitkältä? Vai toivoitteko Herran vihan lankeavan päällenne, koska rikoitte minulle tekemänne lupauksen?
[20.87] He vastasivat: »Me emme rikkoneet lupausta omasta tahdostamme, vaan meidät pakotettiin kantamaan raskaat taakat kansan koristeita ja heittämään ne tuleen, ja Saamiri teki samoin.»
[20.88] Siten Saamiri valmisti heille (kulta)vasikan, josta lähti kumea ääni. Ja he sanoivat: »Tämä on teidän jumalanne ja Mooseksen jumala, mutta hän on sen unohtanut.»
[20.89] Eivätkö he huomanneet, että se ei puhunut heille ainoatakaan sanaa, ja ettei sillä ollut valtaa tehdä heille vahinkoa eikä hyvääkään?
[20.90] Tosin oli Aaron jo aikaisemmin heille puhunut: »Oi kansani! Näin olette hankkineet itsellenne koettelemuksen. Mutta totisesti, Herranne on kaikkein armollisin, sentähden seuratkaa minua ja totelkaa käskyäni.»
[20.91] He vastasivat: »Emme lakkaa sitä palvelemasta, ennen kuin Mooses palaa luoksemme.»
[20.92] Mooses lausui: »Oi Aaron! Kun näit heidän joutuvan harhaannukseen,
[20.93] mikä esti sinua seuraamasta minua? Etkö tottele käskyäni?»
[20.94] Hän vastasi: »Oi äitini poika! Älä tartu partaani äläkä päähäni. Pelkäsin todella sinun sanovan: 'Olet aikaansaanut hajaannusta Israelin lasten keskuudessa odottamatta minun ratkaisuani.'»
[20.95] Mooses sanoi: »Miten on sinun laitasi, oi Saamiri?»
[20.96] Hän vastasi: »Minä näin, mitä he eivät nähneet; otin pölyä lähettilään jalanjäljistä, mutta sitten heitin sen pois. Tämä näytti parhaalta mielestäni.»
[20.97] Mooses lausui: »Mene matkaasi, osasi on tässä elämässä sanoa: 'Älkää minuun koskeko!' Totisesti, sinua varten on määrähetki, jota et voi välttää. Katso jumalaasi, jota niin kauan palvelit, Me poltamme sen ja sitten sirotamme tuhkan mereen.»
[20.98] Jumalanne on ainoa Jumala: Hänen rinnallaan ei ole muuta jumalaa. Hän sulkee tietoonsa kaikki asiat.
[20.99] Näin olemme kertonut sinulle siitä, mitä aikaisemmin on tapahtunut, ja olemme antanut sinulle muistutuksen Itsestämme,
[20.100] joka kääntyy pois, saa ylösnousemuksen päivänä kantaa taakkansa.
[20.101] Ikuisesti he saavat sitä tehdä, ja surkea on heidän kuormansa oleva ylösnousemuksen päivänä.
[20.102] Sinä päivänä puhalletaan pasuunoihin, ja Me kokoamme syntiset sokaistuina.
[20.103] Hiljaa he silloin puhuvat toisillensa ja sanovat: »Olette viipyneet vain kymmenen (päivää).»6)
[20.104] Me tiedämme parhaiten, mitä he sanovat, kun lujauskoisin heistä lausuu: »Ette ole viipyneet kuin päivän.»
[20.105] Ja he tekevät sinulle kysymyksiä vuorista. Vastaa: »Herrani on hajoittava ne perustuksiaan myöten.»
[20.106] Niiden paikalle Hän jättää aution erämaan,
[20.107] jossa et ole näkevä kohokohtaa etkä kukkulaa.
[20.108] Sinä päivänä he seuraavat kutsujaa, joka kulkee suoraa tietä. Silloin heidän äänensäkin vaimentuvat laupeimman Jumalan edessä, niin että voit kuulla vain hiljaista sorinaa.
[20.109] Sinä päivänä ei kenenkään puoltopuheesta ole hyötyä, ellei laupein Jumala häntä hyväksy tai mielisty hänen sanoihinsa.
[20.110] Hän tietää, mitä heillä on edessään ja mitä takanaan, mutta heidän tietonsa ei tätä käsitä.
[20.111] Ja kaikki kasvot nöyrtyvät ikuisesti elävän, ikuisesti pysyvän edessä. Ja turmioon joutuu se, joka vääryyttä harjoittaa.
[20.112] Mutta ken tekee hyvää ja on uskovainen, hänen ei tarvitse pelätä vääryyttä eikä ansionsa menetystä.
[20.113] Tällä tavoin me olemme lähettänyt maan päälle arabiankielisen Koraanin ja selittänyt eri tavoin niitä seikkoja, joilla heitä on uhattu, jotta he hartautta harjoittaisivat tai tulisivat ymmärtäväisiksi.
[20.114] Ylevä korkeudessaan on Jumala, Kuningas, Totuus. Mutta, Muhammed, älä pidä kiirettä Koraanin suhteen, ennen kuin se täydellisesti on sinulle ilmoitettu. Sano: »Herra, avarra minua tiedossa!»
[20.115] Totisesti, jo aikaisemmin Me annoimme käskymme Aadamille, mutta hän unohti sen, emmekä havainnut hänessä lujaa kestävyyttä.
[20.116] Kun sanomme enkeleille: »Kumartakaa ihmistä (Aadamia)», niin he kumarsivat muut paitsi Iblis (saatana), tämä kieltäytyi.
[20.117] Senvuoksi sanoimme: »Oi ihminen (Aadam), totisesti, tämä on sinun ja vaimosi vihollinen. Älä anna hänen karkoittaa teitä puutarhasta (paratiisista), sillä silloin tulet onnettomaksi.
[20.118] Totisesti, puutarhassa sinun ei tarvitse nähdä nälkää eikä olla vaatteita vailla.
[20.119] Eikä sinun tarvitse olla janoissasi eikä auringonpaahteessa.»
[20.120] Silloin saatana vietteli heidät sanoen: »Oi ihminen (Aadam), näytänkö sinulle kuolemattomuuden puun ja kuningaskunnan, joka ei häviä?»
[20.121] Niin kumpikin söi siitä, jolloin heidän alastomuutensa ilmeni heille ja he alkoivat peitellä itseään puutarhan lehdillä. Siten ihminen (Aadam) oli tottelematon Herralleen ja lankesi syntiin.
[20.122] Mutta senjälkeen hänen Herransa valitsi hänet jälleen, kääntyi hänen puoleensa ja antoi hänelle johdatuksensa.
[20.123] Hän lausui: »Lähtekää kumpikin täältä maan päälle, ja teistä tulee toistenne viholliset. Kun lähetän teille johdatukseni, niin se, joka sitä seuraa, ei joudu harhaan eikä tule onnettomaksi.
[20.124] Mutta joka kääntää selkänsä Minun varoitukselleni, hänen on eläminen ahdingossa, ja sokeana hän herää ylösnousemuksen päivään.»
[20.125] Hän on sanova: »Herra, miksi herätit minut sokeana, vaikka aikaisemmin olin näkevä?»
[20.126] Herra vastaa: »Niin on. Sinä sait merkkimme, mutta ylenkatsoit ne, ja juuri senvuoksi Me nyt hylkäämme sinut.»
[20.127] Tällä tavoin me palkitsemme sitä, joka on hillitön eikä usko Herransa ilmoituksiin. Tulevan päivän kuritus on vielä raskaampi ja jatkuvampi.
[20.128] Eivätkö he tiedä, että olemme tuhonnut niin monta ennen heitä elänyttä sukupolvea, joiden asuinsijoilla he kuljeskelevat? Totisesti tässä on merkkejä niille, joilla on ymmärrystä.
[20.129] Ellei Herrasi sana olisi edellä käynyt, olisi heidän tuhonsa jo tullut, mutta heidän hetkensä on määrätty.
[20.130] Siksi kestä kärsivällisesti mitä he puhuvat, ja ylistä Herraasi kiittämällä Häntä ennen auringonnousua ja ennen sen laskua, ja yön hetkinä ylistä Häntä samoin kuin päivän tunteina, jotta tulisit hyvälle mielelle.
[20.131] Älä käännä silmiäsi tämän maailman elämän loistoa kohti, josta olemme antanut muutamien nauttia, voidaksemme heitä koetella. Sillä Herrasi antimet ovat paremmat ja pysyvämmät.
[20.132] Velvoita kansaasi rukoilemaan ja ole myös itse siinä uuttera. Me emme pyydä sinulta huolenpitoa. Me pidämme huolen sinusta. Ja hurskauden loppu on hyvä.
[20.133] He sanovat: »Miksi hän ei tuo meille merkkiä Herraltansa?» Eikö heille todella ole jo annettu selvä vahvistus aikaisempien kirjoituksien suhteen?
[20.134] Ja jos olisimme saattanut heidät jonkin vitsauksen alaisiksi ennen profeetan tuloa, he olisivat sanoneet: »Herra, miksi et lähettänyt luoksemme sananjulistajaa, jotta olisimme voineet seurata käskyäsi, ennenkuin meidät masennettiin ja häväistiin?»
[20.135] Vastaa heille: »Kaikki odottavat, sentähden odottakaa tekin, sillä pian tulette tietämään, ketkä ovat oikean tien kulkijoita ja ketkä ovat saaneet johdatuksen.» 
@AL-ANBIJAA (Profeettojen suura)
Aloitan JUMALAN, laupiaan Armahtajan, nimeen. 
[21.1] Tilinteko lähestyy ihmisiä, mutta suruttomina he kääntyvät pois.
[21.2] Heidän Herraltaan ei tule yhtäkään uutta varoitusta, jota he kuuntelisivat pilkkaa tekemättä.
[21.3] Heidän sydämensä ovat huolettomat, ja väärämieliset juttelevat salaa ja sanovat: »Tämä mies on vain ihmisolento kuten tekin. Sallitteko siis hänen lumouksensa vaikuttaa itseenne vaikka havaitsette sen?»
[21.4] Hän vastasi: »Herrani tietää, mitä puhutaan taivaassa tai maan päällä, koska Hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä.»
[21.5] Mutta he sanovat: »Tämä on vain unennäköjen sekasotkua. Hän on tämän keksinyt. Hän on runoilija. Esittäköön sen vuoksi meille tunnusmerkin, kuten entisetkin lähettiläät tekivät.»
[21.6] Eiväthän ennen heitä nekään kaupungit uskoneet, jotka me tuhosimme. Ottaisivatko siis nämä uskoakseen?
[21.7] Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme. Kysykää siis niiltä, jotka ovat ottaneet varoitusta noudattaakseen, ellette itse tiedä.
[21.8] Emme tehnyt heistä olentoja, jotka eivät kaivanneet ruokaa, eivätkä he olleet kuolemattomia.
[21.9] Sen jälkeen täytimme heille antamamme lupauksen ja pelastimme heidät ja kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme.
[21.10] Totisesti, olemme ylhäältä ilmaissut teille ki